Vanwall
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Vanwall | |
---|---|
Koko nimi | Vanwall |
Päämaja | Britannia |
Perustajat | Tony Vandervell |
Tunnetuimmat kuljettajat | Stirling Moss, Tony Brooks |
Moottorit | Vanwall |
Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
Ensimmäinen kilpailu | Ranskan GP 1951 |
Kilpailuja | 30 |
Valmistajien maailmanmestaruuksia |
1 (1958) |
Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
Voittoja | 10 |
Paalupaikkoja | 7 |
Nopeimpia kierroksia | 6 |
MM-pisteitä | 111 |
Viimeinen kilpailu | Ranskan GP 1960 |
Vanwall oli brittiläisen Tony Vandervellin perustama Formula 1 -kilpatalli, joka kilpaili F1:ssä vuosina 1954–1960.[1]
Tony Vandervell oli brittiläinen tehtailija jonka Vandervell Products myi lisenssillä amerikkalaisia "Thin-wall" -laakereita. Hän kuului aluksi BRM-kilpatallin taustavoimiin, mutta turhautui tallin toimintaan. BRM:n Raymond Maysin syytettyä perusteettomasti Vandervellin laakereita tallin epäonnistumisesta Monzan Formula 1-osakilpailussa 1951 hän erosi ja perusti omansa.
Thinwall Special
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vandervell Racing Team hankki ensimmäiset autonsa ostamalla 125- ja 375-mallisia Ferrareita, joista muokattiin omat Thinwall Specialit. Mm. niiden pakoputkistoa ja koreja viriteltiin ahkerasti. Reg Parnell voitti Silverstone International Trophy-kisan 1951 kolmannella Specialilla, jossa oli 375-mallin 4,5-litrainen moottori 125-mallin rungossa.
Neljäs Thinwall Special, muunneltu Ferrari 375, osallistui menestyksekkäästi Formula Libre-luokan lähtöihin vuosina 1952-54. Kuljettajina toimivat mm. Piero Taruffi, Mike Hawthorn ja Peter Collins.
Samaan aikaan Vandervell rakensi Nortonin ja Rolls-Roycen osista omaa kilpamoottoriaan.
Vanwall
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset Vanwallin omat autot valmistuivat Cox Greenissä, Maidenheadissa. Nimi tuli Vandervellin ja Thinwallin yhdistelmästä.[1] Runko oli Oven Maddockin suunnittelema ja Cooperin rakentama. "Vanwall Specialin" nelisylinterinen moottori oli aluksi kaksilitrainen ja se sai tulikasteensa Englannin F1-osakilpailussa Silverstonessa 1954.[1] Vuoden 1955 loppuun mennessä moottori oli kehitetty jokseenkin luotettavaksi ja iskutilavuus kasvatettu Formula 1-sääntöjen mukaiseen 2,5 litraan.
Vuonna 1956 haettiin auton rungon ja korin kehittämiseen konsultaatiota Lotuksen Colin Chapmanilta. Frank Costinin kanssa hän kehitti autolle uuden aerodynaamisen korin, joka kompensoi auton suuresta moottorista johtuvaa korkeaa profiilia.
1957 Vanwallit alkoivat olla todella kilpailukykyisiä, kuljettajiksi tuli kolme pätevää brittiä: Tony Brooks, Stirling Moss ja Stuart Lewis-Evans. Vuosi 1958 oli tallin paras. Brooks ja Moss voittivat kumpikin kolme Grand Prix’tä ja Vanwall saavutti autonvalmistajien maailmanmestaruuden.[1] Kyseessä oli ensimmäinen F1-kausi, jolloin tallimestari erikseen nimettiin. Kauden päätöstä synkensi se, että Lewis-Evans kuoli Marokon osakilpailussa saamiinsa vammoihin.[1]
Vandervell joutui lepoon terveytensä heikentyessä, ja Vanwallin toiminta supistui.[1] 1959 se osallistui vain Englannin F1-osakilpailuun kevennetyllä mallilla, joka ei pärjännyt uusille Coopereille. 1960 näyttäydyttiin Ranskan GP:ssä. 1961, Formula 1-sarjan siirryttyä 1,5-litraisiin, Vanwall osallistui kolmilitraisille tarkoitettuun Intercontinental Formulaan uudella takamoottorisella autolla. Sarja ei kuitenkaan saanut suosiota, ja Vanwall sulki ovensa kokonaan.
Saavutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luku: 1958: Vanwall 1959: Cooper-Climax 2000-luku: 2000: Ferrari2001: Ferrari 2002: Ferrari 2003: Ferrari 2004: Ferrari 2005: Renault 2006: Renault 2007: Ferrari 2008: Ferrari 2009: Brawn-Mercedes |
1960-luku: 1960: Cooper-Climax1961: Ferrari 1962: BRM 1963: Lotus-Climax 1964: Ferrari 1965: Lotus-Climax 1966: Brabham-Repco 1967: Brabham-Repco 1968: Lotus-Ford 1969: Matra-Ford 2010-luku: 2010: Red Bull-Renault2011: Red Bull-Renault 2012: Red Bull-Renault 2013: Red Bull-Renault 2014: Mercedes 2015: Mercedes 2016: Mercedes 2017: Mercedes 2018: Mercedes 2019: Mercedes |
1970-luku: 1970: Lotus-Ford1971: Tyrrell-Ford 1972: Lotus-Ford 1973: Lotus-Ford 1974: McLaren-Ford 1975: Ferrari 1976: Ferrari 1977: Ferrari 1978: Lotus-Ford 1979: Ferrari 2020-luku: 2020: Mercedes2021: Mercedes 2022: Red Bull Racing-RBPT 2023: Red Bull Racing-Honda RBPT |
1980-luku: 1980: Williams-Ford1981: Williams-Ford 1982: Ferrari 1983: Ferrari 1984: McLaren-TAG 1985: McLaren-TAG 1986: Williams-Honda 1987: Williams-Honda 1988: McLaren-Honda 1989: McLaren-Honda |
1990-luku: 1990: McLaren-Honda1991: McLaren-Honda 1992: Williams-Renault 1993: Williams-Renault 1994: Williams-Renault 1995: Benetton-Renault 1996: Williams-Renault 1997: Williams-Renault 1998: McLaren-Mercedes 1999: Ferrari |
Kaudella 2024 | |
---|---|
Entiset valmistajat |
|
Indianapolis 500 -tallit (1950–1960) |