Spirit Racing
| Spirit | |
|---|---|
| Koko nimi | Spirit Enterprises Ltd |
| Päämaja |
 Britannia |
| Perustajat | John Wickham ja Gordon Coppuck |
| Tunnetuimmat kuljettajat |
 Stefan Johansson Mauro Baldi Huub Rothengatter |
| Moottorit | Honda, Hart, Ford |
| Saavutukset Formula 1:n MM-sarjassa | |
| Ensimmäinen kilpailu | Britannian GP 1983 |
| Kilpailuja | 25 |
| Valmistajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Kuljettajien maailmanmestaruuksia |
0 |
| Voittoja | 0 |
| Paalupaikkoja | 0 |
| Nopeimpia kierroksia | 0 |
| MM-pisteitä | 0 |
| Viimeinen kilpailu | San Marinon GP 1985 |
Spirit oli brittiläinen kilpailutalli. Sen perustivat John Wickham ja Gordon Coppuck. Talli osallistui 25:een Formula 1 -sarjan Grand Prix -viikonloppuun kausina 1983–1985. Se ei kyennyt saavuttamaan ainuttakaan MM-pistettä.[1] Spiritin paras sijoitus on kaudelta 1983 Stefan Johanssonin ajama seitsemäs sija.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1982 Formula 2-kilpailuissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Spirit Enterprises osallistui vuonna 1982 Euroopan Formula 2-mestaruussarjaan. Spiritin debyyttikaudella talli käytti Hondan V6-moottoreita ja tallin kahta autoa ajoivat belgialainen Thierry Boutsen ja ruotsalainen Stefan Johansson, jotka molemmat tulisivat osallistumaan tulevaisuudessa Formula 1-osakilpailuihin useiden vuosien ajan.
Tallin kuljettajista Boutsen menestyi hienosti, voittaen kolme osakilpailua, sijoittuen EM-sarjassa kolmanneksi.[2] Samalla kaudella Johansson sijoittui kahdeksanneksi EM-sarjassa.[3]
Formula 1-sarjassa 1983 - 1985
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1983
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaudelle 1983 Spirit toi Formula 2 -sarjasta mukanaan F1:een Hondan turbomoottorit, joita talli käyttikin lähes yksinoikeudella.Spirit päätyi lopulta palkkaamaan ainoaksi kuljettajakseen lupaavan Stefan Johanssonin, joka oli jo ajanut Spiritin autoa F2-sarjassa edellisellä kaudella.[1] Edelliskauden F2-kuljettajista myös Thierry Boutsen pääsi lopulta ajamaan Arrowsin F1-autoa kauden puolivälistä eteenpäin. Moottoritoimittajan roolin lisäksi Honda toimi myös tallin sponsorina.
Spirit jätti ajamatta alkukauden kilpailut, keskittyen auton testaamiseen ja kehitystyöhön. Spirit lopulta teki debyyttinsä F1-sarjassa vasta kauden yhdeksäntenä ajetussa Britannian osakilpailussa. Stefan Johansson onnistuikin aika-ajoissa kohtalaisen hyvin ja pääsi lopulta sijalle 14, päihittäen mm. molemmat McLaren -kuljettajat ja toisen Williams -tallin autoista. Itse kilpailu kuitenkaan ei sujunut niin hyvin vaan tuloksena oli keskeytys viiden ajetun kierroksen jälkeen polttoaineen syöttöjärjestelmän rikkouduttua. Isoa-Britanniaa seurannut Saksan osakilpailu sujui aika-ajojen osalta myös hyvin. Johansson lähti kilpailuun sijalta 13 mutta tälläkin kertaa oli tyytyminen keskeytykseen Hondan moottorin rikkouduttua 11 ajetun kierroksen jälkeen. Itävallassa päästiin jo maaliin asti Johanssonin ajaessa ruutulipulle sijalla 12 - viisi kierrosta kilpailun voittajan Alain Prostin perässä. Hollannin osakilpailussa tulokastalli ajoi kauden parhaan tuloksensa kun Johansson tuli maaliin sijalla 7. Hollannin jälkeen ajettiin Italian osakilpailu, jossa tuloksena oli jälleen keskeytys. Tälläkertaa virranjakaja pakotti Stefan Johanssonin keskeyttämään neljän ajetun kierroksen jälkeen. Ison-Britannian Brands Hatchin radalla ajetussa Euroopan osakilpailussa Spirit -talli lähti kilpailuun sijalta 19 ja onnistui ajamaan maaliin kaksi kierrosta kärjeltä jääneenä sijalla 14. Spiritin ensimmäinen kausi F1-tasolla ei tuonut suurta menestystä, kauden paras tulos oli Johanssonin seitsemäs tila Hollannin osakilpailussa, tallin jäädessä ilman MM-pisteitä.[1][4]
Yllättäen Honda päättikin siirtyä Williams-tallin moottorinvalmistajaksi kesken kautta, minkä seurauksena Spirit jätti ajamatta kauden päätöskilpailun Etelä-Afrikassa. Seuraavalle kaudelle Spirit joutui tyytymään heikkotehoisempiin Hartin turbomoottoreihin, jotka tulivatkin toimimaan tallin moottoreina vuodesta 1984 eteenpäin.
1984
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Spiritin alkuperäinen suunnitelma vuodelle 1984 oli ajattaa kahta autoa, joista yhtä olisi ajanut entinen F1-maailmanmestari Emerson Fittipaldi ja toista autoa maksukuljettaja Fulvio Ballabio, jonka tuomat rahat oltaisiin käytetty Fittipaldin palkan maksamiseen.[5] Fittipaldi ennätti testaamaan Jacarepaguan radalla uutta Spirit 101 ajokkia. Muutaman testikerran jälkeen Fittipaldi päätti kuitenkin olla ajamatta hänen mielestään kilpailukyvytöntä autoa ja päätti suunnata kiinnostuksensa Pohjois-Amerikan CART-sarjaan. Fittipaldin lähdön myötä Fulvio Ballabiolle ei nähty enään tarvetta.[6] Alkuperäisen suunnitelman kariuduttua talli palasi ajattamaan yhtä autoa jota ajamaan päätyi italialainen Mauro Baldi. Mauro Baldin debyyttikilpailu Spiritin ratissa päättyi keskeytykseen Brasiliassa kahdentoista ajetun kierroksen jälkeen. Mauro Baldi onnistui saamaan Spiritinsä lähtöruudukkoon onnistuneesti kaikissa kauden viidestä ensimmäisestä kilpailusta. Parhaat tulokset Baldin ajamina oli 8. sija Etelä-Afrikassa ja San Marinossa. Kauden kuudes osakilpailu ajettiin Monacon katuradalla johon poikkeuksellisesti päästettiin itse kilpailuun mukaan 20 nopeinta kuljettajaa tuohon aikaan tavanomaisen 26:n sijaan. Baldi oli aika-ajoissa sijalla 26 joten tuloksena Monacosta oli kauden ensimmäinen karsiutuminen itse osakilpailusta. Monacon kisaviikonlopun jälkeen Spirit vaihtoi kuljettajaa Mauro Baldin sponsorirahoituksen tyrehdyttyä. Baldin piti jo alunperinkin tehdä tilaa kolmannen osakilpailun jälkeen Jean-Louis Schlesserille, joka ei lopulta ollutkaan vapaana Spiritin käyttöön vaan Baldin sopimusta jatkettiin vielä kolmen kilpailun verran. Lopulta Spiritin auton ohjaamoon saatiin hollantilainen Huub Rothengatter, joka toi mukanaan tallille tärkeitä sponsorituloja. Rothengatter teki ensiesiintymisensä Kanadan osakilpailussa, jossa hän onnistuikin ajamaan autonsa maaliin saakka. Rothengatter tosin oli maalintullessa jäänyt kilpailun voittaneelle Nelson Piquetille peräti neljätoista kierrosta joten maalintuloa ei laskettu enään lopputuloksiin. Kanadaa seuranneessa Detroitin osakilpailussa talli oli pulassa ilman Hartin moottoreita. Talli lopulta sai käyttöönsä Cosworthin vapaastihengittävän moottorin, jonka vuoksi tallin autoa jouduttiin muokkaamaan senverran että tilapäistä voimanlähdettä voitiin käyttää. Osakilpailuun osallistuminen jäi haaveeksi Spirit 101C -tyyppimerkintää kantanutta autoa ajaneelle Huub Rothengatterille joka karsiutui itse lähdöstä. Detroitin jälkeen ajettiin Dallasissa, jossa tuloksena oli keskeytys. Isossa-Britanniassa ajettiin jopa maaliin saakka tosin tälläkertaa 9 kierrosta voittajalle jääneenä joten tulosta ei noteerattu. Saksan osakilpailussa Spiritin autolla tultiin maaliin sijalla 9 (4 kierrosta kärjelle jääneenä, joka riitti siihen että tulos noteerattiin lopputuloksissa). Itävallassa kohtalona oli jälleen kerran tuloslistan ulkopuolelle jääminen ja Hollannissa autoa ei saatu edes maaliin saakka keskeyttämisen vuoksi. Huub Rothengatterin viimeiseksi kilpailuksi Spiritillä jäi Italian osakilpailu, jossa hän onnistui ajamaan maaliin sijalla 8. Italian osakilpailun jälkeen Rothengatterin Spiritillä korvasi tallin kuljettajavahvuuteen palannut Mauro Baldi, joka oli onnistunut saamaan itselleen rahoituksen vielä loppukauden kilpailuihin. Baldi onnistuikin ajamaan maaliin saakka kummassakin kauden kahdessa viimeisessä kilpailussa. Vaikkakin auto ei ollut kilpailukykyisimmästä päästä, Spiritin kuljettajat Mauro Baldi ja Huub Rothengatter ajoivat kauden aikana neljästi kahdeksannelle sijalle.[7][8][9][10]
1985
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Spirit jatkoi vielä kilpailemistaan Formula 1 -sarjassa ja vuodeksi 1985 saatiin käyttöön päivitetty versio tallin edelliskauden autosta. Moottorit saatiin edelleen Hartilta. Formula 1 -sarjassa kilpaileminen oli kuitenkin kallista toimintaa ja vähitellen Spiritin rahatilanne alkoi heikentyä, mikä johtikin tallin lopettamiseen San Marinon GP:n jälkeen kaudella 1985. Tallin kuljettajana vuoden 1985 kaikissa Spiritin kilpailuissa ajoi edelliskaudelta tuttu Mauro Baldi, joka keskeytti kaikki kolme osakilpailua kauden aikana.[1]
Formula 3000
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Talli osallistui Formula 3000-sarjaan vuonna 1988 kohtalaisella menestyksellä.[11]
Menestys Formula 1:n MM-sarjassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Year | Chassis | Engine | Tyres | Drivers | 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 | 11 | 12 | 13 | 14 | 15 | 16 | Pisteet | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| 1983 | Spirit 201 Spirit 201C |
Honda RA163E V6t |
G | BRA | USW | FRA | SMR | MON | BEL | DET | CAN | GBR | GER | AUT | NED | ITA | EUR | RSA | 0 | - | ||
| Stefan Johansson
|
Kesk. | Kesk. | 12 | 7 | Kesk. | 14 | ||||||||||||||||
| 1984 | Spirit 101 | Hart 415T L4t |
P | BRA | RSA | BEL | SMR | FRA | MON | CAN | DET | DAL | GBR | GER | AUT | NED | ITA | EUR | POR | 0 | -' | |
| Mauro Baldi
|
Kesk. | 8 | Kesk. | 8 | Kesk. | DNQ | 8 | 15 | ||||||||||||||
| Huub Rothengatter
|
NC | Kesk. | NC | 9 | NC | Kesk. | 8 | |||||||||||||||
| Spirit 101C | Ford Cosworth DFV V8 |
DNQ | ||||||||||||||||||||
| 1985 | Spirit 101D | Hart 415T L4t |
P | BRA | POR | SMR | MON | CAN | DET | FRA | GBR | GER | AUT | NED | ITA | BEL | EUR | RSA | AUS | 0 | - | |
| Mauro Baldi
|
Kesk. | Kesk. | Kesk. |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Spirit Teams. ESPN. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Thierry Boutsen Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Stefan Johansson Biography. Motor Sport Magazine. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ 1983 Dutch Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Testing Time - Fulvio Ballabio, Spirit, 1984 second-a-lap.blogspot.com. Viitattu 19.11.2023. (englanti)
- ↑ Testing Time - Emerson Fittipaldi, Spirit, 1984 second-a-lap.blogspot.com. Viitattu 19.11.2023. (englanti)
- ↑ 1984 National Panasonic Grand Prix - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ 4. Gran Premio di San Marino - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ 55. Gran Premio d'Italia - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ Grosser Preis Von Europa 1984 - RACE RESULT Formula1.com. Formula One World Championship Limited. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)
- ↑ FIA Formula 3000 Int. Championship - Season 1988 Formula Level 2. Speedsport Magazine. Viitattu 9.7.2021. (englanniksi)