Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys
| Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys | |
|---|---|
 |
|
| Perustettu | 1984 |
| Tyyppi | herätysliike |
| Toimiala | rukoilevaisuus |
| Päämaja |
Katilantie 27 27510 Eura |
| Toiminta-alue | Suomi |
| Puheenjohtaja | Pertti Helkkula |
| Jäsenlehti | Länsi-Suomen Herännäislehti |
| Aiheesta muualla | |
| Sivusto | |
| Osa artikkelisarjaa |
| Rukoilevaisuus |
|---|
|
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Luterilaiset herätysliikkeet Suomessa |
|---|
Toimintaa vähintään:
Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys on toinen rukoilevaisherätyksen herätysliikkeistä, joka edustaa Varsinais-Suomen 1700-luvun jälkipuoliskon pietististen kansanherätysten perintöä. Sen ydinalue on Länsi-Suomessa Porin ja Rauman ympäristön maaseutu.[1]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Katso myös: Rukoilevaisuus
Herätysliikkeen synty
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rukoilevaisuus on yksi viidestä Suomen kirkon sisällä vaikuttavasta herätysliikkeestä. Se on syntynyt 1700-luvulla kalantilaisen nuoren tytön, Liisa Eerikintyttären vuonna 1756 kokeman voimakkaan herätyksen seurauksena. Hän oli lampaita paimentaessaan lukenut Arthur Dentin kirjaa Totisen kääntymisen harjoitus ja joutunut syvän järkytyksen valtaan. Hänelle paljastui oma syntisyys ja iankaikkisen kadotuksen hirmuisuus. Tunnonvaivoihinsa hän löysi lohdutuksen ainoastaan evankeliumin ihanasta lupauksesta, että Jumala on kaikille katuvaisille armollinen ja laupias Kristuksen ristintyön tähden. Liisa kertoi herätyksestään muillekin ja pian Kalannissa syntyi hengellinen herätys, joka levisi koko Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueelle. Rukoilevaisuuden johtoon kohosi melko pian Nousiaisten kirkkoherra Abraham Achrenius ja myöhemmin hänen poikansa Antti Achrenius.[1]
Liikkeen kehittyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1800-luvun alkuun mennessä oli 1700-luvulla alkanut herätys pääosin taantunut. Tuohon aikaan ilmeni eri puolilla maata paikallisia hurmoksellisia herätyksiä, ja vuosina 1817–1829 vaikutti niin sanottu hyppyherätys Satakunnan ja Vakka-Suomen alueella. Tämän ja varhemman herätyksen pohjalta muodostui nykyinen rukoilevaisuus. Hurmoksellisten piirteiden lisäksi korostettiin rukousta ja aktiivista parannuksen tekoa. 1870-luvulla liike joutui kilpailemaan kannatuksesta evankelisuuden kanssa sen levittyä rukoilevaisuuden kannatusalueille. Tässä kohtaamisessa rukoilevaisuuden tietoisuus oman uskontulkintansa omaleimaisuudesta terävöityi. 1800-luvun lopulta alkaen tuli ongelmaksi myös suhtautuminen uusiin kirkollisiin kirjoihin. Rukoilevaiset eivät hyväksyneet uutta virsikirjaa, kirkkokäsikirjaa tai raamatunkäännöstä vaan käyttivät edelleen siihen asti käytössä olleita vuoden 1701 virsikirjaa, vuoden 1776 Raamattua ja vuoden 1693 kirkkokäsikirjaa. Tämä aiheutti osittaista vetäytymistä kirkon aktiivisesta jumalanpalveluselämästä omien seurojen puitteisiin. 1900-luvulla liike alkoi organisoitua alkamalla pitää yhteisiä herännäisjuhlia vuodesta 1906. Vuonna 1911 perustettiin oma lehti, Länsi-Suomen Herännäislehti ja 1926 perustettiin Eurajoen kristillinen opisto. Yhdistykseksi liike organisoitui vuonna 1941.[2]
Jakautuminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1984 rukoilevaisuus jakaantui kahtia, Suomen rukoilevaisen kansan yhdistykseksi ja Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistykseksi. Suurimpana syynä jakaantumiselle oli yhdistysten erilainen suhtautuminen kirkollisiin uudistuksiin. Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys halusi säilyttää rukoilevaisuudelle ominaiset tunnusmerkit (polvirukous, vanhojen veisuu- ja saarnakirjojen käyttö) sekä pitäytyä naispappeuden vastaisella kannalla, mitä yhdistys perusteli Raamatulla. Suomen Rukoilevaisen Kansan Yhdistys taas halusi uudistaa liikettä (esimerkiksi hyväksymällä naispappeuden) rukoilevaisuudelle tunnusomaisten piirteiden jäädessä osittain pois.[1] Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistykselle jäi jo vuonna 1911 perustettu Länsi-Suomen Herännäislehti, kun taas Suomen rukoilevaisen kansan yhdistykselle jäi Eurajoen kristillinen opisto, rukoilevaisuuden perinteikäs keskus[3].
Perinteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Herätysliikkeenä Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys edustaa Varsinais-Suomen 1700-luvun jälkipuoliskon pietististen kansanherätysten perintöä. Sen ydinalue on Länsi-Suomessa Porin ja Rauman ympäristön maaseutu. Liikkeelle on tyypillistä polvirukous seurojen aikana sekä vanhojen laulu- ja saarnakirjojen käyttö. Seurapuheet ovat toisinaan pitkiä ja ammentavat sisältönsä vanhasta hartauskirjallisuudesta. Julistus on juurevaa herätys- ja parannussaarnaa, jossa kuulijoita muistutetaan syntiturmeluksen syvyydestä ja rohkaistaan omistamaan Kristuksen hankkima lahjavanhurskaus. Lisäksi kuulijoiden mieliin kerrataan armonjärjestystä. Jumalanpalvelukset pidetään vanhan 1600-luvun lopulta peräisin olevan kirkkokäsikirjan mukaan ja virret veisataan vuoden 1701 virsikirjasta. Seuroissa lauletaan myös vanhoja Siionin virsiä sekä laulukokoelmaa Halullisten Sielujen hengelliset laulut. Myös vuoden 1776 raamatunkäännös, Biblia, on ahkerassa käytössä.[1] Lisäksi kotikäytössä on Svebiliuksen katekismus, joka on Lutherin Vähä katekismus piispa Olaus Svebiliuksen selittämänä, sekä vaihtelevassa määrin myös luterilais-pietististä hartauskirjallisuutta, kuten esimerkiksi Lutheria, Arndtia ja Scriveriä[4].
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nykyään Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys edustaa oman kuvauksensa mukaan vireää ja elinvoimaista herätysliikettä, joka on laajentanut toimintaansa voimakkaasti. Vuonna 1996 perustettiin oma osa-aikainen papin virka vastaamaan liikkeen hengellisestä työstä. Saman vuoden syksyllä aloitettiin Keniassa luterilaisten Tunnustuskirjojen kääntäminen swahiliksi. Yhteistyökumppanina toimii vastaaviin hankkeisiin eri maissa erikoistunut yhdysvaltalainen järjestö Lutheran Heritage Foundation.[1] Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys on myös voimakkaasti mukana Kenian maasai-alueilla sekä Saksan muslimien parissa tehtävässä lähetystyössä. Lähetykselle suunnatut varat ohjataan kohteisiinsa erillisen lähetysrahaston kautta. Suomessa vanhan käsikirjan mukaisia ehtoollisjumalanpalveluksia ja seuroja järjestetään eri puolilla Länsi-Suomea osin yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa. Uraauurtavasta kustannustoiminnasta mainittakoon esimerkkinä vuosisatoja käytössä olleiden kansankoraalien kerääminen ja julkaiseminen (Siionin Virret ja Halullisten Sielujen hengelliset laulut), jota voidaan syystä pitää myös varsinaisena kulttuuritekona, sekä vuoden 1701 virsikirjan nuottipainoksen julkaiseminen (V. 1701 Virsikirjan Nuotit Rukoilevaisten tapaan). Kuukausittain ilmestyvä Länsi-Suomen Herännäislehti toimii rukoilevaisten pää-äänenkannattajana.[1] Lehden päätoimittajana toimii pastori Timo Laato.[5]
Nuorten toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistyksen järjestää vuosittain oman rippileirin. Nuorteniltoja järjestetään 2–3 viikon välein rukoilevaisperheiden kodeissa tai paikallisten seurakuntien tiloissa. Perinteeksi ovat muodostuneet vuosittaiset nuorten järjestämät lastenleirit, puuhapäivät ja lähetysmyyjäiset. Lisäksi nuoret ovat järjestäneet muun muassa äitien hemmottelupäivän, säilömistalkoita ja vastanneet vuosittaisten kesäseurojen ruokailun järjestämisestä. Lähetysmyyjäisistä saamillaan varoilla nuoret lähettävät keskuudestaan talkoolaisia lyhyille työjaksoille (1–3 kk.) Keniaan, ostavat lääkkeitä lähetyskentille ja tukevat lähetystyöntekijöitä jne. Nuorten piirissä toimii myös vanhan virren veisuuseen erikoistunut kuoro, joka on julkaissut kolme äänitettä (Ah suloisin mun Vapahtajain, Sun tykös turvaan Jumalan ja Jouluvirsi veisatkaam). Nuorten toiminnassa pidetään tärkeänä, etteivät nuoret lokeroidu omaksi osastokseen, vaan osallistuvat nuorteniltojen lisäksi myös seuroihin ja vanhan käsikirjan mukaisiin jumalanpalveluksiin.[1]
Kesäseurat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kesäseurat ovat Länsi-Suomen Rukoilevaisten yhdistyksen vuotuinen kesäjuhla. Niitä vietetään viikonloppuna heinäkuun puolenvälin jälkeen.
Vuonna 1996 kesäseurat olivat Luvialla [6], 1997 Kankaanpäässä [6], 1998 Laitilassa [7], 1999 Eurassa, 2000 Raumalla [8], 2001 Nakkilassa [9], 2002 Huittisissa, 2003 Lapissa [10], 2004 Kalannissa[11], 2005 Kiukaisissa [12], 2006 Noormarkussa [13], 2007 Eurassa [14], jolloin juhlavieraita oli noin 700–800 [15], 2008 Eurajoella [16], 2009 Pomarkussa [16], 2010 Laitilassa [16], 2011 Lapissa [16], jolloin juhlavieraita oli noin 700 [17], 2012 Luvialla [16], 2013 Kokemäellä [16], 2014 Harjavallassa [16], 2015 Huittisissa [16], 2016 Nakkilassa [16], 2017 Kiukaisissa [16], 2018 Noormarkussa [16] ja 2019 Eurajoella [16]. Vuoden 2020 kesäseurat peruttiin koronapandemian vuoksi[18]. Kesäseurojen vietto jatkui vuonna 2022 Lapissa [16], 2023 Kalannissa [16] ja 2024 Luvialla [16].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g Rukoilevaisuus pähkinänkuoressa Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Arkistoitu 15.7.2011. Viitattu 28.6.2011.
- ↑ Huotari, Voitto: Kirkkomme herätysliikkeet tänään, s. 48-49. Pieksämäki: Kirjapaja, 1981. ISBN 951-621-297-2
- ↑ Martikainen, Tuomas: Moniarvoinen Turku. Käsikirja uskonnollisista, maailmankatsomuksellisista ja etnisistä yhteisöistä. s. 49. Åbo: Åbo Akademi, 1996. ISBN 951-650-823-5
- ↑ Simojoki, Anssi: ”Länsi-Suomen Rukoilevainen herätysliike ja naispappeus”, Herran käsky. Asiatietoa naispappeuskysymyksestä. s. 164. Helsinki: SLEY-Kirjat, 1984. ISBN 951-617-586-4
- ↑ Länsi-Suomen Herännäislehti lsry.fi. Viitattu 2.11.2024.
- ↑ a b Kuvia vuosi -1997 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Kuvia vuosi 1998 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Kuvia vuosi 2000 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Kuvia vuosi 2001 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Kuvia vuosi 2003 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Kesäseurat Kalannissa 2004 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Kesäseurat Kiukaisissa 2005 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Kesäseurat Noormarkussa 2006 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Kesäseurat Eurassa 2007 Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 21.7.2011.
- ↑ Salomäki, Hanna: Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminen, s. 168. Porvoo: Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja, 2010. ISBN 978-951-693-306-4
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Äänitteet vuosittain lsry.fi. Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 02.11.2024.
- ↑ Länsi-Suomen Rukoilevaiset vaalivat perinteitä Seurakuntalainen.fi. Viitattu 14.7.2019.
- ↑ Kuluvana... www.facebook.com. Länsi-Suomen Rukoilevaisten Yhdistys. Viitattu 1.3.2021.