Abraham Achrenius

Abraham Achrenius
Nousiaisten kirkkoherra
1753–1767
Edeltäjä	Jakob Gadolin
Seuraaja	Anders Planman
Turun linnansaarnaaja
1748–1753
Edeltäjä	Samuel Wacklin
Seuraaja	Karl Barck
Ähtävän kappalainen
1736–1740
Seuraaja	Matthias Choraeus
Henkilötiedot
Syntynyt	1. helmikuuta 1706 Jakkula, Somerniemi
Kuollut	28. syyskuuta 1769 (63 vuotta) Nousiainen
Vanhemmat	Simon Achrenius Elisabet Sigfridintytär Laurina
Puoliso	Anna Margreta Degerman ( 1731–40) Kristina Svanbeck ( 1740–58) Kristina Ström ( 1759–69)
Lapset	Antti Achrenius
Muut tiedot
Koulutus	Ylioppilas (1725)
Tutkinnot	Turun akatemia
Uskonto	kristinusko
Tunnustuskunta	pietismi
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Abraham Achreniuksen muistomerkki Somerniemen kirkon luona.

Abraham Achrenius (1. helmikuuta 1706 Jakkula, Somerniemi – 28. syyskuuta 1769 Nousiainen) oli suomalainen pappi, virsirunoilija ja herätysliikkeen johtaja. Hän oli merkittävä vaikuttaja 1700-luvun suomalaisessa pietistisessä liikehdinnässä ja tunnetaan erityisesti osallisuudestaan Länsi-Suomen rukoilevaisuuden muotoutumiseen sekä ainutlaatuisesta virsirunoudestaan.

Varhainen elämä ja koulutus

Achrenius syntyi Somerolla vuonna 1706 pitäjänapulaisen Simon Achreniuksen ja Elisabet Sigfridintytär Laurinan perheeseen. Achrenius oli yksi kahdeksasta lapsesta ja sai kotonaan uskonnollisen kasvatuksen. Hän sai alkeisopetuksen isältään ja lähetettiin 13-vuotiaana Turkuun opintielle, missä hän myöhemmin jatkoi opintojaan Turun akatemiassa.

Tutustuminen pietismiin

Achrenius ryhtyi opintojensa rahoittamiseksi kotiopettajaksi ja päätyi karoliinipietistiseen kreivi Gustaf Creutzin perheeseen. Achrenius koki Malmgårdissa pietistisen kääntymyksen jouluna 1728. Kääntymyksen myötä Achrenius keskittyi teologiaan ja hänet vihittiin papiksi 1730.

Ura pappina

Pappisvihkimyksen jälkeen Achrenius lähetettiin Pohjanmaalle rykmentinsaarnaajaksi, missä hän meni avioliittoon Pietarsaaren kirkkoherra Anders Degermanin tyttären kanssa.

Ähtävän aika

Vuonna 1736 Achrenius siirtyi Ähtävän kappalaiseksi. Tuolla Achrenius oli kosketuksissa Ähtävän herätyksen kanssa, joka ilmeni kansankirkon vastaisuutena ja tosi uskovien seurakuntien perustamiseen tähdänneenä separatismina. Aluksi Achrenius taisteli liikettä vastaan korostamalla kirkkokuria, mutta liittyi itse herätykseen. Helluntain 1740 rukouksen jälkeen Achrenius joutui eroamaan kirkon virasta.

Paluu kirkon virkaan

Achrenius pyrki useaan kertaan takaisin papinvirkaan, mutta luultavasti tämän uskonnollinen vakaumus esti viran saamisen. Achrenius piti yhteyttä Suomen uskonnollisiin ryhmiin, järjesti konventikkeleita ja haaveili herätyksen noususta. Vuonna 1748 Achrenius sai vakanssin Turun linnansaarnaajana, mutta radikaalipietistiset korostukset jäivät vähemmälle.

Nousiaisten aika ja herätysliikkeen johtajuus

Achrenius valittiin Nousiaisten kirkkoherraksi elokuussa 1752. 1760-luvulla Achrenius nousi Nousiaisten herätysliikkeen johtohahmoksi. Hän kiinnostui Liisa Erkintyttären hurmoksellisesta herätyksestä. Herätys eteni Nousiaisiin vuoden 1758 aikana. Hän ohjasi liikkeen kehitystä järjestämällä konventikkeliplakaatin kieltämiä seuroja ja pyrki suuntaamaan sen pois separatistisesta hurmoksesta. Achrenius saavutti huomattavan aseman pietistien sielunhoitajana, mikä johti 1760-luvulla useisiin syytöksiin ja prosesseihin.

Virsirunous

Achreniuksen runous ja herätysliikkeeseen liittyvä toiminta juontavat juurensa pietismistä, joka korosti henkilökohtaista uskonkokemusta ja hengellistä uudistusta. Hän kehitti ja monipuolisti pietististä virttä, ja hänen myöhäiskauden virsissään on havaittavissa myös seesteisiä sävyjä. Achreniuksen virsille on tunnusomaista pietistinen dramatiikka, jyrkkyys ja vastakohtaisuus. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa (1986) on säilytetty kolme Achreniuksen virttä (103, 153 ja 390) sekä yksi hänen teksteihinsä perustuva virsi (265).

Achrenius julkaisi vuonna 1762 kaksi virsikokoelmaa Wanhat ja uudet hengelliset wirret sekä Uudet hengelliset wirret. Vuonna 1769 Achrenius julkaisi 70 virttä käsittävän kokoelman Zionin Juhla-Wirret.

Yksityiselämä

Abraham Achrenius oli Achreniuksen pappis- ja runoilijasukua. Hänen poikansa Antti Achrenius ja veljenpoikansa Simo ja Henrik Achrenius kirjoittivat myös runoja. Tytär Fredrika Achrenius avioitui tähtitieteilijä Anders Planmanin kanssa.

Aiheesta muualla

• Ilpo Sinkko: Abraham Achrenius (rukoilevaisen herätysliikkeen hengellinen isä)
• Kotivuori, Yrjö: Abraham Achrenius. Ylioppilasmatrikkeli 1640–1852. Helsingin yliopiston verkkojulkaisu 2005.
• Esko Laine: Achrenius, Abraham (1706–1769) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 20.10.2002. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Kirjallisuutta

• Jaakko Haavio: Siionin vanki, romaani elävästä toivosta. Elämäkertaromaani Abraham Achreniuksen elämästä.