Sillanpääläisyys
| Osa artikkelisarjaa |
| Lestadiolaisuus |
|---|
 |
 |
| Osa artikkelisarjaa |
| Luterilaiset herätysliikkeet Suomessa |
|---|
Sillanpääläisyys on lestadiolaisuuden suuntaus, joka sai alkunsa vuonna 1977 erkaantumalla vanhoillislestadiolaisuudesta. Suuntausta alettiin kutsumaan ulkopuolisten taholta keskeisimmän toimijansa Merikarvian kirkkoherran Paavo Sillanpään nimen mukaisesti "sillanpääläisyydeksi". Sillanpääläiset perustivat sitten Suomen vanhoillislestadiolaisen rauhanyhdistyksen samana vuonna 1977.[1] Rovasti Sillanpää oli toiminut kauan SRK:n johtokunnan jäsenenä, mutta joutui siitä erotetuksi kritisoituaan herätysliikkeessä voimistunutta "lakioppia" julkilausumineen sekä SRK:n johtokunnan sekaantumista puoluepolitiikkaan.[2][3] Yhdistyksen nimi muutettiin 11. lokakuuta 1989 muotoon "Suomen vanhoillislaestadiolainen Rauhanyhdistys ry". Aluksi yhdistyksen kotipaikka oli Oulu, mutta nykyään se on Ylivieska. Yhdistyksen postiosoite on kuitenkin Joensuussa. Yhdistys kirjattiin yhdistysrekisteriin 29. joulukuuta 1978, ja yhdistyksen Y-tunnus tuli voimaan 25. kesäkuuta 1979. Yhdistyksen asiainhoitajana on toiminut mm. Eila Polvi.[4][5]
Vuosina 1972–1973 Amerikan First Apostolic Lutheran Church katkaisi välinsä Suomen vanhoillislestadiolaisiin.[1] Välien katkaisu aiheutti kuitenkin First Apostolic Lutheran Church'issa hajaannuksen, kun noin puolet heistä perusti oman uuden keskusyhdistyksen nimeltä Association of American Laestadian Congregations (nykyinen Laestadian Lutheran Church), koska halusivat jatkaa uskonyhteydessä Suomen vanhoillislestadiolaisten pääsuunnan ja heidän keskusyhdistyksensä (SRK) kanssa.[6][7] FALC liittyi myöhemmin uskonyhteyteen Suomen sillanpääläisyyden kanssa. Suomessa sillanpääläisyys syntyi 1977, kun he perustivat Suomen vanhoillislestadiolaisen rauhanyhdistyksen.[1]
Sillanpääläiset julkaisivat "Armon ja rauhan tervehdys" -lehteä.[1] Sillanpääläisyys hajosi sisäisiin erimielisyyksiin.[8] Suurin osa palasi takaisin vanhoillislestadiolaisuuteen ja osa meni rauhansanalaisuuteen.[8] Suomessa ryhmä on nykyisin pieni ja osin lakannut toimimasta, mutta Amerikassa FALC:n jäsenmäärän arvioitiin vuonna 2001 olevan noin 4 000[9][6]. Amerikassa tätä suuntaa kutsutaan myös töröläläisyydeksi. Ruotsissa ryhmittymää kutsutaan morjärveläisyydeksi. Ruotsissa liike toimi erityisesti Morajärven alueella.[8] Töröläläisyys oli vuonna 2001 neljänneksi suurin lestadiolaisuuden ryhmä maailmassa.[10]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jouko Talonen: Iustitia 14. Lestadiolaisuuden hajaannukset 2001. Suomen teologinen instituutti. Viitattu 1.8.2012.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Jouko Talonen: Lestadiolaisuuden hajaannukset 8.3.2000. STI. Viitattu 23. helmikuuta 2007.
- ↑ Rovasti Sillanpään kirje: SRK-lestadiolaisuuden tila 1977.
- ↑ Jani Alatalo: Kohti avoimuutta s. 8, 36. Pro gradu Jyväskylän yliopisto
- ↑ Yhdistystieto 2012.[vanhentunut linkki] Luettu 17.8.2012
- ↑ Kauppalehti 2012. Luettu 17.8.2012.
- ↑ a b lestadiolaisuus.info: Facts about Laestadianism in America lestadiolaisuus.info. Viitattu 23. helmikuuta 2007.
- ↑ Uuden keskusjärjestön perustaminen lestadiolaisuus.info. Viitattu 23.2.2007.
- ↑ a b c Warren H. Hepokoski, 2002, The Laestadian Movement: Disputes and Divisions 1861–2000, sivu 75
- ↑ Talonen 2001. s. 25
- ↑ Jouko Talonen, 2001. s. 25.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Hannu Karpo: Syntisin silmin. Paavo Sillanpää on yhtenä haastateltavana