Ero sivun ”Matti Kassila” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
53 152 muokkausta
Onni 2000 (keskustelu | muokkaukset)
2 233 muokkausta
→Uran jälkeinen elämä: Kassilan hautapaikan sijainti lisätty lähteineen.
(36 välissä olevaa versiota 23 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 3: Rivi 3:
| kuva = Matti Kassila.jpg
| kuva = Matti Kassila.jpg
| kuvankoko =
| kuvankoko =
| kuvateksti = Matti Kassila vuoden [[Jussi-palkinnot 2011|2011 Jussi-gaalassa]], jossa hän sai elämäntyöstään Betoni-Jussin.
| kuvateksti = Matti Kassila vuoden [[Jussi-palkinnot 2011|2011 Jussi-gaalassa]],<br />jossa hän sai elämäntyöstään [[Betoni-Jussi elämäntyöstä|Betoni-Jussin]].
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|12|1|1924||1}}
| syntymäaika = {{Syntymäaika ja ikä|12|1|1924||1}}
| syntymäpaikka = [[Keuruu]]
| syntymäpaikka = [[Keuruu]]
| aktiivisena = [[1949]]–[[1994]]
| aktiivisena = [[1949]]–[[1994]]
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|12|1|1924|14|12|2018}}
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|12|1|1924|13|12|2018}}
| kuolinpaikka = [[Vantaa]]
| kuolinpaikka = [[Vantaa]]
| oikea nimi =
| oikea nimi =
Rivi 19: Rivi 19:
| palkinnot = *neljä [[Jussi-palkinto]]a parhaasta ohjauksesta
| palkinnot = *neljä [[Jussi-palkinto]]a parhaasta ohjauksesta
*kolme Jussi-palkintoa parhaasta käsikirjoituksesta
*kolme Jussi-palkintoa parhaasta käsikirjoituksesta
*Jussi-palkinto elämäntyöstä
*[[Betoni-Jussi elämäntyöstä]]
*[[Rouenin pohjoismaiset elokuvajuhlat|Rouenin pohjoismaisten elokuvajuhlien]] Grand Prix du juryn
*[[Rouenin pohjoismaiset elokuvajuhlat|Rouenin pohjoismaisten elokuvajuhlien]] Grand Prix du juryn
*professorin arvonimi
*professorin arvonimi
| ehdokkuudet =
| ehdokkuudet =
}}
}}
'''Matti Uolevi Kassila''' ([[12. tammikuuta]] [[1924]] [[Keuruu]] – [[14. joulukuuta]] [[2018]] [[Vantaa]]<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/7ab51dc9-6de6-4f32-86b8-483ae8572045| Nimeke = Elokuvaohjaaja Matti Kassila, 94, on kuollut – muistetaan Komisario Palmu -elokuvista| Tekijä = Leinonen, Anne | Julkaisu = Iltalehti | Ajankohta =14.12.2018 | Viitattu = 14.12.2018}}<br>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.is.fi/viihde/art-2000005931957.html| Nimeke = Ohjaaja Matti Kassila on kuollut| Tekijä = | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Ajankohta =14.12.2018 | Viitattu = 14.12.2018}}<br>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/d37c39c6-4a50-431b-8ee2-60efde836e10| Nimeke = Taavi Kassila mietti viikko sitten, tapaako Matti-isäänsä enää: ”Hän oli jo hyvin väsynyt”| Tekijä = Leinonen, Anne | Julkaisu = Iltalehti| Ajankohta =14.12.2018 | Viitattu = 14.12.2018}}</ref>) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja.<ref>{{Elonet-h|100448}} Viitattu 25.11.2013</ref> Hän kuului 1950- ja 1960-luvun huomattavimpiin suomalaisiin elokuvantekijöihin.
'''Matti Uolevi Kassila''' ([[12. tammikuuta]] [[1924]] [[Keuruu]] – [[13. joulukuuta]] [[2018]] [[Vantaa]]<ref>Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 13.1.2019, s. C 17</ref>) oli suomalainen [[elokuvaohjaaja]] ja -[[käsikirjoittaja]] sekä kirjailija.<ref>{{Elonet-h|100448}} Viitattu 25.11.2013</ref> Hän kuului 1950- ja 1960-luvun huomattavimpiin suomalaisiin elokuvantekijöihin.


Kassilan tunnetuin työ lienee [[Komisario Palmu]] -elokuvien sarja. Muita maineikkaita ohjauksia ovat ''[[Radio tekee murron]]'', ''[[Sininen viikko]]'', ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]]'', ''[[Tulipunainen kyyhkynen]]'' sekä ''[[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva)|Ihmiselon ihanuus ja kurjuus]]''.
Kassilan tunnetuin työ lienee [[Komisario Palmu]] -elokuvien sarja. Muita maineikkaita ohjauksia ovat ''[[Radio tekee murron]]'', ''[[Sininen viikko]]'', ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]]'', ''[[Tulipunainen kyyhkynen]]'' sekä ''[[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva)|Ihmiselon ihanuus ja kurjuus]]''.
Rivi 30: Rivi 30:
==Elämäkerta==
==Elämäkerta==
===Nuoruus ja uran alkuvaiheet===
===Nuoruus ja uran alkuvaiheet===
Matti Kassila syntyi [[Keuruu]]n [[Haapamäki|Haapamäellä]], aikansa huomattavalla rautatiepaikkakunnalla, veturinkuljettaja Väinö Kassilan ja Anna Kassilan poikana. [[Toinen maailmansota]] keskeytti hänen koulunkäyntinsä Haapamäen yhteiskoulussa: Kassila palveli ensin vapaaehtoisena ilmatorjuntatehtävissä ja määrättiin sitten alokaskoulutukseen, mutta kurkkumätäepidemian aiheuttamien sydänhäiriöiden vuoksi hänet vapautettiin rintamapalveluksesta. Jatkosodan loppuajan Kassila työskenteli Panssarivoimien Keskuskorjaamossa [[Varkaus (kaupunki)|Varkaudessa]]. Ylioppilaaksi hän pääsi sodan aikana 1942.
Matti Kassila syntyi Keuruun [[Haapamäki|Haapamäellä]], aikansa huomattavalla rautatiepaikkakunnalla, veturinkuljettaja Väinö Kassilan ja Anna Kassilan poikana. [[Toinen maailmansota]] keskeytti hänen koulunkäyntinsä [[Haapamäen yhteiskoulu|Haapamäen yhteiskoulussa]]: Kassila palveli ensin vapaaehtoisena [[Ilmatorjunta|ilmatorjuntatehtävissä]] ja määrättiin sitten alokaskoulutukseen, mutta [[Kurkkumätä|kurkkumätäepidemian]] aiheuttamien sydänhäiriöiden vuoksi hänet vapautettiin rintamapalveluksesta. [[Jatkosota|Jatkosodan]] loppuajan Kassila työskenteli Panssarivoimien Keskuskorjaamossa [[Varkaus (kaupunki)|Varkaudessa]]. Ylioppilaaksi hän pääsi sodan aikana 1942.


Kassila oli jo sota-aikana näytellyt Varkauden Työväenteatterissa, ja 1944 hän sai näyttelijäharjoittelijan paikan [[Helsingin Kansanteatteri]]ssa. 1946 hän siirtyi elokuvayhtiö [[Suomi-Filmi]]in, jossa hän työskenteli muun muassa ohjaaja [[Valentin Vaala]]n järjestäjänä ja kuvaussihteerinä. 1948 ohjaaja [[Edvin Laine]] järjesti Kassilan alan suurimman yhtiön [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuuden]] palvelukseen. SF:ssä hän työskenteli ensin lyhytelokuvaosaston hoitajana ja siirtyi seuraavana vuonna Edvin Laineen apulaisohjaajaksi.
Kassila oli jo sota-aikana näytellyt [[Varkauden Teatteri|Varkauden Työväenteatterissa]], ja 1944 hän sai näyttelijäharjoittelijan paikan [[Helsingin Kansanteatteri]]ssa. 1946 hän siirtyi elokuvayhtiö [[Suomi-Filmi]]in, jossa hän työskenteli muun muassa ohjaaja [[Valentin Vaala]]n järjestäjänä ja kuvaussihteerinä. 1948 ohjaaja [[Edvin Laine]] järjesti Kassilan alan suurimman yhtiön [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuuden]] palvelukseen. SF:ssä hän työskenteli ensin lyhytelokuvaosaston hoitajana ja siirtyi seuraavana vuonna Edvin Laineen apulaisohjaajaksi.


===1950-luvun ohjaustyöt===
===1950-luvun ohjaustyöt===
Kassila siirtyi 1949 itsenäiseksi ohjaajaksi oltuaan Edvin Laineen apulaisohjaajana elokuvassa ''Aaltoska orkaniseeraa'' (1949). Muistelmissaan hän kertoo, että SF:n johtaja [[T. J. Särkkä]] kutsui hänet huoneeseensa ja sanoi: "Te olette näyttänyt, että osaatte tehdä elokuvan. Tästä saatte nyt oman filmin, ottakaa tai jättäkää". Särkkä antoi hänelle valmiin käsikirjoituksen, valmiiksi valitut näyttelijät ja runsaan kuukauden filmausaikaa. Tuloksena oli komedia ''Isäntä soittaa hanuria'' (1949), Kassilan ensimmäinen pitkä elokuva.
Kassila siirtyi 1949 itsenäiseksi ohjaajaksi oltuaan Edvin Laineen apulaisohjaajana elokuvassa ''[[Aaltoska orkaniseeraa]]'' (1949). Muistelmissaan hän kertoo, että SF:n johtaja [[T. J. Särkkä]] kutsui hänet huoneeseensa ja sanoi: "Te olette näyttänyt, että osaatte tehdä elokuvan. Tästä saatte nyt oman filmin, ottakaa tai jättäkää". Särkkä antoi hänelle valmiin käsikirjoituksen, valmiiksi valitut näyttelijät ja runsaan kuukauden filmausaikaa. Tuloksena oli komedia ''[[Isäntä soittaa hanuria]]'' (1949), Kassilan ensimmäinen pitkä elokuva.


[[Tiedosto:Jussi Award 1951 winners.jpg|thumb|left|Vuoden [[Jussi-palkinnot 1951|1951 Jussi-voittajat]]. Matti Kassila ensimmäinen oikealta.]]
[[Tiedosto:Jussi Award 1951 winners.jpg|thumb|left|Vuoden [[Jussi-palkinnot 1951|1951 Jussi-voittajat]]. Matti Kassila ensimmäinen oikealta.]]
SF:n tapaan Kassila työskenteli nopeasti, kahden elokuvan vuosivauhtia. Elokuvien aiheet ja usein käsikirjoituksetkin tulivat valmiina tuottaja Särkältä. Kassilan läpimurtoelokuva oli kepeä rikoskomedia ''[[Radio tekee murron]]'' (1951) jonka hän käsikirjoitti itse yhdessä [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] kanssa. [[Hannes Häyrinen|Hannes Häyrisen]] tähdittämä elokuva sai loistavat arvostelut ja hyvän yleisömenestyksen, vaikka jäikin lippuluukuilla samana vuonna valmistuneen rillumarei-elokuvan ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'' varjoon. Elokuva toi [[Jussi-patsas|Jussi-patsaat]] sekä ohjaaja Kassilalle että päätähti Häyriselle.
SF:n tapaan Kassila työskenteli nopeasti, kahden elokuvan vuosivauhtia. Elokuvien aiheet ja usein käsikirjoituksetkin tulivat valmiina tuottaja Särkältä. Kassilan läpimurtoelokuva oli kepeä rikoskomedia ''[[Radio tekee murron]]'' (1951) jonka hän käsikirjoitti itse yhdessä [[Aarne Tarkas|Aarne Tarkaksen]] kanssa. [[Hannes Häyrinen|Hannes Häyrisen]] tähdittämä elokuva sai loistavat arvostelut ja hyvän yleisömenestyksen, vaikka jäikin lippuluukuilla samana vuonna valmistuneen [[rillumarei]]-elokuvan ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'' varjoon. Elokuva toi [[Jussi-patsas|Jussi-patsaat]] sekä ohjaaja Kassilalle että päätähti Häyriselle.


Menestyksen innoittamina Kassila, Tarkas ja kuvaaja Osmo Harkimo perustivat oman elokuvayhtiön Junior-Filmin ja tekivät elokuvalle jatko-osan ''[[Radio tulee hulluksi]]'' (1952), joka sai myös hyvän vastaanoton. Junior-Filmin menestys osoittautui kuitenkin heikoksi ja Kassila palasi vielä samana vuonna takaisin SF:een. Radio-elokuvien jälkeen Kassila ohjasi SF:lle kolmessa vuodessa kuusi elokuvaa, joiden kirjo vaihteli draamasta komediaan. Hän sai parhaan ohjaajan Jussin kahtena peräkkäisenä vuonna: 1954 draamasta ''Sininen viikko'' ja 1955 komediasta ''Isän vanha ja uusi''.
Menestyksen innoittamina Kassila, Tarkas ja kuvaaja [[Osmo Harkimo]] perustivat oman elokuvayhtiön [[Junior-Filmi|Junior-Filmin]] ja tekivät elokuvalle jatko-osan ''[[Radio tulee hulluksi]]'' (1952), joka sai myös hyvän vastaanoton. Kassila oli myös käsikirjoittajana Tarkaksen esikoisohjauksessa ''[[Yö on pitkä]]'' (1952). Junior-Filmin menestys osoittautui kuitenkin heikoksi ja Kassila palasi vielä samana vuonna takaisin SF:een. Radio-elokuvien jälkeen Kassila ohjasi SF:lle kolmessa vuodessa kuusi elokuvaa, joiden kirjo vaihteli draamasta komediaan. Hän sai [[Parhaan ohjauksen Jussi|parhaan ohjaajan Jussin]] kahtena peräkkäisenä vuonna: 1954 draamasta ''Sininen viikko'' ja 1955 komediasta ''Isän vanha ja uusi''.


1955 Kassila sai kahden vuoden kiinnityksen Porin teatterin johtajaksi, ja 1957–1958 hän toimi [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] johtajana. Hän jatkoi elokuvien ohjaamista teatterityönsä ohella, mutta siirtyi [[Fennada-Filmi]]n palvelukseen. Kassilan Fennada-elokuviin kuuluu kaksi huomattavaa romaanisovitusta: [[F. E. Sillanpää]]n ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]]'' (1956), joka toi hänelle neljännen ohjaus-Jussinsa, sekä [[Ilmari Kianto|Ilmari Kiannon]] ''[[Punainen viiva (elokuva)|Punainen viiva]]'' (1959). ''Elokuu'' sijoittuu yhteen vuorokauteen, kanavanvartija Viktor Sundvallin viimeiseen päivään. Keskeisiä teemoja ovat alkoholismi, itsensä pettäminen, elämättömäksi jäänyt elämä. [[Toivo Mäkelä]] teki kanavanvartijana monien mielestä elämänsä parhaimman roolin. Punainen viiva on puolestaan elokuva Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista keväällä [[1907]], jossa päärooleissa olivat loistavat [[Holger Salin]] ja [[Liisa Nevalainen]]. Neljän Fennada-elokuvan jälkeen Kassila ja Osmo Harkimo kokeilivat jälleen siipiään itsenäisinä elokuvantekijöinä ja perustivat tuotantoyhtiön Kassila & Harkimo Co. Yhtiön ainoaksi tuotannoksi jäi kuitenkin elokuva ''Lasisydän'' (1959). Se oli absurdi komedia burnoutin saaneesta lasitaiteilijasta.
1955 Kassila sai kahden vuoden kiinnityksen [[Porin Teatteri|Porin Teatterin]] johtajaksi, ja 1957–1958 hän toimi [[Helsingin kaupunginteatteri|Helsingin Kansanteatterin]] johtajana. Hän jatkoi elokuvien ohjaamista teatterityönsä ohella, mutta siirtyi [[Fennada-Filmi]]n palvelukseen. Kassilan Fennada-elokuviin kuuluu kaksi huomattavaa romaanisovitusta: [[F. E. Sillanpää]]n ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]]'' (1956), joka toi hänelle neljännen ohjaus-Jussinsa, sekä [[Ilmari Kianto|Ilmari Kiannon]] ''[[Punainen viiva (elokuva)|Punainen viiva]]'' (1959). ''Elokuu'' sijoittuu yhteen vuorokauteen, kanavanvartija Viktor Sundvallin viimeiseen päivään. Keskeisiä teemoja ovat alkoholismi, itsensä pettäminen, elämättömäksi jäänyt elämä. [[Toivo Mäkelä]] teki kanavanvartijana monien mielestä elämänsä parhaimman roolin. ''Punainen viiva'' on puolestaan elokuva Suomen ensimmäisistä [[Eduskuntavaalit 1907|eduskuntavaaleista]] keväällä 1907, jossa päärooleissa olivat loistavat [[Holger Salin]] ja [[Liisa Nevalainen]]. Neljän Fennada-elokuvan jälkeen Kassila ja Osmo Harkimo kokeilivat jälleen siipiään itsenäisinä elokuvantekijöinä ja perustivat tuotantoyhtiön Kassila & Harkimo. Yhtiön ainoaksi tuotannoksi jäi kuitenkin elokuva ''[[Lasisydän]]'' (1959). Se oli absurdi komedia burnoutin saaneesta lasitaiteilijasta.


===Uran huipentuma: komisario Palmut 1960–1962===
===Uran huipentuma: komisario Palmut 1960–1962===
Rivi 48: Rivi 48:
''Lasisydämen'' taloudellisen mahalaskun jälkeen Kassila joutui kääntymään jälleen SF:n ja Toivo Särkän puoleen. Särkkä ehdotti Kassilalle [[Mika Waltari]]n salapoliisiromaanin ''[[Komisario Palmun erehdys]]'' filmaamista. Kassila kuitenkin torjui aluksi koko ajatuksen. Kirja on perinteinen palapelidekkari, jossa murhaajaa piilotellaan viimeisille sivuille asti, ja jonka juonenkuljetus perustuu pitkille vuoropuheluille, ja Kassila piti sitä "epäfilmaattisena". Lopulta hän kuitenkin suostui, ja käsikirjoitusta tehdessään ihastui vähitellen romaanin värikkäisiin henkilöhahmoihin ja dramaattisiin kohtauksiin. Valmis elokuva oli yhdistelmä komediaa ja draamaa, eikä kuvakerronnassa myöskään unohdettu kauhuelokuvan elementtejä. Kassila sai Särkän suostumaan elokuvan filmaamiseen 1930-luvun epookissa ja parhaiden saatavilla olevien näyttelijöiden palkkaamiseen.
''Lasisydämen'' taloudellisen mahalaskun jälkeen Kassila joutui kääntymään jälleen SF:n ja Toivo Särkän puoleen. Särkkä ehdotti Kassilalle [[Mika Waltari]]n salapoliisiromaanin ''[[Komisario Palmun erehdys]]'' filmaamista. Kassila kuitenkin torjui aluksi koko ajatuksen. Kirja on perinteinen palapelidekkari, jossa murhaajaa piilotellaan viimeisille sivuille asti, ja jonka juonenkuljetus perustuu pitkille vuoropuheluille, ja Kassila piti sitä "epäfilmaattisena". Lopulta hän kuitenkin suostui, ja käsikirjoitusta tehdessään ihastui vähitellen romaanin värikkäisiin henkilöhahmoihin ja dramaattisiin kohtauksiin. Valmis elokuva oli yhdistelmä komediaa ja draamaa, eikä kuvakerronnassa myöskään unohdettu kauhuelokuvan elementtejä. Kassila sai Särkän suostumaan elokuvan filmaamiseen 1930-luvun epookissa ja parhaiden saatavilla olevien näyttelijöiden palkkaamiseen.


''[[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|Komisario Palmun erehdys]]'' (1960) oli menestys sekä arvostelijoiden että yleisön keskuudessa, ja se sai nopeasti jatko-osan. Sitä ei kuitenkaan tuottanut SF vaan sen kilpailija [[Fennada-Filmi]], jonka johtaja [[Mauno Mäkelä]] oli onnistunut nappaamaan oikeudet Waltarin toiseen Palmu-romaaniin ''Kuka murhasi rouva Skrofin?''. Valkokankaalla tarina sai nimen ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' (1961). Se oli edeltäjänsä veroinen menestys ja toi Kassilalle ja Kaarlo Nuorvalalle parhaan käsikirjoituksen Jussin. Koska elokuvasarjaa haluttiin jatkaa, mutta romaaneja oli vain kaksi, Mauno Mäkelä pyysi Mika Waltaria kirjoittamaan käsikirjoituksen kolmanteen Palmu-elokuvaan. Waltari innostui aiheesta, ja kolme viikkoa myöhemmin hänellä oli valmiina käsikirjoituksen sijasta kokonainen romaani. ''[[Tähdet kertovat, komisario Palmu]]'' (1962) ilmestyikin yhtä aikaa sekä kirjana että elokuvana.
''[[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|Komisario Palmun erehdys]]'' (1960) oli menestys sekä arvostelijoiden että yleisön keskuudessa, ja se sai nopeasti jatko-osan. Sitä ei kuitenkaan tuottanut SF vaan sen kilpailija [[Fennada-Filmi]], jonka johtaja [[Mauno Mäkelä]] oli onnistunut nappaamaan oikeudet Waltarin toiseen Palmu-romaaniin ''[[Kuka murhasi rouva Skrofin?]]''. Valkokankaalla tarina sai nimen ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' (1961). Se oli edeltäjänsä veroinen menestys ja toi Kassilalle ja [[Kaarlo Nuorvala|Kaarlo Nuorvalalle]] [[Parhaan käsikirjoituksen Jussi|parhaan käsikirjoituksen Jussin]]. Koska elokuvasarjaa haluttiin jatkaa, mutta romaaneja oli vain kaksi, Mauno Mäkelä pyysi Mika Waltaria kirjoittamaan käsikirjoituksen kolmanteen Palmu-elokuvaan. Waltari innostui aiheesta, ja kolme viikkoa myöhemmin hänellä oli valmiina käsikirjoituksen sijasta kokonainen romaani. ''[[Tähdet kertovat, komisario Palmu]]'' (1962) ilmestyikin yhtä aikaa sekä [[Tähdet kertovat, komisario Palmu (kirja)|kirjana]] että elokuvana.


Kassila ja Mika Waltari suunnittelivat yhdessä vielä neljättä Palmu-elokuvaa. Työnimenä oli ''[[Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu]]'', ja siinä Palmu oli tarkoitus viedä teatterin maailmaan tutkimaan murhaa Vanhan ylioppilastalon näyttämöllä. Vuoden 1963 alussa alkoi kuitenkin [[Näyttelijälakko 1963–1965|näyttelijälakko]], joka kesti kaksi ja puoli vuotta ja romutti suunnitelmat Palmu-sarjan jatkamiseksi. Kassila palasi vielä 1960-luvun lopulla filmaamaan neljännen Palmun, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä ''Lepäisit jo rauhassa'' -käsikirjoituksen kanssa, eikä Mika Waltari ollut enää mukana.
Kassila ja Mika Waltari suunnittelivat yhdessä vielä neljättä Palmu-elokuvaa. Työnimenä oli ''[[Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu]]'', ja siinä Palmu oli tarkoitus viedä teatterin maailmaan tutkimaan murhaa [[Vanha ylioppilastalo|Vanhan ylioppilastalon]] näyttämöllä. Vuoden 1963 alussa alkoi kuitenkin [[Näyttelijälakko 1963–1965|näyttelijälakko]], joka kesti kaksi ja puoli vuotta ja romutti suunnitelmat Palmu-sarjan jatkamiseksi. Kassila palasi vielä 1960-luvun lopulla filmaamaan neljännen Palmun, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä ''Lepäisit jo rauhassa'' -käsikirjoituksen kanssa, eikä Mika Waltari ollut enää mukana.


Palmu-elokuvien välissä Kassilalta valmistui ''Tulipunainen kyyhkynen'' ([[1961]]). Elokuva perustui uneen, jonka Kassila näki torkahtaessaan kesken uuden elokuvaidean miettimisen. Herättyään hän kirjoitti muutaman sivun synopsiksen ja vei liuskat luettavaksi Toivo Särkälle, joka suostui elokuvan tekemiseen sen pohjalta. Kassila yritti aluksi itse kirjoittaa käsikirjoitusta, mutta koska tämä ei onnistunut apuun tuli [[Juha Nevalainen]]. Tuloksena oli harvinainen suomalainen [[film noir]] -elokuva, jossa oli vaikutteita [[Alfred Hitchcock]]in syyttömän miehen teemasta. Selkeämpi esikuva oli kuitenkin [[Fritz Lang]]in elokuva [[Nainen ikkunassa]], jonka juonta elokuva osittain muistutti.
Palmu-elokuvien välissä Kassilalta valmistui ''[[Tulipunainen kyyhkynen]]'' (1961). Elokuva perustui uneen, jonka Kassila näki torkahtaessaan kesken uuden elokuvaidean miettimisen. Herättyään hän kirjoitti muutaman sivun synopsiksen ja vei liuskat luettavaksi Toivo Särkälle, joka suostui elokuvan tekemiseen sen pohjalta. Kassila yritti aluksi itse kirjoittaa käsikirjoitusta, mutta koska tämä ei onnistunut apuun tuli [[Juha Nevalainen]]. Tuloksena oli harvinainen suomalainen [[film noir]] -elokuva, jossa oli vaikutteita [[Alfred Hitchcock]]in syyttömän miehen teemasta. Selkeämpi esikuva oli kuitenkin [[Fritz Lang]]in elokuva [[Nainen ikkunassa|''Nainen ikkunassa'']], jonka juonta elokuva osittain muistutti.


===Palmujen jälkeen: 1960- ja 1970-luku===
===Palmujen jälkeen: 1960- ja 1970-luku===
1960-luvun alko oli murroksen aikaa suomalaisessa elokuvassa. Television tulo ja 1963 alkanut, kahden ja puolen vuoden mittaiseksi venynyt näyttelijälakko luhistivat vanhan studiojärjestelmän. Suurin studio SF ajautui 1965 konkurssiin ja myös muut joutuivat supistamaan tuotantoaan rajusti. Tilalle astui itsenäisten nuorten elokuvantekijöiden uusi aalto. Vanhoista tekijöistä ainoastaan Kassila ja [[Edvin Laine]] pääsivät jatkamaan elokuvantekoa, eivätkä hekään enää samassa mittakaavassa kuin aikaisemmin.
1960-luvun alku oli murroksen aikaa suomalaisessa elokuvassa. [[Radion ja television historia Suomessa|Television]] tulo ja 1963 alkanut, kahden ja puolen vuoden mittaiseksi venynyt näyttelijälakko luhistivat vanhan studiojärjestelmän. Suurin studio [[Suomen Filmiteollisuus|Suomen Filmiteollisuus Oy]] ajautui 1965 konkurssiin ja myös muut joutuivat supistamaan tuotantoaan rajusti. Tilalle astui itsenäisten nuorten elokuvantekijöiden uusi aalto. Vanhoista tekijöistä ainoastaan Kassila ja Edvin Laine pääsivät jatkamaan elokuvantekoa, eivätkä hekään enää samassa mittakaavassa kuin aikaisemmin.


Kassila selvisi elokuvateollisuuden laihoista vuosista pestautumalla Fennada-Filmiin tuottajaksi sekä tekemällä ohjelmia televisiolle. Hän toimi tuotantopäällikkönä ja yhtenä käsikirjoittajana [[Mikko Niskanen|Mikko Niskasen]] elokuvassa ''Sissit'' (1963) ja Edvin Laineen elokuvassa ''[[Täällä Pohjantähden alla (vuoden 1968 elokuva)|Täällä Pohjantähden alla]]'' (1968). Television puolella Kassila työskenteli sekä [[Yleisradio]]lle että [[MTV3|Mainostelevisiolle]] ja muun muassa dramatisoi televisioteatterille [[Mika Waltari]]n pienoisromaanin ''Pariisilaissolmio'' (1965) sekä teki useita dokumenttisarjoja. 1970-luvun lopulla Kassila työskenteli elokuva-alan opetuksellisissa ja hallinnollisissa tehtävissä. Hän hoiti taiteilijaprofessuuria [[1975]]–[[1980]] ja toimi [[Suomen elokuvasäätiö]]n tuotantopäällikkönä [[1977]]–[[1979]].
Kassila selvisi elokuvateollisuuden laihoista vuosista pestautumalla Fennada-Filmiin tuottajaksi sekä tekemällä ohjelmia televisiolle. Hän toimi tuotantopäällikkönä ja yhtenä käsikirjoittajana [[Mikko Niskanen|Mikko Niskasen]] elokuvassa ''[[Sissit]]'' (1963) ja Edvin Laineen elokuvassa ''[[Täällä Pohjantähden alla (vuoden 1968 elokuva)|Täällä Pohjantähden alla]]'' (1968). Molemmat elokuvat olivat Fennada-Filmin tuottamia. Television puolella Kassila työskenteli sekä [[Yleisradio]]lle että [[MTV3|Mainostelevisiolle]] ja muun muassa dramatisoi sekä itse ohjasi televisioteatterille Mika Waltarin pienoisromaanin ''[[Pariisilaissolmio]]'' (1965), jossa pääosaa näytteli [[Keijo Komppa]]. Kassila teki myös useita dokumenttisarjoja. 1970-luvun lopulla Kassila työskenteli elokuva-alan opetuksellisissa ja hallinnollisissa tehtävissä. Hän hoiti taiteilijaprofessuuria 1975–1980 ja toimi [[Suomen elokuvasäätiö]]n tuotantopäällikkönä 1977–1979.


1960-luvun pahimman aallonpohjan mentyä ohi Kassila palasi ohjaamaan pitkiä elokuvia. Hän teki sekä draamaa että komediaa ja uudelleenlämmitti vanhoja aiheita, mutta ei onnistunut enää yltämään lähellekään vanhoja yleisö- ja arvostelumenestyksiään. Ensimmäinen pitkä elokuva Palmujen jälkeen, ''Äl’ yli päästä perhanaa'' ([[1968]]), oli parodia elokuvanteosta ja samalla satiirinen itsenäisen Suomen 50-vuotisjuhlaelokuva, joka kuitenkin jäi lippuluukuilla tappiolliseksi. Sitä seurasi neljäs ja viimeinen komisario Palmu-elokuva ''[[Vodkaa, komisario Palmu]]'' ([[1969]]). Mika Waltari ei enää osallistunut elokuvan tekoon, vaan ainoastaan antoi luvan Palmun hahmon käyttöön. Elokuvassa eläköitynyt Palmu palkataan tutkimaan Yleisradion toimittajan murhaa, ja siinä satirisoidaan sekä Suomen ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suhteita että [[James Bond]] -tyylisiä agenttiseikkailuja. Kassila myönsi myöhemmin, että Palmun tuominen [[YYA-sopimus|YYA]]-Suomeen oli virhe, ja että elokuva olisi saanut jäädä tekemättä.
1960-luvun pahimman aallonpohjan mentyä ohi Kassila palasi ohjaamaan pitkiä elokuvia. Hän teki sekä draamaa että komediaa ja uudelleenlämmitti vanhoja aiheita, mutta ei onnistunut enää yltämään lähellekään vanhoja yleisö- ja arvostelumenestyksiään. Ensimmäinen pitkä elokuva Palmujen jälkeen, ''[[Äl’ yli päästä perhanaa]]'' (1968), oli parodia elokuvanteosta ja samalla satiirinen itsenäisen Suomen 50-vuotisjuhlaelokuva, joka kuitenkin jäi lippuluukuilla tappiolliseksi. Sitä seurasi neljäs ja viimeinen komisario Palmu-elokuva ''[[Vodkaa, komisario Palmu]]'' (1969). Mika Waltari ei enää osallistunut elokuvan tekoon, vaan ainoastaan antoi luvan Palmun hahmon käyttöön. Elokuvassa eläköitynyt Palmu palkataan tutkimaan Yleisradion toimittajan murhaa, ja siinä satirisoidaan sekä Suomen ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] suhteita että [[James Bond]] -tyylisiä agenttiseikkailuja. Kassila myönsi myöhemmin, että Palmun tuominen [[YYA-sopimus|YYA]]-Suomeen oli virhe, ja että elokuva olisi saanut jäädä tekemättä.


1970-luvun alussa Kassila ohjasi sekä kunnianhimoista draamaa että rehellistä puskafarssia. ''Päämaja'' ([[1970]]) oli elokuvasovitus [[Ilmari Turja]]n jatkosotanäytelmästä, ja samalla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa, jonka pääosassa on marsalkka [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]]. ''Haluan rakastaa, Peter'' ([[1972]]) oli puolestaan eroottinen draama, joka perustui [[Aila Meriluoto|Aila Meriluodon]] kohuromaaniin.
1970-luvun alussa Kassila ohjasi sekä kunnianhimoista draamaa että rehellistä puskafarssia. ''[[Päämaja (elokuva)|Päämaja]]'' (1970) oli elokuvasovitus [[Ilmari Turja]]n jatkosotanäytelmästä, ja samalla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa, jonka pääosassa on marsalkka [[Carl Gustaf Emil Mannerheim|Mannerheim]]. ''[[Haluan rakastaa Peter|Haluan rakastaa, Peter]]'' (1972) oli puolestaan eroottinen draama, joka perustui [[Aila Meriluoto|Aila Meriluodon]] [[Peter-Peter : Erään rakkauden asiapaperit|kohuromaaniin]].


''Aatamin puvussa...ja vähän Eevankin'' ([[1972]]) oli vanhan aiheen uudelleen lämmitystä. Kyseinen [[Agapetus|Agapetuksen]] romaani oli filmattu jo kolme kertaa aikaisemmin, kaksi kertaa [[Suomi|Suomessa]] (1931 ja 1940) ja kerran [[Saksa]]ssa ([[1959]]). Komedia kertoo kahdesta miehestä, jotka hauskojen sattumusten johdosta menettävät vaatteensa ja joutuvat alastomina takaisin ihmisten ilmoille. Tapahtumat Kassila sijoitti elokuvanteon nykyhetkeen.
''[[Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva)|Aatamin puvussa...ja vähän Eevankin]]'' (1972) oli vanhan aiheen uudelleen lämmitystä. Kyseinen [[Agapetus|Agapetuksen]] [[Aatamin puvussa ja vähän Eevankin|romaani]] oli filmattu jo kolme kertaa aikaisemmin, kaksi kertaa Suomessa ([[Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1931 elokuva)|1931]] ja [[Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1940 elokuva)|1940]]) ja kerran [[Saksa]]ssa (1959). Komedia kertoo kahdesta miehestä, jotka hauskojen sattumusten johdosta menettävät vaatteensa ja joutuvat alastomina takaisin ihmisten ilmoille. Tapahtumat Kassila sijoitti elokuvanteon nykyhetkeen.


Uuden aiheen lämmitystä oli Kassilan seuraavakin elokuva. ''Meiltähän tämä käy'' ([[1973]]) rakentui [[Esa Pakarinen|Esa Pakarisen]] [[Pekka Puupää]] -hahmon ohella hänen toiseen kuuluisaan hahmoon [[Severi Suhonen|Severi Suhoseen]], jota hän oli esittänyt useilla kiertueilla ja kahdessa elokuvassa ''Rovaniemen markkinoilla'' (1951) ja ''Mullin mallin'' (1961). Vuosikymmenen vaihteen vapautunut seksuaalisuus näkyi myös elokuvassa. Siinä oli paljon (naisten) alastomuutta ja Suhos-hahmostakin tehtiin "panomies". Tämä saattoi olla liikaa Esa Pakarisen ja Pekka Puupään ihailijoille, sillä elokuva ei ollut järin suuri yleisömenestys. Esa Pakarinen näytteli myös pääosaa Severi Suhosen hahmossa edellisten lisäksi Armand Lohikosken ohjaamassa (1954) elokuvassa Hei Rillumarei.
Uuden aiheen lämmitystä oli Kassilan seuraavakin elokuva. ''[[Meiltähän tämä käy]]'' (1973) rakentui [[Esa Pakarinen|Esa Pakarisen]] [[Pekka Puupää]] -hahmon ohella hänen toiseen kuuluisaan hahmoon [[Severi Suhonen|Severi Suhoseen]], jota hän oli esittänyt useilla kiertueilla ja kolmessa elokuvassa ''[[Rovaniemen markkinoilla]]'' (1951), ''[[Hei, rillumarei!|Hei, rillumarei]]'' (1954) ja ''[[Mullin mallin]]'' (1961). Vuosikymmenen vaihteen vapautunut seksuaalisuus näkyi myös elokuvassa. Siinä oli paljon (naisten) alastomuutta ja Suhos-hahmostakin tehtiin "panomies". Tämä saattoi olla liikaa Esa Pakarisen ja Pekka Puupään ihailijoille, sillä elokuva ei ollut järin suuri yleisömenestys. Esa Pakarinen näytteli myös pääosaa Severi Suhosen hahmossa edellisten lisäksi [[Armand Lohikoski|Armand Lohikosken]] ohjaamassa (1954) elokuvassa ''He, rillumarei''.


1970-luvun loppupuolella [[Arto Paasilinna]] kirjoitti Kassilalle elokuvakäsikirjoituksen. Kassila piti ideasta, ja hänen mielestään käsikirjoituksen alkuosa oli hyvä, mutta huononi loppua kohden. Niinpä Kassila muokkaili käsikirjoitusta yhdessä [[Lauri Jauhiainen|Lauri Jauhiaisen]] ja [[Olli Soinio]]n kanssa. Tuloksena oli ''Natalia'' ([[1979]]) jonka tuottivat Matti Ollila ja Kari Pöyry/Cine-Art Oy. Komediassa Natalia-niminen venäläinen lehmä eksyy Suomen puolelle ja elokuvassa seurataan niitä huvittavia ja romanttisia sattumuksia mitä seuraa kun Natalia-lehmää palautetaan takaisin Neuvostoliittoon. Elokuva on parodia Suomen ja Neuvostoliiton välisestä tuonaikaisesta ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta tyyliin: "Kaikki mikä tulee itärajan takaa on vietävä sinne heti takaisin!".
1970-luvun loppupuolella [[Arto Paasilinna]] kirjoitti Kassilalle elokuvakäsikirjoituksen. Kassila piti ideasta, ja hänen mielestään käsikirjoituksen alkuosa oli hyvä, mutta huononi loppua kohden. Niinpä Kassila muokkaili käsikirjoitusta yhdessä [[Lauri Jauhiainen|Lauri Jauhiaisen]] ja [[Olli Soinio]]n kanssa. Tuloksena oli ''[[Natalia (elokuva)|Natalia]]'' (1979) jonka tuottivat [[Matti Ollila]] ja Kari Pöyry/CineArt Oy. Komediassa Natalia-niminen venäläinen lehmä eksyy Suomen puolelle ja elokuvassa seurataan niitä huvittavia ja romanttisia sattumuksia mitä seuraa kun Natalia-lehmää palautetaan takaisin Neuvostoliittoon. Elokuva on parodia Suomen ja Neuvostoliiton välisestä tuonaikaisesta ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta tyyliin: "Kaikki mikä tulee itärajan takaa on vietävä sinne heti takaisin!".


===1980-luvun elokuvat===
===1980-luvun elokuvat===
Kassilan 80-luku meni elokuvasovitusten parissa. ''[[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]'' ([[1984]]) oli [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] kahden näytelmän yhdistelmä, ''[[Niskavuoren naiset|Niskavuoren naisten]]'' ja ''Niskavuoren leivän'' yhdistelmä. ''Niskavuoren naiset'' oli filmattu aikaisemmin vuosina 1938 ja 1958, kummallakin kerralla ohjaajana [[Valentin Vaala]].
Kassilan 1980-luku meni elokuvasovitusten parissa. ''[[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]'' (1984) oli [[Hella Wuolijoki|Hella Wuolijoen]] kahden näytelmän yhdistelmä, ''[[Niskavuoren naiset|Niskavuoren naisten]]'' ja ''[[Niskavuoren leipä|Niskavuoren leivän]]'' yhdistelmä. ''Niskavuoren naiset'' oli filmattu aikaisemmin vuosina [[Niskavuoren naiset (vuoden 1938 elokuva)|1938]] ja [[Niskavuoren naiset (vuoden 1958 elokuva)|1958]], kummallakin kerralla ohjaajana [[Valentin Vaala]].


''[[Jäähyväiset presidentille (elokuva)|Jäähyväiset presidentille]]'' ([[1987]]) perustui [[Pentti Kirstilä]]n dekkariin. Siinä [[Hannu Lauri]] näytteli mielipuolta, joka suunnittelee presidentin ([[Tarmo Manni]]) salamurhaa. Presidentin nimeä ei mainita, mutta hän muistuttaa [[Urho Kekkonen|Kekkosta]].
''[[Jäähyväiset presidentille (elokuva)|Jäähyväiset presidentille]]'' (1987) perustui [[Pentti Kirstilä]]n [[Jäähyväiset presidentille|dekkariin]]. Siinä [[Hannu Lauri]] näytteli mielipuolta, joka suunnittelee presidentin ([[Tarmo Manni]]) salamurhaa. Presidentin nimeä ei mainita, mutta hän muistuttaa [[Urho Kekkonen|Kekkosta]].


''Ihmiselon ihanuus ja kurjuus'' ([[1988]]) oli Kassilan toinen Sillanpää-filmatisointi jonka tuottivat Matti Ollila ja Päivi Hartzell/Neofilmi Oy. Samalla tavoin kuin ''Elokuu'', on myös ''Ihmiselon ihanuus ja kurjuus'' romaani Sillanpään myöhemmältä tuotantokaudelta. Elokuva sijoittuu yhteen päivään loppukesästä [[1939]], Suomen viimeiseen rauhankesään ennen toista maailmansotaa. Kirjailija Hongisto ([[Lasse Pöysti]]) poistuu yllättäen kotoaan, karkaa kenellekään mitään sanomatta ja menee tapaamaan vanhaa nuoruudenrakastettuaan ([[Liisa-Maija Laaksonen]]). Elokuva sai Suomessa neljä Jussi-patsasta ja voitti Ranskan Rouenissa parhaan pohjoismaisen elokuvan palkinnon.
''[[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva)|Ihmiselon ihanuus ja kurjuus]]'' (1988) oli Kassilan toinen Sillanpää-filmatisointi jonka tuottivat Matti Ollila ja [[Päivi Hartzell]]/[[Neofilmi|Neofilmi Oy]]. Samalla tavoin kuin ''Elokuu'', on myös ''Ihmiselon ihanuus ja kurjuus'' romaani Sillanpään myöhemmältä tuotantokaudelta. Elokuva sijoittuu yhteen päivään loppukesästä 1939, Suomen viimeiseen rauhankesään ennen toista maailmansotaa. Kirjailija Hongisto ([[Lasse Pöysti]]) poistuu yllättäen kotoaan, karkaa kenellekään mitään sanomatta ja menee tapaamaan vanhaa nuoruudenrakastettuaan ([[Liisa-Maija Laaksonen]]). Elokuva sai Suomessa neljä Jussi-patsasta ja voitti Ranskan [[Rouen|Rouenissa]] parhaan pohjoismaisen elokuvan palkinnon.


===1990-luku ja uran loppuvaiheet===
===1990-luku ja uran loppuvaiheet===
''Ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden jälkeen'' Kassila valmisteli 1990-luvun alussa mm. musikaalia Jääkärin morsiamesta, Sam Sihvon samannimisestä laulunäytelmästä. Valmiin käsikirjoituksen ja tuotantosuunnitelmien pohjalta elokuvan ennakkotutkimuksia tehtiin mm. Latvian Liepajassa missä jääkärit 1910-luvulla olivat saaneet koulutusta ja minne Sam Sihvon alkuperäinen tarina pääosiltaan sijoittui. Osoittautui kuitenkin ettei Suomessa ollut silloin taloudellisia resursseja tuottaa niin mittavaa projektia. Niinpä Kassila alkoi kirjoittaa elokuvamaailmaan sijoittuvaa dekkaria, joka tapahtuu pienellä paikkakunnalla, missä filmiryhmä on tekemässä elokuvaa. Elokuvanteon maailmaan sijoittuvassa tarinassa, jonka Kassila tunsi parhaiten, kaikki päähenkilöt pettävät toisiaan saadakseen "jotakin enemmän". Tuotantoyhtiö Wonderfilmissä luettiin dekkarikäsikirjoitus ja katsottiin että siitä saa hyvän elokuvan. Tuloksena oli Kassilan viimeiseksi jäänyt tiheätunnelmainen ja hurjaan loppuun huipentuva kokoillanelokuva ''[[Kaikki pelissä (vuoden 1994 elokuva)|Kaikki pelissä]]'' ([[1994]]). Kassila teki vielä 1990-luvulla televisio-ohjelmat F. E. Sillanpäästä sekä ohjaamistaan kokoillanelokuvista.
''Ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden jälkeen'' Kassila valmisteli 1990-luvun alussa muun muassa musikaalia ''Jääkärin morsiamesta'', Sam Sihvon [[Jääkärin morsian|samannimisestä laulunäytelmästä]]. Valmiin käsikirjoituksen ja tuotantosuunnitelmien pohjalta elokuvan ennakkotutkimuksia tehtiin muun muassa [[Latvia|Latvian]] [[Liepāja|Liepājassa]] missä [[Jääkäriliike|jääkärit]] 1910-luvulla olivat saaneet koulutusta ja minne Sam Sihvon alkuperäinen tarina pääosiltaan sijoittui. Osoittautui kuitenkin ettei Suomessa ollut silloin taloudellisia resursseja tuottaa niin mittavaa projektia. Niinpä Kassila alkoi kirjoittaa elokuvamaailmaan sijoittuvaa dekkaria, joka tapahtuu pienellä paikkakunnalla, missä filmiryhmä on tekemässä elokuvaa. Elokuvanteon maailmaan sijoittuvassa tarinassa, jonka Kassila tunsi parhaiten, kaikki päähenkilöt pettävät toisiaan saadakseen "jotakin enemmän". Tuotantoyhtiö Wonderfilmissä luettiin dekkarikäsikirjoitus ja katsottiin että siitä saa hyvän elokuvan. Tuloksena oli Kassilan viimeiseksi jäänyt tiheätunnelmainen ja hurjaan loppuun huipentuva kokoillanelokuva ''[[Kaikki pelissä (vuoden 1994 elokuva)|Kaikki pelissä]]'' (1994). Kassila teki vielä 1990-luvulla televisio-ohjelmat F. E. Sillanpäästä sekä ohjaamistaan kokoillanelokuvista.


===Muuta===
===Uran jälkeinen elämä===
Tasavallan presidentti [[Tarja Halonen]] myönsi Kassilalle [[professori (arvonimi)|professorin arvonimen]] toukokuussa 2011. Viimeisen kerran Kassila esiintyi julkisuudessa 29. marraskuuta 2018, jolloin hän osallistui ''Kaasua, komisario Palmu'' -näytelmän ensi-iltaan [[Helsingin kaupunginteatteri]]ssa. Yleisö kunnioitti ohjaajan läsnäoloa nousemalla esityksen jälkeen seisaalleen.<ref name="leinonen">Anne Leinonen ja Elina Kirssi: ''Elokuvaohjaaja Matti Kassila on poissa – muistetaan Komisario Palmu -elokuvista.'' Aamulehti 15. joulukuuta 2018, s. B14. Alma Media.</ref> Kassila kuoli joulukuussa 2018 [[Pähkinärinne|Pähkinärinteen]] palvelutalossa Vantaalla, jossa hän vietti viisi viimeistä vuottaan.<ref name="K">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/7ab51dc9-6de6-4f32-86b8-483ae8572045| Nimeke = Elokuvaohjaaja Matti Kassila, 94, on kuollut – muistetaan Komisario Palmu -elokuvista| Tekijä = Leinonen, Anne | Julkaisu = Iltalehti | Ajankohta =14.12.2018 | Viitattu = 14.12.2018}}<br>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.is.fi/viihde/art-2000005931957.html| Nimeke = Ohjaaja Matti Kassila on kuollut| Tekijä = | Julkaisu = Ilta-Sanomat | Ajankohta =14.12.2018 | Viitattu = 14.12.2018}}<br>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/d37c39c6-4a50-431b-8ee2-60efde836e10| Nimeke = Taavi Kassila mietti viikko sitten, tapaako Matti-isäänsä enää: ”Hän oli jo hyvin väsynyt”| Tekijä = Leinonen, Anne | Julkaisu = Iltalehti| Ajankohta =14.12.2018 | Viitattu = 14.12.2018}}</ref> Hänet on haudattu [[Vantaan_Pyhän_Laurin_kirkko#Helsingin_pitäjän_kirkon_hautausmaalle_haudattuja_tunnettuja_henkilöitä|Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle]] Vantaalle.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.opasteapp.fi/hautausmaa-vantaa/Kassila%20Matti%20Uolevi/1.S.000.052 | Nimeke = Vantaan seurakuntien hautahaku | Julkaisu = Kirkko Vantaalla | Julkaisija = OpasteApp | Selite = Matti Uolevi Kassila | Viitattu = 3.9.2024 }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.silviisii.com/vls/nev/104.shtm | Nimeke = Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Matti Kassila | Tekijä = Vauhkonen, Pekka | Julkaisu = VLS – Viimeiset leposijat | Ajankohta = 18.7.20219 | Julkaisija = Silviisii | Selite = Näyttelijöitä ja elokuvaväkeä | Viitattu = 3.9.2024 }}</ref>
Elokuvaohjauksiensa lisäksi Kassila on ollut käsikirjoittamassa muiden ohjaajien elokuvia, kuten Edvin Laineen ''Täällä pohjantähden alla'' (1968), Aarne Tarkaksen ''Yö on pitkä'' ([[1952]]) ja [[Mikko Niskanen|Mikko Niskasen]] ''Sissit'' (1963). ''Sisseissä'' ja ''Pohjantähdessä'' Kassila toimi myös tuotantopäällikkönä. Kummatkin elokuvat olivat [[Fennada-filmi]]n tuottamia. 1965 Kassila dramatisoi televisioteatterille [[Mika Waltari]]n pienoisromaanin ''Pariisilaissolmio'', jonka hän myös itse ohjasi. Pääosaa tv-elokuvassa näytteli [[Keijo Komppa]].


===Yksityiselämä===
⚫
Kassila on toiminut myös kirjailijana ja on ollut mukana kirjoittamassa kaksitoistaosaista Suomen Kansallisfilmografia -kirjasarjaa.
Kassila oli naimisissa näyttelijä [[Aino Mantsas|Aino Mantsaksen]] kanssa vuosina 1948–1979, Mantsaksen kuolemaan asti. Liitosta syntyi neljä lasta, joista [[Taavi Kassila]] on tunnettu elokuvaohjaajana ja kirjailijana.


Kassila avioitui näyttelijä [[Aino Mantsas|Aino Mantsaksen]] kanssa vuonna [[1948]], liitosta syntyi neljä lasta. Kassilan lapsista [[Taavi Kassila]] on niin ikään kunnostautunut sekä elokuvaohjaajana että kirjailijana. Aino Mantsaksen kuoltua Matti Kassila avioitui kuvaussihteeri Christina Laurentin kanssa ja tästä avioliitosta syntyi yksi poika.<ref name="porvali">Porvali, Seppo: Elokuvaohjaaja Matti Kassilan mustavalkoinen elämä. ''Seura'' 18/2000 (5.5.2000), s. 38–42. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.</ref> Kassila lopetti alkoholin käytön vuonna 1970, jota ennen hän omien sanojensa mukaan kärsi alkoholiriippuvuudesta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/d37c39c6-4a50-431b-8ee2-60efde836e10|nimeke=Taavi Kassila mietti viikko sitten, tapaako Matti-isäänsä enää: ”Hän oli jo hyvin väsynyt”|julkaisu=www.iltalehti.fi|viitattu=2018-12-15|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Vuonna 1963 Kassila oli sovittamassa [[rattijuopumus|rattijuopumuksesta]] saamaansa tuomiota [[työsiirtola]]ssa [[Helsinki-Vantaan lentoasema]]n rakennustyömaalla yhtä aikaa niin ikään rattijuopumuksesta tuomitun laulaja [[Olavi Virta|Olavi Virran]] kanssa.<ref name="porvali"/>
Aino Mantsaksen kuoltua Matti Kassila avioitui vuonna 1981 kuvaussihteeri Christina Laurentin kanssa, ja heille syntyi yksi poika.<ref name="porvali">Porvali, Seppo: Elokuvaohjaaja Matti Kassilan mustavalkoinen elämä. ''Seura'' 18/2000 (5.5.2000), s. 38–42. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/il-komisario-palmu-elokuvista-tunnettu-ohjaaja-matti-kassila-on-kuollut/7205002#gs.lajj5a | Nimeke=Komisario Palmu -elokuvista tunnettu ohjaaja Matti Kassila on kuollut | Tekijä=| Julkaisija=MTV Uutiset | Ajankohta=14.12.2018 }}</ref>


Kassila lopetti alkoholin käytön vuonna 1970, jota ennen hän omien sanojensa mukaan kärsi alkoholiriippuvuudesta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/d37c39c6-4a50-431b-8ee2-60efde836e10|nimeke=Taavi Kassila mietti viikko sitten, tapaako Matti-isäänsä enää: ”Hän oli jo hyvin väsynyt”|julkaisu=www.iltalehti.fi|viitattu=2018-12-15|ietf-kielikoodi=fi}}</ref> Vuonna 1963 Kassila oli sovittamassa [[rattijuopumus|rattijuopumuksesta]] saamaansa tuomiota [[työsiirtola]]ssa [[Helsinki-Vantaan lentoasema]]n rakennustyömaalla, yhtä aikaa niin ikään rattijuopumuksesta tuomitun laulaja [[Olavi Virta|Olavi Virran]] kanssa.<ref name="porvali" />
Tasavallan presidentti [[Tarja Halonen]] myönsi Kassilalle [[professori (arvonimi)|professorin arvonimen]] toukokuussa 2011. Viimeiset viisi vuottaan Kassila asui vantaalaisessa palvelutalossa. Viimeisen kerran hän esiintyi julkisuudessa 29. marraskuuta 2018, jolloin hän osallistui ''Kaasua, komisario Palmu'' -näytelmän ensi-iltaan [[Helsingin kaupunginteatteri]]ssa. Yleisö kunnioitti ohjaajan läsnäoloa esityksen jälkeen osoittamalla suosiota seisaaltaan.<ref name="leinonen">Anne Leinonen ja Elina Kirssi: ''Elokuvaohjaaja Matti Kassila on poissa – muistetaan Komisario Palmu -elokuvista.'' Aamulehti 15. joulukuuta 2018, s. B14. Alma Media.</ref>

Matti Kassilan poika Teemu Kassila ja tämän ystävä [[Jarkko Herala]] joutuivat tammikuussa 1974 vakavaan auto-onnettomuuteen, jossa Jarkko Herala sai surmansa ja Teemu Kassila loukkaantui vaikeasti.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=https://www.iltalehti.fi/viihdeuutiset/a/502ec30e-c15c-469e-97d4-df8e27010bdd | Nimeke=Kirja: Heidi Herala menetti veljensä traagisesti 14-vuotiaana – trauma purkautui rajusti 40 vuotta myöhemmin | Tekijä=Lehtikanto, Katariina | Julkaisija=Iltalehti | Ajankohta=5.10.2020 }}</ref><ref name="porvali"/>


== Pitkät elokuvat ==
== Pitkät elokuvat ==
{{Div col||30em}}
⚫
[[File:Matti Kassila nuori.jpg|thumb|Nuori Matti Kassila]]
* [[Isäntä soittaa hanuria]] (1949)
* ''[[Isäntä soittaa hanuria]]'' (1949)
* [[Professori Masa]] (1950)
* ''[[Professori Masa]]'' (1950)
* [[Maija löytää sävelen]] (1950)
* ''[[Maija löytää sävelen]]'' (1950)
* [[Lakeuksien lukko (elokuva)|Lakeuksien lukko]] (1951)
* ''[[Lakeuksien lukko (elokuva)|Lakeuksien lukko]]'' (1951)
* [[Radio tekee murron]] (1951)
* ''[[Radio tekee murron]]'' (1951)
* [[Radio tulee hulluksi]] (1952)
* ''[[Radio tulee hulluksi]]'' (1952)
* [[Varsovan laulu]] (1953)
* ''[[Varsovan laulu]]'' (1953)
* [[Tyttö kuunsillalta]] (1953)
* ''[[Tyttö kuunsillalta]]'' (1953)
* [[Sininen viikko]] (1954)
* ''[[Sininen viikko]]'' (1954)
* [[Hilmanpäivät]] (1954)
* ''[[Hilmanpäivät]]'' (1954)
* [[Isän vanha ja uusi]] (1955)
* ''[[Isän vanha ja uusi]]'' (1955)
* [[Pastori Jussilainen]] (1955)
* ''[[Pastori Jussilainen]]'' (1955)
* [[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]] (1956)
* ''[[Elokuu (vuoden 1956 elokuva)|Elokuu]]'' (1956)
* [[Kuriton sukupolvi (vuoden 1957 elokuva)|Kuriton sukupolvi]] (1957)
* ''[[Kuriton sukupolvi (vuoden 1957 elokuva)|Kuriton sukupolvi]]'' (1957)
* [[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]] (1957)
* ''[[Syntipukki (vuoden 1957 elokuva)|Syntipukki]]'' (1957)
* [[Punainen viiva (elokuva)|Punainen viiva]] (1959)
* ''[[Punainen viiva (elokuva)|Punainen viiva]]'' (1959)
* [[Lasisydän]] (1959)
* ''[[Lasisydän]]'' (1959)
* [[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|Komisario Palmun erehdys]] (1960)
* ''[[Komisario Palmun erehdys (elokuva)|Komisario Palmun erehdys]]'' (1960)
* [[Tulipunainen kyyhkynen]] (1961)
* ''[[Tulipunainen kyyhkynen]]'' (1961)
* [[Kaasua, komisario Palmu!]] (1961)
* ''[[Kaasua, komisario Palmu!]]'' (1961)
* [[Tähdet kertovat, komisario Palmu]] (1962)
* ''[[Tähdet kertovat, komisario Palmu]]'' (1962)
* [[Kolmen kaupungin kasvot]] (1963)
* ''[[Kolmen kaupungin kasvot]]'' (1963)
* [[Äl’ yli päästä perhanaa]] (1968)
* ''[[Äl’ yli päästä perhanaa]]'' (1968)
* [[Vodkaa, komisario Palmu]] (1969)
* ''[[Vodkaa, komisario Palmu]]'' (1969)
* [[Päämaja (elokuva)|Päämaja]] (1970)
* ''[[Päämaja (elokuva)|Päämaja]]'' (1970)
* [[Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva)|Aatamin puvussa...ja vähän Eevankin]] (1971)
* ''[[Aatamin puvussa... ja vähän Eevankin (vuoden 1971 elokuva)|Aatamin puvussa...ja vähän Eevankin]]'' (1971)
* [[Haluan rakastaa Peter]] (1972)
* ''[[Haluan rakastaa Peter]]'' (1972)
* [[Meiltähän tämä käy]] (1973)
* ''[[Meiltähän tämä käy]]'' (1973)
* [[Natalia (elokuva)|Natalia]] (1979)
* ''[[Natalia (elokuva)|Natalia]]'' (1979)
* [[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]] (1984)
* ''[[Niskavuori (elokuva)|Niskavuori]]'' (1984)
* [[Jäähyväiset presidentille (elokuva)|Jäähyväiset presidentille]] (1987)
* ''[[Jäähyväiset presidentille (elokuva)|Jäähyväiset presidentille]]'' (1987)
* [[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva) | Ihmiselon ihanuus ja kurjuus]] (1988)
* ''[[Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (elokuva) | Ihmiselon ihanuus ja kurjuus]]'' (1988)
* [[Kaikki pelissä (vuoden 1994 elokuva)|Kaikki pelissä]] (1994)
* ''[[Kaikki pelissä (vuoden 1994 elokuva)|Kaikki pelissä]]'' (1994)
{{Div col end}}


==Kirjalliset teokset ==
==Kirjalliset teokset ==
⚫
[[File:Matti Kassila nuori.jpg|thumb|Nuori Matti Kassila]]
⚫
*''Kahden naisen sota: Vuosisadan vakoilutarina'' (yhdessä [[Pekka Lounela]]n kanssa). WSOY, 1987.
⚫
Matti Kassila toimi myös kirjailijana ja oli mukana kirjoittamassa kaksitoistaosaista ''[[Suomen Kansallisfilmografia]]'' -kirjasarjaa.
⚫
*''Mustaa ja valkoista''. Otava, 1995.

⚫
*''Isä, poika ja Kekkonen: Romaani.'' WSOY, 2000.
⚫
* ''Kahden naisen sota: Vuosisadan vakoilutarina'' (yhdessä [[Pekka Lounela]]n kanssa). WSOY, 1987.
⚫
*{{Kirjaviite | Tekijä = Kassila, Matti | Nimeke = Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila | Vuosi = 2004| Selite = [[Ihmisen ääni]] 37 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-28691-5}}
⚫
* ''Mustaa ja valkoista''. Otava, 1995.
⚫
*''Kun pappa nauruun kuoli: Eroottisia tarinoita''. Like, 2007.
⚫
* ''Isä, poika ja Kekkonen: Romaani.'' WSOY, 2000.
⚫
*''Suurten elokuvaohjaajien jäljillä''. Teos, 2012.
⚫
* {{Kirjaviite | Tekijä = Kassila, Matti | Nimeke = Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila | Vuosi = 2004| Selite = [[Ihmisen ääni]] 37 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija = WSOY| Tunniste = ISBN 951-0-28691-5}}
⚫
* ''Kun pappa nauruun kuoli: Eroottisia tarinoita''. Like, 2007.
⚫
* ''Suurten elokuvaohjaajien jäljillä''. Teos, 2012.


== Palkinnot ja tunnustukset==
== Palkinnot ja tunnustukset==
Rivi 157: Rivi 164:


==Kirjallisuutta==
==Kirjallisuutta==
* von Bagh, Peter: ”Palmujen katveesta” – Matti Kassilan haastattelu, ''Filmihullu'' 1/1992
*{{Kirjaviite | Nimeke =[[Elokuvat kertovat, Matti Kassila]] | Vuosi =2013 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 978-952-222-436-1| Tekijä=Koukkunen, Kalevi – Laine Kimmo – Seitajärvi, Juha (toim.) | Selite=Kavan julkaisusarja }}
* {{Kirjaviite | Nimeke =[[Elokuvat kertovat, Matti Kassila]] | Vuosi =2013 | Julkaisupaikka =Helsinki | Julkaisija =Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Isbn = 978-952-222-436-1| Tekijä=Koukkunen, Kalevi – Laine Kimmo – Seitajärvi, Juha (toim.) | Selite=Kavan julkaisusarja }}
* {{Kansallisbiografia|id=4954|nimi=Kassila, Matti (1924–)|tekijä =Varjola, Markku|ajankohta=29.9.2008 |viitattu=25.11.2013 | osa=5 | sivu=36–39 }}
* {{Kansallisbiografia|id=4954|nimi=Kassila, Matti (1924–)|tekijä =Varjola, Markku|ajankohta=29.9.2008 |viitattu=25.11.2013 | osa=5 | sivu=36–39 }}


Rivi 163: Rivi 171:
{{Commonscat-rivi}}
{{Commonscat-rivi}}
* [http://www.keuruu.fi/index.php?id=1644 Matti Kassila Keuruun museon sivulla]
* [http://www.keuruu.fi/index.php?id=1644 Matti Kassila Keuruun museon sivulla]
* [http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/elokuvan_synnytysta_seuraamassa_12548.html#media=12553 Elokuvan synnytystä seuraamassa (1955).] Yle Elävä arkisto.
* [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/elokuvan-synnytysta-seuraamassa Elokuvan synnytystä seuraamassa (1955).] Ylen Elävä arkisto.
*[http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/filmikonkari_matti_kassila_innostui_dokumenteista_ja_uudesta_aallosta_12602.html#media=12603 Matti Kassilan haastattelu (1964).] Yle Elävä arkisto.
* [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2006/09/08/filmikonkari-matti-kassila-innostui-dokumenteista-ja-uudesta-aallosta Matti Kassilan haastattelu (1964).] Ylen Elävä arkisto.
* [http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/matti_kassila_otti_palmu-filmeihinsa_mallia_paasikiven_arhakkyydesta_101411.html#media=101386 Matti Kassilan haastattelu (2010).] Yle Elävä arkisto.
* [https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/01/10/matti-kassila-otti-palmu-filmeihinsa-mallia-paasikiven-arhakkyydesta Matti Kassilan haastattelu (2010).] Ylen Elävä arkisto.
* [http://areena.yle.fi/tv/1740249 Matti Kassilan haastattelu (2012).] Yle Areena / Uutiset.
* [http://areena.yle.fi/tv/1740249 Matti Kassilan haastattelu (2012).]{{Vanhentunut linkki|bot=InternetArchiveBot }} Yle Areena / Uutiset.
* {{UVF|KassilaMatti Kassila, Matti}}
* {{UVF|KassilaMatti Kassila, Matti}}
* [https://www.hs.fi/muistot/art-2000005932843.html Matti Kassilan muistokirjoitus Helsingin Sanomissa]
* [https://www.apu.fi/artikkelit/ohjaaja-matti-kassilan-viimeinen-haastattelu-muistan-jokaisen-elokuvani-jokaisen-kuvan Ohjaaja Matti Kassilan viimeinen haastattelu: "Muistan jokaisen elokuvani jokaisen kuvan".] Jussi Karjalainen, Apu, 30.12.2018.


{{Parhaan ohjauksen Jussit}}
{{Jussi-palkinto elämäntyöstä}}
{{Matti Kassila}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{Auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Kassila, Matti}}
{{AAKKOSTUS:Kassila, Matti}}

Versio 3. syyskuuta 2024 kello 09.50

Matti Kassila
Matti Kassila vuoden 2011 Jussi-gaalassa, jossa hän sai elämäntyöstään Betoni-Jussin.
Matti Kassila vuoden 2011 Jussi-gaalassa,
jossa hän sai elämäntyöstään Betoni-Jussin.
Henkilötiedot
Syntynyt12. tammikuuta 1924
Keuruu
Kuollut13. joulukuuta 2018 (94 vuotta)
Vantaa
Ammatti elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja
Ohjaaja
Aktiivisena 1949–1994
Tunnetuimmat ohjaukset Radio tekee murron
Elokuu
Komisario Palmu -elokuvat
Ihmiselon ihanuus ja kurjuus
Palkinnot
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Matti Uolevi Kassila (12. tammikuuta 1924 Keuruu – 13. joulukuuta 2018 Vantaa[1]) oli suomalainen elokuvaohjaaja ja -käsikirjoittaja sekä kirjailija.[2] Hän kuului 1950- ja 1960-luvun huomattavimpiin suomalaisiin elokuvantekijöihin.

Kassilan tunnetuin työ lienee Komisario Palmu -elokuvien sarja. Muita maineikkaita ohjauksia ovat Radio tekee murron, Sininen viikko, Elokuu, Tulipunainen kyyhkynen sekä Ihmiselon ihanuus ja kurjuus.

Elämäkerta

Nuoruus ja uran alkuvaiheet

Matti Kassila syntyi Keuruun Haapamäellä, aikansa huomattavalla rautatiepaikkakunnalla, veturinkuljettaja Väinö Kassilan ja Anna Kassilan poikana. Toinen maailmansota keskeytti hänen koulunkäyntinsä Haapamäen yhteiskoulussa: Kassila palveli ensin vapaaehtoisena ilmatorjuntatehtävissä ja määrättiin sitten alokaskoulutukseen, mutta kurkkumätäepidemian aiheuttamien sydänhäiriöiden vuoksi hänet vapautettiin rintamapalveluksesta. Jatkosodan loppuajan Kassila työskenteli Panssarivoimien Keskuskorjaamossa Varkaudessa. Ylioppilaaksi hän pääsi sodan aikana 1942.

Kassila oli jo sota-aikana näytellyt Varkauden Työväenteatterissa, ja 1944 hän sai näyttelijäharjoittelijan paikan Helsingin Kansanteatterissa. 1946 hän siirtyi elokuvayhtiö Suomi-Filmiin, jossa hän työskenteli muun muassa ohjaaja Valentin Vaalan järjestäjänä ja kuvaussihteerinä. 1948 ohjaaja Edvin Laine järjesti Kassilan alan suurimman yhtiön Suomen Filmiteollisuuden palvelukseen. SF:ssä hän työskenteli ensin lyhytelokuvaosaston hoitajana ja siirtyi seuraavana vuonna Edvin Laineen apulaisohjaajaksi.

1950-luvun ohjaustyöt

Kassila siirtyi 1949 itsenäiseksi ohjaajaksi oltuaan Edvin Laineen apulaisohjaajana elokuvassa Aaltoska orkaniseeraa (1949). Muistelmissaan hän kertoo, että SF:n johtaja T. J. Särkkä kutsui hänet huoneeseensa ja sanoi: "Te olette näyttänyt, että osaatte tehdä elokuvan. Tästä saatte nyt oman filmin, ottakaa tai jättäkää". Särkkä antoi hänelle valmiin käsikirjoituksen, valmiiksi valitut näyttelijät ja runsaan kuukauden filmausaikaa. Tuloksena oli komedia Isäntä soittaa hanuria (1949), Kassilan ensimmäinen pitkä elokuva.

Vuoden 1951 Jussi-voittajat. Matti Kassila ensimmäinen oikealta.

SF:n tapaan Kassila työskenteli nopeasti, kahden elokuvan vuosivauhtia. Elokuvien aiheet ja usein käsikirjoituksetkin tulivat valmiina tuottaja Särkältä. Kassilan läpimurtoelokuva oli kepeä rikoskomedia Radio tekee murron (1951) jonka hän käsikirjoitti itse yhdessä Aarne Tarkaksen kanssa. Hannes Häyrisen tähdittämä elokuva sai loistavat arvostelut ja hyvän yleisömenestyksen, vaikka jäikin lippuluukuilla samana vuonna valmistuneen rillumarei-elokuvan Rovaniemen markkinoilla varjoon. Elokuva toi Jussi-patsaat sekä ohjaaja Kassilalle että päätähti Häyriselle.

Menestyksen innoittamina Kassila, Tarkas ja kuvaaja Osmo Harkimo perustivat oman elokuvayhtiön Junior-Filmin ja tekivät elokuvalle jatko-osan Radio tulee hulluksi (1952), joka sai myös hyvän vastaanoton. Kassila oli myös käsikirjoittajana Tarkaksen esikoisohjauksessa Yö on pitkä (1952). Junior-Filmin menestys osoittautui kuitenkin heikoksi ja Kassila palasi vielä samana vuonna takaisin SF:een. Radio-elokuvien jälkeen Kassila ohjasi SF:lle kolmessa vuodessa kuusi elokuvaa, joiden kirjo vaihteli draamasta komediaan. Hän sai parhaan ohjaajan Jussin kahtena peräkkäisenä vuonna: 1954 draamasta Sininen viikko ja 1955 komediasta Isän vanha ja uusi.

1955 Kassila sai kahden vuoden kiinnityksen Porin Teatterin johtajaksi, ja 1957–1958 hän toimi Helsingin Kansanteatterin johtajana. Hän jatkoi elokuvien ohjaamista teatterityönsä ohella, mutta siirtyi Fennada-Filmin palvelukseen. Kassilan Fennada-elokuviin kuuluu kaksi huomattavaa romaanisovitusta: F. E. Sillanpään Elokuu (1956), joka toi hänelle neljännen ohjaus-Jussinsa, sekä Ilmari Kiannon Punainen viiva (1959). Elokuu sijoittuu yhteen vuorokauteen, kanavanvartija Viktor Sundvallin viimeiseen päivään. Keskeisiä teemoja ovat alkoholismi, itsensä pettäminen, elämättömäksi jäänyt elämä. Toivo Mäkelä teki kanavanvartijana monien mielestä elämänsä parhaimman roolin. Punainen viiva on puolestaan elokuva Suomen ensimmäisistä eduskuntavaaleista keväällä 1907, jossa päärooleissa olivat loistavat Holger Salin ja Liisa Nevalainen. Neljän Fennada-elokuvan jälkeen Kassila ja Osmo Harkimo kokeilivat jälleen siipiään itsenäisinä elokuvantekijöinä ja perustivat tuotantoyhtiön Kassila & Harkimo. Yhtiön ainoaksi tuotannoksi jäi kuitenkin elokuva Lasisydän (1959). Se oli absurdi komedia burnoutin saaneesta lasitaiteilijasta.

Uran huipentuma: komisario Palmut 1960–1962

Waltari ja Kassila esittelevät elokuvaa Tähdet kertovat, komisario Palmu maalis­kuussa 1962.

Lasisydämen taloudellisen mahalaskun jälkeen Kassila joutui kääntymään jälleen SF:n ja Toivo Särkän puoleen. Särkkä ehdotti Kassilalle Mika Waltarin salapoliisiromaanin Komisario Palmun erehdys filmaamista. Kassila kuitenkin torjui aluksi koko ajatuksen. Kirja on perinteinen palapelidekkari, jossa murhaajaa piilotellaan viimeisille sivuille asti, ja jonka juonenkuljetus perustuu pitkille vuoropuheluille, ja Kassila piti sitä "epäfilmaattisena". Lopulta hän kuitenkin suostui, ja käsikirjoitusta tehdessään ihastui vähitellen romaanin värikkäisiin henkilöhahmoihin ja dramaattisiin kohtauksiin. Valmis elokuva oli yhdistelmä komediaa ja draamaa, eikä kuvakerronnassa myöskään unohdettu kauhuelokuvan elementtejä. Kassila sai Särkän suostumaan elokuvan filmaamiseen 1930-luvun epookissa ja parhaiden saatavilla olevien näyttelijöiden palkkaamiseen.

Komisario Palmun erehdys (1960) oli menestys sekä arvostelijoiden että yleisön keskuudessa, ja se sai nopeasti jatko-osan. Sitä ei kuitenkaan tuottanut SF vaan sen kilpailija Fennada-Filmi, jonka johtaja Mauno Mäkelä oli onnistunut nappaamaan oikeudet Waltarin toiseen Palmu-romaaniin Kuka murhasi rouva Skrofin?. Valkokankaalla tarina sai nimen Kaasua, komisario Palmu! (1961). Se oli edeltäjänsä veroinen menestys ja toi Kassilalle ja Kaarlo Nuorvalalle parhaan käsikirjoituksen Jussin. Koska elokuvasarjaa haluttiin jatkaa, mutta romaaneja oli vain kaksi, Mauno Mäkelä pyysi Mika Waltaria kirjoittamaan käsikirjoituksen kolmanteen Palmu-elokuvaan. Waltari innostui aiheesta, ja kolme viikkoa myöhemmin hänellä oli valmiina käsikirjoituksen sijasta kokonainen romaani. Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) ilmestyikin yhtä aikaa sekä kirjana että elokuvana.

Kassila ja Mika Waltari suunnittelivat yhdessä vielä neljättä Palmu-elokuvaa. Työnimenä oli Lepäisit jo rauhassa, komisario Palmu, ja siinä Palmu oli tarkoitus viedä teatterin maailmaan tutkimaan murhaa Vanhan ylioppilastalon näyttämöllä. Vuoden 1963 alussa alkoi kuitenkin näyttelijälakko, joka kesti kaksi ja puoli vuotta ja romutti suunnitelmat Palmu-sarjan jatkamiseksi. Kassila palasi vielä 1960-luvun lopulla filmaamaan neljännen Palmun, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä Lepäisit jo rauhassa -käsikirjoituksen kanssa, eikä Mika Waltari ollut enää mukana.

Palmu-elokuvien välissä Kassilalta valmistui Tulipunainen kyyhkynen (1961). Elokuva perustui uneen, jonka Kassila näki torkahtaessaan kesken uuden elokuvaidean miettimisen. Herättyään hän kirjoitti muutaman sivun synopsiksen ja vei liuskat luettavaksi Toivo Särkälle, joka suostui elokuvan tekemiseen sen pohjalta. Kassila yritti aluksi itse kirjoittaa käsikirjoitusta, mutta koska tämä ei onnistunut apuun tuli Juha Nevalainen. Tuloksena oli harvinainen suomalainen film noir -elokuva, jossa oli vaikutteita Alfred Hitchcockin syyttömän miehen teemasta. Selkeämpi esikuva oli kuitenkin Fritz Langin elokuva Nainen ikkunassa, jonka juonta elokuva osittain muistutti.

Palmujen jälkeen: 1960- ja 1970-luku

1960-luvun alku oli murroksen aikaa suomalaisessa elokuvassa. Television tulo ja 1963 alkanut, kahden ja puolen vuoden mittaiseksi venynyt näyttelijälakko luhistivat vanhan studiojärjestelmän. Suurin studio Suomen Filmiteollisuus Oy ajautui 1965 konkurssiin ja myös muut joutuivat supistamaan tuotantoaan rajusti. Tilalle astui itsenäisten nuorten elokuvantekijöiden uusi aalto. Vanhoista tekijöistä ainoastaan Kassila ja Edvin Laine pääsivät jatkamaan elokuvantekoa, eivätkä hekään enää samassa mittakaavassa kuin aikaisemmin.

Kassila selvisi elokuvateollisuuden laihoista vuosista pestautumalla Fennada-Filmiin tuottajaksi sekä tekemällä ohjelmia televisiolle. Hän toimi tuotantopäällikkönä ja yhtenä käsikirjoittajana Mikko Niskasen elokuvassa Sissit (1963) ja Edvin Laineen elokuvassa Täällä Pohjantähden alla (1968). Molemmat elokuvat olivat Fennada-Filmin tuottamia. Television puolella Kassila työskenteli sekä Yleisradiolle että Mainostelevisiolle ja muun muassa dramatisoi sekä itse ohjasi televisioteatterille Mika Waltarin pienoisromaanin Pariisilaissolmio (1965), jossa pääosaa näytteli Keijo Komppa. Kassila teki myös useita dokumenttisarjoja. 1970-luvun lopulla Kassila työskenteli elokuva-alan opetuksellisissa ja hallinnollisissa tehtävissä. Hän hoiti taiteilijaprofessuuria 1975–1980 ja toimi Suomen elokuvasäätiön tuotantopäällikkönä 1977–1979.

1960-luvun pahimman aallonpohjan mentyä ohi Kassila palasi ohjaamaan pitkiä elokuvia. Hän teki sekä draamaa että komediaa ja uudelleenlämmitti vanhoja aiheita, mutta ei onnistunut enää yltämään lähellekään vanhoja yleisö- ja arvostelumenestyksiään. Ensimmäinen pitkä elokuva Palmujen jälkeen, Äl’ yli päästä perhanaa (1968), oli parodia elokuvanteosta ja samalla satiirinen itsenäisen Suomen 50-vuotisjuhlaelokuva, joka kuitenkin jäi lippuluukuilla tappiolliseksi. Sitä seurasi neljäs ja viimeinen komisario Palmu-elokuva Vodkaa, komisario Palmu (1969). Mika Waltari ei enää osallistunut elokuvan tekoon, vaan ainoastaan antoi luvan Palmun hahmon käyttöön. Elokuvassa eläköitynyt Palmu palkataan tutkimaan Yleisradion toimittajan murhaa, ja siinä satirisoidaan sekä Suomen ja Neuvostoliiton suhteita että James Bond -tyylisiä agenttiseikkailuja. Kassila myönsi myöhemmin, että Palmun tuominen YYA-Suomeen oli virhe, ja että elokuva olisi saanut jäädä tekemättä.

1970-luvun alussa Kassila ohjasi sekä kunnianhimoista draamaa että rehellistä puskafarssia. Päämaja (1970) oli elokuvasovitus Ilmari Turjan jatkosotanäytelmästä, ja samalla ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa, jonka pääosassa on marsalkka Mannerheim. Haluan rakastaa, Peter (1972) oli puolestaan eroottinen draama, joka perustui Aila Meriluodon kohuromaaniin.

Aatamin puvussa...ja vähän Eevankin (1972) oli vanhan aiheen uudelleen lämmitystä. Kyseinen Agapetuksen romaani oli filmattu jo kolme kertaa aikaisemmin, kaksi kertaa Suomessa (1931 ja 1940) ja kerran Saksassa (1959). Komedia kertoo kahdesta miehestä, jotka hauskojen sattumusten johdosta menettävät vaatteensa ja joutuvat alastomina takaisin ihmisten ilmoille. Tapahtumat Kassila sijoitti elokuvanteon nykyhetkeen.

Uuden aiheen lämmitystä oli Kassilan seuraavakin elokuva. Meiltähän tämä käy (1973) rakentui Esa Pakarisen Pekka Puupää -hahmon ohella hänen toiseen kuuluisaan hahmoon Severi Suhoseen, jota hän oli esittänyt useilla kiertueilla ja kolmessa elokuvassa Rovaniemen markkinoilla (1951), Hei, rillumarei (1954) ja Mullin mallin (1961). Vuosikymmenen vaihteen vapautunut seksuaalisuus näkyi myös elokuvassa. Siinä oli paljon (naisten) alastomuutta ja Suhos-hahmostakin tehtiin "panomies". Tämä saattoi olla liikaa Esa Pakarisen ja Pekka Puupään ihailijoille, sillä elokuva ei ollut järin suuri yleisömenestys. Esa Pakarinen näytteli myös pääosaa Severi Suhosen hahmossa edellisten lisäksi Armand Lohikosken ohjaamassa (1954) elokuvassa He, rillumarei.

1970-luvun loppupuolella Arto Paasilinna kirjoitti Kassilalle elokuvakäsikirjoituksen. Kassila piti ideasta, ja hänen mielestään käsikirjoituksen alkuosa oli hyvä, mutta huononi loppua kohden. Niinpä Kassila muokkaili käsikirjoitusta yhdessä Lauri Jauhiaisen ja Olli Soinion kanssa. Tuloksena oli Natalia (1979) jonka tuottivat Matti Ollila ja Kari Pöyry/CineArt Oy. Komediassa Natalia-niminen venäläinen lehmä eksyy Suomen puolelle ja elokuvassa seurataan niitä huvittavia ja romanttisia sattumuksia mitä seuraa kun Natalia-lehmää palautetaan takaisin Neuvostoliittoon. Elokuva on parodia Suomen ja Neuvostoliiton välisestä tuonaikaisesta ystävyydestä, yhteistyöstä ja avunannosta tyyliin: "Kaikki mikä tulee itärajan takaa on vietävä sinne heti takaisin!".

1980-luvun elokuvat

Kassilan 1980-luku meni elokuvasovitusten parissa. Niskavuori (1984) oli Hella Wuolijoen kahden näytelmän yhdistelmä, Niskavuoren naisten ja Niskavuoren leivän yhdistelmä. Niskavuoren naiset oli filmattu aikaisemmin vuosina 1938 ja 1958, kummallakin kerralla ohjaajana Valentin Vaala.

Jäähyväiset presidentille (1987) perustui Pentti Kirstilän dekkariin. Siinä Hannu Lauri näytteli mielipuolta, joka suunnittelee presidentin (Tarmo Manni) salamurhaa. Presidentin nimeä ei mainita, mutta hän muistuttaa Kekkosta.

Ihmiselon ihanuus ja kurjuus (1988) oli Kassilan toinen Sillanpää-filmatisointi jonka tuottivat Matti Ollila ja Päivi Hartzell/Neofilmi Oy. Samalla tavoin kuin Elokuu, on myös Ihmiselon ihanuus ja kurjuus romaani Sillanpään myöhemmältä tuotantokaudelta. Elokuva sijoittuu yhteen päivään loppukesästä 1939, Suomen viimeiseen rauhankesään ennen toista maailmansotaa. Kirjailija Hongisto (Lasse Pöysti) poistuu yllättäen kotoaan, karkaa kenellekään mitään sanomatta ja menee tapaamaan vanhaa nuoruudenrakastettuaan (Liisa-Maija Laaksonen). Elokuva sai Suomessa neljä Jussi-patsasta ja voitti Ranskan Rouenissa parhaan pohjoismaisen elokuvan palkinnon.

1990-luku ja uran loppuvaiheet

Ihmiselon ihanuuden ja kurjuuden jälkeen Kassila valmisteli 1990-luvun alussa muun muassa musikaalia Jääkärin morsiamesta, Sam Sihvon samannimisestä laulunäytelmästä. Valmiin käsikirjoituksen ja tuotantosuunnitelmien pohjalta elokuvan ennakkotutkimuksia tehtiin muun muassa Latvian Liepājassa missä jääkärit 1910-luvulla olivat saaneet koulutusta ja minne Sam Sihvon alkuperäinen tarina pääosiltaan sijoittui. Osoittautui kuitenkin ettei Suomessa ollut silloin taloudellisia resursseja tuottaa niin mittavaa projektia. Niinpä Kassila alkoi kirjoittaa elokuvamaailmaan sijoittuvaa dekkaria, joka tapahtuu pienellä paikkakunnalla, missä filmiryhmä on tekemässä elokuvaa. Elokuvanteon maailmaan sijoittuvassa tarinassa, jonka Kassila tunsi parhaiten, kaikki päähenkilöt pettävät toisiaan saadakseen "jotakin enemmän". Tuotantoyhtiö Wonderfilmissä luettiin dekkarikäsikirjoitus ja katsottiin että siitä saa hyvän elokuvan. Tuloksena oli Kassilan viimeiseksi jäänyt tiheätunnelmainen ja hurjaan loppuun huipentuva kokoillanelokuva Kaikki pelissä (1994). Kassila teki vielä 1990-luvulla televisio-ohjelmat F. E. Sillanpäästä sekä ohjaamistaan kokoillanelokuvista.

Uran jälkeinen elämä

Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Kassilalle professorin arvonimen toukokuussa 2011. Viimeisen kerran Kassila esiintyi julkisuudessa 29. marraskuuta 2018, jolloin hän osallistui Kaasua, komisario Palmu -näytelmän ensi-iltaan Helsingin kaupunginteatterissa. Yleisö kunnioitti ohjaajan läsnäoloa nousemalla esityksen jälkeen seisaalleen.[3] Kassila kuoli joulukuussa 2018 Pähkinärinteen palvelutalossa Vantaalla, jossa hän vietti viisi viimeistä vuottaan.[4] Hänet on haudattu Helsingin pitäjän kirkon hautausmaalle Vantaalle.[5][6]

Yksityiselämä

Kassila oli naimisissa näyttelijä Aino Mantsaksen kanssa vuosina 1948–1979, Mantsaksen kuolemaan asti. Liitosta syntyi neljä lasta, joista Taavi Kassila on tunnettu elokuvaohjaajana ja kirjailijana.

Aino Mantsaksen kuoltua Matti Kassila avioitui vuonna 1981 kuvaussihteeri Christina Laurentin kanssa, ja heille syntyi yksi poika.[7][8]

Kassila lopetti alkoholin käytön vuonna 1970, jota ennen hän omien sanojensa mukaan kärsi alkoholiriippuvuudesta.[9] Vuonna 1963 Kassila oli sovittamassa rattijuopumuksesta saamaansa tuomiota työsiirtolassa Helsinki-Vantaan lentoaseman rakennustyömaalla, yhtä aikaa niin ikään rattijuopumuksesta tuomitun laulaja Olavi Virran kanssa.[7]

Matti Kassilan poika Teemu Kassila ja tämän ystävä Jarkko Herala joutuivat tammikuussa 1974 vakavaan auto-onnettomuuteen, jossa Jarkko Herala sai surmansa ja Teemu Kassila loukkaantui vaikeasti.[10][7]

Pitkät elokuvat

Kirjalliset teokset

Nuori Matti Kassila

Matti Kassila toimi myös kirjailijana ja oli mukana kirjoittamassa kaksitoistaosaista Suomen Kansallisfilmografia -kirjasarjaa.

  • Kahden naisen sota: Vuosisadan vakoilutarina (yhdessä Pekka Lounelan kanssa). WSOY, 1987.
  • Mustaa ja valkoista. Otava, 1995.
  • Isä, poika ja Kekkonen: Romaani. WSOY, 2000.
  • Kassila, Matti: Käsikirjoitus ja ohjaus: Matti Kassila. (Ihmisen ääni 37) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-28691-5
  • Kun pappa nauruun kuoli: Eroottisia tarinoita. Like, 2007.
  • Suurten elokuvaohjaajien jäljillä. Teos, 2012.

Palkinnot ja tunnustukset

Ehdokkuudet

Lähteet

  1. ↑ Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 13.1.2019, s. C 17
  2. ↑ Matti Kassila Elonetissä. Viitattu 25.11.2013
  3. ↑ Anne Leinonen ja Elina Kirssi: Elokuvaohjaaja Matti Kassila on poissa – muistetaan Komisario Palmu -elokuvista. Aamulehti 15. joulukuuta 2018, s. B14. Alma Media.
  4. ↑ Leinonen, Anne: Elokuvaohjaaja Matti Kassila, 94, on kuollut – muistetaan Komisario Palmu -elokuvista Iltalehti. 14.12.2018. Viitattu 14.12.2018.
    Ohjaaja Matti Kassila on kuollut Ilta-Sanomat. 14.12.2018. Viitattu 14.12.2018.
    Leinonen, Anne: Taavi Kassila mietti viikko sitten, tapaako Matti-isäänsä enää: ”Hän oli jo hyvin väsynyt” Iltalehti. 14.12.2018. Viitattu 14.12.2018.
  5. ↑ Vantaan seurakuntien hautahaku (Matti Uolevi Kassila) Kirkko Vantaalla. OpasteApp. Viitattu 3.9.2024.
  6. ↑ Vauhkonen, Pekka: Elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja Matti Kassila (Näyttelijöitä ja elokuvaväkeä) VLS – Viimeiset leposijat. 18.7.20219. Silviisii. Viitattu 3.9.2024.
  7. ↑ a b c Porvali, Seppo: Elokuvaohjaaja Matti Kassilan mustavalkoinen elämä. Seura 18/2000 (5.5.2000), s. 38–42. Helsinki: Yhtyneet Kuvalehdet.
  8. ↑ Komisario Palmu -elokuvista tunnettu ohjaaja Matti Kassila on kuollut 14.12.2018. MTV Uutiset.
  9. ↑ Taavi Kassila mietti viikko sitten, tapaako Matti-isäänsä enää: ”Hän oli jo hyvin väsynyt” www.iltalehti.fi. Viitattu 15.12.2018.
  10. ↑ Lehtikanto, Katariina: Kirja: Heidi Herala menetti veljensä traagisesti 14-vuotiaana – trauma purkautui rajusti 40 vuotta myöhemmin 5.10.2020. Iltalehti.
  11. ↑ Vantaan kulttuuripalkinto. Vantaan kaupunki. Viitattu 2.7.2016.

Kirjallisuutta

  • von Bagh, Peter: ”Palmujen katveesta” – Matti Kassilan haastattelu, Filmihullu 1/1992
  • Koukkunen, Kalevi – Laine Kimmo – Seitajärvi, Juha (toim.): Elokuvat kertovat, Matti Kassila. (Kavan julkaisusarja) Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1
  • Varjola, Markku: ”Kassila, Matti (1924–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 5, s. 36–39. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. ISBN 951-746-446-0 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.11.2013).

Aiheesta muualla

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Matti_Kassila&oldid=22611652”