Eino Mäkinen (elo- ja valokuvaaja)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Eino Evert Mäkinen (13. tammikuuta 1908 Helsinki – 4. huhtikuuta 1987 Helsinki) oli suomalainen valokuvaaja ja elokuvien kuvaaja, ohjaaja ja käsikirjoittaja.[1][2] Hänen vanhempansa olivat työnjohtaja Taavetti Evert Mäkinen ja Hilja Kristina Oksman. Puoliso (vuodesta 1930) oli Sigrid (Sirkka) Keinänen.

Eino Mäkinen teki monipuolisen uran sekä valokuvaajana että elokuvaajana. Diagnoosi (sokeutumiseen johtaneesta) näkökentän hitaasta supistumisesta ei estänyt 19-vuotiasta Mäkistä ryhtymästä vapaan valokuvaajan, toimittajan ja näyttelysuunnittelijan tehtäviin jo vuonna 1926, vuotta ennen ylioppilaaksi pääsyään.

Vuosina 1932−1935 Mäkinen toimi dokumenttielokuvistaan tunnetun Aho & Soldan Oy:n sivutoimisena kuvaajana. Vuodesta 1936 hän työskenteli kuuden vuoden ajan kotimaista kansanperinnettä taltioineen Kansatieteellinen Filmi Oy:n pääkuvaajana ja sivutoimisena toimitusjohtajana. Yhtiö tuotti lyhyen taipaleensa aikana yli 30 tasokasta lyhytelokuvaa. Jo filmaushetkellä katoamassa olleet työmenetelmät ja -taidot (esim. kaskenpoltto, ruuhenveisto) heräävät eloon Mäkisen 1930-luvun kuvissa. Kuulusimmat elokuvansa hän teki yhdessä Kustaa Vilkunan kanssa.[3]

Sotavuosina (1941−1944) Eino Mäkinen toimi päämajan kuvaosaston tk-kuvaajana. 1940-luvun jälkipuoliskolla Mäkinen teki yhteistyötä mm. Erik Blombergin kanssa vapaan elokuvaajan ominaisuudessa. Blomberg ja Mäkinen palkittiin Jussi-patsaalla Porojen parissa -dokumenttielokuvan (1947) kuvauksesta.

1940-luvun viimeisinä vuosina Mäkinen keskittyi kuvateosten toimittamiseen, mitä työtä jatkui aina 1960-luvun loppuun asti.

Valokuvaajana myös kansainvälisellä tasolla arvostusta nauttinut veteraani sai elämäntyö-Jussin vuonna 1981.

Suomen Kulttuurirahasto on julkaissut joukon Kansatieteellisen Filmin elokuvia dvd:llä. Eino Mäkinen oli 1930-luvun lopulla ideoimassa ajatusta suomalaisen kulttuurin ja tieteen tukemisesta. Tästä aloitteesta ponnisti kansalaiskeräys, jonka tuotto muodosti nykyisen Suomen Kulttuurirahaston peruspääoman.

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaissut kuvia kymmenissä lehdissä ja valokuvateoksissa 1920-luvun lopulta lähtien; toimittanut ja kuvittanut 25 kuvateosta:

  • Isien työ 1943 (teksti Kustaa Vilkuna; 2. painos 1953, 3. painos 1975, 13. painos 2005).
  • Lappeenranta sanoin ja kuvin. 1949.
  • Hamina 1953.
  • Lahti 1955.
  • Suomen eduskunta : Helsingissä 23.5.1957. 1957.
  • Eino Mäkisen valokuva- ja negatiivikokoelma talletettiin 1987 Suomen elokuva-arkistoon (nyk. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto).
  • Arkisto on järjestänyt kokoelmasta näyttelyt: 1988 "Eino Mäkinen - 50 valokuvaa" SEA:n Aulagalleria (Kai Vase ja Petri Kuokka) -näyttelyä kierrätti Maaseudun Sivistysliitto usealla kymmenellä maaseutupaikkakunnalla kahden vuoden ajan.
  • 2008 Maan valo ja muisti VB-valokuvakeskus Kuopio.
  • 2008 Maan valo ja muisti. Kai Vasen toimittama kuvateos Eino Mäkisen valokuvista Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  • 2010 Eino Mäkinen valokuvia, elokuvia. Näyttely Ateneum Helsinki.
  • 2011 Maan valo ja muisti. Valokuvakeskus Peri, Turku.

Elokuvat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mäkinen osallistui kaikkiaan yli 50 elokuvan tuotantoon.[1] Niistä noin 40 lyhytelokivia, esimerkiksi:

  • Hämäläiset sukupidot Tammelassa. Aho & Soldan 1934;
  • Haaparuuhen synty. Kansatieteellinen Filmi Oy 1936; Hämeenkyrön heinänteko. Kansatieteellinen Filmi Oy 1936;
  • Kaskisavun mailta. Kansatieteellinen filmi Oy 1937; Rymättylä kesänuotta. Kansatieteellinen Filmi Oy 1938;
  • Suonikylän talvielämää. Kansatieteellinen Filmi Oy 1938;
  • Enontekiön porolappalaisten parissa. Kansatieteellinen Filmi Oy 1940;
  • Hylkeenpyyntiä rasvapulan poistamiseksi. Kansatieteellinen Filmi Oy / Puolustusvoimat 1940/1942;
  • Anu Parikka och de andra. Brita Wrede 1943;
  • Porojen parissa. 1947 (Erik Blombergin kanssa).

Näytelmäelokuvat:

  • Laivan kannella. Filmituotanto Oy 1938 (kuvaus);
  • Varastettu kuolema. Eloseppo 1938 (2. käsikirjoittaja).

Kunnianosoitukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kultamitali maailmannäyttelyn Suomi-osastojen valokuvista Brysselissä 1935, Pariisissa 1937, New Yorkissa 1939
  • Jussi-patsas (Porojen parissa -lyhytelokuvasta E. Blombergin kanssa) 1947[4]
  • Pitre-palkinto (Italia) Isien työ -kuvateoksen kuvista 1960
  • valokuvataiteen valtionpalkinto 1978[5]
  • Jussi-patsas elämäntyöstä 1981.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Eino Mäkinen:Elokuvat, joissa henkilö on työskennellyt Elonet
  2. ↑ Eino Mäkinen ( s. 1908, k. 1987 ) kukakuvasi.valokuvataiteenmuseo.fi. Viitattu 10.1.2024.
  3. ↑ Suomalaisten juhlaa ja arkea[vanhentunut linkki] (kirja-arvio) Turun Sanomat 2009
  4. ↑ Terttula, Eugen: ”Jussi-patsaan saajat 1944–50”, Mitä Missä Milloin 1952, s. 333. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1951.
  5. ↑ Valtio palkitsi elokuvaa ja valokuvaa Helsingin Sanomat. 16.6.1978. Viitattu 21.10.2017. (Vaatii tilauksen.)
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Eino_Mäkinen_(elo-_ja_valokuvaaja)&oldid=22104155”