FI122447B - Menetelmä sulfidirikasteiden liuotuksessa syntyvän rikkipitoisen poisteen hyödyntämiseksi - Google Patents
Menetelmä sulfidirikasteiden liuotuksessa syntyvän rikkipitoisen poisteen hyödyntämiseksi Download PDFInfo
- Publication number
- FI122447B FI122447B FI20090499A FI20090499A FI122447B FI 122447 B FI122447 B FI 122447B FI 20090499 A FI20090499 A FI 20090499A FI 20090499 A FI20090499 A FI 20090499A FI 122447 B FI122447 B FI 122447B
- Authority
- FI
- Finland
- Prior art keywords
- sulfur
- concentrate
- fluidized bed
- process according
- zinc
- Prior art date
Links
Classifications
-
- C—CHEMISTRY; METALLURGY
- C22—METALLURGY; FERROUS OR NON-FERROUS ALLOYS; TREATMENT OF ALLOYS OR NON-FERROUS METALS
- C22B—PRODUCTION AND REFINING OF METALS; PRETREATMENT OF RAW MATERIALS
- C22B3/00—Extraction of metal compounds from ores or concentrates by wet processes
- C22B3/20—Treatment or purification of solutions, e.g. obtained by leaching
-
- C—CHEMISTRY; METALLURGY
- C01—INORGANIC CHEMISTRY
- C01B—NON-METALLIC ELEMENTS; COMPOUNDS THEREOF; METALLOIDS OR COMPOUNDS THEREOF NOT COVERED BY SUBCLASS C01C
- C01B17/00—Sulfur; Compounds thereof
- C01B17/48—Sulfur dioxide; Sulfurous acid
- C01B17/50—Preparation of sulfur dioxide
- C01B17/52—Preparation of sulfur dioxide by roasting sulfides
-
- C—CHEMISTRY; METALLURGY
- C01—INORGANIC CHEMISTRY
- C01B—NON-METALLIC ELEMENTS; COMPOUNDS THEREOF; METALLOIDS OR COMPOUNDS THEREOF NOT COVERED BY SUBCLASS C01C
- C01B17/00—Sulfur; Compounds thereof
- C01B17/48—Sulfur dioxide; Sulfurous acid
- C01B17/50—Preparation of sulfur dioxide
- C01B17/54—Preparation of sulfur dioxide by burning elemental sulfur
-
- C—CHEMISTRY; METALLURGY
- C22—METALLURGY; FERROUS OR NON-FERROUS ALLOYS; TREATMENT OF ALLOYS OR NON-FERROUS METALS
- C22B—PRODUCTION AND REFINING OF METALS; PRETREATMENT OF RAW MATERIALS
- C22B1/00—Preliminary treatment of ores or scrap
- C22B1/02—Roasting processes
- C22B1/10—Roasting processes in fluidised form
-
- C—CHEMISTRY; METALLURGY
- C22—METALLURGY; FERROUS OR NON-FERROUS ALLOYS; TREATMENT OF ALLOYS OR NON-FERROUS METALS
- C22B—PRODUCTION AND REFINING OF METALS; PRETREATMENT OF RAW MATERIALS
- C22B19/00—Obtaining zinc or zinc oxide
- C22B19/20—Obtaining zinc otherwise than by distilling
-
- C—CHEMISTRY; METALLURGY
- C22—METALLURGY; FERROUS OR NON-FERROUS ALLOYS; TREATMENT OF ALLOYS OR NON-FERROUS METALS
- C22B—PRODUCTION AND REFINING OF METALS; PRETREATMENT OF RAW MATERIALS
- C22B19/00—Obtaining zinc or zinc oxide
- C22B19/20—Obtaining zinc otherwise than by distilling
- C22B19/22—Obtaining zinc otherwise than by distilling with leaching with acids
-
- C—CHEMISTRY; METALLURGY
- C22—METALLURGY; FERROUS OR NON-FERROUS ALLOYS; TREATMENT OF ALLOYS OR NON-FERROUS METALS
- C22B—PRODUCTION AND REFINING OF METALS; PRETREATMENT OF RAW MATERIALS
- C22B7/00—Working up raw materials other than ores, e.g. scrap, to produce non-ferrous metals and compounds thereof; Methods of a general interest or applied to the winning of more than two metals
- C22B7/001—Dry processes
-
- F—MECHANICAL ENGINEERING; LIGHTING; HEATING; WEAPONS; BLASTING
- F23—COMBUSTION APPARATUS; COMBUSTION PROCESSES
- F23G—CREMATION FURNACES; CONSUMING WASTE PRODUCTS BY COMBUSTION
- F23G5/00—Incineration of waste; Incinerator constructions; Details, accessories or control therefor
- F23G5/006—General arrangement of incineration plant, e.g. flow sheets
-
- F—MECHANICAL ENGINEERING; LIGHTING; HEATING; WEAPONS; BLASTING
- F23—COMBUSTION APPARATUS; COMBUSTION PROCESSES
- F23G—CREMATION FURNACES; CONSUMING WASTE PRODUCTS BY COMBUSTION
- F23G7/00—Incinerators or other apparatus for consuming industrial waste, e.g. chemicals
- F23G7/04—Incinerators or other apparatus for consuming industrial waste, e.g. chemicals of waste liquors, e.g. sulfite liquors
-
- F—MECHANICAL ENGINEERING; LIGHTING; HEATING; WEAPONS; BLASTING
- F23—COMBUSTION APPARATUS; COMBUSTION PROCESSES
- F23J—REMOVAL OR TREATMENT OF COMBUSTION PRODUCTS OR COMBUSTION RESIDUES; FLUES
- F23J15/00—Arrangements of devices for treating smoke or fumes
- F23J15/006—Layout of treatment plant
-
- F—MECHANICAL ENGINEERING; LIGHTING; HEATING; WEAPONS; BLASTING
- F23—COMBUSTION APPARATUS; COMBUSTION PROCESSES
- F23G—CREMATION FURNACES; CONSUMING WASTE PRODUCTS BY COMBUSTION
- F23G2201/00—Pretreatment
- F23G2201/10—Drying by heat
-
- F—MECHANICAL ENGINEERING; LIGHTING; HEATING; WEAPONS; BLASTING
- F23—COMBUSTION APPARATUS; COMBUSTION PROCESSES
- F23G—CREMATION FURNACES; CONSUMING WASTE PRODUCTS BY COMBUSTION
- F23G2201/00—Pretreatment
- F23G2201/60—Separating
-
- F—MECHANICAL ENGINEERING; LIGHTING; HEATING; WEAPONS; BLASTING
- F23—COMBUSTION APPARATUS; COMBUSTION PROCESSES
- F23G—CREMATION FURNACES; CONSUMING WASTE PRODUCTS BY COMBUSTION
- F23G2203/00—Furnace arrangements
- F23G2203/50—Fluidised bed furnace
-
- F—MECHANICAL ENGINEERING; LIGHTING; HEATING; WEAPONS; BLASTING
- F23—COMBUSTION APPARATUS; COMBUSTION PROCESSES
- F23G—CREMATION FURNACES; CONSUMING WASTE PRODUCTS BY COMBUSTION
- F23G2206/00—Waste heat recuperation
- F23G2206/10—Waste heat recuperation reintroducing the heat in the same process, e.g. for predrying
-
- F—MECHANICAL ENGINEERING; LIGHTING; HEATING; WEAPONS; BLASTING
- F23—COMBUSTION APPARATUS; COMBUSTION PROCESSES
- F23J—REMOVAL OR TREATMENT OF COMBUSTION PRODUCTS OR COMBUSTION RESIDUES; FLUES
- F23J2217/00—Intercepting solids
- F23J2217/10—Intercepting solids by filters
- F23J2217/102—Intercepting solids by filters electrostatic
-
- Y—GENERAL TAGGING OF NEW TECHNOLOGICAL DEVELOPMENTS; GENERAL TAGGING OF CROSS-SECTIONAL TECHNOLOGIES SPANNING OVER SEVERAL SECTIONS OF THE IPC; TECHNICAL SUBJECTS COVERED BY FORMER USPC CROSS-REFERENCE ART COLLECTIONS [XRACs] AND DIGESTS
- Y02—TECHNOLOGIES OR APPLICATIONS FOR MITIGATION OR ADAPTATION AGAINST CLIMATE CHANGE
- Y02P—CLIMATE CHANGE MITIGATION TECHNOLOGIES IN THE PRODUCTION OR PROCESSING OF GOODS
- Y02P10/00—Technologies related to metal processing
- Y02P10/20—Recycling
-
- Y—GENERAL TAGGING OF NEW TECHNOLOGICAL DEVELOPMENTS; GENERAL TAGGING OF CROSS-SECTIONAL TECHNOLOGIES SPANNING OVER SEVERAL SECTIONS OF THE IPC; TECHNICAL SUBJECTS COVERED BY FORMER USPC CROSS-REFERENCE ART COLLECTIONS [XRACs] AND DIGESTS
- Y02—TECHNOLOGIES OR APPLICATIONS FOR MITIGATION OR ADAPTATION AGAINST CLIMATE CHANGE
- Y02P—CLIMATE CHANGE MITIGATION TECHNOLOGIES IN THE PRODUCTION OR PROCESSING OF GOODS
- Y02P20/00—Technologies relating to chemical industry
- Y02P20/10—Process efficiency
- Y02P20/129—Energy recovery, e.g. by cogeneration, H2recovery or pressure recovery turbines
Landscapes
- Engineering & Computer Science (AREA)
- Chemical & Material Sciences (AREA)
- Organic Chemistry (AREA)
- Mechanical Engineering (AREA)
- Environmental & Geological Engineering (AREA)
- Metallurgy (AREA)
- Materials Engineering (AREA)
- Manufacturing & Machinery (AREA)
- Life Sciences & Earth Sciences (AREA)
- General Life Sciences & Earth Sciences (AREA)
- Geology (AREA)
- General Engineering & Computer Science (AREA)
- Geochemistry & Mineralogy (AREA)
- Inorganic Chemistry (AREA)
- Manufacture And Refinement Of Metals (AREA)
Description
MENETELMÄ SULFIDIRIKASTEIDEN LIUOTUKSESSA SYNTYVÄN RIKKIPITOISEN POISTEEN HYÖDYNTÄMISEKSI
KEKSINNÖN ALA
5 Keksintö kohdistuu menetelmään sulfidisten ei-rautametallirikasteiden liuotuksessa syntyvän rautaa ja rikkiä sisältävän poisteen eli liuotusjätteen käsittelemiseksi. Rikkipitoinen liuotusjäte tai sen osa johdetaan leijupeti-käsittelyyn, jossa liuotusjätteen sisältämä rikki poltetaan rikkidioksidiksi ja liuotusjätteen sisältämät arvometallit otetaan talteen pääosin oksideina ja 10 kierrätetään metallin talteenottoprosessiin.
KEKSINNÖN TAUSTA
Ei-rautametalleja sisältävien sulfidirikasteiden hydrometallurgiset käsittelyprosessit, joissa ainakin yksi haluttu arvometalli liuotetaan suoraan rikas-15 teestä, tuottavat elementtirikkipitoisia poisteita, jotka sisältävät edelleen osan arvometalleista. Kyseiset sulfidimalmit ja -rikasteet sisältävät yhden tai useamman arvometallin lisäksi yleensä myös rautaa. Rikkipitoisia poisteita syntyy esimerkiksi sinkkisulfidirikasteen suoraliuotuksessa, kun rikasteen sulfidi muodostaa liuotuksessa elementtirikkiä. Elementtirikki erotetaan liuo-20 tusjäännöksen rautasakasta vaahdottamalla ja syntyvä rikkirikaste sisältää 60 - 80 % elementtirikkiä. Rikin lisäksi rikasteessa on eri metallien (mm. Fe, Zn, Pb ja Cu) sulfideja, pienempiä määriä sulfaatteja (Fe, Pb, Ca) ja myös o kvartsia ja/ tai silikaatteja. Liuotettavasta sulfidirikasteesta riippuen rikkiri- ^ kaste saattaa sisältää arvokkaampiakin metalleja, kuten esimerkiksi hopeaa.
v 25
(M
Ei-rautametallien sulfidirikasteita prosessoidaan myös pyrometallurgisesti tr leijupetitekniikalla: kuparipitoisia sulfidirikasteita osittain pasuttaen lämpö- o) tilassa noin 600 °C, Co-, Ni-, Cu- ja Fe-pitoisia rikasteita selektiivisellä sulfa- g toivalla pasutuksella lämpötilassa noin 680 °C ja sinkkisulfideja perki er 30 pasuttaen lämpötilassa 900 - 950 °C. Pasutuksen yhteydessä sulfidit hapettuvat joko sulfaateiksi tai oksideiksi riippuen käytettävästä pasutus-tavasta. Kun pasutuksessa muodostetaan oksideja, sulfidin sisältämä rikki 2 hapettuu rikkidioksidiksi ja johdetaan yleensä rikkihapon valmistukseen, mikäli sen pitoisuus kaasussa on riittävä taloudelliseen tuotantoon.
Kun erityisesti sulfidisen ei-rautametallirikasteen pasutukseen käytettävää 5 pasuttoa ajetaan ylös seisakkien jälkeen, lämmitys tapahtuu useammassa vaiheessa. Ensimmäinen vaihe suoritetaan yleensä öljypolttimilla lämpötilaan noin 400 °C ja sitten noin lämpötilaan 800 °C joko öljyllä tai hiilellä. Tällöin fossiilisia polttoaineita käytettäessä syntyy CCVpitoisia kaasuja, jotka sisältävät myös pedistä lähteviä epäpuhtauksia. Lämmityksessä syntynyttä kaa-10 sua ei voi johtaa happotehtaaseen, koska sen S02-pitoisuus on liian matala.
Pasutuksessakin käytettävää leijukerrosteknologiaa käytetään hyväksi myös erilaisten jätteiden prosessoinnissa ja tällöin jätemateriaalin poltto suoritetaan yleensä hiilipitoisen materiaalin avulla.
15
Ennestään on myös tunnettua, että rikkihapon tuottamiseksi louhitaan rautasulfidimalmia, joka murskataan, jauhetaan ja rikastetaan pyriitiksi, FeS2 ja/tai pyrrotiitiksi, FeS, joka poltetaan leijupedissä 800 - 850 °C:n lämpötilassa S02-pitoisen kaasun tuottamiseksi rikkihapon tuotantoa varten. Pyhitti 20 ja pyrrotiitti sisältävät pääasiassa rautaa (26-46 % Fe) ja rikkiä (30-52 % S). Poltettaessa syntyy purppuramalmia, joka joutuu lähinnä poisteeksi, koska se sisältää epäpuhtauksia, jotka estävät sen hyödyntämisen.
05
O
O
C\] ^ Edellä kuvatut menetelmät eivät ole kaikilta osin ympäristöystävällisiä, sillä ^ 25 sulfidirikasteen suoraliuotuksessa syntyy rikkipitoista liuotusjätettä, joka on ^ oman varastointialueensa vaativaa poistetta. Kun jätteenpoltto suoritetaan
CC
hiilipitoisten materiaalien avulla, syntyy puolestaan ympäristöön poistettavaa S hiilidioksidia. Rikkihapon valmistus pyriitistä vaatii omat kustannuksia aiheut-
O
g tavat toimenpiteensä ja käsittelyssä syntyy varastoitavaa purppuramalmia.
o cm 30 3
KEKSINNÖN TARKOITUS
Keksinnön mukaisen menetelmän tarkoituksena on eri tavoin käyttää hyväksi sulfidirikasteiden liuotuksessa syntynyttä rikkipitoista poistetta polttamalla ja hapettamalla sitä leijupedissä. Ensinnäkin kun sulfidisten ei-rautametallien 5 liuotuksessa syntynyt rikkipitoinen poiste poltetaan leijupedissä, saadaan S02-pitoisen kaasun lisäksi myös poisteen sisältämät arvometallit talteen. Toiseksi rikkipitoista poistetta voidaan käyttää polttoaineena leijukerrosuunin lämmitykseen, jolloin syntyvien kaasujen rikkidioksidipitoisuutta voidaan nostaa riittävästi, jotta kaasut voidaan johtaa rikkihapon tuotantoon. Lisäksi 10 lämmön talteenottokattilassa saadaan talteen rikin poltossa syntyvää energiaa. Leijupedissä tapahtuva rikkipitoisen poisteen jälkikäsittely on ympäristöystävällinen, koska siinä pienennetään varastoinnin tarvetta eikä menetelmässä synny hiilidioksidia. Koska syntyvä rikkidioksidi johdetaan rikkihapon tuotantoon, tarvitaan rikkihapon valmistukseen vähemmän neitseel-15 listä malmia, jolloin louhinta- ja käsittelykustannukset vastaavasti vähenevät.
KEKSINNÖN YHTEENVETO
Keksinnön olennaiset tunnusmerkit käyvät esille oheisista patenttivaatimuksista.
20
Keksintö kohdistuu menetelmään sulfidisten ei-rautametallirikasteiden liuotuksessa syntyvän, rautaa ja rikkiä sisältävän liuotusajätteen käsittele- o miseksi. Menetelmän mukaisesti rikkipitoinen liuotusjäte johdetaan leiju- 0 ^ petikäsittelyyn, jossa liuotusjätteen sisältämä rikki poltetaan rikkidioksidiksi ja C\l t 25 liuotusjätteen sisältämät arvometallit hapetetaan oksidiksi tai sulfaatiksi ja
CM
^ johdetaan metallin talteenottoprosessiin.
CC
CL
S) Menetelmän erään suoritusmuodon mukaan rautaa ja rikkiä sisältävä g liuotusjäte käsitellään raudan ja rikin erottamiseksi ja elementtirikkiä c3 30 sisältävän rikkirikasteen muodostamiseksi.
4
Keksinnön erään toimintatavan mukaan rikkirikaste suodatetaan ja kuivataan ja hienojakoinen rikaste johdetaan hiekkapedillä varustettuun leijukerros-uuniin, jossa rikasteen rikki hapetetaan rikkidioksidiksi ja arvometallit oksidiksi tai sulfaatiksi, jotka otetaan talteen kaasunpuhdistuksen yhtey-5 dessä jätelämpökattilan ja sähkösuotimen pölyistä ja hiekkapedistä.
Kun rikkirikaste suodatetaan ja kuivataan ja johdetaan hiekkapedillä varustettuun leijukerrosuuniin, pasutuksen yhteydessä kontaminoitunut hiekkape-din hiekka syötetään ei-rautametallisulaton kuonaa muodostavaksi aineeksi.
10
Keksinnön erään toisen ja kolmannen toimintatavan mukaan rikkirikaste kuivataan joko vain osittain tai johdetaan vesilietteenä leijukerrosuuniin, jolloin rikasteen hapetuksessa uuniin syntyvä pasute muodostaa leijupedin, jossa rikasteen rikki hapetetaan rikkidioksidiksi ja hapetetut arvometallit 15 otetaan talteen pasutteesta ja kaasunpuhdistuksen yhteydessä jätelämpökattilan ja sähkösuotimen pölyistä.
Eräs tyypillinen sulfidisen ei-rautametallirikasteen liuotusprosessi on sinkin suoraliuotusprosessi., jossa arvometalleja sinkin lisäksi ovat hopea, kupari ja 20 lyijy.
Keksinnön mukaisessa menetelmässä liuotusjätteen rauta on sulfidina tai g jarosiittina.
o
(M
CNJ
v 25 Keksinnön erään suoritusmuodon mukaan rikkirikaste erotetaan
(M
^ liuotusjätteestä vaahdottamalla.
X
tr
CL
§5 Keksinnön mukaisessa menetelmässä leijukerrosuunin lämpötila säädetään § olemaan alueella 750 - 870 °C ja happikerroin alueella 1,1-1,5.
cm 30 5
Keksinnön mukaisen menetelmän erään suoritusmuodon mukaan liuotusjätteen polton yhteydessä syntyvä lämpö käytetään leijukerrosuunin lämpötilan ylläpitoon ja energian tuotantoon.
5 Vielä keksinnön erään suoritusmuodon mukaan rikkirikasteen hapetuksen yhteydessä syntyvä lämpö käytetään leijukerrosuunin lämpötilan ylläpitoon ja energian tuotantoon.
KUVALUETTELO
10 Kuva 1 esittää virtauskaaviota eräästä keksinnön mukaisen menetelmän suoritustavasta, kuva 2 esittää virtauskaaviona erästä toista keksinnön mukaisen menetelmän suoritustapaa, ja kuva 3 on virtauskaavio eräästä keksinnön kolmannesta suoritusmuodosta. 15
KEKSINNÖN YKSITYISKOHTAINEN SELOSTUS
Keksinnön mukainen menetelmä perustuu siihen, että sulfidisen ei-rauta- metallirikasteen hydrometallurgisessa käsittelyssä syntyvää rikkipitoista poistetta käytetään hyväksi polttamalla sitä leijupedissä, jolloin muodoste- 20 taan rikkidioksidipitoista kaasua, joka soveltuu rikkihapon tai puhtaan elementtirikin tuotantoon. Samalla erotetaan poisteesta siihen jääneet arvometallit ja saadaan ne muotoon, jossa ne voidaan kierrättää sopivaan g talteenottoprosessiin. Leijupetikäsittelyssä varastoitavan poisteen määrä o ^ vähenee olennaisesti. Kun rikkipitoista poistetta hapetetaan ja/tai poltetaan dj T 25 leijupedissä, vältetään ilmastoa kuormittavan hiilidioksidin synty ja samalla
CM
^ tuotetaan energiaa esimerkiksi kuivaukseen ja lämmitykseen. Kun SCVpitoi-
X
£ nen kaasu rikkihapon tuotantoa varten tuotetaan poisteesta, vähenee g vastaavasti rikkihapon tuotantotarve rautasulfidimalmista.
sj- o σ> o g 30 Kun keksinnössä puhutaan poisteesta tai rikkipitoisesta poisteesta, tarkoi tetaan sulfidisten ei-rautametallirikasteiden hydrometallurgisessa valmistuksessa syntynyttä, rautaa, rikkiä ja muita epäpuhtauksia sisältävää liuotus- 6 jätettä, joka pitää varastoida. Rikkirikasteella tarkoitetaan edellä mainitusta poisteesta sopivalla tavalla, kuten vaahdottamalla, erotettua rikkipitoista materiaalia. Lopullisella poisteella tarkoitetaan leijupetikäsittelystä poistettavaa materiaalia, josta rikki ja arvometallit on poistettu. Lopullinen 5 poiste muodostuu pääasiassa raudan oksideista, kvartsista ja silikaateista. Arvometallilla tarkoitetaan esimerkiksi sinkin liuotuskäsittelyn yhteydessä paitsi sinkkiä, myös sinkkirikasteissa esiintyvää hopeaa, kuparia ja lyijyä.
Kuten edellä on todettu, rikkirikaste sisältää 60-80 % elementtirikkiä. 10 Laboratoriokokeissa on todettu, että hienojakoinen (dso 10-18 pm), elementti-rikkiä, sulfideja, sulfaatteja, silikaattia ja kvartsia sisältävä rikkirikaste ei sellaisenaan sovellu prosessoitavaksi esimerkiksi normaalin sinkkipasutuk-sen tai rautasulfidipasutuksen yhteydessä. Kun rikkirikaste käsitellään leiju-kerrosteknologialla, se vaatii epäpuhtauksista, kuten Cu ja Pb, johtuen oman 15 menetelmänsä, jossa sille määritellään käytettävä lämpötila ja happikerroin-alue. Ohessa on esitetty muutama vaihtoehto poisteen käsittelemiseksi keksinnön mukaisella menetelmällä.
Keksinnön mukaisen menetelmän erästä vaihtoehtoa kuvataan virtauskaa-20 viossa 1. Sinkin valmistusprosessissa muodostuu rikkiä ja rautaa sisältävä liuotusjäte, josta erotetaan elementtirikki- ja arvometallipitoinen rikkirikaste jollakin sopivalla tavalla, kuten vaahdotuksella. Erotetulle rikkirikasteelle o suoritetaan suodatus 1 ja kuivaus 2 ennen leijupetikäsittelyä. Kun rikkirikaste
O
^ on täysin kuivattu, se on hienojakoista eikä siitä voi muodostaa leijukerros-
C\J
^ 25 uunin petiä, vaan petimateriaalina on edullista käyttää hiekkaa. Rikkirikas- ^ teen sisältämä rikki poltetaan leijukerrosuunin 3 leijupedissä rikkidioksidiksi,
X
£ joka poistetaan uunin yläosasta leijutuskaasun mukana. Pääosa rikki- o) rikasteen sisältämistä epäpuhtauksista poistuu uunista kaasuvirran mukana 8 ja otetaan pölynä talteen jätelämpökattilasta 4 ja sähkösuotimelta ESP 5.
8 30 Puhdistettu rikkidioksidipitoinen kaasu johdetaan rikkihappotehtaalle 6.
Jätelämpökattilan ja sähkösuotimen pöly sisältää pääosin rikkirikasteessa olleen sinkin sinkkioksidina tai sinkkisulfaattina, joka voidaan johtaa joko 7 sinkkiprosessin liuotusvaiheisiin tai omaan liuotusprosessiinsa. Rikkirikasteen kuivaus on edullista suorittaa jätelämpökattilasta saatavalla höyryllä.
Pieni osa epäpuhtauksista jää hiekkapetiin. Kun leijupeti säädetään toimi-5 maan pienellä lämpötila-alueella, kuten 750 - 870 °C, pedin lämpötilalla säädetään hiekkapetiin jäävän materiaalin osuutta. Esimerkiksi kun pedin lämpötila on noin 850 °C, voidaan pedin sinkkipitoisuus nostaa arvoon noin 15 % pedin massasta ja pitää tässä arvossa poistamalla pedistä kontaminoitunutta hiekkaa ja korvaamalla se puhtaalla hiekalla. Tuotettu kontami-10 noitunut hiekka kierrätetään ei-rautametallisulattoon, kuten esimerkiksi kuparisulattoon kuonaa muodostavaksi aineeksi, jolloin hiekkaan sitoutunut hopea ja kupari saadaan sulaton syötteessä olevan kuparin mukana talteen. Sulattoon kierrätettävän hiekan määrä on vähäinen suhteessa kuonaa muodostavan aineen kokonaismäärään eikä kierrätettävän hiekan sinkki 15 nosta merkittävästi syötteen sinkkipitoisuutta. Poltto leijupedissä tapahtuu ilman avulla kuten sinkkisulfidin ja pyriitin pasutuksessa, mutta happikerroin säädetään epäpuhtauksista johtuen korkeammaksi kuin sinkkisulfidin pasutuksessa eli olemaan luokkaa 1,1 - 1,5. Lämpötila leijupedissä säädetään kuitenkin selvästi matalammaksi kuin esimerkiksi normaalissa 20 sinkkisulfidirikasteen pasutuksessa.
Keksinnön mukaisen menetelmän toista variaatiota kuvataan virtaus- g kaaviossa 2. Sinkin valmistusprosessissa syntyneelle rikkirikasteelle suori- o w tetaan suodatus 7 kuten kuvan 1 mukaisessa vaihtoehdossa, mutta kuivaus i
C\J
V 25 8 suoritetaan vain osittain. Kuivaus suoritetaan tässäkin tapauksessa C\1 ^ jätelämpökattilasta saatavan höyryn avulla. Osittaisen kuivauksen tarkoituk-
X
£ sena on jättää osa kosteudesta, esimerkiksi 10 - 18 %, rikkirikasteeseen, g> jolloin hyödynnetään kostean hienojakoisen materiaalin agglomeroitumis- § mekanismia. Laboratoriokokeissa on todettu, että kostean rikkirikasteen o ^ 30 polttaminen oikeassa lämpötilassa ja oikealla happikertoimella tuottaa mikro- agglomeroituneen pedin. Kun siis osittain kuivattu materiaali syötetään leijukerrosuunin 9 leijupetiin, se muodostaa siellä mikropellettejä, jotka 8 toimivat myös petimateriaalina. Siten erillistä hiekkapetiä ei tarvita. Tämän seurauksena pedistä poistettava materiaali on pääosin sinkkipasutetta, ZnO, jossa on mukana myös hematiittia, Fe2C>3, ja kvartsia, Si02. Pasute voidaan syöttää suoraan sinkkiprosessin liuotusvaiheisiin tai omaan liuotusproses-5 siinsa. On todettu, että syntyvän pasutteen määrä on 20-40% rikkirikasteen määrästä, ja kun pasute syötetään johonkin sinkkiprosessin liuotus-vaiheeseen, sinkin lisäksi myös lyijy ja hopea saadaan talteen. Leijupedistä poistettava kaasu johdetaan samoin kuin edellä on kuvattu, jätelämpökattilan 10 ja sähkösuotimen 11 kautta rikkihappotehtaalle 12. Jätelämpökattilan ja 10 sähkösuotimen pölyt johdetaan myös sinkkiprosessin liuotusvaiheisiin.
Keksinnön mukaisen menetelmän kolmatta toteutustapaa kuvataan virtaus-kaavion 3 avulla. Koska sinkin valmistusprosessissa syntyneellä rikkirikasteella on korkea lämpöarvo, rikastetta ei välttämättä tarvitse suodattaa 15 ja kuivata lainkaan erillisissä vaiheissa, vaan poiste syötetään vesilietteenä leijupetiin 13, jolloin säästytään suodatuksen ja kuivauksen tuottamilta kustannuksilta. Rikasteen kosteus höyrystyy hapettumisen tuottaman energian vaikutuksesta ja kiintoaine muodostaa mikropellettejä pasutuksen aikana, kun toimitaan lämpötilan ja happipaineen suhteen oikeissa 20 olosuhteissa. Leijupedissä syntyvän sinkkipasutteen määrä on 20 - 40% rikkirikasteen määrästä ja se voidaan johtaa johonkin sinkkiprosessin liuotusvaiheeseen. Myös tässä menetelmässä saadaan sinkin lisäksi muut o arvometallit kuten lyijy ja hopea talteen. Syntyvä rikkidioksidipitoinen kaasu ^ johdetaan jätelämpökattilan 14 ja sähkösuotimen 15 kautta rikkihappo- ^ 25 tehtaalle 16. Jätelämpökattilan ja sähkösuotimen pölyt kierrätetään sinkki- ^ prosessin liuotusvaiheisiin.
E
CL
S Edellä kuvatuissa keksinnön mukaisen menetelmän vaihtoehdoissa on läh- sj- g detty toimintamallista, missä rikkirikaste erotetaan rautasakasta ennen rikki-
O
«m 30 rikasteen polttamista leijupedissä. Vielä erään keksinnön mukaisen toimin tamallin mukaan sinkkiprosessissa syntyvää poistetta, joka sisältää sekä rautasakan että elementtikin, ei eroteta kahdeksi eri jakeeksi, vaan koko 9 poistemäärä syötetään leijupetiin, jolloin poisteen rikki poltetaan rikkidioksidiksi ja metallit hapetetaan oksidiksi tai sulfaatiksi. Tämän vaihtoehdon mukaisesti säästetään myös vaahdotuksesta aiheutuvat kustannukset. Syöttö voidaan tehdä kuvien 1 - 3 mukaisesti joko kokonaan tai osittain kui-5 vattuna, tai vesilietteenä. Jos rautasakka on sinkkipitoista sulfidia tai jaro-siittia, MFe3(S04)2(OH)6, jolloin M on esimerkiksi ammonium- tai alkalimetalli-ioni, leijupetikäsittelyssä syntyvän rikkidioksidikaasun määrä on huomattavasti suurempi kuin syötettäessä pelkkää rikkirikastetta. Leijupetikäsittelyn tuloksena saadaan pasutustuote, joka sisältää sinkkipasutetta (ZnO), 10 hematiittia ja kvartsia, ja tämä tuote johdetaan omaan liuotusprosessiinsa.
Vielä erään keksinnön mukaisen toimintatavan mukaan kuivatulla liuotus-jätteellä tai rikkirikasteella korvataan sinkkipasuton ylöslämmityksessä käytettävä öljy tai hiili, jolloin syntyvä rikkidioksidipitoinen kaasu voidaan 15 johtaa entistä aikaisemmin happotehtaalle. Tämän toimintatavan mukaisesti vähennetään sekä varastoitavan lopullisen poisteen määrää että lämmitykseen muuten käytettävän orgaanisen polttoaineen määrää.
Edellä kuvatuissa rikkirikasteen tai rikkirikasteen ja rautasakan leijupeti-20 käsittelyssä käytettävän lämpötilan määrittävät alhaisessa lämpötilassa sulafaasia muodostavat tuotteet ja välituotteet. Sinkkirikasteiden sisältämät metallit muodostavat leijukerrosuunin lämpötiloissa kompleksisia systeemejä, g jotka käsittävät oksideja ja sulfideja yhdessä ja erikseen, ja jotka sulavat o ^ alhaisessa lämpötilassa. Erityisesti kun käytetään hiekkapetiä, sulaneiden,
C\J
v 25 hiekkapetiin tarttuneiden metalliyhdisteiden määrä määrittää sen, kuinka
(M
^ paljon pedistä pitää poistaa hiekkaa ajan funktiona. Eri alkuaineita ja erilaisia
X
£ raekokoja sisältävän materiaalin pasutus vaatii aina oman lämpötila- g alueensa ja happikertoimensa.
sj- o O) o ° 30 CM ou 10 ESIMERKIT Esimerkki 1
Hydrometallurgisessa sinkin valmistuksessa muodostuu 100 000 t vuodessa hienojakoista (d5o 10-18 pm) rikkirikastetta, jonka kosteuspitoisuus on 35 % 5 H2O. Kuivan rikkirikasteen sinkkipitoisuus on luokkaa 5 %, joka tarkoittaa 5000 t sinkkiä vuodessa. Rikkirikasteen rikkipitoisuus on luokkaa 70 %. 100000 t/a rikkirikastetta tarkoittaa noin 12, 5 t tunnissa. Teoreettinen hapen tarve rikkirikasteen polttamiseksi on noin 500 Nm3 tonnia rikkirikastetta kohti, mikä edelleen merkitsee 2380 Nm3 ilmaa/t rikastetta. Jos oletetaan, että 10 käytetään happikerrointa λ = 1,5, polttamiseen tarvittava ilman tarve on noin 45 000 Nm3/h.
Kun toimitaan kuvan 1 mukaisesti, rikkirikaste kuivataan jätelämpökattilassa muodostuneen höyryn avulla ja hapetetaan leijukerrosuunissa, jossa on 15 hiekkapeti. Vain pieni osa rikkirikasteen sisältämistä metalleista jää hiekka-petiin ja suurin osa otetaan talteen jätelämpökattilasta ja sähkösuotimesta. Pedin lämpötila määrittelee pitkälti sen, kuinka paljon esimerkiksi sinkkiä jää hiekkapetiin. Kun toimitaan esimerkiksi lämpötilassa 850 °C, hiekkapedin sinkkipitoisuus voidaan nostaa arvoon 15%. Jos oletetaan, että 60% sinkistä 20 jää hiekkapetiin, se merkitsee, että vuodessa muodostuu 20 000 t sinkki-pitoista hiekkaa. Esimerkiksi kuparisulatto käyttää hiekkaa kuonaa muodostavana aineena ja syntyvä hiekka voidaan syöttää sulattoon, jolloin sen 0 sisältämä kupari ja hopea, jota on yleensä noin 0,03%, saadaan talteen ^ samoin kuin sinkki.
CM
T 25
CM
Kun toimitaan kuvan 2 mukaisesti ja kuivataan rikkirikaste kosteuteen 15 %
1 J
CC
H20, muodostaa rikkirikaste tutkimustulosten mukaan leijukerrosolosuhteissa S lämpötilassa noin 800 °C mikropellettejä, kuten normaalissa sinkkirikasteen g pasutuksessa, eikä erillistä hiekkapetiä tarvita. Rikkirikasteen hapetuksen
O
30 yhteydessä syntyy sinkkipasutetta (ZnO), jossa on mukana myös hematiittia ja kvartsia. Sinkkipasutteen määrä on noin 30 % rikkirikasteen määrästä ja 11 se voidaan syöttää sinkin talteenottoprosessin liuotusvaiheeseen. Siten rikkirikasteen sisältämä sinkki ja myös hopea saadaan talteen.
O) o o
(M
(M
(M
(M
X
en
CL
O) σ> sj- o σ> o o
(M
Claims (12)
1. Menetelmä sulfidisen ei-rautametallirikasteen liuotuksessa syntyvän, rautaa ja rikkiä sisältävän liuotusjätteen käsittelemiseksi, tunnettu 5 siitä, että rikkipitoinen liuotusjäte johdetaan leijupetikäsittelyyn, jossa liuotusjätteen sisältämä rikki poltetaan rikkidioksidiksi ja liuotusjätteen sisältämät arvometallit hapetetaan oksidiksi tai sulfaatiksi ja johdetaan metallin talteenottoprosessiin.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että rautaa ja rikkiä sisältävä liuotusjäte käsitellään raudan ja rikin erottamiseksi ja elementtirikkiä sisältävän rikkirikasteen muodostamiseksi.
3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että 15 rikkirikaste suodatetaan ja kuivataan ja hienojakoinen rikaste johde taan hiekkapedillä varustettuun leijukerrosuuniin, jossa rikasteen rikki hapetetaan rikkidioksidiksi ja arvometallit oksidiksi tai sulfaatiksi, jotka otetaan talteen kaasunpuhdistuksen yhteydessä jätelämpökattilan ja sähkösuotimen pölyistä ja hiekkapedistä. 20
4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että rikkirikaste suodatetaan ja kuivataan ja johdetaan hiekkapedillä ^ varustettuun leijukerrosuuniin, ja pasutuksen yhteydessä kontami- ^ noitunut hiekkapedin hiekka syötetään ei-rautametallisulaton kuonaa ° 25 muodostavaksi aineeksi. o X cc
5. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että S rikkirikaste kuivataan vain osittain tai johdetaan vesilietteenä leijuker- o § rosuuniin, jolloin rikasteen hapetuksessa uumin syntyvä pasute muo- o ^ 30 dostaa leijupedin, jossa rikasteen rikki hapetetaan rikkidioksidiksi, ja hapetetut arvometallit otetaan talteen pasutteesta ja kaasunpuhdistuksen yhteydessä jätelämpökattilan ja sähkösuotimen pölyistä.
6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että 5 sulfidisen ei-rautametallirikasteen liuotusprosessi on sinkin suora- liuotusprosessi.
7. Patenttivaatimusten 1 ja 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että arvometalleja sinkin lisäksi ovat hopea, kupari ja lyijy. 10
8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että liuotusjätteen rauta on sulfidina tai jarosiitin muodossa.
9. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että 15 rikkirikaste erotetaan liuotusjätteestä vaahdottamalla.
10. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että leijukerrosuunin lämpötila säädetään olemaan alueella 750 - 870 °C ja happikerroin alueella 1,1 - 1,5. 20
11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että liuotusjätteen polton yhteydessä syntyvä lämpö käytetään leiju- ^ kerrosuunin lämpötilan ylläpitoon ja energian tuotantoon. (M CM 25 ^.Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että h- rikkirikasteen hapetuksen yhteydessä syntyvä lämpö käytetään CC leijukerrosuunin lämpötilan ylläpitoon ja energian tuotantoon. CD CD o CD o o W 30
Priority Applications (2)
Application Number | Priority Date | Filing Date | Title |
---|---|---|---|
FI20090499A FI122447B (fi) | 2009-12-22 | 2009-12-22 | Menetelmä sulfidirikasteiden liuotuksessa syntyvän rikkipitoisen poisteen hyödyntämiseksi |
PCT/FI2010/051043 WO2011076995A1 (en) | 2009-12-22 | 2010-12-16 | Method for utilising sulphur-containing waste generated in leaching of sulphide concentrates |
Applications Claiming Priority (2)
Application Number | Priority Date | Filing Date | Title |
---|---|---|---|
FI20090499 | 2009-12-22 | ||
FI20090499A FI122447B (fi) | 2009-12-22 | 2009-12-22 | Menetelmä sulfidirikasteiden liuotuksessa syntyvän rikkipitoisen poisteen hyödyntämiseksi |
Publications (3)
Publication Number | Publication Date |
---|---|
FI20090499A0 FI20090499A0 (fi) | 2009-12-22 |
FI20090499A FI20090499A (fi) | 2011-06-23 |
FI122447B true FI122447B (fi) | 2012-01-31 |
Family
ID=41462719
Family Applications (1)
Application Number | Title | Priority Date | Filing Date |
---|---|---|---|
FI20090499A FI122447B (fi) | 2009-12-22 | 2009-12-22 | Menetelmä sulfidirikasteiden liuotuksessa syntyvän rikkipitoisen poisteen hyödyntämiseksi |
Country Status (2)
Country | Link |
---|---|
FI (1) | FI122447B (fi) |
WO (1) | WO2011076995A1 (fi) |
Families Citing this family (5)
Publication number | Priority date | Publication date | Assignee | Title |
---|---|---|---|---|
CN103769013B (zh) * | 2012-10-25 | 2016-01-20 | 中国科学院大连化学物理研究所 | 一种可视流化床微反应装置 |
EP3036348B1 (en) * | 2013-08-19 | 2018-10-17 | Glencore Technology Pty Ltd. | Treatment of high sulphur solids |
CN103521360A (zh) * | 2013-10-29 | 2014-01-22 | 昆明理工大学 | 一种含硫铁精矿的降硫方法 |
CN104846200B (zh) * | 2015-04-21 | 2017-03-08 | 昆明理工大学 | 一种利用循环流化床反应器富氧熔炼浸锌渣回收铅锌铟铜的方法 |
WO2017129341A1 (en) * | 2016-01-26 | 2017-08-03 | Outotec (Finland) Oy | Method and apparatus for treating a leaching residue of a sulfur-containing metal concentrate |
Family Cites Families (2)
Publication number | Priority date | Publication date | Assignee | Title |
---|---|---|---|---|
US3753692A (en) * | 1969-08-20 | 1973-08-21 | Ici Australia Ltd | A process for the coproduction of zinc and sulphuric acid from zinc sulphide ores |
US4415540A (en) * | 1978-05-05 | 1983-11-15 | Provincial Holdings Ltd. | Recovery of non-ferrous metals by thermal treatment of solutions containing non-ferrous and iron sulphates |
-
2009
- 2009-12-22 FI FI20090499A patent/FI122447B/fi active IP Right Grant
-
2010
- 2010-12-16 WO PCT/FI2010/051043 patent/WO2011076995A1/en active Application Filing
Also Published As
Publication number | Publication date |
---|---|
FI20090499A0 (fi) | 2009-12-22 |
WO2011076995A1 (en) | 2011-06-30 |
FI20090499A (fi) | 2011-06-23 |
Similar Documents
Publication | Publication Date | Title |
---|---|---|
RU2768798C2 (ru) | Способ извлечения металлов из концентратов серосодержащих руд | |
US10125403B2 (en) | Method and plant for producing iron from roasted pyrites | |
FI122447B (fi) | Menetelmä sulfidirikasteiden liuotuksessa syntyvän rikkipitoisen poisteen hyödyntämiseksi | |
CN105874089A (zh) | 加工铜的方法 | |
ES2909077T3 (es) | Método hidrometalúrgico y pirometalúrgico integrado para el procesamiento de mineral | |
Runkel et al. | Pyrite roasting, an alternative to sulphur burning | |
Moats et al. | Nickel and cobalt production | |
CN110090548A (zh) | 一种铜渣尾矿协同锌冶炼除尘灰湿法脱硫并回收硫酸锌的方法 | |
US3728430A (en) | Method for processing copper values | |
Du Plessis et al. | Lime use in gold processing–A review | |
CN108913875A (zh) | 一种难处理金矿的磨浸预处理工艺 | |
CN108559836A (zh) | 一种金矿提金的预处理工艺 | |
Leach et al. | Summary of long-term rapid infiltration system studies | |
Kojo et al. | Copper production with Outokumpu flash smelting: an update | |
CA2629093A1 (en) | Thiosulfate generation in situ in precious metal recovery | |
CN105039747A (zh) | 一种从铅滤饼中富集分离硒和汞的方法 | |
US10125409B2 (en) | Method and plant for processing roasted pyrites | |
ES2913325T3 (es) | Procedimiento y dispositivo para el tratamiento de ceniza volante | |
Parga et al. | Copper and cyanide recovery in cyanidation effluents | |
RU2627835C2 (ru) | Способ комплексной переработки пиритсодержащего сырья | |
Li | Developments in the pretreatment of refractory gold minerals by nitric acid | |
CN115066390B (zh) | 从铜精矿中生产铜金属而不产生废物的方法 | |
AU2013220926B2 (en) | Process for zinc oxide production from ore | |
RU2149707C1 (ru) | Способ переработки пиритных огарков | |
RU2485189C1 (ru) | Способ переработки окисленных золотомышьяковистых руд |
Legal Events
Date | Code | Title | Description |
---|---|---|---|
FG | Patent granted |
Ref document number: 122447 Country of ref document: FI |