FI107368B - Viljelykasvien lannoitusmenetelmä, jolla optimoidaan sadon määrä ja laatu - Google Patents

Description

107368

Viljelykasvien lannoitusmenetelmä, jolla optimoidaan sadon määrä ja laatu -Förfarande for gödsling av kulturväxter för optimering av skördens kvantitet och kvalitet 5 Keksintö koskee menetelmää viljelykasvien lannoittamiseksi sadon optimimäärän ja -laadun turvaamiseksi siten, että typpilannoituksen määrä optimoidaan käyttäen hyväksi kasvin bioindikaattoria. Keksintö liittyy optimaalisen typpilannoitusmene-telmän suunnitteluun ja toteutukseen kasvinviljelyssä.

FI-patenttijulkaisusta 102 135 tunnetaan lannoitusmenetelmä, jossa kylvön yhtey-10 dessä levitetään alkulannoitemäärä, joka on 50-75 % maksimisatoa vastaavasta lannoitemäärästä. Kasvukauden aikana lasketaan satoennuste lämpösumman avulla ja tämän satoennusteen avulla lasketaan lisälannoitustarve. Tämän menetelmän tavoitteena on aikaansaada määrällisesti maksimaalinen sato. Ko. menetelmä on lähinnä korjaava menetelmä eikä se esim. optimoi ravinteiden hyötysuhdetta.

15 Nykyään typpilannoitusmäärä lasketaan kasvilajin ja -lajikkeen, satotavoitteen, maan ominaisuuksien, kuten esimerkiksi maan orgaanisen aineksen pitoisuuden sekä edellisen alueella kasvaneen kasvilajin mukaan (esikasvi). Alue voi tarkoittaa tässä tilanteen mukaan pientä alaa, esim. 1 m tai suurta alaa, esim. 15 ha.

:"; Käytännössä lannoite levitetään hajalleen pintaan, sijoitetaan maahan joko kylvösie- : V 20 menrivien tai taimenrivien väliin tai sitten suoraan varsinaiseen siemenriviin tai : ruiskutetaan lehdille nestemäisenä. Riippuen viljeltävästä kasvilajista ja viljelypai- kasta (agroekologinen alue), lannoite annetaan joko kaikki kerrallaan tai sitten osa : * | : kylvön yhteydessä ja osa kasvukauden aikana määritettävän tarpeen mukaan.

• * * · • · · ’·* * Tasapainoisen typpiravitsemuksen seurantaa varten monet laboratoriot ovat erikois- 25 tuneet analysoimaan kasvi- ja maanäytteitä ja antamaan niiden perusteella typpilan-

• M

: noitussuosituksia. Kasvukauden aikana tehtävien typpilannoitussuositusten teko pe- • · · . v · rustuu usein ns. DRIS-menetelmään tai muihin tunnettuihin optimikäyriin verraten .·] : (Anon. 1990, Beaufils 1973, Siman 1974). Menettelynä edellä mainittu käytäntö on • · · . j hidas, koska näytteiden lähettäminen laboratorioon, tulosten analysointi, lähettämi- • · 30 nen takaisin viljelijälle ja lannoituspäätöksen teko tilalla vie paljon aikaa, jonka ai-:; kana tilanne pellolla voi muuttua paljon.

• t 2 107368

Aikaongelmaa on pyritty poistamaan kehittämällä mittareita, joilla voi pellolla mitata suoraan kasvuston typpitilaa ja typpipitoisuuksia. Kasvien typpitilannetta on mitattu värireaktiopapereilla (ammonium- ja nitraattityppi). Erilaisilla kannettavilla la-boratoriosalkuilla voidaan mitata kasvien ja maan typpitilanne pellolla (Pulkkinen 5 1999). Kasvuston vihreyden eli klorofyllin (Watanabe et ai. 1980) ja solun puriste nesteen nitraattipitoisuuden (Scaife ja Stevens 1984) mittaamiseen on esimerkiksi kehitetty kannettavia mittareita. Nämä kuvatut menettelytavat eivät kuitenkaan mahdollista hyvin tarkkaa paikkakohtaista typpitilan seurantaa useassa osassa peltoa. Toisin sanoen, laajojen lohkojen paikkakohtaiseen mittaamiseen nämäkin menetel-10 mät ovat liian työläitä.

Uusimpia systeemejä ovat trakoreihin asennettavat anturit ja ilmakuvista tai satelliittikuvista tehtävät kasvuston määrä- ja typpianalyysit. Nimenomaan paikkakohtaiseen (Precision Farming) konseptiin liittyvä teknologia, joka rakentuu paikantamis-järjestelmästä (GIS- ja GPS-teknologia) ja tuotantolaitteisiin, kuten leikkuupuimu-15 riin, traktoriin jne. asennettavista sensoreista (Wollring ym. 1998) ja sadonlaatu-mittareista (proteiinisensorit, http://www.casecoip.com/agricultural), on nyt mahdollistamassa tiedon keräämisen hyvin pieniltä osa-alueilta peltokokonaisuudesta. Käytännössä on päädytty käsittelemään noin 10 metriä x 10 metrin osa-alueita. Lisäksi paikkakohtaisen tiedon käsittelyä varten on kehitetty ohjelmistoja (Grandzinski 20 ym. 1998).

• * ; Typen kokonaismäärän ja/tai kasvukauden aikaisen täydentävän tai jaetun typpilan- : noitustekniikan suunnittelun ongelma on paikkakohtaisessa viljelyssä tällä hetkellä • * * se, että typpimäärät lasketaan toteutuneelle satomäärälle satokartoitukseen perustuen tai sitten uudelle tavoitesadolle, jos maan viljavuus syystä tai toisesta on muuttunut. 25 Etukäteen ei kuitenkaan pystytä osoittamaan, että suunniteltu typpimäärä olisi mi-tenkään optimaalinen vallitsevissa kasvuoloissa. Toisin sanoen, viljelijän tulisi pystyä tunnistamaan paikkakohtaisesti kyseisen ajankohdan satopotentiaali. Tähän ... mennessä satopotentiaalin tunnistamiseen ei ole ollut paikkakohtaisessa viljelyssä L. muita keinoja kuin kerätä paikkakohtaista satotietoa usean vuoden aikana, jolloin • · · *\ * 30 paras mahdollinen satotaso voidaan löytää useamman vuoden satokartoituksella käytettäessä tiettyä lannoitepanosta.

( r · • · 3 107368

Edellä mainitun ongelman vuoksi muun muassa sensorien tai väärävärikuvien avulla tapahtuvassa kasvukauden aikaisessa typpilannoituksen suunnittelussa tavoitellaan enemmänkin tasaista vihreyttä tai lehtialan muodostumista. Toisin sanoen tavoitteena on pikemminkin homogenisoida kasvuston vihreys ja lehtialan muodostus, eikä 5 niinkään sovittaa lannoitusta todelliseen vaihtelevaan sadonmuodostuksen potentiaaliin pellon eri paikoissa. Koska tunnettu tosiasia kuitenkin on, että pellon eri paikkojen tuottavuus vaihtelee ja siten typpilannoituksen kokonaistarve myös muuttuu tuottavuuden muuttuessa, edellä mainittu kasvukauden aikainen typpilannoituksen levitystekniikka ei välttämättä paranna typpilannoituksen hyötysuhdetta ja satoa 10 odotetulla tavalla.

Toinen ongelma on se, että nykytekniikalla suoritetun typpilannoitusohjelman onnistumista ei pystytä varmuudella sadonkorjuun yhteydessä luotettavasti toteamaan. Kokeellisesti onnistuminen voitaisiin todeta järjestämällä pellolla lisääntyvien typpi-lannosmäärien koe (ns. lannoitusikkunat, Anon 1992), mutta tämäkään menettely ei 15 onnistu käytännössä paikkakohtaisessa viljelyssä. Lohkon sisäisen vaihtelun vuoksi kokeita pitäisi olla pellon eri osissa lähes lukematon määrä.

Keksinnön tarkoituksena on aikaansaada lannoitusmenetelmä, jolla sadon määrä ja laatu voidaan optimoida sekä ravinnekuormitus voidaan minimoida ja jolla kasvuston vaihtelut viljelyalan eri osa-alueissa huomioidaan.

·.>·: 20 Keksinnön mukaisesti on näin ollen aikaansaatu menetelmä viljelykasvien lannoitta- miseksi siten, että optimoidaan sadon määrä ja laatu jonkin bioindikaattorin avulla, « » :·. jossa menetelmässä ennen kasvuston perustamista suoritetaan seuraavat toimenpi- !·. : teet: • * · viljelyala jaetaan osa-alueisiin, **].* 25 kussakin osa-alueessa määritetään potentiaalinen sato jonkin bioindikaattorin perus- : teella, valitaan bioindikaattorin optimaalinen taso, jota potentiaaliselle sadolle tavoitellaan, : ja - v i määritetään typpilannoitustarve, jota tarvitaan bioindikaattorin halutun, optimaalisen : 30 tason aikaansaamiseksi potentiaalisessa sadossa, » ·· ja tämän jälkeen kylvön yhteydessä levitetään typpilannoitetta ja mahdollisesti kylvön jälkeen levitetään kerran tai useampia kertoja typpilannoitetta mainitun lannoi-tustarpeen mukaisesti, jolloin kasvukauden aikana seurataan potentiaalisen sadon toteutumista kussakin osa-alueessa kasvuston mittauksen avulla, ja näiden mittaus-3 5 ten perusteella levitetään tarvittaessa lisätyppilannoitetta yhden tai useamman kerran mainitun bioindikaattorin halutun tason saavuttamiseksi.

4 107368

Keksinnön mukaisesti voidaan käyttää esim. Pohjois-Euroopassa yleisesti käytettyä lannoitustapaa, jossa pääosa lannoitteesta levitetään kylvön yhteydessä täydennettynä tarpeen mukaan kasvukaudenaikana lisälannoitteella. On myös mahdollista käyttää Keski-Euroopassa vallitsevaa jaettua lannoitustapaa, jossa lannoitetta levitetään 5 pellolle 2—7 kertaa.

Bioindikaattorina käytetään kasvin typpeä sisältävää yhdistettä. Jos viljelykasvi on vilja, käytetään mainittuna bioindikaattorina proteiinia. Jos viljelykasvi on esim. sokerijuurikas bioindikaattorina on aminotyppi (a-aminotyppi).

Mainitun bioindikaattorin mittaus voidaan suorittaa esimerkiksi käyttäen hyväksi 10 sensoritekniikkaa, ilma- tai satelliittikuvausta.

Keksinnön mukaisesti typpilannoitustarpeen määrityksessä otetaan huomioon kasvukauden tai edellisen kasvukauden tai edellisten kasvukausien sadon määrä ja sadon bioindikaattoritaso kullakin osa-alueella. Tällöin menetellään edullisesti siten, että sadonkorjuuvaiheessa tehdään satokartta ja bioindikaattorikartta, kuten proteii-15 nikartta, joita sitten hyödynnetään seuraavien kasvukausien lannoitussuosituksia laadittaessa.

Keksintö koskee näin ollen kokonaisuutta, joka perustuu viljeltävän kasvin bioindikaattorien, kuten proteiinipitoisuuden, ja lisäksi lehtialan ja/tai fytomassan antaman . satoennusteen tai toteutuneen sadon hyödyntämiseen uudella tavalla lannoitus- ... 20 suunnitelmia tehtäessä. Bioindikaattorien avulla voidaan tarkasti määrittää paras • ♦ ♦ ; · 1 mahdollinen sato eli potentiaalinen satotaso. Lisäksi voidaan ottaa huomioon maasta " vapautuva luontainen typpi, mikä tähän asti on ollut paikkakohtaisesti viljelyksessä :. 1 i teknisesti vaikeaa.

e ·« « · · • · ·

Keksinnössä yhdistetään kasvustosta, esimerkiksi sensoritekniikkaa (mitataan kas- 25 vuston heijastama säteily esimerkiksi aallonpituusalueilta 600 ja 800 nm) tai ilma- kuvien/satelliittikuvien vääräväritekniikkaa apuna käyttäen mitattu tieto ja muu tuo- 'L.1 tarmossa syntyvä paikkakohtainen (GIS/GPS-tekniikka) tieto maaperästä (maan vil- • · « *·[ 1 javuus) ja sadosta (sato- ja laatukartat). Mittaustiedon hyödyntäminen tapahtuu re- aaliaikaisesti hyödyntäen matemaattisia malleja sekä kasvuston bioindikaattoreita, 30 joiden avulla sitten ohjataan mittauksen aikana tai sen jälkeen suoritettavaa lannoi-tusta.

« · • $ a » · a • 1 » • · 5 107368

Menetelmässä on keksinnöllistä se, että ennen varsinaisen lannoitussuosituksen tekemistä tunnistetaan kasvuston sadontuottopotentiaali bioindikaattorin perusteella. Kun kysymyksessä on vilja, lannoituksen kokonaissuunnittelua varten (post-harvest evaluation) käytetään bioindikaattorina sadossa toteutunutta proteiinipitoisuutta ja 5 vastaavasti kasvukauden aikaista tarkentavaa lannoitusta varten käytetään malleilla ennustettavaa toteutumassa olevaa proteiinipitoisuutta. Mikäli viljalajille ja -lajikkeelle tyypillinen optimaalinen proteiinipitoisuus on toteutunut/toteutumassa, on typpilannoitus sen hetkisiin tuotanto-oloihin nähden oikein suunniteltu. Sen sijaan, mikäli proteiinipitoisuus on määritettyä optimaalista tasoa selvästi korkeampi, on 10 sadontuotto maksimoituja typpilannoitusta voidaan vähentää, mikäli korkea proteiini ei ole erityisesti kaupallisesti kiinnostava ja tavoiteltava ominaisuus sadossa. Vastaavasti, jos sadon proteiinipitoisuus on määriteltyä kriittistä raja-arvoa alhaisempi, nousee sato typpilannoitusta lisättäessä.

Keksintöä kuvataan seuraavassa lähemmin viittaamalla oheiseen kuvaan 1, joka 15 esittää kaaviota keksinnön mukaisesta edullisesta typpilannoitusmenetelmästä.

1. Satopotentiaalin tunnistaminen

Eri agroekologisilla alueilla (esim. Suomi, Tanska) suoritettujen typpivastekokeiden satomäärien ja bioindikaattorien perusteella määritetään laji- ja/tai lajikekohtaiset kriittiset ja optimaaliset bioindikaattoritasot suhteellisesti parhaaseen satoon nähden. ·. * 20 Tämä tapahtuu siten, että jokaisen koesarjan sadot muutetaan suhteellisiksi sadoiksi kaavan 1 avulla: * · • · :/·; (1) Yp = (Yi/Ymax * 100) « » · • ·» * · jossa Yp on suhteellinen sato (%), Yi on sato (kg/ha) kun N-lannoitetta on lisätty .·:·. i kg/ha ja Ymax on yksittäisen kokeen suurin sato (kg/ha). Tämän jälkeen muodoste- 25 taan aineistosta bioindikaattoritason ja suhteellisen sadon yhteyttä kuvaava funktio ... (esim. kaava muotoa kaava 2).

• · S

. :T: (2) Yp = 100 * (X-Xmin) / [k+(X-Xmin)] • · ··· · ·.·»· *· *ϊ jossa X on jyvien biomdikaattoritaso, Xmin on alhaisin arvo, joka bioindikaattorilla • *'' * voi olla, ja k on vakio, joka lasketaan kokeellisesta aineistosta.

30 Paikkakohtainen potentiaalinen sato voidaan määrittää kaavasta 3 seuraavasti.

• » · 1

Spot = Y+(100-Yp)*Y

6 107368 jossa Y = mitattu sato ja Spot paikkakohtainen potentiaalinen sato.

2. Typpilannoitustarpeen määritys

Valitaan sadon käyttöarvon/käyttötarkoituksen perusteella bioindikaattoritaso (vrt. proteiinipitoisuus mallasohralla ja leipäviljalla), jota potentiaaliselle sadolle tavoitel-5 laan. Lasketaan sadon suhteellisen arvon poikkeama valitun bioindikaattoritason suhteellisesta arvosta (käytetään kaavaa 2). Tämän jälkeen otetaan käyttöön kaava (esim. muotoa kaava 4), jonka avulla lasketaan typpilannoitustason muutos verrattuna sadon saamaan typpilannoitukseen. NOsato tarkoittaa suhteellista satoa, joka keskimäärin saadaan ilman typpilannoitusta, m on vakio (lasketaan kokeellisesta ai-10 neistosta) ja N on typpilannoitusmäärä (kg/ha).

(4) X = NOsato + (100 - NOsato) * (1 - e m*N)

Lannoituksen muutostarve edellisen sadon saamaan lannoitukseen nähden lasketaan seuraavasti. Ensin kaavaan 4 sijoitetaan X:n paikalle valittu bioindikaattoritaso ja ratkaistaan N. Sitten kaavaan 4 sijoitetaan X:n paikalle sadon saama typpilannoi-15 tusmäärä ja ratkaistaan taas N. Ensin lasketusta N-arvosta vähennetään toiseksi laskettu N-arvo ja saatu erotus on tarvittava korjaus verrattuna sadon saamaan typpilannoitukseen. Tämä menetelmä voi sekä lisätä että laskea tulevaa typpilannoitusta verrattuna edellisen sadon typpilannoitukseen.

* > t * · ; . Muiden ravinteiden suhde typpeen ja maan ravinnepitoisuus määrittelevät sen, kuin- !. * 20 ka paljon muita ravinteita esim. fosforia ja kaliumia tulee käyttää. Lannoitettaessa *. . tämän menetelmän mukaan ravinteita käytetään sen verran, että niitä on riittävästi • · · '· ’· kasvua varten, mutta ei liikaa, jotta ne eivät jää ympäristöön alttiiksi huuhtoutumi- V * selle.

« · « • » · • · ·

Edellä kuvattu menetelmä sellaisenaan optimoi sadon asetetun laatutavoitteen mu-25 kaisesti. Kun satotaso sekä sadon arvo ja lannoituksen kustannus on tiedossa, mene- • · · . ·;·. telmällä on mahdollista optimoida myös taloudellista tulosta.

e · · ;\j 3. Satopotentiaalin toteutumisen seuranta « · • · ♦ · ·

Kasvukauden aikana kasvuston fytomassan ja lehtien vihreyden seurantaa toteute- taan tunnettuja tekniikoita käyttäen (työkoneisiin asennettavat sensorit kasvuston :*·.· 30 heijastaman säteilyn mittaamiseen, ilmakuvat, satelliittikuvat).

• · 7 107368

Kasvukaudella määritetään kasvuston biomassa mittaamalla esimerkiksi kasvuston heijastamaa säteilyä. Kasvuston massa voidaan määrittää myös ilmasta otettavasta kuvasta. Heijastusarvoista saadaan arvio kasvuston fytomassasta ja bioindikaattorista. Tuloksena on mittaus, jolla ennustetaan tulevan sadon määrä ja bioindikaattorita-5 so, jonka perusteella tehdään lannoitussuositus kohdassa 2 määritetyllä tavalla.

Esimerkiksi viljojen sadonkorjuuvaiheessa tehdään satokartta ja proteiinikartta käyttäen hyväksi tunnettuja paikkakohtaiseen viljelyyn tarkoitettuja tekniikoita, kuten esimerkiksi satomittarit ja valkuaissensorit. Vaihtoehtona viljojen ja muiden lajien proteiinikartoitukseen voidaan käyttää edellisessä kappaleessa kuvattua heijas-10 tusarvokartoitusta.

4. Tuote Käyttämällä edellä kohdissa 1—3 kuvattua lannoitusmenetelmää tuotetaan sato, jonka typenkäytön hyötysuhde on korkea, sadon laatuvaihtelut ovat pienemmät ja taloudellinen tulos sadon optimoinnin myötä paranee.

15 Esimerkki 1

Keksinnön mukaisen menetelmän vaikutus mallasohrasta saatavaan taloudelliseen tuottoon (= sadon arvo - lannoitekustannus) * ’ Kesällä 1999 perustettiin viljelijän pellolle koe, jossa oli kaksi noin 10 m leveää ja i \ 1 300 m pitkää kaistaa. Molemmista kaistoista otettiin ennen puintia 15 näytettä (2x1 « · • 1·· 20 rivimetri) noin 20 metrin välein kasvin maanpäällisen massan, jyvien massan ja jy- vien proteiinipitoisuuden määrittämiseksi. Näytteiden perusteella voitiin määrittää saadun sadon taloudellinen arvo (taulukko 1). Mittausten perusteella arvioitiin, mikä sadon arvo olisi ollut, jos keksinnön mukaista menetelmää olisi käytetty. Oleellista on, että nykyisellä viljelykäytännöllä sadon valkuaispitoisuus oli niin korkea, että se ..... 25 ei ennalta asetetun rajan (11,75 %) mukaan olisi kelvannut mallasohraksi. Viljelijäl- • · · h. le maksetaan mallasohrasta noin 15 p / kg enemmän kuin rehuohrasta (90 vs. 75 p / . 1.1 1 kg). Kaistalla 1 tuotto olisi ollut 25 % ja kaistalla 2 28 % suurempi uutta menetel- :. 1. j mää käytettäessä.

I I

• · · • « · « · · • » « 8 107368

Taulukko 1

Nykyinen viljelykäytäntö Uusi menetelmä

Kaista N lann., Sato, Jyvien Sadon N lann., Sato, Jyvien Sadon kg/ha kg/ha prot.-% arvo1, kg/ha kg/ha prot-% arvo1, FIM/ha FIM/ha 1 96 2945 12,6 2210 83 2920 11,5 2760 2 96 2410 13,3 1740 76 2380 11,5 2220 * Joulukuun 1999 hintatason perusteella • ·« «et • · · « ♦ 9 • · · • · « • · · • · · • · ·

• · O

· • · · • « Φ

• O

9 107368

Kirjallisuusviitteet

Anon. 1990. Rädgivarmatch i fält: resultat av växtanalysen. Lantmannen 12, 4-7.

Anon. 1992. Wheat. IFA World Fertilizer Use Manual, International Fertilizer Industry Association, Paris, pp. 65-92.

5 Beaufils, E.R. 1973. Diagnosis and Recommendation Integrated System (DRIS). Soil Sci. Bull. 1. Univ. Natal, South Africa.

Grandzinski, M., Van Overstraeten, M., Schröder, D. and Finch, R. 1998. Using maps and local calculation methods for spatially variable fertilizer recommendations. Proceedings No 422 of the International Fertilizer Society. 20p.

10 Pulkkinen, J. 1999. Kesälannoitus avomaalla. Leipä, No 5/1999, ss. 41-42.

Scaife, A. & Stevens, K.L. 1984. Monitoring sap nitrate in vegetable crops: Comparison of test strips with electrode methods and affects of time of day and leaf position. Commun. Soil Sci. Plant Anal. 14: 761-771.

Siman, G. 1974. Nitrogen status in growing cereals with special attention to he use 15 of plant analysis as a guide to supplemental fertilization. Diss. R. agri. Coll. Sweden. 93 p.

• 1 1 «

Watanabe, S., Hatanaka, Y. & Inada, K. 1980. Development of a digital chloro- • 1 1./ phyllometer; I. Structure and performance. Jpn. J. Crop Sci. 49: 89-90.

·1.1·· Wollring, J., Reusch, S. & Karlsson, C. 1998. Variable rate nitrogen application :T: 20 based on crop sensing. Proceedings No 423 of the International Fertilizer Society.

28 p.

• · · • · ·

• » I

• · · • · · • · · « • * · · * · · • · · * ·

Claims (6)

10 107368

1. Menetelmä viljelykasvien lannoittamiseksi siten, että optimoidaan sadon määrä ja laatu jonkin bioindikaattorin avulla, tunnettu siitä, että ennen kasvuston perustamista suoritetaan seuraavat toimenpiteet: 5 viljelyala jaetaan osa-alueisiin, kussakin osa-alueessa määritetään potentiaalinen sato jonkin bioindikaattorin perusteella, valitaan bioindikaattorin optimaalinen taso, jota potentiaaliselle sadolle tavoitellaan, ja 10 määritetään typpilannoitustarve, jota tarvitaan bioindikaattorin halutun, optimaalisen tason aikaansaamiseksi potentiaalisessa sadossa, ja tämän jälkeen kylvön yhteydessä levitetään typpilannoitetta ja mahdollisesti kylvön jälkeen levitetään kerran tai useampia kertoja typpilannoitetta mainitun lannoi-tustarpeen mukaisesti, jolloin kasvukauden aikana seurataan potentiaalisen sadon 15 toteutumista kussakin osa-alueessa kasvuston mittauksen avulla, ja näiden mittausten perusteella levitetään tarvittaessa lisätyppilannoitetta yhden tai useamman kerran mainitun bioindikaattorin halutun tason saavuttamiseksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että viljelykasvi on vilja ja että bioindikaattorina on proteiini. • > I ·> ’ ' 20

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että viljelykasvi on : ; sokerijuurikas ja että bioindikaattorina on aminotyppi.

• · • « · : 4. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että » ·» riri bioindikaattoritason mittaus suoritetaan kasvukauden aikana käyttäen hyväksi sen- 9 o » j J * · o soritekniikkaa, ilma- tai satelliittikuvausta. • « · • · ·

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että typpilannoitustarpeen määrityksessä otetaan huomioon kasvukauden tai edellisten :*·*; kasvukausien sadon määrä ja sadon bioindikaattoritaso kullakin osa-alueella.

» ·'.*·: 6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sadonkorjuu- •: · ·: vaiheessa tehdään satokartta ja bioindikaattorikartta, kuten proteiinikartta, joita hyö ri. 30 dynnetään seuraavien kasvukausien lannoitussuosituksia laadittaessa. • · • · · • · · • · n 107368