- +358408054231
- Marjo Kuronen is a Professor of Social Work and Head of Department in the Department of Social Sciences and Philosoph... moreMarjo Kuronen is a Professor of Social Work and Head of Department in the Department of Social Sciences and Philosophy at the University of Jyväskylä, Finland. Her research interests include the relationships between women, family and the welfare state, local welfare policies and feminist theorising and methodology in social work research, especially institutional ethnography.
Find more at https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/yfi/en/staff/kuronen-marjoedit
The empirical findings presented in this book convincingly show that despite differences between the service systems and welfare state models in Finland, Canada, Israel, Slovenia, Spain and the UK, the difficulties that women face with... more
The empirical findings presented in this book convincingly show that despite differences between the service systems and welfare state models in Finland, Canada, Israel, Slovenia, Spain and the UK, the difficulties that women face with the welfare service system and in their encounters with it have striking similarities. Women find it difficult to know how to apply for and receive the services, social support and protection they need to cope in the vulnerable situations they struggle with in their daily lives. They describe service systems as complex, fragmented and complicated, with no clear logic and rules about how to work with them. For these women, the systems look like ‘a jungle with arbitrary rules’, as Virokannas et al. put it in Chapter 3 of this book. Women also said it was merely ‘good luck’ when they encountered an understanding practitioner and received help. More often, they experienced encounters with the welfare system and its practitioners as stigmatising, frustrati...
Research Interests:
Research Interests:
Research Interests:
Research Interests:
Lisensiaattitutkimus / Tampereen yliopist
Research Interests:
Research Interests:
Research Interests:
Research Interests:
Finland has a strong and long tradition of research-oriented doctoral education in social work. Recent general changes in doctoral education, such as increased regulation, internationalisation and time pressures, have had an impact on... more
Finland has a strong and long tradition of research-oriented doctoral education in social work. Recent general changes in doctoral education, such as increased regulation, internationalisation and time pressures, have had an impact on social work as an academic discipline. This article examines the recruitment of social work doctoral students and the perceived value of doctoral dissertations as academic research. The data consist of written responses by Finnish full professors of social work to open-ended questions presented in an electronic questionnaire. The analysis is based on the idea of ‘boundary work’ within and between disciplines, and between science and society and on the professors’ argumentation and reasoning. The results reveal several ambivalences in how the professors see doctoral education and dissertations in social work. Today, social work is seen much as any other (neighbouring) discipline although with some unique features. According to the professors, while the quality of social work dissertations remains good, their value as scientific research has decreased. The societal and practical relevance of social work research present the discipline with a major challenge. The most striking ambivalence concerned the relation between research and practice and thus merits further discussion within the social work discipline.
Research Interests:
Research Interests:
Research Interests:
The purpose of this article is to examine professional practices in matemity and childhealth care in two countries, Finland and Scotland, concentrating on how motherhoodis located in family context, on how family is defined and worked... more
The purpose of this article is to examine professional practices in matemity and childhealth care in two countries, Finland and Scotland, concentrating on how motherhoodis located in family context, on how family is defined and worked with. Subthemesanalysed are the role of fathers, 'family support' fr mothers and the discussion overlone motherhood. The study was carried out through local case studies using ethnographicmethods, mainly observation and interviews with health professionals. Resultsshow that Finnish health professionals have adopted a family-oriented way of workingemphasising the importance of pair relationships and shared parenthood, comparedwith their Scottish colleagues, who work in a more women-oriented way and emphasisethe role of other women as social support fr mothers. In conclusion the two differentprofessional orientations are connected to wider social and cultural differences betweenthe two countries.
Research Interests: Sociology and Demography
Research Interests: Sociology and Social Work
Research Interests:
Kuronen, Marjo together with Kimmo Jokinen and Teppo Kröger (2010) Social Care and Social Services. Literature review on existing European comparative research. FAMILYPLATFORM WP1 - Major trends of existing research on family life and family policies. Existential field report 6. Available electro...more
We start by comparing the childcare systems in the 11 European cities, looking particularly at whether the childcare provision in these cities follows national provision levels or not. We then focus on analyzing the relationships between... more
We start by comparing the childcare systems in the 11 European cities, looking particularly at whether the childcare provision in these cities follows national provision levels or not. We then focus on analyzing the relationships between local and national childcare policies in four European cities: Bologna (Italy) and Terrassa (Spain) from Southern Europe, and Jyvaskyla (Finland) and Aalborg (Denmark) from the Nordic countries. The availability and use of childcare services are analyzed, as are other factors influencing the possibilities and obstacles of labour market participation for mothers with young children. The aim of this analysis is to demonstrate the significance of local welfare systems in their socio-cultural context and to understand the scope that local authorities have to draft local policies and thus to divert from national policy definitions. Local policy making also brings rigid welfare regime categories into question.
Research Interests:
Research Interests:
Social exclusion of young people is a major socio-economic challenge all over Europe. This paper discusses the development and use of ICT applications to tackle the problem. The paper begins with a review to existing research on the... more
Social exclusion of young people is a major socio-economic challenge all over Europe. This paper discusses the development and use of ICT applications to tackle the problem. The paper begins with a review to existing research on the possibilities of the ICT in social inclusion of young people. Secondly, as a way forward, a multidisciplinary approach is suggested, which would combine perspectives from social sciences, information systems, human-computer interaction, information technology and electronic commerce. The suggested approach combines technological and economic parameters of ICT development with social factors related to well-being, quality of life, gender, cultural and social conditions, and community values of young people. Particular emphasis is put into involvement of young people themselves in the development and innovation of ICT applications suggesting that a user-driven approach and participatory methodology are crucial in the successful development of ICT based app...
Research Interests:
Research Interests:
The article is based on methodological reflections and recollections from two qualitative cross-national research projects, one of them comparing Finland and Scotland, and the other one Scotland and Spain. One of them was a case-oriented... more
The article is based on methodological reflections and recollections from two qualitative cross-national research projects, one of them comparing Finland and Scotland, and the other one Scotland and Spain. One of them was a case-oriented study of local regeneration strategies in two cities, while the other one used an ethnographic approach for the study of local practices on maternity and child healthcare services. The article is based on the authors’ dialogue and it contributes to the discussion about the value of a qualitative approach in cross-national comparisons and its place in the field of comparative research. It points at its advantages in enabling the analysis of societies and their specific features from inside to recognize cultural and social contexts, but it also draws attention to some specific problems and challenges concerning qualitative cross-national research by providing concrete examples from the two pieces of research.
Research Interests: Education and Qualitative
Finland has become known internationally as one of the Nordic womanfriendly welfare states where extensive public day-care provision for young children has given women an “exit out offamily responsibilities”, thereby offering... more
Finland has become known internationally as one of the Nordic womanfriendly welfare states where extensive public day-care provision for young children has given women an “exit out offamily responsibilities”, thereby offering possibilities to combine family life and paid work. This interpretation has probably always been too ideal. Raija Julkunen (1992: 47) reminded us back in the early 1990s that the woman-friendliness of the Finnish welfare state needed to be critically analysed, because even the “best reforms for women in the whole ...
Social care has since the mid-1990s transformed from a marginal to core issue in social policy and in social research. Amount of research in this field has expanded in the first decade of this century, and social care research has become... more
Social care has since the mid-1990s transformed from a marginal to core issue in social policy and in social research. Amount of research in this field has expanded in the first decade of this century, and social care research has become a specific research field in social policy and family policy research. Social care has also very strongly become a public and political issue.
Research Interests:
Research Interests:
Research Interests: Social Work and European
This book studies welfare systems in Europe and beyond from the standpoint of women in vulnerable positions in society. These systems are under major transformations with new models of service delivery and management, austerity measures,... more
This book studies welfare systems in Europe and beyond from the standpoint of women in vulnerable positions in society. These systems are under major transformations with new models of service delivery and management, austerity measures, requirements for cost-effectiveness, marketization, and the prioritization of services.
This book considers the experiences and encounters with the service system of women in poverty, homeless women, women with substance use problems, women sentenced of crime, girls and young women in care, and refugees and asylum-seeking women.
Drawing upon research and critical discussions from Finland, Canada, Israel, Slovenia, Spain and the UK, this book provides new empirical findings and critical insights, and a valuable resource for the academics and students in social work, social policy, sociology and gender studies, but also for policy makers and professionals in social and health care.
This book considers the experiences and encounters with the service system of women in poverty, homeless women, women with substance use problems, women sentenced of crime, girls and young women in care, and refugees and asylum-seeking women.
Drawing upon research and critical discussions from Finland, Canada, Israel, Slovenia, Spain and the UK, this book provides new empirical findings and critical insights, and a valuable resource for the academics and students in social work, social policy, sociology and gender studies, but also for policy makers and professionals in social and health care.
Research Interests:
Selvityksen tehtävänä oli luoda kuva suomalaisen lastensuojelun sijaishuollossa vuosina 1937–1983 koetuista epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta sekä niistä mekanismeista, joita asianosaisilla oli käytössään näiden asioiden... more
Selvityksen tehtävänä oli luoda kuva suomalaisen lastensuojelun sijaishuollossa vuosina 1937–1983 koetuista epäkohdista, kaltoinkohtelusta ja väkivallasta sekä niistä mekanismeista, joita asianosaisilla oli käytössään näiden asioiden tuomiseksi ilmi tai muuttamiseksi. Selvitystyöllä
oli kolme tavoitetta. Ensimmäinen niistä oli tiedon tuottaminen kaltoinkohtelusta (tiedollinen tehtävä), toinen oli vääryyksien tunnistaminen ja tunnustaminen (moraalinen tehtävä)
ja kolmas oli pyrkimys lastensuojelun kehittämiseen (kehittämistehtävä). Selvitystyön keskeisiksi periaatteiksi asetettiin tiedon tuottaminen muutostyötä varten, kokemuksen, muistin ja muistamisen suhteiden huomioonottaminen ja sijaishuollon ajallinen kontekstointi. Selvitystyö toteutettiin pääosin haastatteluilla, minkä lisäksi perehdyttiin vuoden 1936 lastensuojelulain soveltamista koskeviin asiakirjoihin, ammattilehtiin ja aikalaistoimijoiden tuottamiin kirjallisiin
lähteisiin sijaishuollon tavoitteista ja käytännöistä. Lastensuojelun kehittämistä pohdittiin sekä nykyisen lainsäädännön että lastensuojelun laatusuositusten (2014) näkökulmasta. Elokuun 2014 alussa käynnistyneen selvitystyön suoritti Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian
laitoksen monitieteinen tutkimusryhmä, jossa oli tutkijoita historian, etnologian ja sosiaalityön aloilta.
Selvitystyötä varten tehtiin yhteensä 299 haastattelua. Ne toteutettiin tiukkojen eettisten periaatteiden
mukaisesti, joilla suojattiin osallistuneiden henkilötiedot ja tunnistamattomuus. Haastateltavat ilmoittautuivat mukaan selvitykseen vapaaehtoisesti ottamalla yhteyttä hankkeeseen
puhelimitse, sähköpostilla tai internet-lomakkeella. Haastattelut tehtiin joko haastateltavien kotona tai mahdollisimman lähellä heidän asuinpaikkaansa.
Suurin osa haastateltavista oli syntynyt vuosien 1945 ja 1965 välillä, jolloin heidän kokemuksensa sijaishuollosta sijoittuvat pääosin 1950- ja 60-luvuille. Vastaajista hieman yli puolet
(58 %) oli naisia. Haastateltavat olivat olleet sijoitettuna lähinnä perhehoitoon, lastenkoteihin ja koulukoteihin, jotka olivat sijaishuollon kolme yleisintä muotoa. Useimmilla heistä oli
kokemusta useasta eri paikasta, eli siirtymiä eri sijoitusmuotojen ja -paikkojen välillä tapahtui runsaasti. Keskimäärin haastateltavilla oli 2,7 sijoituspaikkaa; vähimmillään vain yksi, mutta toisinaan jopa useita kymmeniä. Lastenkotien, koulukotien ja perhehoidon lisäksi haastatteluissa esiin tulleita pitkäaikaisia paikkoja kertojien lapsuudessa olivat esimerkiksi vastaanottokodit, psykiatriset hoitolaitokset, sairaalat ja erilaiset oppilaskodit.
Kaltoinkohtelu on määritelty laajasti kattamaan paitsi kaiken väkivallan myös hoidon laiminlyönnin eri muodoissaan, esimerkiksi lapsen perustarpeiden laiminlyönnin, turvattoman
kasvuympäristön sekä liiallisen ja lapsen kehitykseen nähden liian raskaan työnteon. Väkivalta on jaettu rakenteelliseen, ruumiilliseen, henkiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan. Rakenteellisella väkivallalla tarkoitetaan sellaisia lastensuojelun ja sen sijaishuollon järjestelmään sisältyviä toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka ovat olleet väkivaltaisia ja alistavia. Ruumiillista väkivaltaa ovat kaikki fyysisen koskemattomuuden loukkaukset, mukaan lukien ruumiillinen kurittaminen. Raportissa tehdään kuitenkin ero kyseisenä aikana luvallisen ruumiillisen kurittamisen ja luvallisen rajat ylittävän ruumiillisen kurittamisen välillä. Näin pystymme erittelemään,
milloin ruumiillinen väkivalta ylitti myös aikakauden mittapuulla sopivan ja sopimattoman kasvatuksen rajan. Henkistä väkivaltaa ovat lapsen emotionaalista kehittymistä haittaavat teot,
kuten nöyryyttäminen, alistaminen, pilkkaaminen, uhkailu, syrjintä, hylkääminen, lapsen huomiotta jättäminen sekä turvattoman kasvuympäristön tarjoaminen. Henkinen väkivalta
kietoutuu yhteen muiden väkivallan muotojen kanssa, joten sitä käsitellään kautta koko raportin, erityisesti ruumiillisen väkivallan yhteydessä. Seksuaalinen väkivalta on lapsen seksuaalisen loukkaamattomuuden rikkomista, joka häpäisee ja alistaa uhriaan. Se voi olla esimerkiksi seksuaalista pahoinpitelyä, yhdyntää tai sen yrittämistä, sukupuolielinten koskettelua tai lapsen pakottamista aikuisen tai toisen lapsen seksuaaliseen hyväilyyn.
Selvitys osoittaa, että kaikissa sijaishuollon eri muodoissa tapahtui kaltoinkohtelua ja väkivaltaa. Sijaishuollossa ei ole aina huolehdittu lapsen perustarpeista: ruoasta, terveydenhoidosta
tai sopivasta vaatetuksesta. Lapsen kehitystä ja koulutusta ei ole tuettu, eikä hänen kasvamistaan osaksi yhteiskuntaa ole huomioitu. Erityisesti koulukodeissa on tehty paljon raskasta
työtä. Sijoitusperheissä työnteko on ylittänyt kohtuuden usein sekä lapsen ikään nähden liian raskaina tehtävinä että lapsen epätasa-arvoisena kohteluna silloin, kun sijoitusperheen omat
lapset eivät ole suorittaneet vastaavia tehtäviä. Osa lapsista kokee olleensa sijoitusperheissä vain työvoimana ja rahallisen tuen lähteenä.
Monet haastateltavat kertovat, kuinka heidän vanhempiaan on mustamaalattu sijoituspaikassa. Yhteyttä biologiseen perheeseen ei ole välttämättä saanut pitää tai siihen ei ole kannustettu. Sisarukset ovat saattaneet joutua eri sijoituspaikkoihin, mikä on katkaissut perheyhteyden
ja jättänyt sen loppuiäksi katkonaiseksi.
Lasten kasvuympäristö ei ole aina ollut turvallinen. Lapset ovat sijoituspaikoissaan joutuneet sekä näkemään että kokemaan väkivaltaa. Väkivallan tekijöinä ovat toimineet sekä aikuiset
että toiset lapset. Erityisesti lastenkodeissa ja koulukodeissa lasten keskinäinen väkivaltaisuus jäi aikuisilta havaitsematta tai siihen ei haluttu puuttua. Pahoinpitelyjä tapahtui haastattelujen
mukaan niin perhehoidossa, lastenkodeissa kuin koulukodeissakin. Sijoitusmuodoista koulukoti oli selvityksen mukaan väkivaltaisin: kaikki koulukodissa olleet kertovat väkivallasta. Perhehoidossa tapahtunut väkivalta piiloutui kodin yksityisyyden suojaan, mutta saattoi haastattelujen mukaan saada hyvinkin äärimmäisiä muotoja. Pahimmissa tapauksissa lapsia on voitu pahoinpidellä lähes päivittäin monenlaisilla, hyvin raaoilla tavoilla.
Seksuaalinen hyväksikäyttö on haastatteluissa useimmiten aikuisen, lapsesta huoltovastuussa olevan miehen seksuaalisia tekoja tyttölasta kohtaan. Haastatteluissa kerrotaan myös naisten tekemästä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä miesten poikiin kohdistamista seksuaalisista teoista. Lasten keskinäinen seksuaalinen väkivalta on myös aihe, joka ei välttämättä koskaan kantautunut aikuisille asti, mutta josta kerrotaan erityisesti laitoskontekstissa.
Väkivalta on jatkunut, sillä sijaishuollon valvonta ei ole ollut tehokasta tai toimivaa. Sijaishuoltoa koskevien aikalaisaineistojen kuten alan ammattilehtien mukaan osa erityisesti rakenteellisista ongelmista on ollut ainakin jollain tasolla viranomaisten tiedossa. Liiallinen ruumiillinen
kurittaminen ei ole ollut sallittua, eikä lasta ole saanut kohdella väkivaltaisesti. Sijaishuollon toimintaohjeissa annettiin esimerkiksi sijoitusperheiden valvonnan perusohjeet, mutta
haastatteluissa valvonta ei esiinny tehokkaana tai toimivana. Aikalaisaineisto myös osoittaa, että lastensuojelun resurssit ovat olleet alimitoitetut työmäärään ja tehtäviin nähden.
Selvityksen perusteella on tehty seuraavat suositukset:
1. Lasta on kuultava ja hänelle on kerrottava mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti sijoitukseen liittyvistä asioista ja siitä, mitä hänen elämässään tulee tapahtumaan.
2. Sijoituspaikka on voitava valita niin, että se tarjoaa lapselle turvallisen ja väkivallattoman kasvuympäristön.
3. Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä.
4. Sijaishuollossa on kehitettävä ja otettava käyttöön systemaattisia väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen välineitä ja toimintamalleja.
5. Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen.
6. Riittävän jälkihuollon ja tuen tarjoaminen on oleellista sijoituksen päättymisen jälkeen.
7. Lapsuuden traumaattisten kokemusten käsittelemiseksi tulee olla saatavana ammatillista apua ja vertaistukea.
8. Lastensuojelun ja sen sijaishuollon epäkohtien korjaamista koskevien suositusten toteutumista on seurattava säännöllisesti
oli kolme tavoitetta. Ensimmäinen niistä oli tiedon tuottaminen kaltoinkohtelusta (tiedollinen tehtävä), toinen oli vääryyksien tunnistaminen ja tunnustaminen (moraalinen tehtävä)
ja kolmas oli pyrkimys lastensuojelun kehittämiseen (kehittämistehtävä). Selvitystyön keskeisiksi periaatteiksi asetettiin tiedon tuottaminen muutostyötä varten, kokemuksen, muistin ja muistamisen suhteiden huomioonottaminen ja sijaishuollon ajallinen kontekstointi. Selvitystyö toteutettiin pääosin haastatteluilla, minkä lisäksi perehdyttiin vuoden 1936 lastensuojelulain soveltamista koskeviin asiakirjoihin, ammattilehtiin ja aikalaistoimijoiden tuottamiin kirjallisiin
lähteisiin sijaishuollon tavoitteista ja käytännöistä. Lastensuojelun kehittämistä pohdittiin sekä nykyisen lainsäädännön että lastensuojelun laatusuositusten (2014) näkökulmasta. Elokuun 2014 alussa käynnistyneen selvitystyön suoritti Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian
laitoksen monitieteinen tutkimusryhmä, jossa oli tutkijoita historian, etnologian ja sosiaalityön aloilta.
Selvitystyötä varten tehtiin yhteensä 299 haastattelua. Ne toteutettiin tiukkojen eettisten periaatteiden
mukaisesti, joilla suojattiin osallistuneiden henkilötiedot ja tunnistamattomuus. Haastateltavat ilmoittautuivat mukaan selvitykseen vapaaehtoisesti ottamalla yhteyttä hankkeeseen
puhelimitse, sähköpostilla tai internet-lomakkeella. Haastattelut tehtiin joko haastateltavien kotona tai mahdollisimman lähellä heidän asuinpaikkaansa.
Suurin osa haastateltavista oli syntynyt vuosien 1945 ja 1965 välillä, jolloin heidän kokemuksensa sijaishuollosta sijoittuvat pääosin 1950- ja 60-luvuille. Vastaajista hieman yli puolet
(58 %) oli naisia. Haastateltavat olivat olleet sijoitettuna lähinnä perhehoitoon, lastenkoteihin ja koulukoteihin, jotka olivat sijaishuollon kolme yleisintä muotoa. Useimmilla heistä oli
kokemusta useasta eri paikasta, eli siirtymiä eri sijoitusmuotojen ja -paikkojen välillä tapahtui runsaasti. Keskimäärin haastateltavilla oli 2,7 sijoituspaikkaa; vähimmillään vain yksi, mutta toisinaan jopa useita kymmeniä. Lastenkotien, koulukotien ja perhehoidon lisäksi haastatteluissa esiin tulleita pitkäaikaisia paikkoja kertojien lapsuudessa olivat esimerkiksi vastaanottokodit, psykiatriset hoitolaitokset, sairaalat ja erilaiset oppilaskodit.
Kaltoinkohtelu on määritelty laajasti kattamaan paitsi kaiken väkivallan myös hoidon laiminlyönnin eri muodoissaan, esimerkiksi lapsen perustarpeiden laiminlyönnin, turvattoman
kasvuympäristön sekä liiallisen ja lapsen kehitykseen nähden liian raskaan työnteon. Väkivalta on jaettu rakenteelliseen, ruumiilliseen, henkiseen ja seksuaaliseen väkivaltaan. Rakenteellisella väkivallalla tarkoitetaan sellaisia lastensuojelun ja sen sijaishuollon järjestelmään sisältyviä toimintatapoja ja käytäntöjä, jotka ovat olleet väkivaltaisia ja alistavia. Ruumiillista väkivaltaa ovat kaikki fyysisen koskemattomuuden loukkaukset, mukaan lukien ruumiillinen kurittaminen. Raportissa tehdään kuitenkin ero kyseisenä aikana luvallisen ruumiillisen kurittamisen ja luvallisen rajat ylittävän ruumiillisen kurittamisen välillä. Näin pystymme erittelemään,
milloin ruumiillinen väkivalta ylitti myös aikakauden mittapuulla sopivan ja sopimattoman kasvatuksen rajan. Henkistä väkivaltaa ovat lapsen emotionaalista kehittymistä haittaavat teot,
kuten nöyryyttäminen, alistaminen, pilkkaaminen, uhkailu, syrjintä, hylkääminen, lapsen huomiotta jättäminen sekä turvattoman kasvuympäristön tarjoaminen. Henkinen väkivalta
kietoutuu yhteen muiden väkivallan muotojen kanssa, joten sitä käsitellään kautta koko raportin, erityisesti ruumiillisen väkivallan yhteydessä. Seksuaalinen väkivalta on lapsen seksuaalisen loukkaamattomuuden rikkomista, joka häpäisee ja alistaa uhriaan. Se voi olla esimerkiksi seksuaalista pahoinpitelyä, yhdyntää tai sen yrittämistä, sukupuolielinten koskettelua tai lapsen pakottamista aikuisen tai toisen lapsen seksuaaliseen hyväilyyn.
Selvitys osoittaa, että kaikissa sijaishuollon eri muodoissa tapahtui kaltoinkohtelua ja väkivaltaa. Sijaishuollossa ei ole aina huolehdittu lapsen perustarpeista: ruoasta, terveydenhoidosta
tai sopivasta vaatetuksesta. Lapsen kehitystä ja koulutusta ei ole tuettu, eikä hänen kasvamistaan osaksi yhteiskuntaa ole huomioitu. Erityisesti koulukodeissa on tehty paljon raskasta
työtä. Sijoitusperheissä työnteko on ylittänyt kohtuuden usein sekä lapsen ikään nähden liian raskaina tehtävinä että lapsen epätasa-arvoisena kohteluna silloin, kun sijoitusperheen omat
lapset eivät ole suorittaneet vastaavia tehtäviä. Osa lapsista kokee olleensa sijoitusperheissä vain työvoimana ja rahallisen tuen lähteenä.
Monet haastateltavat kertovat, kuinka heidän vanhempiaan on mustamaalattu sijoituspaikassa. Yhteyttä biologiseen perheeseen ei ole välttämättä saanut pitää tai siihen ei ole kannustettu. Sisarukset ovat saattaneet joutua eri sijoituspaikkoihin, mikä on katkaissut perheyhteyden
ja jättänyt sen loppuiäksi katkonaiseksi.
Lasten kasvuympäristö ei ole aina ollut turvallinen. Lapset ovat sijoituspaikoissaan joutuneet sekä näkemään että kokemaan väkivaltaa. Väkivallan tekijöinä ovat toimineet sekä aikuiset
että toiset lapset. Erityisesti lastenkodeissa ja koulukodeissa lasten keskinäinen väkivaltaisuus jäi aikuisilta havaitsematta tai siihen ei haluttu puuttua. Pahoinpitelyjä tapahtui haastattelujen
mukaan niin perhehoidossa, lastenkodeissa kuin koulukodeissakin. Sijoitusmuodoista koulukoti oli selvityksen mukaan väkivaltaisin: kaikki koulukodissa olleet kertovat väkivallasta. Perhehoidossa tapahtunut väkivalta piiloutui kodin yksityisyyden suojaan, mutta saattoi haastattelujen mukaan saada hyvinkin äärimmäisiä muotoja. Pahimmissa tapauksissa lapsia on voitu pahoinpidellä lähes päivittäin monenlaisilla, hyvin raaoilla tavoilla.
Seksuaalinen hyväksikäyttö on haastatteluissa useimmiten aikuisen, lapsesta huoltovastuussa olevan miehen seksuaalisia tekoja tyttölasta kohtaan. Haastatteluissa kerrotaan myös naisten tekemästä lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä sekä miesten poikiin kohdistamista seksuaalisista teoista. Lasten keskinäinen seksuaalinen väkivalta on myös aihe, joka ei välttämättä koskaan kantautunut aikuisille asti, mutta josta kerrotaan erityisesti laitoskontekstissa.
Väkivalta on jatkunut, sillä sijaishuollon valvonta ei ole ollut tehokasta tai toimivaa. Sijaishuoltoa koskevien aikalaisaineistojen kuten alan ammattilehtien mukaan osa erityisesti rakenteellisista ongelmista on ollut ainakin jollain tasolla viranomaisten tiedossa. Liiallinen ruumiillinen
kurittaminen ei ole ollut sallittua, eikä lasta ole saanut kohdella väkivaltaisesti. Sijaishuollon toimintaohjeissa annettiin esimerkiksi sijoitusperheiden valvonnan perusohjeet, mutta
haastatteluissa valvonta ei esiinny tehokkaana tai toimivana. Aikalaisaineisto myös osoittaa, että lastensuojelun resurssit ovat olleet alimitoitetut työmäärään ja tehtäviin nähden.
Selvityksen perusteella on tehty seuraavat suositukset:
1. Lasta on kuultava ja hänelle on kerrottava mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti sijoitukseen liittyvistä asioista ja siitä, mitä hänen elämässään tulee tapahtumaan.
2. Sijoituspaikka on voitava valita niin, että se tarjoaa lapselle turvallisen ja väkivallattoman kasvuympäristön.
3. Perhesuhteiden merkitystä lapsille tulee kunnioittaa ja vanhemmuussuhteiden ohella tulee vaalia sisaruussuhteiden säilymistä.
4. Sijaishuollossa on kehitettävä ja otettava käyttöön systemaattisia väkivallan ja kaltoinkohtelun tunnistamisen ja puuttumisen välineitä ja toimintamalleja.
5. Sijaishuoltopaikkojen valvonnan tulee olla säännöllistä ja tehokasta ja sen tulee mahdollistaa lasten kohtaaminen ja kuuleminen.
6. Riittävän jälkihuollon ja tuen tarjoaminen on oleellista sijoituksen päättymisen jälkeen.
7. Lapsuuden traumaattisten kokemusten käsittelemiseksi tulee olla saatavana ammatillista apua ja vertaistukea.
8. Lastensuojelun ja sen sijaishuollon epäkohtien korjaamista koskevien suositusten toteutumista on seurattava säännöllisesti
Research Interests:
The book (in Finnish) is an edited volume consisiting of an introductory essay and 8 articles that discuss the meaningfulness and missions of social work research in general and research of child protection in particular.