Sami Kurki

This study finds that it is possible for organizations in emerging categories to resist stigmatization through discursive reconstruction of the central and distinctive characteristics of the category in question. We examined the emerging market of organic farming in Finland and discovered how resistance to stigmatization was both an internal and an external power struggle in the organic farming community. Over time, the label of organic farming was manipulated and the practice of farming was associated with more conventional and familiar contexts, while the stigma was diverted at the same time to biodynamic farming. We develop a process model for removal of stigma from a nascent category through stigma diversion. We find that stigma diversion forces the core community to (re)define themselves in relation to the excluded community and the mainstream. We also discuss how notoriety can be an individuating phenomenon that helps categorical members conduct identity work and contributes t...

Earlier reports from Fennoscandia and Russia have shown that among adult capercaillies the proportion of females is 60-65%, mainly as a consequence of high mortality of male chicks during their first months of life. The Finnish August censuses of grouse (1964-1988) ...

As the current research suggests that there are links between prosocial acts and status signaling (including sustainable consumer choices), we empirically study (with three experiments) whether food consumers go green to be seen. First, we examine how activating a motive for status influences prosocial organic food preferences. Then, we examine how the social visibility of the choice (private vs. public) affects these preferences. We found that when consumers' desire for status was elicited, they preferred organic food products significantly over their nonorganic counterparts; making the choice situation visible created the same effect. Finally, we go beyond consumers' evaluative and behavioral domains that have typically been addressed to investigate whether this (nonconscious) "going green to be seen" effect is also evident at the level of more physiologically-driven food responses. Indeed, status motives and reputational concerns created an improved senso-emotio...

ABSTRACT Viime vuosina tapahtunut susikannan lisääntyminen ja levittäytyminen on nostanut esiin ihmisten ristiriitaisen suhtautumisen suteen ja erilaiset kannan hoidon tavoitteet. Susikeskustelu on kärjistynyt erityisesti Itä-Suomessa, missä on kannan esiintymisen painopiste ja mihin myös kannan kasvu voimakkaasti keskittyy. EU-jäsenyyden mukanaan tuomien ylikansallisten suojelutavoitteiden ja käytännön susipolitiikan soveltaminen aluetasolla on johtanut ristiriitoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on paikantaa susikantojen kasvuun liittyvät tavoitteet ja odotukset, tarkastella niiden alueellisia ja kansallisia eroja, asemoida erilaisten intressitahojen sijoittuminen tavoitteiden kentässä ja erityisesti saada esiin niiden ihmisten näkökulmat, jotka asuvat susien esiintymisalueilla ja ovat vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Tämä nähtiin tärkeäksi, koska arvioitiin, että näiden ihmisten asenteet ovat ratkaiseva tekijä onnistuneessa susikannan hoidossa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja sen aineiston keruussa oli kaksi päämenetelmää. Maakuntatasolla kaikki keskeiset luontoon, luonnon käyttöön tai sen käytön valvontaan liittyvät toimijatahot saivat vastatakseen kirjallisen sutta koskevan kyselyn. Sen vastausten valmistelussa laskettiin olleen mukana noin 1 000 ihmistä eri intressita­hoilta. Näiden tahojen kanssa järjestettiin myös kunkin 15 riistanhoitopiirin alueella keskustelutilaisuus, jossa esiteltiin eri tahojen vastaukset ja käytiin niistä yhteistyötavoitteinen neuvottelu. Sama prosessi käytiin läpi myös kansallisella tasolla toimivien vastaavien tahojen kanssa. Tämän lisäksi järjestettiin yhteistyössä alueellisten riistanhoitopiirien kanssa 30 kaikille avointa yleisötilaisuutta, jotka keräsivät 1 600 ihmistä keskustelemaan sudesta ja susikantojen hoidosta. Tilaisuudet nauhoitettiin, nauhat kirjoitettiin teksteiksi, puheet luokiteltiin sisällöllisesti ja niiden sisältö analysoitiin. Tilaisuuksissa kuultiin noin 2 000 susipuhetta. Susisuhtautuminen on pääosin negatiivisväritteistä ja sutta tarkastellaan ongelmakeskeisesti. Susipelko on yleistä, ja sen taustalla nähdään muun muassa 1800-luvulla tapahtuneet susien ihmissyönnit sekä niihin liittyvät susitarinat ja sadut. Susipelko puhuttaa enemmän Länsi- ja Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa. Suden katsotaan aiheuttavan suuria ongelmia porotaloudelle, karja- ja lammastaloudelle ja metsästyskoirien käytölle. Ongelmaksi ei katsota pelkästään tapahtuneita vahinkoja, vaan myös eläinten suojaaminen, vahinkojen ennaltaehkäisy ja jatkuva huoli eläinten turvallisuudesta vaikuttavat susisuhtautumiseen. Susikantojen hoidon tavoitteissa eri tahojen välillä ja myös eri alueiden välillä voidaan paikantaa tavoiteristiriitoja. Suurin osa vastaajatahoista ja paikallisista ihmisistä pitää Itä-Suomen susikantaa jo liian suurena. Susikanta haluttaisiin myös koko maassa säädellyn, pyyntilupiin perustuvan metsästyksen piiriin, ja kannan kasvun aiheuttamat sosiaaliset vaikutukset halutaan huomioitavaksi susikantojen hoidossa. Porotalouden ja metsästyskoiraharrastajien piiristä nousee esiin voimakkaimmin suden vähentämisvaatimukset ja myös susivastaisuutta. Muista tahoista poiketen useiden suojelutahojen ja ympäristöviranomaisten tavoitteisiin kuuluu susikannan kasvattaminen ja niiden on vaikea hyväksyä metsästystä kannan hoidon keinoksi. Kyseiset tahot pitävät tiedon lisäämistä ja asennekasvatusta tärkeimpänä keinona pitää yllä ihmisen ja suden yhteiseloa ja korostavat ekologista kestävyyttä. Suojelutahojen sisällä on kuitenkin jonkin verran hajontaa. Itä-Suomessa paikallisen väestön sietokyky on jo paikoin ylittynyt. Susialueiden asukkaat kokevat, että he eivät ei voi enää vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon vaan sen tekevät heitä kuulematta viranomaiset, suojelutahot ja EU. Lähes kaikki vastaajat haluaisivatkin susikannan jakautuvan tasaisemmin, mutta Itä-Suomen ulkopuolisen Suomen maaseudulla ei ole suurta halukkuutta saada alueilleen lisääntyvää susikantaa. Myös porotalouden ja suden hoidon yhteensovittamisen vaikeus tunnustetaan yleisesti. Eniten kannan kasvatushalukkuutta ilmenee eteläisimmässä Suomessa. Sekä kansalliseen riistaviranomaiseen, maa- ja metsätalousministeriöön että alueellisiin riistanhoitopiireihin kohdistuu vahvasti ristiriitaisia odotuksia. Maa- ja metsätalousministeriö on toteuttanut vaikean paineen alla susipolitiikkaa, jota arvostellaan lähes joka suunnasta. Samoin susitutkimuksesta vastaava Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toimii ristikkäisten tavoitteiden kentässä. Eri tahojen välille on muodostunut toimintaa vaikeuttava luottamuspula. Susikonsensuksen aikaansaaminen vaatisi eri tahoilta valmiutta joustaa omissa tavoitteissaan. Myös lainsäädäntöön ja sen tulkintaan kohdistuu lukuisia vaatimuksia, joiden toteuttaminen edesauttaisi susikonsensuksen aikaansaamista ja myös lisäisi suteen kohdistuvaa sietokykyä. Tällaisia ovat muun muassa vahingonkorvausjärjestelmän uusiminen ja suden suojelustatuksen selvempi tulkinta. Näyttää…

ABSTRACT Modern forestry during the last decades has strongly increased fragmentation of forest habitats. This may result in harmful effects on raptor species which are strictly dependent on boreal forests, such as the vole-eating Boreal Owl (Aegolius funereus). The long-term data from Finland shows that in extensive forest areas, fledgling production of Boreal Owls is higher on intensively clear-cut territories than on less clear-cut territories. Breeding frequency, clutch size and laying date, however, have not been shown to be related to the proportion of clear-cut areas within a territory. Snap-trapping data suggests that large clear-cut areas sustain more Microtus voles than small clear-cut areas. The in- creased number of saplings and clear-cut areas during the last two or three decades has created new suitable grass habitats for Microtus voles, and simultaneously new hunting habitats for Boreal Owls. There is some experimental evidence that the presence of the Ural Owl (Strix uralensis) decreases the breeding density of Boreal Owls within 2 km of Ural Owl nests. Therefore, forest fragmentation does not seem to harm Boreal Owls at the present day scale, but a lack of nest holes has to be compensated for by setting nest boxes far (>2 km) from medium-sized and large raptors that can prey upon the Boreal Owl. In the long-term, however, establishment of snags and patches of mature forests with large trees, dense enough to satisfy the ecology of the hole-nesting Black Woodpecker (Dryocopus martius), will provide a natural way to establish new nesting cavities for Boreal Owls. KEY WOP, DS: Aegolius funereus; Strix uralensis; clear-cuttings; modern forestry; vole density.

ABSTRACT Viime vuosina tapahtunut susikannan lisääntyminen ja levittäytyminen on nostanut esiin ihmisten ristiriitaisen suhtautumisen suteen ja erilaiset kannan hoidon tavoitteet. Susikeskustelu on kärjistynyt erityisesti Itä-Suomessa, missä on kannan esiintymisen painopiste ja mihin myös kannan kasvu voimakkaasti keskittyy. EU-jäsenyyden mukanaan tuomien ylikansallisten suojelutavoitteiden ja käytännön susipolitiikan soveltaminen aluetasolla on johtanut ristiriitoihin. Tämän tutkimuksen tavoitteena on paikantaa susikantojen kasvuun liittyvät tavoitteet ja odotukset, tarkastella niiden alueellisia ja kansallisia eroja, asemoida erilaisten intressitahojen sijoittuminen tavoitteiden kentässä ja erityisesti saada esiin niiden ihmisten näkökulmat, jotka asuvat susien esiintymisalueilla ja ovat vuorovaikutuksessa niiden kanssa. Tämä nähtiin tärkeäksi, koska arvioitiin, että näiden ihmisten asenteet ovat ratkaiseva tekijä onnistuneessa susikannan hoidossa. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen, ja sen aineiston keruussa oli kaksi päämenetelmää. Maakuntatasolla kaikki keskeiset luontoon, luonnon käyttöön tai sen käytön valvontaan liittyvät toimijatahot saivat vastatakseen kirjallisen sutta koskevan kyselyn. Sen vastausten valmistelussa laskettiin olleen mukana noin 1 000 ihmistä eri intressita­hoilta. Näiden tahojen kanssa järjestettiin myös kunkin 15 riistanhoitopiirin alueella keskustelutilaisuus, jossa esiteltiin eri tahojen vastaukset ja käytiin niistä yhteistyötavoitteinen neuvottelu. Sama prosessi käytiin läpi myös kansallisella tasolla toimivien vastaavien tahojen kanssa. Tämän lisäksi järjestettiin yhteistyössä alueellisten riistanhoitopiirien kanssa 30 kaikille avointa yleisötilaisuutta, jotka keräsivät 1 600 ihmistä keskustelemaan sudesta ja susikantojen hoidosta. Tilaisuudet nauhoitettiin, nauhat kirjoitettiin teksteiksi, puheet luokiteltiin sisällöllisesti ja niiden sisältö analysoitiin. Tilaisuuksissa kuultiin noin 2 000 susipuhetta. Susisuhtautuminen on pääosin negatiivisväritteistä ja sutta tarkastellaan ongelmakeskeisesti. Susipelko on yleistä, ja sen taustalla nähdään muun muassa 1800-luvulla tapahtuneet susien ihmissyönnit sekä niihin liittyvät susitarinat ja sadut. Susipelko puhuttaa enemmän Länsi- ja Etelä-Suomessa kuin Pohjois-Suomessa. Suden katsotaan aiheuttavan suuria ongelmia porotaloudelle, karja- ja lammastaloudelle ja metsästyskoirien käytölle. Ongelmaksi ei katsota pelkästään tapahtuneita vahinkoja, vaan myös eläinten suojaaminen, vahinkojen ennaltaehkäisy ja jatkuva huoli eläinten turvallisuudesta vaikuttavat susisuhtautumiseen. Susikantojen hoidon tavoitteissa eri tahojen välillä ja myös eri alueiden välillä voidaan paikantaa tavoiteristiriitoja. Suurin osa vastaajatahoista ja paikallisista ihmisistä pitää Itä-Suomen susikantaa jo liian suurena. Susikanta haluttaisiin myös koko maassa säädellyn, pyyntilupiin perustuvan metsästyksen piiriin, ja kannan kasvun aiheuttamat sosiaaliset vaikutukset halutaan huomioitavaksi susikantojen hoidossa. Porotalouden ja metsästyskoiraharrastajien piiristä nousee esiin voimakkaimmin suden vähentämisvaatimukset ja myös susivastaisuutta. Muista tahoista poiketen useiden suojelutahojen ja ympäristöviranomaisten tavoitteisiin kuuluu susikannan kasvattaminen ja niiden on vaikea hyväksyä metsästystä kannan hoidon keinoksi. Kyseiset tahot pitävät tiedon lisäämistä ja asennekasvatusta tärkeimpänä keinona pitää yllä ihmisen ja suden yhteiseloa ja korostavat ekologista kestävyyttä. Suojelutahojen sisällä on kuitenkin jonkin verran hajontaa. Itä-Suomessa paikallisen väestön sietokyky on jo paikoin ylittynyt. Susialueiden asukkaat kokevat, että he eivät ei voi enää vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon vaan sen tekevät heitä kuulematta viranomaiset, suojelutahot ja EU. Lähes kaikki vastaajat haluaisivatkin susikannan jakautuvan tasaisemmin, mutta Itä-Suomen ulkopuolisen Suomen maaseudulla ei ole suurta halukkuutta saada alueilleen lisääntyvää susikantaa. Myös porotalouden ja suden hoidon yhteensovittamisen vaikeus tunnustetaan yleisesti. Eniten kannan kasvatushalukkuutta ilmenee eteläisimmässä Suomessa. Sekä kansalliseen riistaviranomaiseen, maa- ja metsätalousministeriöön että alueellisiin riistanhoitopiireihin kohdistuu vahvasti ristiriitaisia odotuksia. Maa- ja metsätalousministeriö on toteuttanut vaikean paineen alla susipolitiikkaa, jota arvostellaan lähes joka suunnasta. Samoin susitutkimuksesta vastaava Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos toimii ristikkäisten tavoitteiden kentässä. Eri tahojen välille on muodostunut toimintaa vaikeuttava luottamuspula. Susikonsensuksen aikaansaaminen vaatisi eri tahoilta valmiutta joustaa omissa tavoitteissaan. Myös lainsäädäntöön ja sen tulkintaan kohdistuu lukuisia vaatimuksia, joiden toteuttaminen edesauttaisi susikonsensuksen aikaansaamista ja myös lisäisi suteen kohdistuvaa sietokykyä. Tällaisia ovat muun muassa vahingonkorvausjärjestelmän uusiminen ja suden suojelustatuksen selvempi tulkinta. Näyttää…

We studied the spatial covariation of breeding success of black grouse and capercaillie and densities of mammalian generalist predators in Finland. Our study was based on six years' data from the Finnish wildlife triangle censuses (1989-1994). At the nation-wide level (100 ...

... SAMI KURKI\ ARI NIKULA$\ PEKKA HELLE% and HARTO LINDEłN& Laboratory of Ecology and Animal Systematics\ Department of Biology\ University of Turku\ FIN!19903 Turku\ Finland^ $Finnish Forest Research Institute\ Rovaniemi Research Station\ PO Box 05\ FIN!85290 ...

The breeding success of grouse was negatively correlated with both fragmentation of forest area per se by farmland and the decreasing proportion of older forest as a result of clear-cutting. The extent of landscape accounting best for variation in nesting success was an order of ...

... Sami Kurki and Harto Linden ... eg Ambuel and Temple 1983) In boreal forests, increased predation pressure from gen-erahst predators is also assumed to dampen the cyclic population dynamics of small and medium-sized herbi-vores towards the south (Wolff 1980, Eriinge ...

... Raportin ovat laatineet KTM Susanna Keskinarkaus ja MMM Anne Matilainen. ... Page 12. 10 Hirvenmetsästys valtion mailla on kaupallistettu hyvin pienessä mittakaavassa: toimijoita on vähän muuta-mia ja he toimivat kokonaisuuden huomioiden suppealla alueella. ...

... of private land ownership there is no co-ordinated national strategy for grouse ... ers in the autumn counts has greatly facilitated stakeholder understanding of management decisions and ... pre-count planning meetings participants have the opportunity to hear new research which ...