linnake

Suomi

Substantiivi

linnake (48-A)

Katso artikkeli Linnake Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

(sodankäynti, historia) suojavarustuksena käytettävä linnoitettu rakennus tai rakennelma
(kuvaannollisesti) jonkin mielipiteen, näkemyksen, aatteen tai vastaavan tukikohta tai keskuspaikka
Suomen merivoimien rannikkojoukkojen sotilasyksikkö

Ääntäminen

IPA: /ˈlinːɑkeˣ/
tavutus: lin‧na‧ke

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	linnake	linnakkeet
genetiivi	linnakkeen	linnakkeiden linnakkeitten
partitiivi	linnaketta	linnakkeita
akkusatiivi	linnake; linnakkeen	linnakkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi	linnakkeessa	linnakkeissa
elatiivi	linnakkeesta	linnakkeista
illatiivi	linnakkeeseen	linnakkeisiin linnakkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	linnakkeella	linnakkeilla
ablatiivi	linnakkeelta	linnakkeilta
allatiivi	linnakkeelle	linnakkeille
muut sijamuodot
essiivi	linnakkeena	linnakkeina
translatiivi	linnakkeeksi	linnakkeiksi
abessiivi	linnakkeetta	linnakkeitta
instruktiivi	–	linnakkein
komitatiivi	–	linnakkeine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	linnakkee-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	linnaket-

Etymologia

linna + -ke

Käännökset

1. suojavarustuksena käytettävä linnoitettu rakennus tai rakennelma

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

2. jonkin mielipiteen, näkemyksen, aatteen tai vastaavan tukikohta tai keskuspaikka

englanti: stronghold

Viro

Substantiivi

linnake (gen linnakese, part linnakest)

(deminutiivi) (pieni) kaupunki, pikkukaupunki
kena linnake
nätti pikku kaupunki

Huomautukset

viron deminutiivit ovat yleensä hellittelymuotoja, joten suomen sanaa "pikkukaupunki" vastaa paremmin väikelinn

Liittyvät sanat

Synonyymit

linnakene