kaupunki
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kaupunki (5-G) (monikko kaupungit)
- sivilisaation muodostama taajama, joka ylittää paikallisesti ympäristön kantokyvyn ja edellyttää resurssien tuontia kulutettaviksi laajemmalta sen olemassaolon edellytyksenä olevalta alueelta
- monissa maissa lainsäädännössä tarkemmin määritellyn tyyppinen kunnallishallinnollinen yksikkö
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑupuŋki/
Tavutus
[muokkaa]- tavutus: kau‧pun‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaupunki | kaupungit |
| genetiivi | kaupungin | kaupunkien (kaupunkein) |
| partitiivi | kaupunkia | kaupunkeja |
| akkusatiivi | kaupunki; kaupungin |
kaupungit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaupungissa | kaupungeissa |
| elatiivi | kaupungista | kaupungeista |
| illatiivi | kaupunkiin | kaupunkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaupungilla | kaupungeilla |
| ablatiivi | kaupungilta | kaupungeilta |
| allatiivi | kaupungille | kaupungeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaupunkina | kaupunkeina |
| translatiivi | kaupungiksi | kaupungeiksi |
| abessiivi | kaupungitta | kaupungeitta |
| instruktiivi | – | kaupungein |
| komitatiivi | – | kaupunkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kaupungi- | |
| vahva vartalo | kaupunki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]keskiaikainen ruotsalainen laina[1], vrt. nykyruotsin köping
Käännökset
[muokkaa]
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: kaupungistaa, kaupungistua
- adjektiivit: kaupunkilainen, kaupunkimainen
Yhdyssanat
[muokkaa]emäkaupunki, esikaupunki, hallintokaupunki, hallituskaupunki, hansakaupunki, hökkelikaupunki, kantakaupunki, kaupunginarkisto, kaupunginarkkitehti, kaupunginasemakaava, kaupunginhallinto, kaupunginhallitus, kaupungininsinööri, kaupunginisä, kaupunginjohtaja, kaupunginkanslia, kaupunginkirjasto, kaupunginmuuri, kaupunginorkesteri, kaupunginosa, kaupunginportti, kaupunginsairaala, kaupunginsihteeri, kaupungintalo, kaupunginteatteri, kaupunginvaltuusto, kaupunginviskaali, kaupunginvouti, kaupunkiajo, kaupunkialue, kaupunkiasema, kaupunkiasunto, kaupunkiasutus, kaupunkiauto, kaupunkikaasu, kaupunkikierros, kaupunkikoti, kaupunkikunta, kaupunkikuva, kaupunkilehti, kaupunkiliikenne, kaupunkilinja, kaupunkiloma, kaupunkilähetys, kaupunkineuvos, kaupunkinäkymä, kaupunkioikeus, kaupunkipyörä, kaupunkiseutu, kaupunkisissi, kaupunkisota, kaupunkitarina, kaupunkivaltio, kaupunkiväestö, kaupunkiyhdyskunta, keskikaupunki, kisakaupunki, kotikaupunki, kulttuurikaupunki, kylpyläkaupunki, laitakaupunki, liikennekaupunki, maaseutukaupunki, merenrantakaupunki, miljoonakaupunki, naapurikaupunki, nauhakaupunki, pikkukaupunki, puutarhakaupunki, pääkaupunki, rajakaupunki, rannikkokaupunki, rauniokaupunki, sankarikaupunki, satamakaupunki, satelliittikaupunki, suurkaupunki, tapulikaupunki, tehdaskaupunki, teollisuuskaupunki, tervakaupunki, tytärkaupunki, vanhakaupunki, vapaakaupunki, varuskuntakaupunki, yliopistokaupunki, ystävyyskaupunki
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kaupunki Kielitoimiston sanakirjassa
- kaupunki Tieteen termipankissa
- Artikkelit 672, 1181 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).