Vanitas
Vanitas-maalaukset (lat. turhuus) ovat asetelmamaalauksia, jotka aiheillaan muistuttavat ihmisen kuolevaisuudesta, elämän lyhyydestä ja maallisen rikkauden katoavaisuudesta. Tämä maalaustyyppi oli yleinen erityisesti Alankomaissa 1600-luvulla. Se saavutti itsenäisen aseman 1550-luvulle mennessä, ja kukoistus jatkui noin 1650-luvulle.[1][2]
Kuoleman ja katoavaisuuden symbolit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elämän rajallisuuden ja kuoleman vertauskuvia maalauksissa olivat mm. kallot, palavat ja sammuneet kynttilät sekä saippuakuplat tai niiden puhaltamiseen käytetty ruokopilli. Ajan kulumiseen viitattiin myös kelloilla ja tiimalaseilla sekä kukilla. Maallisia nautintoja kuvasivat juomapikarit, piiput ja pelikortit. Tieteen, taiteen ja oppineisuuden symboleja olivat kirjat, kartat ja soittimet. Esineet oli usein aseteltu epäjärjestykseen, mikä kertoi niiden symboloimien saavutusten väliaikaisuudesta.[2][1]
Kuolema on tasapuolinen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Usein maalauksissa haluttiin muistuttaa myös ihmisten tasavertaisuudesta kuoleman edessä. Tähän käytettiin maallisen vallan ja varallisuuden vertauskuvia kuten kruunuja, muita kultaesineitä ja koruja. Esimerkiksi Edwaert Collierin Vanitas-maalauksessa kruunu on ylösalaisin ja valtikka pistetty kallon suuhun.[2][1] Kuoleman tasapuolisuudesta tunnettiin myös useita sanontoja, kuten latinankielinen "Sic transit gloria mundi" (Niin katoaa maailman kunnia).[2]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c vanitas | art Encyclopedia Britannica. Viitattu 26.10.2016.
- ↑ a b c d Tuominen, Minna: Asetelma. Elämä tarjottimella., s. 47–51. Kansallisgalleria / Sinebrychoffin taidemuseo, 2016. ISBN 978-952-7067-35-2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Vanitas Wikimedia Commonsissa