Tukholman olympiastadion

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tukholman olympiastadion
Rakennuksen tiedot
Sijainti Tukholma, Ruotsi
Rakennustyöt aloitettu 1910
Avattu 1912
Omistaja Tukholman kaupunki
Käyttäjät

Djurgårdens IF (1936–2012, 2015–)
AIK (1912–1936)

Katsojakapasiteetti

13 145–14 500

Kentän mitat

105 × 68 m

Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Tukholman Olympiastadion jalkapallo-ottelun Djurgårdens IFIFK Göteborg aikana vuoden 2006 huhtikuussa.

Tukholman olympiastadion, joka yleensä tunnetaan nimellä Tukholman stadion, sijaitsee Tukholmassa Östermalmin kaupunginosassa lähellä kaupungin ydinkeskustaa. Stadionin suunnitteli arkkitehti Torben Grut. Stadion rakennettiin vuosina 1910–1912 ja se valmistui vuoden 1912 kesäolympialaisten päästadioniksi.[1]

Olympialaisten jälkeen stadion on isännöinyt lukemattomia urheilutapahtumia, kuten yleisurheilua, jalkapalloa ja jääpalloa. Olympialaiset palasivat Tukholmaan 1956, joskin aika pienimuotoisesti, kun stadion isännöi Melbournen olympiakisojen ratsastuskilpailuja. Ratsastuskilpailuja ei voitu suorittaa varsinaisella kisapaikalla, koska Australiassa suhtauduttiin nihkeästi hevosten kuljettamiseen maahan.

Stadion rakennettiin alun perin 20 000 katsojalle, mutta vuoden 1958 yleisurheilun EM-kisoja varten katsomoa laajennettiin 27 000 -paikkaiseksi.[1] Urheilutapahtumien lisäksi stadion on toiminut lukuisten suurten konserttien pitopaikkana. Stadionin kapasiteetti on 14 500 ja konserteissa lähes 35 000. Stadionin yleisöennätys urheilutapahtumassa saavutettiin jääpallon loppuottelussa vuonna 1959, jolloin paikalla oli 28 848 maksanutta katselijaa.

Tukholman stadionilla on tehty enemmän yleisurheilun maailmanennätyksiä kuin millään muulla areenalla, kaikkiaan 83.

Tukholman olympiastadionin arkkitehtuuri yhdistelee piirteitä antiikin urheilustadioneista ja Ruotsin keskiaikaisista kaupunginmuureista. Stadionin ympärysmuuri ja sakaraharjainen kellotorni on rakennettu tummasta, käsinmuuratusta Helsingborgin tiilestä. Stadionille lisättiin 1930-luvulla urheilevia ihmishahmoja esittäviä patsaita.[1]

  1. a b c Fredric Bedoire: Stockholms byggnader: Arkitektur och stadsbild, s. 180–181. Norstedts, Tukholma 2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä arkkitehtuuriin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.