Strypa

Strypa ukr. Стрипа
Strypajoki Rykomyšin kylän luona.
Alkulähde	lähellä Mlynivtsiä, Ternopilin alue, Ukraina 49°41′52″N, 26°07′39″E
Laskupaikka	Sokilets, Dnestr 48°52′04″N, 25°25′32″E
Maat	Ukraina
Pituus	147 km
Valuma-alue	1 610 km²
Infobox OK

Srtypa (ukr. Стри́па) on Dnestrin vasemmanpuolinen sivujoki Ternopilin alueella Länsi-Ukrainassa.

Kaupungeista Strypan varrella sijaitsevat entiset piirikeskukset Zboriv ja Butšatš.

Historia

Strypan rannoilta on löytynyt Dnepr- ja Dnestrjokien välillä kehittyneen tripoljen kulttuurin aikaisten heimojen asutuksien jäänteitä 5.–6. vuosituhansilta eaa., pronssikautinen hautaus ja 6.–8. vuosisatojen muinaisslaavilaisten heimojen kyliä. Galitsian ja Volynian ruhtinaskunnan länsirajoja puolustaneista mahtavista kivilinnoituksista suurin osa rakennettiin 1200-luvulla Strypan rinteille. Vuodesta 1434 vuoteen 1792 tai 1793 joki toimi alueellisesti Puolan kuningaskuntaan kuuluneen joko Podolian tai Venäjän voivodikunnan länsirajana, mikä Butšatšin alapuolella jatkoi itään Zbrutšjoelle saakka.

Ulaanien konekiväärirykmentti 14 ylittää Strypa-joen v. 1919

Yksi ukrainalaisten ja heidän liittolaisensa, kaani İslâm III Girayn hallitseman Krimin tataarien joukkojen menestyneimmistä taisteluista sodassa Puolan kuninkaan Johannes II Kasimirin johtamaa noin 25 000 hengen kruununarmeijaa vastaan käytiin 15.–16. elokuuta vuonna 1649 Strypajoen rannalla lähellä Zborivin kaupunkia.

Ensimmäisen maailmansodan vuosina 1915–1916 Strypa toimi rintaman jakolinjana, kun Itävalta-Unkarin-Saksan ja Venäjän joukkojen välinen rintama kulki pääasiassa Seret- ja Strypajokien välillä. Kesäkuussa vuonna 2015 Carl Gustaf Emil Mannerheim suojasi joukkoineen jalkaväkiarmeijakunnan vetäytymistä Dnestrin alueelta ja heinäkuussa puolusti Strypajoen linnoitettuja asemia toimiessaan ratsuväkiarmeijakunnan va. komentajana. Venäjän armeijan päämaja sijaitsi Stypan rannalla Butšatšissa nopean hyökkäyksen jälkeen alkaen 15. elokuuta 1914 vuoden 1917 puoliväliin saakka, jonka jälkeen itävaltalais-saksalaiset joukot valtasivat sen. Syksyn 1915 alussa kivääriyksiköt osallistuivat taisteluoperaatioihin Seret- ja Strypajokien välisessä maastossa ja syys-lokakuussa rajuihin taisteluihin, joita käytiin ylempänä Strypajoella. Viimeinen Saksan keisari Vilhelm II vieraili itärintamalla, muun muassa Strypajoella ja Vilnassa joulukuussa vuonna 1915. Taistelut Strypajoen ja Bukovinan pääkaupungin Tšernivtsin välisellä alueella talvella 1915–1916 käsittivät tärkeän sarjan operaatioita Venäjän ja keskusvaltojen itärintamalla. Vuonna 1916 Venäjä suoritti viimeisen hyökkäysoperaationsa Galitsiassa, mikä tunnetaan historiassa Brusilovin läpimurtona. Lounaisrintaman komentajan Brusilovin suunnitelman mukaan joukkojen oli määrä valloittaa Karpaattien solat, murtautua Unkarin tasangoille ja edetä Budapestiin. Armeija kuitenkaan ei pystynyt siihen ja saavutti vain Strypa- ja Zolota Lypa-joet.

Joen nimi

Nimen alkuperää varten on olemassa useita hypoteeseja, joiden pohjalta Strypan nimen uskotaan tarkoittavan "nopeaa vettä" tai "nopeaa jokea" ja kertovan veden väristä. Nimen alkuperästä ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. Etymologiset ja arkeologiset tutkimukset osoittavat, että alueella ovat oleskelleet 1. vuosisadalla kirjoitettujen kronikoiden tivertsien ja galitsialaiset esi-isät. Muun muassa uskotaan, että joki sai ensimmäisen nimensä daakialaisen kostobokkien heimon asettuessa Karpaattien ja Dnestr-joen väliselle alueelle Osivtsi-kylään ja jossain vaiheessa tänne tulleet itägermaanista kieltä puhuneet gootit muuttivat hieman sen ääntämistä. Joidenkin mielipiteiden mukaan nimi on illyrialaista ja traakialaista alkuperää Balkanin niemimaalta peräisin olevien heimojen ja myöhemmin goottien vaikuttaessa paikallisen väestön etnogeneesiin. Nimi viittaa muinaisiin illyrialaistraakialaisiin sanan koostumuksiin, jossa str-, stru- tai ser- sisältyessä ilmaistiin "virtausta". Ukrainalainen historioitsija B. Andrusyšin uskoo, että juuri ”str” tarkoittaa nopeaa virtausta. Tämän tarkoituksen siirtyessä "virta tai virtaava vesi"-merkityksessä slaavilaiseen kieleen muinaisina aikoina useimmissa tapauksissa nopeavirtaisia jokia, yleensä nopeaa tai nopeaa hyppäämistä sanottiin sanalla, jossa oli kirjainyhdistelmällä "str". Siksi se on käytössä jokien Stryžen, Struga, Strumok, Bystrytsia, Prostyr, Stryvnyki, Stronavka, Strynya jne. nimissä. Nämä nimet voivat johtua muinaisslaavilaisesta " "строуя" e. strouja tai muinaisvenäläisestä "струя" e. struja, joka virtauksen lisäksi tarkoittaa noroa tai ryöpsähdystä. Sitä löytyy usein ukrainalaisista hydronyymeistä kuten Dnestr, Istr, Stryi ja Istrivka. Kimmerialaisten, skyytien ja sarmaattien jo aikakauttamme edeltävinä vuosina tänne asettumisesta johtuvasti hydronyymin kirjainkolmikkoa ”str” merkitystä on vielä tutkittu niiden kansojen ”nopea joko nuoli tai puro” alkuperätarkoituksessa.

Todennäköisimmin nimi on peräisin ihan slaavinkielisestä verbistä "стрибати" eli "stripati" (hypätä), "стрибає" eli "joku hyppää" tai sanasta "стриба" eli ”stripa” (hyppy), koska kuvaannollisesti yksi hyppäämisen selityksistä on myös "virrata nopeasti pomppien yli kivien, reunusten jne." Tutkija S. Verbytš puolestaan viittaa protoslaavilaisiin "stripa", "strip", "ster" eli "vaeltaa tai ajaa". Joen nimen myös oletetaan olevan indoeurooppalaista alkuperää, jossa se yleensä tarkoittaa "virtaamista tai virtaavaa vettä". Siihen kielikuntaan kuuluvien joidenkin baltoslaavilaisten asukkaiden elämä liittyi läheisesti tähän jokeen, josta tiettömissä olosuhteissa tuli väestön kauttakulkureitti ja joka kielikuvassa sai maamerkin roolin, kun mm. sanottiin ”asun kaistaleen (latviaksi ja liettuaksi stripa-kaistale) yläpuolella tai takana”. Näistä lauseista syntyi eräänlainen kylän oma mikrotoponyymi. Myös Puolan aikakauden topografiseen karttaan on merkitty Za Strypa-nimi eli Strypan toisella puolella. Näin ollen joen nimen voi yhdistää slaavilaiseen alkuperään.

Strypasanan jälkimmäinen tavu -pa tai -ypa on balttialainen rakenteellinen osa latviankielisestä sanasta ”upe” taikka liettuankielisestä ”upė”, joka useimmiten tarkoittaa vettä tai "jokea". Myös romaniankielinen "apă" tarkoittaa "vettä" ja heetiksi ”uappu” "joen rantaa". Venäläinen tutkija M. S. Polubojarov väittää, että kirjainyhdistelmän ”ypa” merkitys on johtunut muinaisesta iranilaisesta tai traakalaisesta kielestä, jossa -ap tarkoittaa "kylmää vettä", mutta sen toinen merkitys on "samea vesi". Viimeksimainittu sopii hyvin Strypalle, jonka pohja on lietteistä, mikä antaa vedelle tumman värin.

Joissakin lähteissä Strypan nimi yhdistetään itäslaavien pakanallisen mytologian tuulen-, myrskyn ja huonon sään jumalaan ”Стриба” eli Striba tai ”Стрибог” eli Stribogiin, kun esi-isät palvoivat suurta määrää luonnonvoimia personoivia jumalia. Muinaiset slaavit käyttivät Strypan rannoilla ja erityisesti Osivtsissa leviäviä niittyjä ja metsiä jumalten palvontaan ja temppelien rakentamiseen. Stribogin tärkeimmät palvontapaikat ja alttarit rakennettiin saarille ja lähelle joen rantoja, joilla kauppalaivat usein pysähtyivät. Ennen pitkälle matkalle lähtemistä kauppiaat toivat runsaasti lahjoja pakanajumalten alttareille, jotta heidän matkansa onnistuisivat ja olisivat turvallisia.

Joen kuvaus

Strypa on Dnestrin niinsanottu Podilskyi-sivujoki, joka on muista vasemmanpuolisista sivujoista neljänneksi pisin Seretin, Zbrutšin ja Smotrytšin jälkeen. Vuonna 1995 voimaan saatetun Ukrainan vesilainsäädännön taikka koodeksin mukaan noin 147 kilometriä pitkä Strypa luokitellaan pieneksi joeksi. Nykyaikaisen jokiluokituksen että EU:n Vesipolitiikan puitedirektiivin mukaan tilanne on erilainen ja Strypa lasketaan suurien jokien luokkaan. Joki alkaa useiden pienten purojen toisaalta joidenkin lähteiden mukaan ennen Zborivia Vovtškyvtsin ja Kabarivtsin kylien välistä alkavan Volotškovin tai kylän mukaan Vovtškyvtsi Strypan ja Ivatšivin kylän liepeillä syntyneen Holovna tai kylän mukaan Ivatšivska Strypan yhtymäkohdasta Mlynivtsin kylän liepeillä. Tai Zborivin jälkeen ja ennen Butšatšia sijaitsevan Pohribtsin kylän vierestä alkavan Mala Strypan, Koršilovin kylän mukaan Koršilovska Stypan ja Shidna Strypan yhtymäkohdasta. Toisaalta joidenkin mukaan uskotaan, että ensimmäinen asutus nykyaikaisen Zborivin alueella oli aikoinaan muinainen Verh’ostavin kaupunki kukkulalla Strypan rannalla, joka virtasi Zborivin läpi ja liittyi nykyaikaisen kaupungin eteläreunalla Zahidna e. Mala Stypan kanssa yhdeksi joeksi. Sitten Sokolivin kylän lipeillä Studenkan ja lähellä Hairovonkan kylää Sametsijoen kanssa yhtymisen jälkeen Strypa virtaa pituussuunnassaan pohjoisesta etelään läpi entisten Zborivin, Kozivin, Terebovljan ja Butšatšin piirien ja päättyy Dnestriin Sokiletsin kylästä 2 ja Beremjanyn kylästä noin 4 kilometrin päässä lähellä telttaleiriä "Beremjany". Stypan rinnalla hieman lännempänä virtaa naapurijoki Seret nopeampine virtauksineen ja kallioisimpine koskineen.

Strypan valuma- alueen pinta-ala on 1 610 neliökilometriä, mikä on noin 12% Ternopilin alueen pinta-alasta. Strypa on kohtalaisen mutkitteleva ja suhteellisen matala joki loivarinteisine yläjuoksuineen. Sen leveys vaihtelee 20:stä 30:een metriin, kaltevuus puolitoista metriä kilometrillä. Virtausnopeus on noin 7 kilometriä tunnissa. Sille on rakennettu pieniä vettä varastoivia patoaltaita.

Joen juoksut

Lähellä Butšatšia sijaitsevan Rusylivin vesiputousvirran pituus on noin 3 kilometriä, jolloin uomaan ilmestyy 20 porrastettua putousta, mitkä yhdistyvät yhdeksi suureksi, yli 150 metrin korkuiseksi 1,5–12 metrin pituiseksi ja 10–15 metriä leveäksi kaskadiksi.

Yläjuoksulla Strypan laakso on matala ja loivarinteinen, rannat ovat metsäisiä ja ilman kyliä. Joen keskimääräinen leveys on 20–30 metriä ja syvyys 20 senttimetriä tai enemmän. Virran nopeus tulvan aikana on jopa 7 km/h, tulvatasanko leveä, joen pohja on kivikkoinen ja uoma täynnä kaatuneita puita, mitkä jakavat virran useisiin osiin. Yläjuoksun loivat rinteet ja leveä 18–20 metriä leveä laakso mahdollistivat ylläpitää varastoaltaita.

Joen keskivirralla Butšatšiin saakka joki virtaa asuttujen alueiden läpi, syvässä ja kapeassa rotkossa, joka muodostaa kanjoneita kaupungista alavirralle päin. Butšatš sijaitsee Strypan syvän kanjonin terassilla ja joki jakaa kaupungin kahteen osaan, joista suurempi on oikealla rannalla ja pienempi vasemmalla. Butšatšin alapuolella ja lähempänä alajuoksua Strypajoki levenee, syvenee, muuttuu mutkaiseksi, sen rinteistä tulee jyrkkiä, kivisiä ja se virtaa syvemmälle tiheisiin luonnonvaraisiin metsiin ja pensaikkoihin. Joen juoksulla Butšatšista Dnestriin uoma voi seurata jopa 160–170 metriä syvää, kapeaa kanjonimaista rotkoa, mitä ylittävät usein melko korkeat sillat. Kanjonin seinien varjossa kasvaa luonnonvaraisia metsiä, on sekä monia luonnonesteitä kuten patoja että siltarakennuksia.

Alempana Terebovljan alueelta alkaen joen laakso on puolisuunnikkaan muotoinen, minkä keskimääräinen leveys 0,6–1,0 ja tulvien aikana 0,1–0,9 kilometriä. Strypalla on pieniä nopeavirtaisia sivujokia, joissa on suuri määrä vesiputouksia ja jopa 15–20 erikokoisen vesiputouksen kaskadeja, muun muassa Rusylivin putous ja hydrologinen muistomerkkinä tunnetut Perevolotskin lähteet vesiputouksilla.

Tärkeimmät sivujoet

Joen tärkeimmät sivujoet ovat vasenpuoliset Vilk´hovets (38 km), Vosuška, 13 kilometrin pituiset Holovna ja Shidna Stypa ja 10,75 kilometrinen Samets. Vosuškan (myös Vysuškan, Osuškan tai Vezuškan) pituus on 34 kilometriä ja valuma-alueen pinta-ala 187 km², sillä on leveyttä kahdeksan ja syvyyttä yksi metri. Joen vettä käytetään kotitalouden tarpeisiin. Suurin sivujoki Vilk´hovets on 38 kilometrin pituinen, virtaa Butšatšin alueella ja kalastuksen harrastajat saavat siitä usein ristikarppeja ja karppeja, ahventa ja haukea. Sametsia käytetään kalanviljelyyn.

Strypan oikeanpuolisia sivujokia ovat 24 kilometrin pituinen Studenka ja 17 kilometriä pitkä Mala Strypa. Studenkajoki virtaa myös vain Ternopilin alueella. Oikeanpuolisista vielä Nišlan pituus on 20 km ja sen yläjuoksulla sijaitsee yksi Medoboryn kuuluisimmista parantolakomplekseista.

• 
  Studenka
• 
  Vosuška vuonna 1915
• 
  Vosuška vuonna 2011
• 
  Vilk’hovets

Joen ekologia ja käyttö

Strypan kuten muidenkin Ternopilin alueen jokien vesi on peräisin usealta eri taholta. Keväällä veden virtaa ruokkii sulanut lumivesi ja kevättulvat, kesällä sadevesi ja ympäri vuoden maanalainen vesi. Melkein joka vuosi kesällä on yksi tai kaksi voimakkaita sateita tuovaa kuurottaisen sateen jaksoa, jotka voivat jatkua 10–15 päivää. Lievää vedenpinnan nousua esiintyy syksyllä ja talvella. Samaan aikaan sademäärä muodostaa 70 ja pohjavesi 30 prosenttia koko valumasta. Lämpimin kuukausi alueella on heinäkuu, jolloin keskilämpötila on +18,3°С ja +19,2°С välillä. Kylmintä on tammikuussa, jolloin pakkasta on -4,8°С– -4,5°С. Veden lämpötila kesällä on 20–25°C ja talvella noin 0°C. Vaikka Ternopilin alueen joet yleensä ovat jään peitossa 60–65 vuorokautta ja myös Strypa on jäässä joulukuun lopun ja maaliskuun alkuvaiheen välisenä kautena, on jäätila silti epävakaa ja jäätyminen voidaan todeta kahdesti talven aikana. Joillakin alueilla Strypalle on ominaista lyhytikäinen, 7–14 päivää kestävä jääpeite tai jääpeite muodostuu vain hyvin ankarina talvina. Joessa on haukea, ahventa lahnaa ja särkeä.

Jo 1600-luvulla Strypasta tuli paitsi alueen kalastuksen päälähde myös tärkein jauhojen toimitusreitti. Joen rannoilla toimi seitsemän tehdasta, joista yhtä käytettiin paperintuotantoon. Vuonna 1885 kultakudottujen kankaiden, asusteiden, mattojen ja painettujen kankaiden tuotantotehdas perustettiin Strypan oikealle rannalle. Joessa toimi Butšatšin vesivoimalaitos. Laitoksen rakentamisvuosi ei ole tiedossa, mutta se kunnostettiin Neuvostoliiton aikoina, se tuotti virtaa uudelleen vuosina 1952–1972. Joen loivien rantojen ansiosta Zborivin ja Butšatšin piireissä on padottu monia tekolampia ihmisten taloudellisiin tarpeisiin.

Vertailevan analyysin pohjalta Ternopilin alueen vesistöalueiden raskasmetallien saastetasoista todettiin vuonna 2016, että ei-biogeenisesti saastunein joki on Zolota Lypa ja puhtain Strypajoki. Väitettä vahvistivat myös tutkimukset vuosina 1999–2021. Joidenkin lähteiden mukaan pahimmat joen saastuttajat ovat kaksi kunnallista liikelaitosta, vuonna 1999 perustettu Butšatšin KKP ja vuonna 2008 perustettu "Zborivin Vodokanal”. Strypan vettä käytetään teollisuudessa ja maataloudessa, tekniseen vesihuoltoon, ihmisten taloudellisiin tarpeisiin ja kasteluun.

Joen alajuoksu on luonnonsuojelualuetta, mikä kuuluu Dnestrin kanjonin kansallispuistoon. Joen keskijuoksulla, Semykievtsin kylässä on pienempi suojelualue.

• 
  Strypaan padottu tekojärvi Mala Plavutšan kylän luona.
• 
  Butšatš-Topolkivan vesivoimalaitos.
• 
  Strypajoen muoviroskaa Butšatšissa.
• 
  Suisto Strypajoen yhtymäkohdassa Dnestriin; seutu on Dnestrin kanjonin kansallispuistoa.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Strypa Wikimedia Commonsissa