Lännenpunaherukka
| Lännenpunaherukka | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Saxifragales |
| Heimo: | Herukkakasvit Grossulariaceae |
| Suku: | Herukat Ribes |
| Laji: | rubrum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Ribes rubrum |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Lännenpunaherukka eli punaherukka (Ribes rubrum), jota kutsutaan usein myös punaviinimarjaksi, on herukoiden sukuun kuuluva pensaslaji, josta tunnetaan useita alalajeja. Suomessa pensasta esiintyy viljeltynä ja viljelykarkulaisena. Suomen suosituin viljelylajike on Punainen hollantilainen. Punaherukka kestää kylmää paremmin kuin mustaherukka, joten sitä voidaan kasvattaa jopa Lapissa.
Punaherukkaa kasvaa koko maassa luonnonvaraisena; nämä kuuluvat kuitenkin lännenpunaherukan läheiseen sukulaislajiin pohjanpunaherukkaan (Ribes spicatum). Luonnonvarainen punaherukka on otettu viljelyyn jo varhain. Luonnonvaraisen muodon marjat ovat happamammat ja pienemmät kuin nykyisin viljellyillä lajikkeilla.[1]
Marja on maultaan voimakkaan hapan ja hiukan makea. Raikkaan makunsa ansiosta se on suosittu mehumarja. Sekä punaherukan marjat että lehdet ovat hyvin vitamiinipitoisia[1], ja niillä on todettu olevan joihinkin vaivoihin jopa terveyttävä vaikutus.
Vaikka mustaherukka yhdistetään perinteisesti lääkkeelliseen käyttöön, englannin- ja saksankielisten yrttilääketieteen lähdeteoksien mukaan myös punaherukalla on kuumetta alentavia, hikoilua edistäviä, kuukautisvuotoa lisääviä, lievästi laksatiivisia, kutistavia, ruokahalua lisääviä, verta puhdistavia, diureettisia ja ruuansulatusta parantavia vaikutuksia. Jotkut näistä mainituista vaikutuksista ovat todennäköisiä, johtuen sen todistetusti korkeista C-vitamiinipitoisuuksista (80 mg per 100 g), hedelmähapoista sekä marjan sisältämistä kuiduista. Kuivatuista punaherukan lehdistä valmistetun teen on sanottu lievittävän kihdin ja reumatismin oireita sekä olevan hyödyksi heikosti parantuvissa haavoissa sekä kurlausnesteenä suun tulehduksissa. Musta- ja punaherukkamehuilla on todistettu olevan antibakteerinen vaikutus suun haitalliseen bakteeristoon[2].
Punaherukka muistuttaa ulkonäöltään taikinamarjaa, mutta punaherukan marjat kasvavat suurempina, roikkuvina terttuina. Taikinamarja ei kuitenkaan ole myrkyllinen ja myös sen marjoja voi syödä.
Valkoherukka ei ole oma lajinsa, vaan punaherukan muunnos. Se on kasvitieteellisesti punaherukka, jonka marjoista puuttuu kokonaan punaisen värin aiheuttava geeni.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Kansanperinne – viljelyn ja keräilyn historiaa Yrttitarha.fi. Viitattu 27.7.2015.
- ↑ Stefan Kranz, André Guellmar, Philipp Olschowsky, Silke Tonndorf-Martini, Markus Heyder, Wolfgang Pfister: Antimicrobial Effect of Natural Berry Juices on Common Oral Pathogenic Bacteria. Antibiotics (Basel, Switzerland), 24.8.2020, nro 9. PubMed:32847029 doi:10.3390/antibiotics9090533 ISSN 2079-6382 Artikkelin verkkoversio.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Yrttitarha: Punaherukka (Ribes rubrum)
- Puutarha.net: Punaherukka (Ribes rubrum)[vanhentunut linkki]
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Punaherukkaryhmä (Ribes rubrum -ryhmä)
- ITIS: Ribes rubrum (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Ribes rubrum (englanniksi)
- Flora of China: Ribes rubrum (englanniksi)
- Fineli: Punaherukan ravintosisältö (Arkistoitu – Internet Archive)