Kuusamakasvit
| Kuusamakasvit | |
|---|---|
 Ruotsinköynnöskuusama (Lonicera periclymenum) |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Dipsacales |
| Heimo: |
Kuusamakasvit Caprifoliaceae Juss.[1] |
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kuusamakasvit (Caprifoliaceae, synonyyminä mm. Loniceraceae) on Dipsacales-lahkoon kuuluva kasviheimo. Siihen kuuluu noin 900 lajia, jotka jaetaan 31 sukuun.[3] Useimmat niistä elävät luonnonvaraisina pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, etenkin Aasiassa ja Pohjois-Amerikassa.
Kuusamakasveja kasvatetaan paljon myös koristekasveina. Kuusamakasvien kukat ovat kellomaisia ja usein hyvän tuoksuisia, hedelmä on usein pyöreä marja.
Heimon rajauksesta on eri mielipiteitä; esimerkiksi vanamokasvit ovat joidenkin tutkijoiden mukaan osa kuusamakasveja, toisten mukaan oma heimonsa Linnaeaceae.[4] Ennen kuusamakasvien heimoon on luettu myös seljat, heidet ja tesmayrtit[5], jotka nykyisessä luokituksessa muodostavat erillisen tesmayrttikasvien (Adoxaceae) heimon.
Luokittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikessa laajuudessaan kuusamakasvien heimo käsittää nykyään seitsemän alaheimoa.[2]
1. Diervilloideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaheimoon kuuluvat vuohenkuusamat (Diervilla) ja kotakuusamat (Weigela). Ne ovat pensaita, joiden kukissa on mesiäinen teriön tyvellä, karvaiset heteenpalhot, kahdesta emilehdestä muodostunut yhdislehtinen sikiäin, paljon siemenaiheita ja liiteluomaisesti avautuva nokkamainen hedelmä. Suvuissa on yhteensä 16 lajia, jotka kasvavat Itä-Aasiassa ja Yhdysvaltain kaakkoisosassa.[2]
2. Caprifolioideae Eaton
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kasvit ovat pensaita, joskus puita. Lehdet ovat ehytlaitaiset, sulka- tai kourasuoniset. Kukassa on pieni verhiö, neljä tai tavallisemmin viisi hedettä, joiden palhot ovat kaljuja, ja kolmesta tai harvemmin neljästä emilehdestä muodostunut yhdislehtinen sikiäin. Joskus vain osa emilehdistä on fertiilejä, ja kutakin emilehteä kohden on yhdestä kahdeksaan siemenaihetta. Hedelmä on marjamainen (kuusamat) tai luumarjamainen (lumimarjat).[2]
Alaheimo kasvaa pääasiassa pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, erityisesti Itä-Aasiassa ja Pohjois-Amerikan itäosassa. Lajeja on yhteensä 220, ja ne luokitellaan viiteen sukuun kuuluviksi. Eniten lajeja on kuusamien (Lonicera) suvussa, siinä on 180 lajia.[2]
Alaheimon suvut:[6]
- Heptacodium
- Leycesteria – tähkäkuusamat
- Lonicera – kuusamat eli tuoksukuusamat
- Symphoricarpos – lumimarjat
- Triosteum – kuumejuuret
3. Linnaeoideae Raf.
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaheimoon kuuluu pääasiassa pensaita, kun taas eräät lajit ovat enemmän tai vähemmän ruohovartisia. Kukissa on neljä- tai kuusilehtinen ulkoverhiö (epicalyx), ja uloin terälehti on mettä erittävä ja turvonnut. Heteenpalhot ovat karvaisia. Hedelmä on usein muuntuneen verhiön ja/tai kukan suojusten suojaama. Alaheimossa on kuusi sukua ja 32 lajia, jotka ovat levinneet sirkumboreaalisesti (vanamot), Meksikoon (abeliat) ja Kiinaan ja Japaniin (viisi sukua).[2]
Alaheimon suvut:[7]
- Abelia R.Br. – abeliat
- Diabelia Landrein
- Dipelta Maxim.
- Kolkwitzia Graebn. – kellokuusamat, vain laji kellokuusama (K. amabilis, syn. Linnaea amabilis)
- Linnaea L. – vanamot
- Vesalea M.Martens & Galeotti
4. Nimeämätön alaheimo: Zabelia Makino
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suvun Zabelia neljä lajia ovat pensaita ja kasvavat Keski-Aasiassa Tienšanin vuoristossa ja Kauko-Idässä. Lehdet ovat ehytlaitaisia, ja kanta on turvonnut ja peittää hankasilmun. Ulkoverhiössä on kuusi tai 14 lehteä. Mesiäinen koostuu neljästä tiiviistä karvarivistä.[8]
5. Morinoideae
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaheimon kasvit ovat rotevia monivuotisruohoja, joilla on eteerisiä öljyjä. Varret ovat onttoja. Lehdet sijaitsevat vastakkaisesti ja lehtipari on kasvanut kannoistaan yhteen. Lehdet ovat piikkisiä tai pariosaisia, harvoin ehytlaitaisia, ja kourasuonisia. Kukinto koostuu perättömistä ja kiehkuraisista viuhkoista. Kukissa on 12-särmäinen ulkoverhiö, ja kukat ovat vahvasti vastakohtaisia. Verholehtiä on neljä, ja hedeparit kiinnittyvät teriötorveen eri korkeuksille. Siemenissä on kirjava endospermi.[2]
Alaheimossa on kaksi tai kolme sukua (mm. kiehkuriot Morina) ja 13 lajia. Levinneisyys ulottuu hajanaisesti Balkanilta Keski-Aasiaan ja Kiinaan.[2]
6. Valerianoideae Raf.
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaheimo on entinen heimo virmajuurikasvit (Valerianaceae), ja sen edustajat ovat usein pahanhaluisia ruohoja, joilla on vastakkaiset ja toisinaan pareittain toisiinsa kiinni kasvaneet lehdet ja melko pienet kukat. Toisinaan kasvit ovat kaksikotisia, jolloin hede- ja emikukat sijaitsevat eri kasviyksilöissä. Kukinto on viuhkomainen. Yhdislehtinen teriö on enemmän tai vähemmän säteittäinen, ja kukassa on tukilehtiä, muttei ulkoverhiötä. Verhiö on pieni, ja uloin terälehti on tavallisesti kannuksellinen. Heteitä on yhdestä viiteen, tavallisesti kuitenkin kolme. Hedelmä on verhiön suojaama.[2]
Alaheimoon kuuluu 17 sukua ja 315 lajia, jotka kasvavat pohjoisessa lauhkeassa vyöhykkeessä, erityisesti Välimerenmaissa, ja Etelä-Amerikan Andeilla, missä kasvaa puolet alaheimon lajeista. Runsaslajisimmat suvut ovat virmajuuret (Valeriana) ja vuonankaalit (Valerianella). Edellisessä on 200 lajia, jälkimmäisessä 80.[2]
Virmajuurikasvisuvut:[9]
- Aligera Suksd.
- Aretiastrum (DC.) Spach
- Astrephia Dufr.
- Belonanthus Graebn.
- Centranthus Lam. & DC. – virmat
- Fedia Gaertn. – virmakat
- Nardostachys DC. – nardusjuuret
- Patrinia Juss. – keltavirmat
- Phuodendron (Graebn.) Dalla Torre & Harms
- Phyllactis Pers.
- Plectritis (Lindl.) DC.
- Pseudobetckea (Hock) Lincz.
- Stangea Graebn.
- Valeriana L. – virmajuuret
- Valerianella Mill. – vuonankaalit
7. Dipsacoideae Eaton
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Alaheimoa on aiemmin pidetty omana purtojuurikasvien (Dipsacaceae) heimona. Siihen kuuluu ruohoja, jotka voivat olla joskus pensasmaisia. Lehdet ovat vastakkaisasentoisia. Kukinto on tavallisesti mykerömäinen ja suojuslehdellinen. Kukat ovat enemmän tai vähemmän vastakohtaisia, ja niissä on hyvin kehittynyt ulkoverhiö. Hedelmä on kuiva ja yksisiemeninen.[2]
Alaheimon 11 sukua ja 290 lajia kasvaa Euraasiassa Pohjois-Euroopasta Malaijien saaristoon asti, Pohjois- ja Itä-Afrikassa. Erityisen runsaasti lajeja on Välimerenmaissa. Runsaslajisimpia sukuja ovat piirtotörmäkukat (Scabiosa, 80 lajia), kirahvinkukat (Cephalaria, 65 lajia) ja ruusuruohot (Knautia, 60 lajia).[2]
Alaheimon suvut:[10]
- Cephalaria Schrad. ex Roem. & Schult. – kirahvinkukat
- Dipsacus L. – karstaohdakkeet eli karttaohdakkeet
- Knautia L. – ruusuruohot
- Lomelosia Raf. – pistetörmäkukat[11]
- Pterocephalus Adans. – sulkalatvat
- Scabiosa L. – piirtotörmäkukat eli törmäkukat
- Succisa Haller – purtojuuret
- Succisella Beck – kerälatvat
- Triplostegia Wall. ex DC.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since]. http://www.mobot.org/MOBOT/research/APweb/. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ ITIS (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h i j k l Stevens, P. F. (2001 onwards). Angiosperm Phylogeny Website. Version 12, July 2012 [and more or less continuously updated since.] mobot.org. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ Stevens 2001–, viittaus 6.8.2022.
- ↑ Watson, L. & Dallwitz, M.J.: The families of flowering plants 1992–2009. Institute of Botany, Chinese Academy of Sciences. Arkistoitu 20.2.2005. Viitattu 23.7.2009. (englanniksi)
- ↑ Lorentz Bolin & Lennart O. A. von Polin: ”Kasvien selityksiä, 5. heimo Kuusamakasvit (Caprifoliáceae)”, Värikuvakasvio, s. 143–144. Suomentanut Eino Kärki. WSOY, Porvoo.
- ↑ List of genera in Caprifoliaceae mobot.org. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ List of genera in Caprifoliaceae-Linnaeoideae mobot.org. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ Stevens 2001–, viittaus 20.12.2014.
- ↑ List of Genera in Valerianaceae data.kew.org. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ List of genera in Dipsacaceae mobot.org. Viitattu 21.11.2017.
- ↑ Govaerts, R. et al.: Lomelosia Raf. Plants of the World Online. Royal Botanic Gardens, Kew. Viitattu 7.3.2023. (englanniksi)