Betty Elfving

Betty Elfving

Betty Gustafva Lovisa Elfving (16. maaliskuuta 1837 Pori – 29. lokakuuta 1923 Turku), kirjailijanimeltään Aura, oli suomalainen romaanikirjailija. Hänet tunnetaan historiallisista romaaneista, jotka saavuttivat aikoinaan suosiota erityisesti nuorten keskuudessa.

Henkilöhistoria

Ennen kirjojen julkaisemista

Betty Elfving syntyi Porissa vuonna 1837 keskiluokkaiseen perheeseen. Hänen isänsä oli professori Johan Fredrik Elfving, joka oli alkujaan sepän poika, mutta nousi silloisessa säätyjärjestyksessä poikkeuksellisen korkealle: professoriksi ja piirilääkäriksi. Äidin nimi oli Vendla Elfving (omaa sukua Sucksdorff), ja hän kuului loviisalaiseen porvarissukuun.

Betty Elfvingin koti oli ruotsinkielinen, mutta Elfvingistä tuli jo nuorena innokas suomen kielen ystävä. Siitä huolimatta hän kirjoitti romaaninsa ruotsiksi, josta ne käännettiin suomeksi. Ruotsiksi Elfvingin teoksia ei ilmestynyt lainkaan. Elfving oli kiinnostunut myös Suomen historiasta, mikä näkyy hänen teoksissaan. Suomen kielen harrastuksessa Betty Elfving erosi täydellisesti nuoremmasta veljestään, kasvitieteen professori Fredrik Elfvingistä, joka kuului kiihkeimpiin ruotsinmielisiin. Poliittisesti Betty Elfving oli lähellä nuorsuomalaisia piirejä.

Elfving oli Suomalaisessa teatterissa vaikuttaneen Emilie Bergbomin läheinen ystävä. He olivat tutustuneet toisiinsa 1870-luvulla naisille luentoja pitävässä seurassa Naisakatemiassa, ja he olivat kirjeenvaihdossa keskenään Bergbomin kuolemaan asti. Elfvingille lähettämissään kirjeissä Bergbom saattoi purkaa huoliaan, joista hän ei pystynyt puhumaan muiden kanssa. Elfvingin läheisestä suhteesta Bergbomiin kertoo sekin, että he tekivät yhdessä Bergbomin veljen Kaarlo Bergbomin kanssa Tukholmaan, Kööpenhaminaan ja Berliiniin suuntautuneen matkan.

Kirjallisen uran alku ja Härkmannin pojat

Kirjallisen uransa Elfving aloitti vasta 50-vuotiaana ja silloinkin salanimellä Aura, kuten aiemmin oli varsinkin naisilla yleisenä tapana, sillä naisten kirjoittaminen ei ollut samalla tavalla hyväksyttyä kuin miesten. Hänen esikoisteoksensa oli Härkmannin pojat, isonvihan ajoista kertova historiallinen sotaromaani. Teoksen päähenkilöinä ovat Keuruun kirkkoherran pojat Miihkali ja Yrjö Härkman, jotka sota Venäjää vastaan tempaisee mukaansa, Miihkalin vaimo Elina ja Karjalasta kotoisin oleva Alli. Härkmanin pojat perustuvat historiallisesti todellisiin papin poikiin Gabriel, Juhana ja Kustaa Herpmaniin, jotka puolustivat kotiseutuaan venäläisiä vastaan vuosina 1714–1715.

Miihkalin ongelmana on valinta sotilaallisen ja hengellisen toiminnan välillä; lopulta hän päätyy mukaan sotaan. Alli puolestaan etsii mahtimiesten joukosta apua orjuuteen joutuneelle perheelleen, mutta kohtaa vain pettymyksiä. Miihkalin, Elinan ja Allin ympärille rakentuu kolmiodraama, joka kyseenalaistaa muuten sankarina näyttäytyvän Miihkalin hyveellisyyden. Sankaruus onkin Härkmannin pojissa problematisoitu tavalla, joka on usein vierasta ajan muulle sotakirjallisuudelle.

Härkmannin pojat kuvaa Ruotsin armeijan ylipäällikköä Lybeckerin varsin kriittisessä valossa, kun tämä on kiinnostuneempi lemmikkiporsaastaan kuin armeijan johtamisesta. Teoksessa sankariksi nostetaan sen sijaan kenraalimajuri Armfelt, joka on kuitenkin voimaton esimiehensä ponnettomuuden edessä. Ruotsille tappiollinen sota pyritään kääntämään Suomen itsenäisyyden voitoksi. Esimerkiksi Topeliuksen teoksiin verrattuna Elfving esittää ruotsalaiset kielteisemmässä valossa.

Romaanissa on huomattavaa se, että varsinaista taistelua ei juuri kuvata, vaikka sota on jatkuvasti läsnä. Teos rakentuu kohtauksittain siirtymällä tapahtumasta toiseen. Väliin jäävää aikaa ei tarkemmin selitetä. Tässä voi nähdä vaikutteita näytelmäkirjallisuudesta. Romaaniin sisältyy myös historiankirjoitusta muistuttavia jaksoja, joissa selitetään tapahtumien ja henkilöiden taustoja. Omaan aikaansa suhteutettuna ne ovat varsin päteviä.

Laaja, kaksiosainen historiallinen romaani Vuosisatojen perintö toi Elfvingille kaksi kirjallisuuspalkintoa.

Teatteri ja Vuosisatain perintö

Elfving avusti Suomalaista teatteria Turussa keräämällä rahaa ja osallistumalla järjestelyihin. Hän oli myös valmis auttamaan, kun Bergbomit pohtivat teatterin siirtämistä Turkuun. Elfving kirjoitti itse Yrjö Maunu Sprengtportenista kertovan näytelmän Sprengtportenin oppilaat, jonka esittämisen Suomalaisessa teatterissa sensuuri kuitenkin kielsi talvella 1890. Näytelmän esitti Jalmari Finnen johtama Maaseututeatteri vasta suurlakon jälkeen vuonna 1905, mutta se ei silloin saavuttanut mainittavaa menestystä.

Vuonna 1902 Elfving julkaisi toisen historiallisen romaaninsa Vuosisatain perintö, joka ilmestyi kahdessa osassa (1. osa Arpaa heittettäissä, 2. osa Murrosaikana). Teos sijoittuu pikkuvihan aikoihin. Päähenkilönä on historiallisesti todellinen Maria Sprengtport ja venäläinen upseeri Attila, jotka ajavat Suomen itsenäisyyttä. Teoksellaan Elfving sai sekä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran palkinnon että Valtion kirjallisuuspalkinnon.

Vuosisatain perintö jäi Elfvingin viimeiseksi teokseksi. Hän kuoli vuonna 1923 kotikaupungissaan Turussa. Härkmanin pojista otettiin hänen kuolemansa jälkeen 1926 kolmas painos, mutta sittemmin Elfving on jäänyt unohduksiin, eikä häntä juuri huomioida kirjallisuushistorioissa. Osittain tämä johtunee hänen tuotantonsa suppeudesta, osittain teosten romanttisesta luonteesta sekä kansallisesta ja uskonnollisesta paatoksesta.

Yleistä tuotannosta

Elfvingin tuotanto kuuluu vahvasti romantiikan kirjalliseen suuntaukseen, ja siinä voi nähdä vaikutteita Zacharias Topeliuksen romaaneista ja Runebergin teoksista, myös luonnonkuvauksessa. Toisaalta historiallis-aatteelliselta pohjalta teoksissa on yhtäläisyyksiä Yrjö Koskisen Suomen kansan historian kanssa. Se ei ole ihme, sillä Topelius ja Koskinen kommentoivat Elfvingin teosten käsikirjoituksia. Agathon Meurman toimi Elfvingin ateljeekriitikkona ja toimitti teosten suomennokset. Ulkomaisista esikuvista lienevät Elfvingin tuotantoon vaikuttaneet eniten Walter Scottin romaanit.

Elfvingin romaanien naisten rooli sodassa on kuitenkin ilmeisen poikkeava mieskirjailijoihin verrattuna ja voi rinnastua esimerkiksi Fredrika Runebergin historiallisten romaanien naisnäkökulmaan. Elfvingin naishahmot murtavat Fredrika Runebergin naisia vahvemmin naisen sosiaalisia rajoja, kuten Härkmannin poikien Alli, joka seuraa sotajoukon mukana ilmeisesti kuitenkaan osallistumatta varsinaisiin taisteluihin. Miihkal koettaa estää Allia lähtemästä sotaan, koska tämä on ”ainoastaan nainen, niinkuin linnunpoika palavassa hongassa”, mutta estely kumotaan:

»Mitä nyt sanoitte, olen itsekin monesti sanonut», vastasi Alli, suruissaan kumartuen työhönsä, »mutta turhahan on ajatella vaaroja, joita ei vielä näe, mikä minun täytyy tehdä, se on tehtävä, eikä minun tieni tule synkemmäksi, kuin Hän tahtoo, joka on levittänyt ajan synkät varjot kaikkien meidän ylitsemme. Jospa minun voimani ei olisi niin vähäinen! Jospa olisin mies!»

Alli pukeutuu miehen vaatteisiin mennessään venäläisten leiriin seurassaan poikaansa sotaan seuraava Iikka. Myös Vuosisatain perinnön Maria Sprengtport seuraa, vaikka on nainen.

Elfvingin teokset ovat voimakkaasti uskonnollisia, ja päähenkilöt viittaavat usein Jumalaan, kuten Allikin yllä olevassa katkelmassa. Isänmaallisuus kietoutuu yhteen uskonnollisuuden kanssa rukouksissa, että taistelu voitettaisiin. Tältä osin Elfvingin kirjojen voi nähdä tukevan aikansa kansallista ideologiaa, jota Härkmannin poikien ilmestyessä jo 1880–1890-lukujen realismi rikkoi. Toisaalta Elfvingin kansankuvausta kiitettiin arvosteluissa, vaikka se ei ollut aivan yhtä ihannoivaa kuin esimerkiksi Runebergillä (esimerkiksi Härkmannin poikien Antero).

Teokset

• Härkmannin pojat (Werner Söderström 1887; toinen painos vuonna 1908 nimellä Härkmanin pojat)
• Sprengtportenin oppilaat (julkaisematon)
• Vuosisatain perintö 1. osa, Arpaa heittettäissä – 2. osa, Murrosaikana (Werner Söderström 1902; yhteisniteenä vuonna 1914)

Lähteet

• Aspelin-Haapkylä, Eliel: Suomalaisen teatterin historia II.
• Autio, Veli-Matti: Fredrik Elfving, Kansallisbiografia (Arkistoitu – Internet Archive)
• Elfving, Betty: Härkmanin pojat.
• Huhtala, Liisi: Betty Elfving Kansallisbiografia.
• Kallio, O. A.: Uudempi suomalainen kirjallisuus.
• Kirjastot.fi: Betty Elfving
• Betty Elfving SKS:n kirjailijamatrikkelissa (toimimaton linkki)
• Syväoja, Hannu: ”Suomen tulevaisuuden näen”: nationalistinen traditio autonomian ajan historiallisessa romaanissa ja novellissa.
• Syväoja, Hannu: Luonnon politisointi autonomian ajan kaunokirjallisuudessa (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Auran e-kirjoja Projekti Lönnrotilta sekä Project Gutenbergiltä