Jalmari Finne

Jalmari Finne
Henkilötiedot
Syntynyt	11. elokuuta 1874 Kangasala
Kuollut	3. tammikuuta 1938 (63 vuotta) Helsinki
Ammatti	kirjailija, suomentaja, teatterinjohtaja sekä suku- ja asutushistorioitsija
Kirjailija
Äidinkieli	suomi
Aikakausi	1900-luku
Tyylilajit	romaanit, näytelmät, Kiljusen herrasväen seikkailut
Esikoisteos	näytelmä Me (1908)
Palkinnot
Finnen kunniaksi on nimetty Pirkanmaan Plättä, kotimaiselle nuortenkirjalle vuosittain myönnettävä palkinto
Aiheesta muualla
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Jalmari Finne ja Erkki Melartin 1890-luvulla.

Mariankatu 28, Helsinki

Adolf Jalmari Finne (11. elokuuta 1874 Kangasala – 3. tammikuuta 1938 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, suomentaja, teatterinjohtaja sekä suku- ja asutushistorioitsija. Hänen nykymaineensa perustuu erityisesti Kiljusen herrasväestä kertovaan kirjasarjaan.

Perhetausta ja nuoruus

Jalmari Finnen vanhemmat olivat kirjakauppias Johan Adolf Gustaf Finne (1847–1926) ja Vilhelmina Westerling (1846–1926). Finnen isä Johan Adolf Gustaf Finne oli Tampereella asuneen varatuomari, asianajaja Gustaf Adolf Finnen (1801–1867) ja tämän kotitalossa Kangasalan Monickalassa Rosilan puustellissa piikana olleen, Alajärveltä kotoisin olleen Ulrika Frabackan (1824–1872) avioton lapsi. Finnen suvun ensimmäinen tunnettu jäsen oli noin 1620–1660 elänyt Erik Finne. Suvun miehet osallistuivat Suuren Pohjan sodan, Pikkuvihan, Kustaa III:n sodan ja Suomen sodan taisteluihin. Finnen lapsuudessa hänen perheensä piti kauppaa Kangasalan keskustassa. 1885 perhe muutti Helsinkiin. Finne pääsi ylioppilaaksi 1894 Helsingin Suomalaisesta normaalilyseosta. Näyttelijä Olga Poppius ja taiteilija, opettaja Hilkka Finne olivat Jalmari Finnen sisaria.

Ohjaaja ja kirjailija

Finne opiskeli Helsingin yliopistossa vuoden verran estetiikkaa ja kieliä. Hän lähti 1895 ulkomaiselle opintomatkalle ja perehtyi matkan aikana teatterityöhön niin että Finnen palattua 1896 Suomeen Kaarlo Bergbom pyysi häntä Suomalaisen Teatterin ohjaajaksi. Finne toimi ohjaajana Suomalaisessa Teatterissa 1896–1903 ja johtajana ensin Kansallisteatterissa 1903–1904 ja sitten Viipurin Maaseututeatterissa 1904–1907 ja uudelleen 1913–1914. Vuonna 1879 toimintansa lopettaneen Suomalaisen Oopperan henkiin herättäminen tapahtui Viipurissa 1905, jolloin siellä Finnen aloitteesta ja johtamana esitettiin ooppera Kaarle-kuninkaan metsästys. Finne esitytti Helsingissä vuonna 1908 Erkki Melartinin Aino-oopperan ja Oskar Merikannon Elinan surma-oopperan, joihin hän itse kirjoitti libretot.

Teatteriuransa jälkeen Finne toimi vuodesta 1907 alkaen vapaana kirjailijana. Finnen kahdeksanosainen lastenkirjasarja hullunkurisesta Kiljusen herrasväestä ilmestyi vuosina 1914–1925. Sen lisäksi hän kirjoitti muita romaaneja ja näytelmiä. Finnen suomennoksiin kuuluu esimerkiksi Maurice Maeterlinckin ja Maurice Leblancin romaaneja ranskan kielestä, Zacharias Topeliuksen libretto Fredrik Paciuksen oopperaan Kung Karls Jakt sekä Richard Wagnerin oopperalibretto Valkyyria saksan kielestä. Historioitsijana hänen suuri saavutuksensa oli aloittaa Suomen asutuksen yleisluettelo. Finne harrasti myös sukututkimusta, grafologiaa, säveltämistä ja sanoittamista. Kaikkiaan Finne teki neljännesvuosisadan aikana 70 laajempaa tahi suppeampaa kaunokirjallista teosta.

Finne käänsi suomen kielelle lähes 200 näytelmää ruotsin-, norjan-, tanskan-, saksan-, ranskan ja englanninkielistä ja hän suomensi myös ooppera- ja operettilibrettoja. Jo vuonna 1895 esitettiin Finnen ensimmäinen näytelmä Miranda ja pari hänen näytelmäsuomennostaan. Finnen oma näytelmätuotanto käsitti muun muassa näytelmät, laulunäytelmät ja operetit Harvialan tarina, Kauppaparooni, Adrairabilis, Sysmäläinen näytelmänä ja operettina, Pikku kreivitär, Jaakko Ilkka Nokialla, Isänmaan tähden, Kahden isän poika, Rakas univormu. Monet Finnen näytelmät kuten Pitkäjärveläiset, Tampere, Suutarin tyttäret ja Maria Kristiina kuvasivat Tampereen ja sen lähiseudun kansanelämää tuomiokirjoihin tai muihin asiakirjoihin pohjautuen. Finnen ensimmäinen huomattava romaani oli 1909 ilmestynyt turkulaisten 1600-luvun ylioppilaiden elämää kuvaava Ylioppilaita. Helsingin ylioppilaselämää kuvaili romaani Kultainen nuoruus ja useiden Finnen muiden romaanien aiheet ovat Suomen historiasta (Nuijasota, Sysmäläinen, Lapsikuningas ja hänen soturinsa, Vuosisatain vaatimus, Pyhä Birgitta ja Historiallisia rakkauskirjeitä). Vakava-aiheisia olivat romaanit Äidit, Sammuva valo ja Ikuinen kysymys ja humoristinen romaani oli Hämäläisiä. Finnen jännitysromaaneja olivat Verinen lyhty ja Kohtalon käsi ja toimintaromaaneja Terve mies ja Saapasvarsi. Finne suomensi myös useita kymmeniä romaaneja.

Finne suku- ja asutushistorian tutkijana

Finne alkoi vuonna 1908 suorittamaan valtionarkistossa ja Hämeen kirkonarkistoissa tutkimuksia hämäläisten talonpoikaissukujen vaiheista. Hän havaitsi pian että asiakirjoista saatuja tietoja piti saada jollakin tavoin järjestelmällisesti luetteloitua. Finne alkoi työskentelemään ensin itse, sitten palkkaamiensa apulaisten avustamana, laatiakseen yhtenäisen korttijärjestelmän kaikista Hämeen ja osittain lähimmän Satakunnan seutujen asukkaista, täydentämällä rippikirjoista ja seurakuntien historiakirjoista saatuja henkilötietoja perunkirjoituskirjain, manttaaliluetteloiden ja tuomiokirjain antamin tiedoin. Näin syntyivät yli 20 vuotta kestäneen työn jälkeen sukututkimuksessa käytetyt Jalmari Finnen Kokoelmat. Näiden kokoelmien avulla voitiin selvittää talonpoikaisten sukujen sukujohtoja ja myös monien muuten selvittämättömiksi jääneiden sivistyssukujen sukujohdot. Finnen tutkimusjärjestelmä käsitti vuosien 1539 ja 1809 välisen ajanjakson ensimmäisestä maakirjasta Ruotsin vallan loppuun. Tämän jälkeiseltä ajalta oli riittävän selvät tiedot saatavissa kirkonkirjoista.

Finne sitoi tutkimuksissaan ihmiset asutuksen perusteella aikaansa ja toisiinsa. Näin syntyivät hänen Hämettä koskevat kokoelmansa, jotka käsittivät ihmiset luetteloituina pitäjittään, kylittäin ja taloittain. Jokaisen talon kohdalle sijoitettiin vuosittain talon asukkaat ja näin voitiin luettelosta myös vuosi vuodelta seurata talon omistusta. Finnen järjestelmän perusajatus oli se, että jokainen ihminen oli täydellisesti määrättävissä sen kautta, että hänellä oli nimi, hän oli asunut jossakin ja elänyt määrättyjen vuosien aikana. Järjestelmän runko muodostettiin maakirjojen, kymmenysveroluetteloiden ja manttaaliluetteloiden avulla ja sen jälkeen voitiin muualta saadut irralliset tiedot liittää siihen mukaan kukin omalle paikalleen. Finne alkoi oma-alotteisesti ja omin varoin suorittaa sukututkimusta Hämeen ja ylisen Satakunnan alueilta aina 1900-luvulle saakka. Vuonna 1928 eduskunta myönsi varoja tutkimustyön jatkamiseen ja laajentamiseen valtion toimesta koko Suomea käsittäväksi Suomen asutuksen yleisluetteloksi ja tämä työ käynnistyi Finnen johdolla. Ylisen Satakunnan ja Hämeen osalta työ valmistui vuoteen 1934 mennessä.

Finne, Kiljuset ja Etsivä Keskuspoliisi

Etsivän Keskuspoliisin (EK) päällikkö Esko Riekki kuului Jalmari Finnen ystäväpiiriin. Finne hyödynsi tätä yhteyttä nuortenkirjoissaan. Valkoinen torakka -kirjassa esiintyvät toimeliaat poliisihahmot nimillä Esko, Urho ja Janne. Esko Riekin hahmo näyttäytyy myös Kiljusen herrasväessä.

Suhde oli molemminpuolisesti hyödyllinen. Suojelupoliisin historiikin (2009) mukaan Finne välitti Riekille "seurapiireistä" saamiaan tietoja yhteiskunnallisesta liikehdinnästä. Vuonna 1931 Finne raportoi Lapuan liikkeen ja Maakuntain liikkeen suhteista. EK hyödynsi Finnen grafologiaharrastusta: esittelijä Freedy Kekäläinen ihaili Finneä ja piti tätä esikuvanaan grafologia-asioissa.

Viimeiset vaiheet ja jälkimaine

Finne kuoli 63-vuotiaana tammikuussa 1938 pitkälliseen ja vaikeaan sairauteen Salus-sairaalassa Helsingissä. Hänet on haudattu synnyinpitäjänsä Kangasalan hautausmaalle.

Finne pystytti Kangasalan hautausmaalle muistokiven menneiden sukupolvien tuntemattomille vainajille ja tätä esimerkkiä seurattiin monella muullakin paikkakunnalla. Hän lahjoitti Kangasalan kirkolle kastemaljan, messukasukan ja kirkonkellon sekä Isonkyrön kirkolle pitäjän vaakunan. Finnen aloitteesta pystytettiin myös Tammelaan hakkapeliittain patsas.

Finnen muistelmateos Ihmeellinen seikkailu. Ihmisiä, elämyksiä, mietteitä ilmestyi postuumisti 1939. Omaelämäkerraksi tarkoitettu käsikirjoitus jäi kirjailijalta keskeneräiseksi hänen kuollessaan, ja valmiiksi sen toimitti Yrjö Kivimies. Valitut teokset julkaistiin vuonna 1957 yksiniteisenä. Se sisältää romaanit Nuijasota I–II ja Sysmäläinen.

Vuonna 1940 aloitti toimintansa Jalmari Finnen säätiö, jonka perustamisesta Finne oli määrännyt testamentissaan. Säätiön tehtävä on "jatkaa Jalmari Finnen elämäntyötä erityisesti historian tutkimuksen alalla". Se on myös jakanut apurahoja vuodesta 1965 alkaen.

Finnen kunniaksi on nimetty Pirkanmaan Plättä, kotimaiselle nuortenkirjalle vuosittain myönnettävä palkinto. Ensimmäisenä palkinnon sai Anni Polva teoksestaan Tiinakin ratsastaa vuonna 1975. Palkinto on saanut nimensä Kiljusen perheen kuopuksen Plätän mukaan.

Finnen teoksia

Kiljusen herrasväki -sarja

Pääartikkeli: Kiljusen herrasväki

• Kiljusen herrasväki, 1914
• Kiljusen herrasväen uudet seikkailut, 1916
• Kiljusen herrasväki satumaassa, 1916
• Kiljusen Plättä, 1917
• Kiljusen herrasväki partiolaisina, 1918
• Luru Kiljunen ja hänen Hömppänsä, 1919
• Kiljusten vallankumous, 1921
• Kiljuset palaavat, 1925

Muita romaaneja

• Ylioppilaita : kuvaus pohjalaisista ylioppilaista Turun yliopistossa, 1909
• Hämäläisiä : kirja yksinkertaisista ihmisistä, 1910
• Sysmäläinen : humoristinen historiallinen romaani, 1910
• Akseli Terä : romaani liike-elämästä, 1912 (salanimellä Eino Talma)
• Lapsikuningas ja hänen soturinsa : historiallinen seikkailuromaani, 1912
• Nuijasota I–II, 1913–1945
• Rakkaudentarina : historiallinen romaani, 1913
• Terve mies, 1915
• Äidit. Romaani kansannaisista, 1915
• Vuosisatain vaatimus : historiallinen romaani, 1918
• Valkoinen torakka -sarja
  • Valkoinen torakka, 1927
  • Tuhatmarkkanen, 1927
  • Prinsessa, 1932
• Verinen lyhty : rikosromaani, 1928
• Kohtalon käsi : rikosromaani, 1929
• Ikuinen kysymys, 1930
• Sammuva valo : romaani kielitaistelusta, 1931
• Saapasvarsi, 1932, 2. painos 1946 nimellä Vesisuonia

Näytelmiä

• Gabriel Tuderus : historiallinen näytelmä, 1904
• Piispa Tuomas : historiallinen näytelmä, 1904
• Me, 1908
• Kun ollaan neroja, 1908
• Aino : musiikkidraama ; säveltäjä Erkki Melartin, 1909
• Eduskuntalaisten koulu : 1-näytöksinen pila, 1910
• Elinan surma : ooppera, säveltänyt Oskar Merikanto, 1910 (oopperalibretto Gustaf von Numersin samannimisen näytelmän (1891) pohjalta)
• Palkankoroitus : 1-näytöksinen pila, 1910
• Helena : 1-näytöksinen musiikkidraama ; säveltänyt Aarre Merikanto, 1912
• Admirabilis, 1917
• Kauppaparooni : huvinäytelmä, 1917
• Isänmaan tähden, 1921
• Kiljuset : kolminäytöksinen lasten huvinäytelmä, 1923
• Pitkäjärveläiset : nelinäytöksinen huvinäytelmä, 1923
• Nuorten tuomio, 1926
• Rakas univormu, 1932

Muita teoksia

• Me. 1908
• Lapset : kuvauksia lapsille lapsista 1, Sankariajan lapsia, 1909
• Satujen maailma : Suomen kansan sadut. 1-2 kokoelma ; kuvittaneet Esther Hjelt-Cajanus ja Hilkka Rantaniemi, 1909-1910
• Satukontti ; kuvittaneet Venny Soldan-Brofeldt ja Ebba Masalin, 1910
• Olematonta taidetta ; kuvat piirtänyt P. Å. Laurén. 1910
• Vanhapoika lasten parissa, 1912
• Nuijasota : historiallinen kuvaus vuosien 1596 ja 1597 kapinan alkuvaiheista, 1913
• Kapinallisuutta : nuorten ajatuksia vanhoista. 1914
• Länsisuomalaisten sotilasvirkatalojen rakennuksista 1600-luvulla, 1917
• Janne Ankkanen sotajalalla ; kuvat piirtänyt Ola Fogelberg, 1918
• Lääkärin päiväkirja : novelleja, 1921
• Kaarlo Bergbom : henkilökuvaus. 1922
• Rautahelainen lipas : historiallinen kertomus, 1925
• Oma sukuni. 1935
• Ihmeellinen seikkailu : ihmisiä, elämyksiä, mietteitä. 1939
• Sukupolvien ketju : tutkisteluja kansastamme. 1943
• Valitut teokset ; johdannon kirj. Klaus Wuorenjuuri, 1957

Suomennoksia

• Edouard Pailleron : Kipinä : yksinäytöksinen komedia. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
• Leopold Adler : Kolme sanaa vaan : 1-näytöksinen huvinäytelmä. Weilin & Göös, Helsinki 1904
• Wolfgang Gyalu : Kuherrusajan kuluttua : 1-näytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
• Paul Perron : Minä ja anoppini : yksinäytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
• Ludwig Fulda : Neiti leski : yksi näytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
• Georg Richard Kruse : Sydämettömät : 1-näytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
• Demetrius Schrutz : Sähkörakkautta : yksi näytöksinen huvinäytelmä. Yrjö Weilin, Helsinki 1904
• Tyhmä-Jussi : 1-näytöksinen ilveily ; mukaelma ranskankielestä. Yrjö Weilin & Kumpp., Helsinki 1904
• Théodore Barrière : Taistelu ja voitto : huvinäytelmä yhdessä näytöksessä. Yrjö Weilin & Kumpp., Helsinki 1905
• H. G. Wells : Kun nukkuja herää : romaani. Otava 1907
• Maurice Leblanc : Arsène Lupin : hienonmaailman varastaiteilija ; alkulauseen kirjoittanut Jules Claretie ; ranskan kielestä suomensi Jalmari Finne. Karisto 1908, 3. tark. painos 1967 nimellä Arsène Lupin, herrasmiesvaras (alkuteos Arsène Lupin : gentleman cambrioleur)
• Maurice Leblanc : Arsène Lupin taistelussa Sherlock Holmesta vastaan 2. Karisto 1908
• Edmund Gosse : Henrik Ibsen. WSOY 1909
• Tristan Bernard : English spoken : 1-näytöksinen ilveily. Lilius & Hertsberg, Helsinki 1910
• Historiallisia rakkauskirjeitä ; koonnut ja suomentanut Jalmari Finne. Otava 1911
• Alexandre Dumas vanhempi : Mont-Criston kreivi. Otava 1911-1912 (alkuteos Le comte de Monte-Cristo)
• Alexandre Dumas vanhempi : Historialliset romaanit 6, Bastiljin valloitus : romaani Ranskan vallankumouksesta. Karisto 1918
• Alexandre Dumas vanhempi : Historialliset romaanit 7, Romaani Ranskan vallankumouksesta : Ange Pitou. Karisto 1918
• Laulujen sanoja operettiin "Nuoruuden kevät" : mukaelma ; säveltäneet Walter Kollo ja Willy Bredschneider. Kaarlo Saarnio, Helsinki 1919 (alkuteos Wie einst im Mai)
• Maurice Magre : Kultainen vasikka. Suomentaja, Helsinki 1920 (alkuteos Le veau d'or)
• Florence L. Barclay : Tyhjänä palautettu. Kustannusliike Minerva, Oulu 1920
• Richard Wagner : Valkyyria. Suomalainen ooppera, Helsinki 1920
• Richard Wagner : Nyrnbergin mestarilaulajat : 3-näytöksinen ooppera ; suom. Jalmari Finne. Suomalainen ooppera, Helsinki 1921
• Iloinen leski : 3-näytöksinen operetti ; laulujen sanat Victor Léon ja Leo Stein ; suom. Jalmari Finne ; säv. Frans Lehár ; orkesterille sov. Kyösti Teljo. Kotkan työväen teatteri, Kotka 1922
• Leo Stein ja Bela Jenbach : Hollantilaistyttö : laulujen sanat ; suom. Jalmari Finne ; säveltänyt Emmerich Kálmán. Kotkan työväen teatteri, Kotka 1923
• Leo Stein ja Bela Jenbach : Mustalaisruhtinatar : 3-näytöksinen operetti ; suom. Jalmari Finne ; säveltänyt Emmerich Kàlmàn. Joensuun teatteri, Joensuu 1925
• Maurice Leblanc : Arsène Lupin ja Sherlock Holmes ; Vaaleatukkainen nainen , 3. tark. painos Karisto 1968 (alkuteos Arsène Lupin contre Sherlock Holmes)

Finnen teosten filmatisointeja

• 1921 – Kiljusen pojat koulussa (ohjaus Jalmari Finne, lyhytelokuva; opettajan roolissa Joel Rinne)
  
• 1938 – Sysmäläinen (ohjaus Valentin Vaala; samannimisen romaanin (1910) pohjalta)
  
• 1939 – Rakuuna Kalle Kollola (ohjaus Kalle Kaarna; näytelmän Rakas univormu (1932) pohjalta)
  
• 1951 – Pitkäjärveläiset (ohjaus Wilho Ilmari; samannimisen näytelmän (1923) pohjalta)
  
• 1981 – Kiljusen herrasväki (ohjaus Matti Kuortti)
  
• 2022 – Kiljuset! (ohjaus Reetta Huhtanen)

Aiheesta muualla

• Vapaasti ladattavia Jalmari Finnen e-kirjoja Project Gutenbergiltä ja Projekti Lönnrotilta.
• Kansallisbiografia: Jalmari Finne. Viitattu 26.10.2008.
• Jalmari Finnen säätiö: Jalmari Finne. Viitattu 27.10.2008.
• Kiljusen herrasväki (1914) Jatkokertomuksia -blogissa.
• Jalmari Finnen lasten- ja nuortenkirjoja. Koonnut Katri Syrjälä. Tampere: Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutti. Viitattu 27.10.2008.
• Tapola, Päivi: Ajan paino. Jalkaväenkenraali K. A. Tapolan elämä. Tammi, Helsinki 2004. ISBN 951-31-3037-1
• Finne. Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita. Kotus
• Kl. U. Suomela : "Toiselta ja fiksummalta kannalta". Muistojen poreita Jalmari Finnestä, Suomen Kuvalehti, 22.01.1938, nro 3, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot

Jalmari Finnen lehtiartikkeleita :

• Miten rikos tulee ilmi, Suomen Kuvalehti, 21.04.1923, nro 16, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Miten rikos tulee ilmi II, Suomen Kuvalehti, 12.05.1923, nro 19, s. 18, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
• Miten rikos tulee ilmi III, Suomen Kuvalehti, 16.06.1923, nro 24, s. 14, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot