Arvoketju

Arvoketju (engl. value chain) on Harvardin yliopiston tutkijan Michael Porterin kehittämä malli yrityksen arvonmuodostusprosessista. Porter esitteli arvoketjun ensimmäisen kerran vuonna 1985 kirjassaan Competitive Advantage: Creating and Sustaining Superior Performance, New York, NY The Free Press.

Arvoketju on käsite, joka kuvaa jonkin hyödykkeen vaiheittaista jalostumista raaka-aineesta valmiiksi tuotteeksi. Jokainen arvoketjun vaihe, yksittäinen prosessi, nostaa tuotteen arvoa. Näitä vaiheita voivat olla esimerkiksi puuvillan kutominen langasta kankaaksi tai vaikkapa tietyn brändin liittäminen tuotteeseen. Arvoketjun viimeinen lenkki on jakelu, esimerkiksi kaupan vähittäismyynti.

Perustoiminnot

Porterin arvoketjussa perustoiminnoista tulologistiikka, operaatiot ja lähtölogistiikka muodostavat varsinaisen materiaalivirran. Tämän lisäksi perustoimintoihin kuuluvat myynti, markkinointi ja huolto. Vaikka Porter korostaakin integraation merkitystä, malliin sisältyy funktionaalisia rajaviivoja.

Koko arvoketjussa sen yksittäiset vaiheet toistuvat usein, esimerkiksi tulo ja lähtölogistiikka. Arvoketjusta olisi pyrittävä tekemään mahdollisimman yksinkertainen ja siitä olisi poistettava kaikki asiakkaalle arvoa tuottamattomat vaiheet.

Arvoketjumallin tarkoitus

Arvoketjumallin tarkoitus oli maksimoida ketjun tehokkuutta kustannuksia pienentämällä. Porterin malli perustui siis tutkimuksiin, joissa organisaatioita tutkitaan toimintojen sarjana, ja näiden koordinoinnista aiheutuvina kustannuksina. Näiden tutkimusten jälkeen on informaatioteknologia kuitenkin tehostanut merkittävästi tätä koordinointia.

Yrityksen arvoketju osana koko arvoketjua/toimitusketjua

Tuotetta valmistava yritys voi yritysstrategiansa mukaan toimia joko yhdessä tai useammassa arvoketjun vaiheessa. Tällöin puhutaan supistetusta ja laajennetusta arvoketjusta. Ydinosaamiseensa keskittyvä yritys toimii yleensä vain supistetussa arvoketjussa; muut jalostusprosessin vaiheet hoidetaan alihankintana muilta yrityksiltä. On kuitenkin huomattava, että tuotteen kilpailukyvyn markkinoilla määrää lopulta se, kuinka tehokas arvoketju kokonaisuudessaan on.

Yrityksen oma arvoketju on siis osa laajempaa arvoketjua, verkostoa, joka alkaa raaka-aineista ja päätyy asiakkaalle. Arvoa tuotetaan asiakkaalle siis suurelta osin koko verkostossa, ennen tai jälkeen omassa yrityksessä tapahtuvia toimintoja. Esimerkiksi autoteollisuudessa lähes 75 prosenttia auton kustannuksista aiheutuu ketjun muissa vaiheissa (alihankkijat ja jakelu) kuin oman yrityksen tuotannossa, ja tulo- ja lähtölogistiikassa. Samansuuntaisia lukuja on saatu IBMltä ja myös teollisuuden ulkopuolelta. Esimerkiksi sairaaloissa 15 prosenttia kustannuksista kohdistuu potilaan hoitoon, ja loput erilaisiin palveluihin kuten rahoitukseen, hallintoon, laitteisiin, rakennuksiin jne. (Koulopoulos, Thomas M., Roloff, Tom, 2006, Smartsourcing Drinving Innovation and Growth Through Outsourcing, Platinium Press)

Porter kuvasi kuitenkin yhden yrityksen arvoketjua. Useamman yrityksen yhteistyön aina raaka-ainelähteiltä käyttöön ja jopa kierrätykseen asti Porter nimeää arvojen järjestelmäksi (engl. value system). Myös tämä näkökulma on sittemmin arkikäytössä saanut nimen arvoketju.

Arvoketjun jaottelu

Arvoketjua voidaan kuvata myös neljällä eri tasolla:

1. Liiketoiminnan arvoketju: koko yritys asiakasryhmittäin: miten ja kenen kanssa toimitaan.
2. Yrityksen arvoketju: muodostuu eri toiminnoista yrityksen sisällä: kuinka toimitaan jotta erottaudutaan kilpailijoista ja saadaan kilpailuetua.
3. Ydinprosessin arvoketju: muodostuu eri ydinprosessin toiminnoista.
4. Toimintojen arvoketju: muodostuu pienestä toiminnosta tai kokonaisuudesta.

Aiheesta muualla

• Peruskäsitteitä (Arkistoitu – Internet Archive)
• Tuotannon prosessointi (Arkistoitu – Internet Archive)