Al-A’raf

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Faaraon vaimo löytää Mooses-lapsen ajelehtimassa Niilissä kehdon sisällä. Mooses on Koraanin useimmin mainitsema Jumalan lähettiläs.

Al-A’raf (arab. سورة الأعراف‎, suom. Kumpujen tai Rajamuurin suura) on Koraanin 7. suura. Se sisältää 206 jaetta ja lasketaan ajallisesti mekkalaisiin suuriin jakeita 163–170 lukuun ottamatta.[1] Al-A´raaf, »Rajamuuri», saa nimensä jakeessa 46 esiintyvästä lauseesta: »ja rajamuureilla seisoo miehiä, jotka tuntevat jokaisen hänen tuntomerkeistään.» [2] Hämeen-Anttilan mukaan teksti on käännetty väärin ja pitäisi kuulua "kummuilla seisoo miehiä."[1]

Erään selityksen mukaan nimi viittaa Paratiisin ja Helvetin erottavaan muuriin. Ne, joiden hyvät ja pahat teot ovat tasoissa, eivät pääse Paratiisiin eivätkä joudu Helvettiin vaan joutuvat seisomaan niitä erottavalla muurilla. Nämä muurilla seisovat kykenevät erottamaan kasvoja Paratiisista ja tervehtimään heitä, mutta eivät pysty liittymään heidän joukkoon, vaikka he niin haluaisivat. Lisäksi he näkevät Helvettiin ja anovat Jumalaa joutumasta sinne.

Sisältö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suuran alku kuuluu Ahsen-Bören suomennoksessa seuraavasti:[3][2]

  1. Alif, Laam, Miim, Saad.
  2. Tämä Kirjoitus on sinulle ylhäältä lähetetty, - siitä älköön olko huolta povessasi - varoittaaksesi ihmisiä sen perusteella, ja oikeauskoisille on se muistutukseksi.
  3. Noudattakaa sitä, mikä on Herranne teille lähettämää, älkääkä paitsi Häntä seuratko keitäkään muita, liittokumppaneiksi otaksuttuja. Mutta vähät pidätte te mielessänne!
  4. Kuinka monta kaupunkia olemmekaan hävittänyt! Ja rangaistuksemme kohtasi heidät yöllä tai heidän päivällislepohetkenään.
  5. Ja rangaistuksemme kohdatessa heidät eivät he voineet muuta sanoa puolustuksekseen kuin: »Olemme totisesti väärintekijöitä!»
  6. Ja totisesti alistamme kuulusteltaviksemme ne, joille (sanamme julistajia) lähetämme, ja totisesti kuulustelemme myös lähettiläitämme,
  7. ja tietäen asiat me osoitamme heille kaikki (heidän tekonsa); emmehän Me (heidän luotaan) poissa ollut.
  8. Sinä päivänä punnitaan itse Totuuden punnuksilla, ja ne, joiden vaakakuppi painuu raskaana, ovat onnellisia.
  9. Mutta ne, joiden vaakakuppi jää keveäksi, ovat sielunsa kadottaneita ihmisiä, koska suhtautuivat väärin Meidän tunnusmerkkeihimme.

Mystiset kirjaimet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suura alkaa jakeella 1, joka kuuluu: "ALM" (luetaan Alif, Lääm, Miim). Kaikkiaan 29 suuraa alkaa mystisillä kirjaimilla, joiden merkitystä on satoja vuosia yritetty selittää. Kuusi suuraa alkaa kirjaimilla ALM: 2, 3, 29, 30, 31 ja 32.[4]

Tabari kirjoitti 900-luvulla kirjaimista pitkän esseen, jossa hän kävi läpi erilaisia ehdotettuja ratkaisuja. Niihin kuuluivat ehdotukset, että kyseessä olisi Jumalan tai suuran nimi, Koraanin nimi, Jumalan ominaisuus, valafromula, jokaisella kirjaimella olisi oma merkitys, kyseessä on avauslause, kirjaimilla on numeroarvo, kyseessä olisi salaisuus jne. Tabari asettuu sille kannalle, että jokainen kirjain kantaa omaa merkitystään, joka koostuu useista merkityksistä, joihin kuuluvat Jumalan, nimi, hänen ominaisuutensa ja niin edelleen.[5]

Jaakko Hämeen-Anttila asettuu valaformulan kannalle.[6] Christoph Luxenberg etsii ratkaisua syyrialais-antiokialaisen kirkon perinteestä. Liturgiseen rukouskirjaan merkittiin lyhenteillä hetkijumalanpalveluksessa (Officium) käytetyt psalmit. Kristillisissä kirkoissa hetkijumalanpalvelus koostuu edelleen psalmeista, hymneistä ja Raamatun lukukappaleista. Kun käytössä ovat yksittäiset kirjaimet, ne voisivat olla viittauksia tiettyyn psalmiin ja kirjainyhdistelmät voisivat olla lyhenteitä. ALM on Abu Musa al-Haririn mukaan lyhenne arameankielisestä lauseesta ”Herra puhui minulle” (emar lii Maaryaa). Lause esiintyy usein Vanhassa Testamentissa.[4]

Varoittava kirjoitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkujakeet 2–9 toistavat Koraanissa jatkuvasti toistuvaa teemaa. Oikeauskoiset ovat Tuomiopäivänä onnellisia, vääräuskoiset saavat rangaistuksensa. Viimeisellä tuomiolla ihmisten teot punnitaan käyttämällä vaakaa, minkä jälkeen toiset tuomitaan Helvettiin, toiset pääsevät Paratiisiin (jakeet 8–9). Ajatus aritmeettisesta vaakatuomiosta, jossa hyvät teot punnitaan pahoja vastaan, on tullut Koraaniin ja islamiin Persian zarathustralaisuudesta.[7][8] Tuomiopäivän vaakatuomio tunnettiin myös jo muinaisessa Egyptissä.[1][9]

Aadamin tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aloitusta seuraavat jakeet 10–25 kertaavat Aadamin tarinan, joka esitettiin jo Lehmän suurassa (numero kaksi).

Muita profeettoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakeissa 59–93 kerrotaan Nooan, Huudin, Salihin, Lootin ja Shu'aibin tarinat.

Mooseksen tarina

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jakeet 103–162 on omistettu Mooseksen tarinalle. Jae 158 kertoo Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan Muhammedista, mutta se on islaminuskoon nojautuvaa tulkintaa; itse jakeessa ei kerrota profeetan nimeä, vaan sanotaan: "Uskokaa Jumalaan ja kansan parista nousseeseen profeettaan." Nimetön "profeetta" esiintyy Koraanissa 43 paikassa ja nimetön "Jumalan lähettiläs" eri muunnelmin yli kolmesataa kertaa. Sana muhammad esiintyy vain neljä kertaa.[10]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Goldziher, Ignaz: ”Read anew: islam and parsism”. Teoksessa: K.-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus Books, 1900/2013. ISBN 978-1-61614-825-6
  • Hämeen-Anttila, Jaakko: Koraanin selitysteos. Helsinki: Basam Books, 2008. ISBN 952-9842-15-5.
  • Koraani - opastus ja johdatus pahan hylkäämiseen ja hyvän valitsemiseen. Z.I. Ahsen Böre, 1942. Teoksen verkkoversio.
  • Luft, Ulrich: Rinnakkainen maailma – uskonkäsitykset. Teoksessa: Egypti. Faraoiden maa (toim. Regine Schulz ja Matthias Seidel), s. 416–431. Könemann, 2004. ISBN 3-8331-1109-7
  • Luxenberg, Ch.: Die syrische Liturgie und die „geheimnisvollen Buchstaben“ im Koran. Teoksessa: M. Gross & K-H. Ohlig (toim.) Schlaglichter, Die beiden ersten islamischen Jahrhunderte. (s. 411–456), s. 447. Hans Schiler, 2008.
  • Ohlig, Karl-Heinz: From Muhammad Jesus to prophet of the Arabs. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 251–307. Prometheus Books, 2013. ISBN 978-1-61614-825-6
  • St. Clair-Tisdall, W.: The Sources of Islam: A Persian Treatise. Translated and abridged by Sir William Muir. Teoksessa: Ibn Warraq (toim.) The Origins of the Koran., s. 227–348. Prometheus Books, 1998 (alkuteos 1901). ISBN 978-1-57392-198-5
  • Tabari: Selections from the Comprehensive Exposition of the Interpretation of the Verses of the Qur'an. Volume I. Te Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, 2017. ISBN 978 1911141 25 9

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c Hämeen-Anttila, 2008, s. 59–64
  2. ↑ a b Rajamuurin suura Islamopas.com. Viitattu 22.12.2022.
  3. ↑ Koraani, 1942
  4. ↑ a b Luxenberg, 2008, s. 446, 449
  5. ↑ Tabari: Selections from the Comprehensive Expositions of the Interpretation of the Verses of the Quran. Volume I, s. 477–494. The Royal Aal al-Bayt Institute for Islamic Thought, (ei vl.).
  6. ↑ Jaakko Hämeen-Anttila: Koraanin selitysteos, s. 16. Basam Books, 1997.
  7. ↑ Goldziher, 1900/2013, s. 346
  8. ↑ St. Clair-Tisdall, 1901, s. 284
  9. ↑ Hämeen-Anttila, 2008, s. 59–64; Luft, 2004, s. 423
  10. ↑ Ohlig, 2013, s. 272–273
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Al-A’raf.
Edeltävä suura:
Al-An’am 		Koraanin suurat Seuraava suura:
Al-Anfal
Al-An‘am

1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 39 40 41 42 43 44 45 46 47 48 49 50 51 52 53 54 55 56 57 58 59 60 61 62 63 64 65 66 67 68 69 70 71 72 73 74 75 76 77 78 79 80 81 82 83 84 85 86 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 100 101 102 103 104 105 106 107 108 109 110 111 112 113 114

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Al-A’raf&oldid=22581522”