Martti Luther

Wikipediasta
Tämä on vakaa versio, joka on katsottu 2. marraskuuta 2024.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Martin Luther” ohjaa tänne. Muita Martin Luther -nimisiä henkilöitä on täsmennyssivulla.
Martti Luther
Lucas Cranach vanhempi, Martin Luther, 1528.
Lucas Cranach vanhempi, Martin Luther, 1528.
Henkilötiedot
Syntynyt10. marraskuuta 1483
Eisleben, Saksin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut18. helmikuuta 1546 (62 vuotta)
Eisleben
Kansalaisuus saksalainen
Puoliso Katharina von Bora
Lapset Hans
Elisabeth
Magdalena
Martin
Paul
Margarethe
Ura
Uskontokunta luterilaisuus
Teokset 95 teesiä
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Osa artikkelisarjaa
Luterilaisuus
Lutherin sinetti
Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Kristinuskon risti

Martti Luther (/ˈlutːer/, saks. Martin Luther De-Martin Luther.ogg [ˈmaɐ̯tiːn ˈlʊtɐ]; (ohje) 10. marraskuuta 1483 Eisleben, Saksin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 18. helmikuuta 1546 Eisleben) oli saksalainen munkki ja teologi, jonka opetukset käynnistivät reformaation katolisessa kirkossa ja johtivat protestanttisen luterilaisen kirkkokunnan syntymiseen.

Lutherin ajatusten leviämistä edisti se, että hän kirjoitti kansankielellä eli saksaksi, ja että hänen kirjoituksiaan levitettiin uuden kirjapainotaidon avulla.[1] Luther piti Raamatun kääntämistä latinasta kansan kielelle tärkeänä. Hänen raamatunkäännöksensä ja muu kirjoitustyönsä kehittivät saksan kirjakieltä. Luther vaihtoi myös jumalanpalveluskielen kansankieliseksi, mikä synnytti kansankielisen virrenlaulun. Luther kirjoitti ja sävelsi itse useita virsiä.

Lutherin opin keskeiset opilliset korostukset tiivistyvät sisältöperiaatteeseen ja muotoperiaatteeseen. Sisältöperiaatteen mukaan ihminen pelastuu yksin armosta, yksin uskosta ja Kristuksen tähden. Muotoperiaate taas korostaa, että Raamattu on opin ja elämän ylin ohje.lähde?

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisvaiheet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martin Luther syntyi Hans ja Margaretha Lutherin poikana. Hänet kastettiin Toursin Pyhän Martin päivänä, jonka mukaan hän sai nimensä. Isä Hans työskenteli kuparikaivoksessa läheisessä Mansfeldissä ja toivoi pojastaan virkamiestä tuomaan perheelle lisää kunniaa. Nuori Martti lähetettiin opintielle Mansfeldiin, Magdeburgiin ja Eisenachiin. Vuonna 1501 hän kirjoittautui sisään Erfurtin yliopistoon opiskelemaan lakia. Nuori oppilas saavutti kandidaatin arvon vuonna 1502 ja valmistui maisteriksi 1505.

Jo nuorena Luther tunsi erityistä kiinnostusta hengellisiin asioihin ja hän pohti varsinkin suhdettaan Jumalaan. Ratkaisevan käänteen aiheutti raivoisa ukkosmyrsky kesällä 1505. Se iski Lutherin ollessa matkalla opiskelukaupunkiinsa Erfurtiin. Tästä säikähtäneenä hän rukoili apua: ”Auta, Pyhä Anna! Jos tästä selviän, ryhdyn munkiksi!”. Koska Lutherin henki säästyi, hän piti lupauksensa, erosi oikeustieteellisestä ja meni kaupungin augustinolaisluostariin isänsä vastustuksesta huolimatta.

Kamppailu rauhasta Jumalan kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luther omistautui nuorena veljenä täysin luostarielämälle. Hän pyrki tekemään hyviä töitä miellyttääkseen Jumalaa ja palveli toisia rukoillen heidän sielujensa puolesta. Rauha Jumalan kanssa osoittautui hänelle kuitenkin vaikeaksi saavuttaa. Luther paastosi, piinasi ruumistaan piiskaamalla sitä, vietti pitkiä aikoja rukoillen ja ripittäytyen jatkuvasti. Luostarissa Luther luki myös paljon Raamattua.

Lutherille oli suurena apuna hänen rippi-isänsä Johann von Staupitz, joka neuvoi nuorta munkkia luottamaan Kristukseen. Hän tutustutti Lutherin saksalaisen mystiikan nimellä kulkevaan hengellisen kirjallisuuden suuntaukseen ja tuki hänen teologianopintojaan. Lopulta Luther katsoi oivaltaneensa kristinuskon ytimen: hän ajatteli, että armo ja syntien eli pahojen tekojen anteeksisaaminen ovat lahjoja, joiden saaminen ei riipu ihmisen omista teoista. Hänen mukaansa kristinuskossa ei ole kyse siitä, että ihminen voisi saavuttaa Jumalan armon elämällä hyvin tai tunnustamalla syntejä ahkerasti. Luther vihittiin papiksi vuonna 1507. Staupitz myös lähetti Lutherin matkalle Roomaan selvittämään augustinolaissääntökunnan sisäisiä erimielisyyksiä. Roomassa on matkan muistona Martti Lutherin aukio. Myöhemmin Staupitz määräsi Lutherin luennoimaan Wittenbergin yliopistossa ja jatko-opiskelemaan siellä teologiaa: tohtorin tutkinnon tämä suorittikin vuonna 1512. Samana vuonna Lutherista tuli Wittenbergin yliopiston professori.

Lutherin teesit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Martti Luther lähetti kuuluisat 95 teesiään 31. lokakuuta 1517 Mainzin arkkipiispa Albrektille, Brandenburgin piispalle sekä joillekin henkilökohtaisille tuttavilleen. Tarina kertoo, että Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen, mutta tämän tarinan todenperäisyys on kiistanalainen. Tapahtumasta on kaksi mainintaa: Lutherin professorikollega Philipp Melanchthon mainitsee asian Lutherin kuoleman jälkeen kirjoitetussa teoksessaan. Hän ei kuitenkaan itse ollut tapauksen silminnäkijä. Toinen maininta on Lutherin käyttämässä Uudessa testamentissa, jossa on merkintä: ”Tohtori Martin Lutherin aneita käsitteleviä teesejä naulattiin 1517 Wittenbergin kirkkojen oviin”. Kirjoittajaksi arvellaan Lutherin uskottua Georg Röreriä. Muita mainintoja teesien naulaamisesta ei ole, eikä Luther maininnut sitä omissa kirjoituksissaan.

Lutherin oppilaat käänsivät alun perin latinaksi kirjoitetut teesit saksaksi, minkä jälkeen teesit levisivät ympäri valtakuntaa kirjapainotaidon ansiosta. Tästä alkoi hänen ja katolisen kirkon välinen julkinen taistelu, joka johti katolisen kirkon hajaannukseen ja protestanttisten kirkkojen syntyyn.

Eräänä näkyvimmistä epäkohdista oli katolisen kirkon anekauppa, joka oli herättänyt kysymyksiä jo aikaisemmin. Englannissa John Wycliffe arvosteli aneita jo 1300-luvulla. Jan Hus oli päätynyt roviolle vuonna 1415. Lutheria varoiteltiin Husin kohtalosta. Dominikaanimunkki Johann Tetzel oli saarnannut anekaupan puolesta sanoin: ”Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Luther tuomitsi anekaupan sanoen: ”Paavillinen ane ei anna anteeksi ainoatakaan syntiä, rauhan voi saavuttaa Kristuksen sanassa uskon kautta.”[2] Nämä sanat aloittivat protestanttisen uskonpuhdistuksen.

Lutherin ja Johannes Eckin väittely

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luther kutsuttiin Leipzigin väittelynä tunnettuun disputaatioon Johann Eckin kanssa Leipzigin yliopistoon heinäkuussa 1519. Eck syytti Lutheria hussilaisuudesta. Luther myönsi löytäneensä Jan Husin kirjoituksista kristillisiä ja evankelisia totuuksia, joita kirkko ei voi tuomita. Luther sanoi: ”Raamatun tähden meidän täytyy hyljätä paavi ja konsiilit. Minä tahdon uskoa omasta tahdosta enkä olla minkään auktoriteetin orja, oli se sitten konsiili, yliopisto tai paavi.”[3] Hän myös puhui uskovien yleisen pappeuden puolesta. Leipzigin väittely ei virallisesti koskaan ratkennut, mutta tietyssä mielessä se oli Lutherille voitto[4]. Lutherin kirjoituksia – ja tässä väittelyn pöytäkirjoja – voitiin kehittyneen kirjapainotekniikan avulla koota kirjoiksi, ja hänen ajatuksensa alkoivat saada kannatusta kaikkialla Euroopassa.

Seuraavana vuonna, 1520 syksyllä, Luther vastaanotti pannauhkausbullan, jota kutsutaan alkusanojen mukaan nimellä Exsurge Domine. Kun ylioppilaat polttivat kirkollisia kirjoja julkisesti, heitti Luther vihkomuotoisen bullankin tuleen. Varsinainen pannabulla Decet Romanum Pontifacem julkaistiin tammikuussa 1521[5].

Luther Wormsin valtiopäivillä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Anton von Werner, Luther Wormsin valtiopäivillä, 1877.

Kun keisari Kaarle V avasi Wormsin valtiopäivät 10. tammikuuta 1521, Luther oli saanut käskyn tulla selittämään näkemyksiään myös siellä. Luther kysyi: ”Onko meidän aloitettava tämän kiistan selvittäminen tuomitsemalla Jumalan sana?”. Lutheria vaadittiin perumaan näkemyksiään, mutta hän jatkoi: ”Ellei minua Pyhän Raamatun todistuksilla ja selvillä järkisyillä saada vakuuttuneeksi, sillä yksinomaan paavia ja kirkolliskokoustakaan en voi uskoa. Olen sidottu omaantuntooni ja Jumalan sanaan. Sen vuoksi en voi perua mitään.” Keisari julisti Wormsin ediktin, jonka mukaan Luther oli paholainen munkinkaapuun puetun ihmisen hahmossa. Luther tuomittiin myös valtakunnankiroukseen ja kerettiläiseksi ja hänen kirjansa määrättiin poltettaviksi. Lutherin suojelija vaaliruhtinas Fredrik Viisas antoi kuitenkin luvan ”siepata” Luther ja viedä hänet turvaan Wartburgin linnaan. Siellä piileskellessään Luther omistautui kirjalliseen työhön muun maailman luullessa hänen kuolleen. Lutherin sanomaksi usein väitetty ”Tässä seison, enkä muuta voi. Jumala minua auttakoon” ei ole Lutherin sanoma lause.[6][7]

Raamatunkäännös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Lutherin Raamattu
Lutherin työhuone Wartburgin linnassa.

Lutherin saksankielinen raamatunkäännös lukeutuu kristikunnan tärkeimpiin. Myös ennen Lutheria Raamatusta oli olemassa käännöksiä saksaksi, mutta niiden kieli oli epäyhtenäistä ja osin vaikeasti ymmärrettävää.

Luther käänsi Uuden testamentin yhdessätoista viikossa vuonna 1522 ollessaan Wartburgin linnassa. Vanhan testamentin kääntämiseen häneltä kului työryhmän avustamanakin 12 vuotta. Täydellinen saksankielinen Raamattu ilmestyi vuonna 1534. Luther vältti versiossaan aiempien Raamattujen sanantarkkoja käännöksiä. Sen sijaan hän paneutui asiasisältöön sekä ajatukseen, minkä uskoi kunkin raamatunkohdan haluavan välittää. Roomalaiskirjeen lukuun 3:28 Luther lisäsi sanan ”yksin”, jota ei esiinny alkutekstissä: ”Päättelemme että ihminen vanhurskautetaan yksin uskosta”. Lutherin käännöksestä tuli myös muiden protestanttisten kansankielille käännettyjen Raamattujen esikuva. Muun muassa Ruotsissa Olaus Petri ja Suomessa Mikael Agricola käyttivät hänen käännöstään työnsä apuna.

Luther sijoitti apokryfiset kirjat omaksi ryhmäkseen muiden Vanhan testamentin kirjojen jälkeen. Vaikka ne eivät sisälly hepreankieliseen Raamattuun, on niillä hänen mukaansa oma paikkansa Raamatussa ja kirkon elämässä. Luther antoi apokryfikirjojen kokoelmalle otsikon Apokryfit. Toisin sanoen kirjat, joita ei tule pitää Pyhien Kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea.[8]

Muut kristilliset kirjat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lutherin Raamattu vuodelta 1534.

Raamatunkäännöksen lisäksi Lutherin merkittävimpiä tuotoksia ovat katekismukset Iso katekismus sekä Vähä katekismus. Iso katekismus oli tarkoitettu papeille, Vähä eli pieni perheenisille avuksi kristillisen uskon oppimiseen ja opettamiseen.

Jumalanpalvelusuudistus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1522 Luther vaihtoi saksan latinan tilalle jumalanpalveluskieleksi. Hän arvosteli paavin ja kirkkoruhtinaiden vallankäyttöä ja piti Raamattua kirkon ylimpänä auktoriteettina.

Lutherin liturgisista julkaisuista merkittävimpiä ovat latinankielinen messun järjestys Formula Missae vuodelta 1523, kaupunkiseurakuntia varten ja vuonna 1526 ilmestynyt Deutsche Messe maaseurakunnille.[9] Samalla kansankielinen jumalanpalvelus synnytti myös kansankielisen virrenlaulun. Luther myös kirjoitti ja sävelsi virsiä. Lutherin tunnetuimmat virret ovat jouluvirsi Enkeli taivaan ja Jumala ompi linnamme[1].

Erasmus-keskustelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosina 1524 ja 1525 Luther väitteli tunnetun humanistin Erasmus Rotterdamilaisen kanssa, tämä kun korosti tahdon vapautta ja sen merkitystä ihmisen pelastukselle.

Suhtautuminen talonpoikaiskapinaan

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1524 Saksassa nousi talonpoikaiskapina, jossa vedottiin Lutherin ajatuksiin kristityn vapaudesta.[1] Pari vuotta aiemmin Luther oli antanut ”herrojen” kuulla kunniansa muun muassa näiden talonpojille sälyttämien kovien verojen vuoksi.lähde? Luther yritti rakentaa sovintoa osapuolten kesken, mutta epäonnistuttuaan kehotti aatelistoa kukistamaan kapinan. Kapinan tukahduttamisen yhteydessä vuonna 1525 kuoli muun muassa kapinallisjohtajiin kuulunut teologi Thomas Müntzer. Kantansa vuoksi Luther menetti kansansuosiotaan.[1]

Marburgin uskontokeskustelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Christian Karl August Noack, Marburgin uskontokeskustelu, 1867.

Katolisten mukaan ehtoollisessa leipä muuttuu Jeesuksen ruumiiksi ja viini vereksi. Lutherin mukaan ehtoollisaineet eivät muutu, mutta silti Jeesuksen ruumis on fyysisesti leivässä ja veri viinissä. Monet muut reformistit, kuten Ulrich Zwingli, ajattelivat, että Jeesus ei ole ruumiillisesti läsnä ehtoollisessa, vain henkisesti, ja ”tämä on minun ruumiini” tarkoittaa ruumiin symbolista eikä fyysistä läsnäoloa leivässä (”’Est’ vai ’significat’?”).

Tästä syystä Luther alun perin sanoi, ettei Zwingli seuraajineen ole kristittyjä. Marburgin uskontokeskustelussa vuonna 1529 kaksikko onnistui sopimaan 14 viidestätoista teologisesta erimielisyydestään, mutta ehtoollisen osalta yksimielisyyteen ei päästy. Siksi Sveitsin reformisteista tuli protestanttisuuden erillinen suuntaus.

Augsburgin valtiopäivät vuonna 1530

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisari Kaarle V kutsui koolle valtiopäivät ja kaikkien oli esitettävä uskontunnustuksensa. Philipp Melanchthonin laatima ja luterilaisten allekirjoittama tunnustus erotti heidät lopullisesti katolisesta kirkosta. Luther ei voinut osallistua valtiopäiville, koska hän joutui valtakunnankirouksen vuoksi pelkäämään henkensä puolesta.

Luther ja paavin nuntius Vergerio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paavi Paavali III kutsui koolle Trenton kirkolliskokouksen ja paavi lähetti nuntius Vergerion Lutherin luokse marraskuussa 1535. Luther lupasi saapua kokoukseen, ja jos paavi halusi tulla Wittenbergiin, niin hän olisi tervetullut.

Lutherin kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luther kuoli 18. helmikuuta 1546 syntymäkaupungissaan. Hänet haudattiin Wittenbergin linnankirkkoon.

Perhe

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1525 Luther nai entisen nunnan Katharina von Boran. Naimattomuuslupauksen rikkominen oli jatkoa katolisten käytäntöjen arvostelulle. He saivat kuusi lasta.[10][11] Lasten nimet olivat Hans, Elisabeth, Magdalena, Martti nuorempi, Paul ja Margaretha.

Luther ja juutalaiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
” Kun sinä näet jonkun juutalaisen tai häntä ajattelet, niin puhu itseksesi näin: katso, tuo turpa, jonka tuolla näen, on joka lauantai kironnut, sadatellut ja syljeskellyt minun rakasta Herraani Jeesusta Kristusta. ”

– Martti Lutherin näkemus juutalaisten suhteesta Jeesukseen[12]

Martti Luther: Juutalaisista ja heidän valheistaan (1543).

Lutherin kirjoitusten suhde juutalaisiin oli ankara. Ymmärtävämmissä kohdissa hän katsoi, etteivät he olleet kääntyneet kristinuskoon lähinnä kristittyjen harjoittaman syrjinnän takia. Tästä on esimerkkinä hänen nuoruuden tuotannostaan Dass Jesus Christus eyn geborener Jude sey (Ettäkö Jeesus Kristus olisi syntyperältään juutalainen). Kun hänen Vanhan testamentin messiasprofetioita hyödyntävä julistuksensa ei kuitenkaan onnistunut käännyttämään suuremmin juutalaisia, hänen mielipiteensä joidenkin tutkijoiden mukaan muuttuivat.

Toisten Luther-tutkijoiden mukaan taas Lutherin suhde juutalaisiin oli johdonmukainen ja varsin muuttumaton. Luther inhosi juutalaisia muun muassa sen tähden, että joutui heidän käännyttämisensä kohteeksi ja kirjoitti kirjassaan Juutalaisista ja heidän valheistaan: ”Kolme oppinutta juutalaista tuli luokseni siinä toivossa, että he saisivat minusta uuden juutalaisen, koska me täällä Wittenbergissä aloimme lukea hepreaa”[13]. Hän saarnasi juutalaisten noudattavan pahoja epäkristillisiä tapoja, sillä juutalaiset olivat muun muassa herjanneet Neitsyt Mariaa huoraksi ja Jeesusta äpäräksi.[14] Koska Jeesus on Raamatun mukaan Jumala, juutalaiset syyllistyivät Lutherin mielestä jumalanpilkkaan. Lisäksi juutalaiset pyrkivät käännyttämään kristittyjä juutalaiseen uskontoon ja katsoivat, ettei kristittyä esivaltaa tarvitse kunnioittaa.

Lutherin kirjaa Juutalaisista ja heidän valheistaan on pidetty Lutherin tuotannon häpeäpilkkuna. Kirjaan sisältyy ”juutalaisten valheiden” kuulemisesta pääsemiseksi kehotuksia esivallalle polttaa juutalaisten synagogia, keräämään juutalaiset kaupungeissa omiin suljettuihin kortteleihinsa (gettoihin) ja viemään laiskat juutalaiset ahkeruuden oppimista varten työleireihin kaupunkien ulkopuolelle. Myös hengen riistäminen juutalaisilta kuului Lutherin kirjassa oikeutettuihin toimenpiteisiin kristinuskon puolesta. Omana aikanaan Lutherin kirjalla ei kuitenkaan ollut suurta vaikutusta juutalaisten kohteluun[15].

Koska Luther katsoi Raamatun nojalla, että muun muassa jumalanpilkka, kristittyjen eksyttäminen pois Kristuksesta ja esivallan halveksiminen ovat vääryyksiä, hän kehotti esivaltaa rankaisemaan vääryyttä tekeviä juutalaisia. Esivallan pitäisi rangaista jumalanpilkasta ja sillä on oikeus puolustaa oikeaa Jumalaa. Luther kirjoitti teoksen Juutalaisista ja heidän valheistaan esipuheessa, että häneltä on pyydetty kirjoitusta juutalaisista. Joidenkin kristittyjen pelättiin horjuvan kristillisestä uskostaan juutalaisen uskonnon puoleen, koska Luther ei ollut ottanut kovin näkyvästi kantaa sitä vastaan ”Minä en soisi, että kristityt antaisivat juutalaisten vietellä itsensä samaan kurjuuteen ja surkeuteen, jossa he itse ovat.”[16]

Hitlerin Saksassa 1930-luvulla Luther nostettiin esikuvaksi. Natsit levittivät teosta suurina painoksina, ja monet kansallissosialistit vetosivat hänen kirjoituksiinsa puolustaessaan holokaustia keskitysleireineen.[17] Filosofi Karl Jaspersin mukaan Lutherin kirjassa on valmiina koko natsien ohjelma.[18] Joidenkin kirkkojen edustajien mukaan Lutherin antisemitismi ei ollut rasistisesti motivoitua vaan kristillis-teologisesti perusteltua antisemitismiä. Esimerkiksi teologi Carl Fredrik Wisløffin mukaan toisin kuin kansallissosialisteilla, jotka pitivät juutalaista ”rotua” vihollisenaan, oli Lutherilla kyse uskonnosta. Kastettu juutalainen ei ollut enää juutalainen.[19] Joidenkin historioitsijoiden mukaan Lutherin käsityksiä juutalaisista ei voi kutsua vain uskonnollisiksi näkemyksiksi. Frankfurtin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Salomon Korn kirjoitti vuonna 2017, että Lutherin näkemykset menevät jopa yli sen perinteisen kristillisen juutalaisvastaisuuden, josta voi nähdä merkkejä Uudessa testamentissa.[20]

Luther ja islam

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pääartikkeli: Martti Luther ja islam

Marburgin kokouksen aikaan osmaniarmeija piiritti Wieniä. Luther ei ollut hyväksynyt turkkilaisten vastustamista vuoden 1518 95 teesin selitysteoksessaan. Hän piti turkkilaisia Jumalan kristityille lähettämänä rangaistuksena, raamatullisen maailmanlopun lähetteinä. Nämä tuhoaisivat antikristuksen, jonka Luther uskoi olevan paavi.[21] Hän vastusti ajatusta Pyhästä sodasta ”ikään kuin kansamme olisi kristittyjen armeija turkkilaisia vastaan, jotka olivat Kristuksen vihollisia. Tämä on täysin ristiriidassa Kristuksen opetuksia ja nimeä vastaan.”[22] Toisaalta Kahden regimentin opissaan Luther tuki ei-uskonnollista sotaa turkkilaisia vastaan. Vuonna 1526 Luther kirjoitti teoksessa Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn?, että kansakunnan puolustaminen käy syyksi oikeutettuun sotaan[23]. Vuonna 1529 Vom Kriege wider die Türken -teoksessaan Luther kehotti toistuvasti keisari Kaarle V:tä ja saksalaisia taistelemaan turkkilaisia vastaan.

Vuonna 1542 Luther luki Koraanin latinankielisen käännöksen.[24] Hän tuotti sittemmin useita jyrkästi arvostelevia kirjoituksia islamista. Hän kirjoitti muslimien uskosta kiihkottomammin kuin juutalaisuudesta.[25] Vaikka Luther piti muslimien uskoa paholaisen aseena sekä nimitti profeetta Muhammedia ”piruksi ja Saatanan esikoislapseksi”,[26] hän ei ollut saarnaamassa ristiretkeä turkkilaisia vastaan: ”Annettakoon turkkilaisen uskoa ja elää kuten tahtoo, aivan kuten paaviuden ja valekristittyjen annetaan elää.”[27] Luther vastusti Koraanin julkaisukieltoa, sillä hän halusi sen olevan saatavilla kriittistä tutkimusta varten.

Luther ja yhteiskunta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Köyhäinhoidon uudistus oli keskeinen osa Martti Lutherin aloittamaa kirkollista vallankumousta. Luther ja hänen kannattajansa uskoivat sanomansa ratkaisevan myös köyhyyden aiheuttamat ongelmat. Tämä edisti luterilaisuuden leviämistä.[28]

Lutherin suosio

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Luther-monumentti Wittenbergissä.

Eri aikoina ja eri maissa on Lutheriin suhtauduttu monin eri tavoin. 1800-luvulla nousevan kansallistunteen Saksassa hänestä tehtiin eräänlainen isänmaan sankari. Esimerkiksi uskonpuhdistajaa esittävät kuvat olivat usein ylistäviä ja kertoivat tämän sankaruudesta.

Natsi-Saksan aikana Lutherille annettiin oikeaoppisen uskonpuhdistajan rooli. Juutalaisvastaisten mielipiteidensä takia Luther oli arvostettu mies Adolf Hitlerin johtamassa Saksassa. Luther kuvattiin useaan otteeseen juutalaisvihaajaksi: seikka jolle tämän omat tekstit toki antoivat pohjaa. Natsimieliset protestanttipapit vetosivat Lutheriin oikeuttaakseen kristalliyön terrorin.[17]

Sosialistinen Saksan demokraattinen tasavalta leimasi Martti Lutherin jahkailijaksi ja aikaansaamattomaksi henkilöksi. Viralliselle Saksan demokraattiselle tasavallalle tämä oli tosin hyvällä asialla, mutta ei päässyt monestikaan puheitaan pitemmälle asioiden edistämiseksi. Kuitenkin Saksan demokraattinen tasavalta järjesti suuret Luther-juhlat 1983 uskonpuhdistajan 500-vuotissyntymäpäivien yhteydessä.

Katolisille Luther on ollut perinteisesti yhteisen kirkon hajottaja. Katolinen Luther-tutkimus on muuttunut objektiivisempaan suuntaan Joseph Lortzin koulukunnasta alkaen.

Evankelis-luterilaiset pitivät Lutheria pitkään sankarina. Historiantutkimuksen huomiot uskonpuhdistajan juutalaisasenteista ja suhtautumisesta talonpoikaiskapinallisiin ovat sittemmin monipuolistaneet Lutherin kuvaa.

Elokuvia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • 1953: Martin Luther, Niall MacGinns Lutherina
  • 1973: Luther, Stacy Keach Lutherina
  • 1983: Martin Luther Heretic
  • 1992: Missä Luther käveli
  • 2001: Avoin ovi Lutherille
  • 2002: Martin Luther, historiallinen elokuva
  • 2003: Luther, Joseph Fiennes Lutherina

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Bainton, Roland: Tässä seison. Martti Lutherin elämä. ((Here I Stand. A Life of Martin Luther, 1950.) Saksankielisestä laitoksesta suomentanut Helinä Kuusiola) Helsinki: SLEY-kirjat, 1982. ISBN 951-617-528-7

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b c d ”Luther, Martti”, Spectrum tietokeskus. 16-osainen tietosanakirja. 7. osa, Lis–Mil. Helsinki: WSOY, 1978. ISBN 951-0-07246-X
  2. ↑ Uskonpuhdistaja Martti Luther. (Arkistoitu – Internet Archive)
  3. ↑ Luento reformaation löytöjä -sarjassa Aleksanterin kirkossa 29.1.2017. (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. ↑ Bainton, Roland: Tässä seison. Luku 6.
  5. ↑ {{Verkkoviite | Osoite=https://www.papalencyclicals.net/leo10/l10decet.htm | Nimeke=Decet Romanum Pontificem. Papal Bull of Excommunication of Martin Luther and his followers. Pope Leo X, 1521 | Julkaisu=Papal Encyclicas Online | Viitattu=17.7.2024 | Kieli=(englanniksi) }
  6. ↑ ”Tässä seison!” – Luther Wormsin valtiopäivillä 27.5.2002. KDG Wittenberg. Viitattu 2.10.2013, 14.7.2024.
  7. ↑ Prause, Gerhard: Historian harhaluuloja ja totena esitettyjä taruja, s. 69. ((Niemand hat Kolumbus ausgelacht. Populäre Irrtümer der Geschichte richtiggestellt, 1969.) Suomentanut Antti Nuuttila) Porvoo Helsinki: WSOY, 1969.
  8. ↑ Sariola, Yrjö: Sanan aika 2009–2010, s. 4. Hämeenlinna: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-930-4
  9. ↑ Pajamo, Reijo: Hymnologian peruskurssi, s. 23. Helsinki: Sibelius-Akatemia, 1991. ISBN 953-9658-01-X
  10. ↑ Halonen, Kaisa: Nainen on luotu äidiksi ja alamaiseksi, opetti Martti Luther, mutta antoi kotona vallan vaimolleen Kirkko ja kaupunki. 4.10.2019. Viitattu 14.7.2024.
  11. ↑ Heininen, Simo: Martti Lutherin ja Katariina von Boran avioliitosta alkoi uusi papin perheen aika Kirkko ja kaupunki. 6.11.2017. Viitattu 14.7.2024.
  12. ↑ Laine, Jarkko: Suuri Sitaattisanakirja. Helsinki: Otava, 1989.
  13. ↑ Luther, Martti: Juutalaisista ja heidän valheistaan, s. 77. ((Von den Juden und ihren Lügen, 1543.) Suomentanut T. T. Karanko) Helsinki: Kustannus-oy. Vasara, 1939. Teoksen verkkoversio (PDF).
  14. ↑ Juutalaisista ja heidän valheistaan, s. 157.
  15. ↑ Räisänen, Heikki: Paholaisen lapset ja Jumalan murhaajat (tilaajille) Helsingin Sanomat. 27.11.2005. Viitattu 17.7.2024.
  16. ↑ Juutalaisista ja heidän valheistaan, esipuhe.
  17. ↑ a b Jansson, Stefan & Löyttyniemi, Raili: Miksi Martti Luther vihasi juutalaisia? Yle uutiset. 16.4.2017. Viitattu 14.7.2024.
  18. ↑ Ehrnrooth, Jari: Uskonrauhaa rikkomassa Yle uutiset. 11.4.2017. Viitattu 17.7.2024.
  19. ↑ Wisløff, Carl Fredrik: Tätä Luther opetti, s. 252. ((Martin Luthers teologi, 1984.) Suomentanut Raimo Mäkelä) Kauniainen: Suomen Raamattuopiston Kustannus, 1985. ISBN 951-9039-09-0
  20. ↑ Rytkönen, Jussi: Saksalaislehti: Lutherin juutalaisvastaisuus vaikutti natsien tekoihin Kotimaa. 24.11.2017. Viitattu 17.7.2024.
  21. ↑ Cunningham, Andrew: The Four Horsemen of the Apocalypse. Religion, War, Famine and Death in Reformation Europe, s. 141. Cambridge: Cambridge University Press, 2000. ISBN 0521467012. Google Books. (englanniksi)
  22. ↑ On War against the Turk, 1529. Lainaus teoksessa Brown, William P.: The Ten Commandments: The Reciprocity of Faithfulness. Louisville, Kentucky: Westminster John Knox Press, 2004. ISBN 0664223230. Google Books. (englanniksi)
  23. ↑ Luther, Martti: Voivatko sotilaatkin kuulua autuaalliseen säätyyn? (Ob Kriegsleute auch in seligem Stande sein können, 1526. WA 19, 623–662.) Suomentanut Heidi Ollikainen. Teoksessa Valitut teokset 3, s. 105–140. Porvoo: WSOY, 1959.
  24. ↑ Brecht, 3:354.
  25. ↑ Goffman, Daniel: The Ottoman Empire and Early Modern Europe, s. 109. Cambridge: Cambridge University Press, 2002. ISBN 0521459087. Google Books. (englanniksi)
  26. ↑ "Mohammed and Mohammedanism". Catholic Encyclopedia, 1913. (englanniksi)
  27. ↑ On war against the Turk, 1529. Lainaus teoksessa Miller, Roland E.: Muslims and the Gospel, s. 208. Minneapolis: Kirk House Publishers, 2006. ISBN 1932688072. Google Books. (englanniksi)
  28. ↑ http://www.skhs.fi/julktoim.htm (Arkistoitu – Internet Archive)

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Arffman, Kaarlo: Mitä oli luterilaisuus? Johdatus kadonneeseen eurooppalaiseen kristinuskon tulkintaan. (2. korjattu painos) Helsinki: Yliopistopaino, 2004. ISBN 951-570-597-5
  • Jonsson, Per: Småborgerlig reaktionär eller progressiv revolutionär? Martin Luther i marxistisk historieskrivning. Landskrona: Reformatio, 1983. ISBN 91-85454-21-4 Teoksen verkkoversio. (ruotsiksi)
  • Kolb, Robert & Dingel, Irene & Batka, Ľubomír (toim.): The Oxford Handbook of Martin Luther’s Theology. Oxford: Oxford University Press, 2014. ISBN 978-0-19-960470-8 (englanniksi)
  • Laine, Tuija (toim.): Luther, reformaatio ja kirja. (Liittyy näyttelyyn 7.6.–20.10.2012, Kansalliskirjasto) Helsinki: Suomen kirkkohistoriallinen seura: Suomen teologinen kirjallisuusseura, 2012. ISBN 978-952-5031-68-3
  • Luther CD-ROM (Sley-kirjat)
  • Manns, Peter: Martti Luther. ((Martin Luther, 1982.) Suomentanut Helinä Kuusiola) Helsinki: SLEY-kirjat, 1983. ISBN 951-617-545-7
  • Marty, Martin: Martti Luther. ((Martin Luther, 2004.) Suomentanut Sari-Anne Ahvonen) Helsingissä: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-7106-1
  • Pirinen, Kauko: Seitsenpäinen Luther. Martti Lutherin kuva eri aikoina. Helsinki: SLEY-kirjat, 1984. ISBN 951-617-617-8
  • Pinomaa, Lennart: Kuka Luther todella oli. Saarijärvi: Ari-kustannus, 1976. ISBN 951-786-035-8
  • Schilling, Heinz: Martin Luther – Rebell in einer Zeit des Umbruchs. Eine Biographie. München: C. H. Beck, 2012. ISBN 978-3-406-63741-4 (saksaksi)
  • Turunen, Ari: Mulkerot. Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja. Helsinki: Into, 2019. ISBN 978-952-351053-1
  • Vainio, Olli-Pekka: Luther. Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-031-918-5

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Renessanssifilosofia
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Martti_Luther&oldid=22743328”