Pyynikki
Pyynikki (ruots. Pynike) on Tampereen kaupunginosa lähellä Ylä-Pispalaa (Pispala) ja Tampereen keskustaa. Kaupunginosa muodostuu suojellusta yli 90 hehtaarin harjualueesta, josta avautuu näköalat Pyhäjärvelle. Pyynikinharju on maailman korkein soraharju, joka kohoaa 162 metrin korkeuteen merenpinnasta ja 85 metriä Pyhäjärven pinnasta.[1] Harju on valittu valtakunnallisesti arvokkaaksi maisemanähtävyydeksi vuonna 1993.
| Pyynikki | |
|---|---|
 Rosendahlin ranta |
|
| Kaupunki | Tampere |
| Suuralue | Keskinen suuralue |
| Suunnittelualue | Keskusta |
| Postinumero(t) | 33230 |
| Lähialueet | Ylä-Pispala, Pyynikinrinne |
Pyynikinharjun eteläpuolella sijaitsee Pyynikin kesäteatteri, Rosendahlin hotelli, tenniskentät ja uimaranta, joka jakaantuu kahteen erilliseen hiekkarantaan. Harjulla sijaitsee 25 metriä korkea Pyynikin näkötorni, jossa monien paikallisten mielestä paistetaan Tampereen parhaat munkit, ja harjun pohjoispuolella Pyynikinrinteen kaupunginosassa 1920-luvulla rakennettu Pyynikin urheilukenttä. Näkötornista vähän matkaa lounaaseen on sijainnut 1980-luvulla hävinnyt, yhteislaulujuhlia varten aikanaan rakennettu laululava, josta on vielä jäljellä joitain katsomorakenteita sekä ”esiintymislava”, joka tosin nykyään tuo mieleen pallokentän. Parhaimmillaan yli 3 700 työntekijää työllistänyt Suomen Trikoo toimi Pyynikin rannassa vuodet 1903–1996 ja harjun kupeesta löytyy edelleen myös Varalan urheiluopisto. Myös Viikinsaari kuuluu Pyynikkiin Tampereen tilastoaluejaon mukaan.
Vuosina 1932–1939 ja 1946–1971 Pyynikillä ajettiin moottoripyöräkilpailu Pyynikinajo. MM-tasolla näitä kisoja ajettiin 1962–1963. Vuonna 1971 Pyynikinajo kiellettiin liian vaarallisina ja asukkaiden rauhaa häiritsevinä. Ajoissa sattui yhteensä kolme kuolemaan johtanutta onnettomuutta.
Harjulla on näkötornin lähettyvillä Termopyleen aukio, joka on jo osin metsittynyt. Tämän vieressä on urheilupaikka, jossa painonnostovälineenä käytetään graniittista päätä, jonka alkuperä on tuntematon. Kiveä kutsutaan paikalla olevan infotaulun mukaan Herra Kiveksi ja tämän tulee "tarkkailla" tehtyjä liikuntasuorituksia katselemalla niitä kohti.
Historiaa
muokkaaVarhaisimmissa 1500-luvun maakirjoissa Pyynikki mainitaan Pirkkalan pitäjän Tammerkosken kylään kuuluvana asutuksena, jossa oli kaksi taloa. Nämä yhdistettiin 1550-luvulla yhdeksi tilaksi ja joissakin asiakirjoissa ne mainitaan myös omana kylänään. Tilan asukkaiden lisänimi kirjoitettiin ensimmäisissä, vuoden 1540 maakirjoissa muotoon Pynickä ja myöhemmin Pynich tai Pynick. Kylän nimi oli Pynickilä. Pyynikin talo liitettiin Tammerkosken kartanoon 1650-luvulla ja sen päärakennus sijaitsi luultavasti nykyisen kesäteatterin tienoilla. Kun Tampereen kaupunki perustettiin vuonna 1779, Pyynikin tilasta tuli osa kaupungin aluetta.[2]
Kaupungin perustamisesta lähtien Pyynikki oli kaupunkilaisten karjan yhteislaitumena. Harjulta avautuvia maisemia oli ihaillut jo Ruotsin kuningas Kustaa III vieraillessaan seudulla vuonna 1775, ja 1800-luvulla harjusta tuli kaupunkilaisten vapaa-ajan viettopaikka. Siellä sijaitsi jo 1840-luvulla paviljonki ja vuonna 1868 harjun laelle rakennettiin Ilomäki-niminen huvihuone. Joselinin ja Rosendahlin ravintolat perustettiin vuosina 1864 ja 1866. Nykyisen Jalkasaaren kohdalla oli kenttä, jossa kaupungin vapaapalokunta järjesti kansanjuhlia 1870-luvulta lähtien. Kansanvalistusseura järjesti Pyynikillä ensimmäisen valtakunnallisen laulu- ja soittojuhlan vuonna 1888.[2]
Sisällissodan aikana Pyynikki oli Tampereen läntisen rintaman tapahtumien polttopisteessä. Tampereen teknillisen oppilaitoksen rakennuksessa toimi keväällä 1918 punaisten joukkojen esikunta. Punaisten komentaja Hugo Salmela sai surmansa esikunnassa sattuneessa, selvittämättömäksi jääneessä räjähdyksessä ”verisenä kiirastorstaina” 28. maaliskuuta 1918. Pyynikinharjun laella sijaitsevasta Thermopyleen kentästä tuli kaatuneiden punaisten tilapäinen hautausmaa, josta ruumiit siirrettiin myöhemmin joukkohautaan Kalevankankaalle. [2]
Pyynikin nimestä
muokkaaPyynikki-nimen alkuperästä on monta selitystä. Professori Väinö Voionmaa on pitänyt Pyynikinharjua mahdollisena palvontapaikkana ja arvelee nimen liittyvän ’pyhitykseen’ ja Pyhäjärveen. Professori Viljo Nissilän mielestä Pyynikki on ehkä saksalaista alkuperää ja muunnos nimestä Biniki, Byniki tai Binnike. Historioitsija K. V. Kaukovalta pitää nimen perustana muotoa Pyy-Nikki, ja samantapaisia ovat kansanetymologiset selitykset, joiden mukaan nimen pohjana on henkilönnimi Nikki ja linnunnimi pyy. Etunimi Nikki esiintyy Tampereen seudulla jo keskiaikaisissa lähteissä, ja talonnimi Nikkilä on ollut nykyisen Tampereen alueella käytössä sekä kantatalon (Messukylän Leinolan kylässä) että torpan nimenä (Hyhkyn kylässä).[2]
Lähteet
muokkaa- http://www.finlaysoninalue.fi/pyynikin_trikoo/ (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.tamperelainen.fi/artikkeli/79806-muistatko-kolme-kuolinkolaria-–-legendaariset-pyynikin-ajot-voi-kokea-vapriikissa (Arkistoitu – Internet Archive)
- http://www.varala.fi/
Viitteet
muokkaa- ↑ www.pirkanmaa.fi
- ↑ a b c d Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 67–68. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
Katso myös
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyynikki Wikimedia Commonsissa
- Luonnonsuojelualueet, Pyynikki; Tampereen kaupunki
- Pyynikin luonnonsuojelualue
- Pyynikin ammattioppilaitos
- Ilmapanoraamakuva Pyynikin alueesta Pyynikin näkötornin suunnalta nähtynä – Virtuaalinen Tampereen kaupunkiopas: VirtualTampere.com
- Mikä on Pyynikin metsän kohtalo?, Aamulehti, 30.04.1939, nro 115, s. 21, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot