[go: up one dir, main page]
Wikipedia

Messukylä

entinen Suomen kunta, nykyisin osa Tamperetta
2 muutosta tässä versiossa odottaa arviointia (ohje). Sivun vakaa versio on katsottu 14. lokakuuta 2024.
Tämä artikkeli käsittelee entistä kuntaa. Nykyisestä kaupunginosasta kertoo Messukylä (kaupunginosa).

Messukylä (ruots. Messuby) on entinen Suomen kunta, joka liitettiin osaksi Tamperetta vuonna 1947.

Messukylä
Entinen kunta – nykyiset kunnat:
Tampere

sijainti

Sijainti 61°29′01.7″N, 023°50′53.7″E
Lääni Hämeen lääni
Kuntanumero 486
Hallinnollinen keskus Messukylä
Perustettu 1636
– emäpitäjä Messukylä
Kuntaliitokset Osa Tampereeseen (1918)
Liitetty 1947
– liitoskunnat Tampere
Messukylä
– syntynyt kunta Tampere
Pinta-ala 82,5 km²
– maa 71,21[1] km²
Väkiluku 7 340[1]
(1947)
Tapani Talarin Kuntaliitolle suunnittelema Messukylän kunnan epävirallinen perinnevaakuna.[2]
Näkymä Messukylänkadulta

Historia

muokkaa

Vanhimmat asutukseen viittaavat löydöt Messukylän alueella ovat peräisin rautakaudelta. Nykyisen Ristinarkun kaupunginosan alueelta tavattu Kukkoinkiven kalmisto, josta on löydetty polttohautoja ja erilaisia pikkuesineitä, on ajoitettu vuosille 600–800 ja läheinen Veijanmäen kalmisto puolestaan myöhäisrautakaudelle noin vuosille 800–1100. Vilusenharjun kalmistosta on löydetty kaksi ristiä, joista vanhempi on ajoitettu 1000-luvulle. Messukylän suurimman kylän Takahuhdin asutus muodostui ryhmäkyläksi viimeistään 1300-luvulla.[3]

Nimi Messukylä esiintyi ensimmäistä kertaa asiakirjoissa vuonna 1439. Tuolloin sillä viitattiin kappeliseurakuntaan, jonka aluetta nykyinen Messukylän kaupunginosakin on. Nimi syntyi puukirkon valmistuttua alueelle 1434. Siihen asti alueen asukkaat olivat joutuneet matkustamaan Suur-Pirkkalaan osallistuakseen kirkkomessuun, mutta oman kirkon myötä pappi matkusti kerran viikossa Pirkkalasta Messukylään pitämään messua uuteen kirkkoon. Vuonna 1636 Messukylän kappeli itsenäistyi Messu­kylän seura­kunnaksi, jolla oli oma kirkkoherra.[4]

Tampereen kaupunki syntyi alun perin Messukylän sisään 1779, mutta alueliitosten ja teollistumisen vuoksi kasvoi sen ohi. Messukylän liittyminen Tampereen osaksi otettiin esiin kyläkokouksessa vuonna 1939, mutta toinen maailmansota lykkäsi liitosta. Messukylän kunta liittyi Tampereen kaupunkiin kyläkokouksen puoltavalla äänestyksellä vuonna 1947. Liitoksen jälkeen Messukylän kirkon lähiympäristöstä muodostettiin Messukylän kaupunginosa, jonka ensimmäinen asemakaava vahvistettiin 1950-luvulla.[5]

Vuonna 1865 Messukylästä erotettiin Teiskon ja vuonna 1924 Aitolahden kunta. Aitolahti liitettiin Tampereen kaupunkiin vuonna 1966 ja Teisko 1972. Messukylän naapurikunnat ennen kunnan lakkauttamista olivat Aitolahti, Kangasala, Lempäälä, Pirkkala ja Tampere.

Vuonna 1883 valmistui Messukylän kautta kulkeva Tampere–Haapamäki-rata ja samana vuonna avattiin Messukylän vanha rautatieasema Vehmaisissa lähellä Kangasalan rajaa. Lähellä Messukylän kirkkoa otettiin käyttöön uudempi Messukylän asema vuonna 1904. Lisäksi radalla oli Vuohenojan seisake pari kilometriä Messukylän asemalta länteen. Kuntaliitoksen jälkeen niiden merkitys väheni, ja kaikki liikennepaikat lakkautettiin vuonna 1988.[6]

Messukylässä sijaitsevat Tampereen vanhin rakennus Messukylän vanha kirkko (kivikirkko rakennettu noin 1510–1530) sekä uusi Messukylän kirkko (käyttöön 1879). Messukylän, Tampereen ja koko Suomen vaikuttajayksilö oli Tampereen kaupunginsaarnaaja, Messukylän kirkkoherra ja valtiopäivämies Josef (Jos.) Grönberg (1813-1903). Tämä sanavalmis pappi oli Messukylän seurakunnassa kirkkoherrana 45 vuotta.lähde?

Suomen sisällissodan loppuvaiheissa Messukylässä ja Kalevassa käytiin ankaria taisteluja maaliskuun lopulla 1918 muun muassa kirkonmäellä. Näitä Tampereen taistelun jälkiä on yhä nähtävissä ympäristössä.

Otavalan ratsutilalla toimi vuosina 1759−1767 valtiopäivämies, vapaaherra Hans Henrik Boijen (1716−1781) aloitteesta perustettu Otavalan kehruukoulu. Koulu, jota kutsuttiin myös Pinniksi tai Spinniksi, sijaitsi Iidesjärven länsipuolella Viinikanojan varressa, lähellä nykyistä Tampereen yliopistoa. Koulu lakkautettiin sen jouduttua silloisen puoluepolitiikan pelinappulaksi ja sen rakennukset purettiin. Lyhyeksi jääneestä toiminta-ajastaan huolimatta koulu enteili pellavatehtaiden perustamista Tampereelle muutamia vuosikymmeniä myöhemmin. Sen merkittävimpänä saavutuksena on pidetty rukin yleistymistä pellavan kehruussa. Koulusta muistuttavat nykyisessä Tampereen kadunnimistössä Otavalan- ja Pinninkadut sekä Tampereen yliopiston kolmiosainen Pinni-rakennus.lähde?

 
Messukylän vanha kirkko on Tampereen vanhin rakennus.

Viialan tilalla aloitti toimintansa Ahlmanin maamieskoulu ja emäntäkoulu vuonna 1904. Koulut oli nimetty Hatanpään kartanon 1700-luvun lopulla omistaneen kruununvouti, liikemies ja asessori Gabriel Ahlmanin (1737−1799) mukaan. Koulut siirrettiin Seppälän tilalle Veisuun, missä koulu nykyisinkin sijaitsee. Kouluja ylläpiti aluksi Suomen Talousseura, kunnes vuonna 1923 niiden omistajaksi tuli Ahlmanin säätiö. Myöhemmin koulusta tuli Ahlmanin ammattiopisto, ja nykyisin se toimii nimellä AhlmanEdu. Ahlmanin kouluiksi on kutsuttu myös Gabriel Ahlmanin testamenttivaroilla 1800-luvulla Messukylässä ja eräissä sen lähikunnissa toimineita, kansakoulun edeltäjinä pidettyjä yleissivistäviä kouluja.lähde?

Messukylän suurimpia maatiloja Hatanpään kartanon − jonka Tampereen kaupunki osti vuonna 1913 − ohella oli Kaukajärven kartano, jonka pankinjohtaja Bertel Grahn muodosti useasta ostamastaan maatilasta 1900-luvun alussa. Arkkitehti Wivi Lönnin suunnittelema päärakennus valmistui vuonna 1906. Suurimman osan kartanon maista osti vuonna 1952 Tampereen kaupunki ja kaikki kartanon rakennukset hävisivät 1970-luvulla. Toinen huomattava kartano on ollut lähistöllä sijaitseva, niin ikään 1950-luvulla Tampereen kaupungin ostama Haihara. Haiharan kartanossa toimi Nukke- ja pukumuseo, jonka esineet ovat nykyisin museokeskus Vapriikin kokoelmissa. Messukylässä aloitti toimintansa myös Maatalouden tutkimuskeskuksen Hämeen tutkimusasema vuonna 1925, mutta se muutti Pälkäneelle jo pari vuotta myöhemmin.lähde?

Messukylään asutettiin viime sotien jälkeen Sakkolan siirtoväkeä.[7]

Kirjailija Kalle Päätalo on pitkäaikaisena Messukylän asukkaana tehnyt sitä tunnetuksi Iijoki-sarjan teoksissaan muutettuaan sinne jatkosodan jälkeen. Hänen nimeään kantava puisto on Viialassa.

Messukylän kylät

muokkaa
 
Messukylän kylät:
1. Aitoniemi, 2. Hirviniemi, 3. Laalahti, 4. Sorila, 5. Palo, 6. Nurmi, 7. Juvela, 8. Leinola, 9. Pappila, 10. Takahuhti, 11. Messukylä, 12. Hallila, 13. Haihara, 14. Vehmainen, 15. Rasula, 16. Hyllilä

Messukylän kuntaan kuului 16 maakirjakylää: Aitoniemi, Haihara, Hallila, Hirviniemi, Hyllilä, Juvela, Laalahti, Leinola, Messukylä, Nurmi, Palo, Pappila, Rasula, Sorila, Takahuhti ja Vehmainen. Suurin osa nimistä on säilynyt Tampereen kaupunginosina.

Lisäksi entisen Messukylän alueella on sellaisia uudempia kaupunginosia, joita ei itsenäisessä Messukylässä vielä ollut tai jotka ovat saaneet nimensä paikalla olleen talon mukaan mm. Järvensivu, Koivistonkylä, Turtola, Uusikylä, Veisu ja Viiala.

Kuuluisia messukyläläisiä

muokkaa

Lähteet

muokkaa
  • Rasila, Viljo:Tampereen historia . 4 : Vuodesta 1944 vuoteen 1990, Tampereen kaupunki, 1992, ISBN 951-9430-59-8

Viitteet

muokkaa
  1. ↑ a b Viljo Rasila, Tampereen historia 4, s. 80
  2. ↑ Rantanen, Saara: Kuntavaakunakokoelma vihdoin täydellinen – kymmenen perinnevaakunaa ripustettiin mtvuutiset.fi. 13.11.2017. Viitattu 16.11.2021.
  3. ↑ Maija Louhivaara: Tampereen kadunnimet, s. 185. Tampereen museoiden julkaisuja 51, 1999, Tampere. ISBN 951-609-105-9.
  4. ↑ Kaisu-Maija Nenonen: Historian suursanakirja, s. 332, art. Messukylä. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
  5. ↑ Louhivaara 1999, s. 149.
  6. ↑ Jussi Iltanen: Radan varrella: Suomen rautatieliikennepaikat (2. painos), s. 172–174. Helsinki: Karttakeskus, 2010. ISBN 978-951-593-214-3.
  7. ↑ Mitä-Missä-Milloin 1951, s. 129. Otava 1950, Helsinki.

Aiheesta muualla

muokkaa


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Messukylä&oldid=22796325”