Effective Python 90 Specific Ways to Write

Better Python 2nd Edition Brett Slatkin download

https://textbookfull.com/product/effective-python-90-specific-
ways-to-write-better-python-2nd-edition-brett-slatkin/

Download full version ebook from https://textbookfull.com

We believe these products will be a great fit for you. Click
the link to download now, or visit textbookfull.com
to discover even more!

Effective Python 90 specific ways to write better

Python Second Edition Brett Slatkin

https://textbookfull.com/product/effective-python-90-specific-
ways-to-write-better-python-second-edition-brett-slatkin/

More Effective C 50 Specific Ways to Improve Your C

Bill Wagner

https://textbookfull.com/product/more-effective-c-50-specific-
ways-to-improve-your-c-bill-wagner/

Matplotlib for Python Developers Effective techniques

for data visualization with Python 2nd Edition Yim

https://textbookfull.com/product/matplotlib-for-python-
developers-effective-techniques-for-data-visualization-with-
python-2nd-edition-yim/

Python One Liners Write Concise Eloquent Python Like a

Professional 1st Edition Christian Mayer

https://textbookfull.com/product/python-one-liners-write-concise-
eloquent-python-like-a-professional-1st-edition-christian-mayer/
Functional Python Programming: Use a functional
approach to write succinct, expressive, and efficient
Python code, 3rd Edition Lott

https://textbookfull.com/product/functional-python-programming-
use-a-functional-approach-to-write-succinct-expressive-and-
efficient-python-code-3rd-edition-lott/

Python Digital Forensics Cookbook Effective Python

recipes for digital investigations 1st Edition Preston
Miller

https://textbookfull.com/product/python-digital-forensics-
cookbook-effective-python-recipes-for-digital-investigations-1st-
edition-preston-miller/

Learn Python Programming A beginner s guide to learning

the fundamentals of Python language to write efficient
high quality code Romano

https://textbookfull.com/product/learn-python-programming-a-
beginner-s-guide-to-learning-the-fundamentals-of-python-language-
to-write-efficient-high-quality-code-romano/

Effective Modern C 42 Specific Ways to Improve Your Use

of C 11 and C 14 1st Edition Scott Meyers

https://textbookfull.com/product/effective-modern-c-42-specific-
ways-to-improve-your-use-of-c-11-and-c-14-1st-edition-scott-
meyers/

Black Hat Python: Python Programming for Hackers and

Pentesters 2nd Edition Justin Seitz

https://textbookfull.com/product/black-hat-python-python-
programming-for-hackers-and-pentesters-2nd-edition-justin-seitz/
Contents
Cover Page
About This eBook
Half Title Page
Title Page
Copyright Page
Dedication Page
Contents at a Glance
Contents
Preface
Acknowledgments
About the Author
1. Pythonic Thinking
Item 1: Know Which Version of Python You’re Using
Item 2: Follow the PEP 8 Style Guide
Item 3: Know the Differences Between bytes and str
Item 4: Prefer Interpolated F-Strings Over C-style Format
Strings and str.format
Item 5: Write Helper Functions Instead of Complex
Expressions
Item 6: Prefer Multiple Assignment Unpacking Over
Indexing
Item 7: Prefer enumerate Over range
Item 8: Use zip to Process Iterators in Parallel
Item 9: Avoid else Blocks After for and while Loops
 Item 10: Prevent Repetition with Assignment Expressions
2. Lists and Dictionaries
Item 11: Know How to Slice Sequences
Item 12: Avoid Striding and Slicing in a Single Expression
Item 13: Prefer Catch-All Unpacking Over Slicing
Item 14: Sort by Complex Criteria Using the key Parameter
Item 15: Be Cautious When Relying on dict Insertion
Ordering
Item 16: Prefer get Over in and KeyError to Handle
Missing Dictionary Keys
Item 17: Prefer defaultdict Over setdefault to Handle
Missing Items in Internal State
Item 18: Know How to Construct Key-Dependent Default
Values with __missing__
3. Functions
Item 19: Never Unpack More Than Three Variables When
Functions Return Multiple Values
Item 20: Prefer Raising Exceptions to Returning None
Item 21: Know How Closures Interact with Variable Scope
Item 22: Reduce Visual Noise with Variable Positional
Arguments
Item 23: Provide Optional Behavior with Keyword
Arguments
Item 24: Use None and Docstrings to Specify Dynamic
Default Arguments
Item 25: Enforce Clarity with Keyword-Only and Positional-
Only Arguments
Item 26: Define Function Decorators with functools.wraps
4. Comprehensions and Generators
 Item 27: Use Comprehensions Instead of map and filter
Item 28: Avoid More Than Two Control Subexpressions in
Comprehensions
Item 29: Avoid Repeated Work in Comprehensions by Using
Assignment Expressions
Item 30: Consider Generators Instead of Returning Lists
Item 31: Be Defensive When Iterating Over Arguments
Item 32: Consider Generator Expressions for Large List
Comprehensions
Item 33: Compose Multiple Generators with yield from
Item 34: Avoid Injecting Data into Generators with send
Item 35: Avoid Causing State Transitions in Generators with
throw
Item 36: Consider itertools for Working with Iterators and
Generators
5. Classes and Interfaces
Item 37: Compose Classes Instead of Nesting Many Levels
of Built-in Types
Item 38: Accept Functions Instead of Classes for Simple
Interfaces
Item 39: Use @classmethod Polymorphism to Construct
Objects Generically
Item 40: Initialize Parent Classes with super
Item 41: Consider Composing Functionality with Mix-in
Classes
Item 42: Prefer Public Attributes Over Private Ones
Item 43: Inherit from collections.abc for Custom
Container Types
6. Metaclasses and Attributes
 Item 44: Use Plain Attributes Instead of Setter and Getter
Methods
Item 45: Consider @property Instead of Refactoring
Attributes
Item 46: Use Descriptors for Reusable @property Methods
Item 47: Use __getattr__, __getattribute__, and
__setattr__ for Lazy Attributes
Item 48: Validate Subclasses with __init_subclass__
Item 49: Register Class Existence with __init_subclass__
Item 50: Annotate Class Attributes with __set_name__
Item 51: Prefer Class Decorators Over Metaclasses for
Composable Class Extensions
7. Concurrency and Parallelism
Item 52: Use subprocess to Manage Child Processes
Item 53: Use Threads for Blocking I/O, Avoid for Parallelism
Item 54: Use Lock to Prevent Data Races in Threads
Item 55: Use Queue to Coordinate Work Between Threads
Item 56: Know How to Recognize When Concurrency Is
Necessary
Item 57: Avoid Creating New Thread Instances for On-
demand Fan-out
Item 58: Understand How Using Queue for Concurrency
Requires Refactoring
Item 59: Consider ThreadPoolExecutor When Threads Are
Necessary for Concurrency
Item 60: Achieve Highly Concurrent I/O with Coroutines
Item 61: Know How to Port Threaded I/O to asyncio
Item 62: Mix Threads and Coroutines to Ease the Transition
to asyncio
 Item 63: Avoid Blocking the asyncio Event Loop to
Maximize Responsiveness
Item 64: Consider concurrent.futures for True Parallelism
8. Robustness and Performance
Item 65: Take Advantage of Each Block in
try/except/else/finally
Item 66: Consider contextlib and with Statements for
Reusable try/finally Behavior
Item 67: Use datetime Instead of time for Local Clocks
Item 68: Make pickle Reliable with copyreg
Item 69: Use decimal When Precision Is Paramount
Item 70: Profile Before Optimizing
Item 71: Prefer deque for Producer–Consumer Queues
Item 72: Consider Searching Sorted Sequences with bisect
Item 73: Know How to Use heapq for Priority Queues
Item 74: Consider memoryview and bytearray for Zero-Copy
Interactions with bytes
9. Testing and Debugging
Item 75: Use repr Strings for Debugging Output
Item 76: Verify Related Behaviors in TestCase Subclasses
Item 77: Isolate Tests from Each Other with setUp,
tearDown, setUpModule, and tearDownModule
Item 78: Use Mocks to Test Code with Complex
Dependencies
Item 79: Encapsulate Dependencies to Facilitate Mocking
and Testing
Item 80: Consider Interactive Debugging with pdb
 Item 81: Use tracemalloc to Understand Memory Usage
and Leaks
10. Collaboration
Item 82: Know Where to Find Community-Built Modules
Item 83: Use Virtual Environments for Isolated and
Reproducible Dependencies
Item 84: Write Docstrings for Every Function, Class, and
Module
Item 85: Use Packages to Organize Modules and Provide
Stable APIs
Item 86: Consider Module-Scoped Code to Configure
Deployment Environments
Item 87: Define a Root Exception to Insulate Callers from
APIs
Item 88: Know How to Break Circular Dependencies
Item 89: Consider warnings to Refactor and Migrate Usage
Item 90: Consider Static Analysis via typing to Obviate
Bugs
Index
Code Snippets

i
ii
iii
iv
v
vi
vii
viii
ix
x
xi
xii
xiii
xiv
xv
xvi
xvii
xviii
xix
xx
xxi
xxii
xxiii
xxiv
1
2
3
4
5
6
7
8
9
10
11
12
13
14
15
16
17
18
19
20
21
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
51
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
114
115
116
117
118
119
120
121
122
123
124
125
126
127
128
129
130
131
132
133
134
135
136
137
138
139
140
141
142
143
144
145
146
147
148
149
150
151
152
153
154
155
156
157
158
159
160
161
162
163
164
165
166
167
168
169
170
171
172
173
174
175
176
177
178
179
180
181
182
183
184
185
186
187
188
189
190
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200
201
202
203
204
205
206
207
208
209
210
211
212
213
214
215
216
217
218
219
220
221
222
223
224
225
226
227
228
229
230
231
232
233
234
235
236
237
238
239
240
241
242
243
244
245
246
247
248
249
250
251
252
253
254
255
256
257
258
259
260
261
262
263
264
265
266
267
268
269
270
271
272
273
274
275
276
277
278
279
280
281
282
283
284
285
286
287
288
289
290
291
292
293
294
295
296
297
298
299
300
301
302
303
304
305
306
307
308
309
310
311
312
313
314
315
316
317
318
319
320
321
322
323
324
325
326
327
328
329
330
331
332
333
334
335
336
337
338
339
340
341
342
343
344
345
346
347
348
349
350
351
352
353
354
355
356
357
358
359
360
361
362
363
364
365
366
367
368
369
370
371
372
373
374
375
376
377
378
379
380
381
382
383
384
385
386
387
388
389
390
391
392
393
394
395
396
397
398
399
400
401
402
403
404
405
406
407
408
409
410
411
412
413
414
415
416
417
418
419
420
421
422
423
424
425
426
427
428
429
430
431
432
433
434
435
436
437
438
439
440
441
442
443
444
445
446
447
448
449
450
451
452
453
454
455
456
About This eBook
ePUB is an open, industry-standard format for eBooks. However,
support of ePUB and its many features varies across reading devices
and applications. Use your device or app settings to customize the
presentation to your liking. Settings that you can customize often
include font, font size, single or double column, landscape or portrait
mode, and figures that you can click or tap to enlarge. For additional
information about the settings and features on your reading device
or app, visit the device manufacturer’s Web site.
Many titles include programming code or configuration examples. To
optimize the presentation of these elements, view the eBook in
single-column, landscape mode and adjust the font size to the
smallest setting. In addition to presenting code and configurations in
the reflowable text format, we have included images of the code
that mimic the presentation found in the print book; therefore,
where the reflowable format may compromise the presentation of
the code listing, you will see a “Click here to view code image” link.
Click the link to view the print-fidelity code image. To return to the
previous page viewed, click the Back button on your device or app.
Praise for Effective Python

“I have been recommending this book enthusiastically since the first

edition appeared in 2015. This new edition, updated and expanded
for Python 3, is a treasure trove of practical Python programming
wisdom that can benefit programmers of all experience levels.”
—Wes McKinney, Creator of Python Pandas project, Director of Ursa
Labs
“If you’re coming from another language, this is your definitive guide
to taking full advantage of the unique features Python has to offer.
I’ve been working with Python for nearly twenty years and I still
learned a bunch of useful tricks, especially around newer features
introduced by Python 3. Effective Python is crammed with actionable
advice, and really helps define what our community means when
they talk about Pythonic code.”
—Simon Willison, Co-creator of Django
“I’ve been programming in Python for years and thought I knew it
pretty well. Thanks to this treasure trove of tips and techniques, I’ve
discovered many ways to improve my Python code to make it faster
(e.g., using bisect to search sorted lists), easier to read (e.g.,
enforcing keyword-only arguments), less prone to error (e.g.,
unpacking with starred expressions), and more Pythonic (e.g., using
zip to iterate over lists in parallel). Plus, the second edition is a great
way to quickly get up to speed on Python 3 features, such as the
walrus operator, f-strings, and the typing module.”
—Pamela Fox, Creator of Khan Academy programming courses
“Now that Python 3 has finally become the standard version of
Python, it’s already gone through eight minor releases and a lot of
new features have been added throughout. Brett Slatkin returns with
a second edition of Effective Python with a huge new list of Python
idioms and straightforward recommendations, catching up with
everything that’s introduced in version 3 all the way through 3.8 that
we’ll all want to use as we finally leave Python 2 behind. Early
sections lay out an enormous list of tips regarding new Python 3
syntaxes and concepts like string and byte objects, f-strings,
assignment expressions (and their special nickname you might not
know), and catch-all unpacking of tuples. Later sections take on
bigger subjects, all of which are packed with things I either didn’t
know or which I’m always trying to teach to others, including
‘Metaclasses and Attributes’ (good advice includes ‘Prefer Class
Decorators over Metaclasses’ and also introduces a new magic
method ‘__init_subclass__()’ I wasn’t familiar with), ‘Concurrency’
(favorite advice: ‘Use Threads for Blocking I/O, but not Parallelism,’
but it also covers asyncio and coroutines correctly) and ‘Robustness
and Performance’ (advice given: ‘Profile before Optimizing’). It’s a
joy to go through each section as everything I read is terrific best
practice information smartly stated, and I’m considering quoting
from this book in the future as it has such great advice all
throughout. This is the definite winner for the ‘if you only read one
Python book this year...’ contest.
—Mike Bayer, Creator of SQLAlchemy
“This is a great book for both novice and experienced programmers.
The code examples and explanations are well thought out and
explained concisely and thoroughly. The second edition updates the
advice for Python 3, and it’s fantastic! I’ve been using Python for
almost 20 years, and I learned something new every few pages. The
advice given in this book will serve anyone well.”
—Titus Brown, Associate Professor at UC Davis
“Once again, Brett Slatkin has managed to condense a wide range of
solid practices from the community into a single volume. From exotic
topics like metaclasses and concurrency to crucial basics like
robustness, testing, and collaboration, the updated Effective Python
makes a consensus view of what’s ‘Pythonic’ available to a wide
audience.”
Other documents randomly have
different content
sieltä ja täältä, tuon ja tämän ladon seutuvilla kuin sirkkain ääni
ruohostosta. Kun toiset lopettavat, alkavat toiset. Märjin saappain
astelevat miehet kasteisella edullansa sinisissä
pohjavaatehousuissansa, otsalla hikihelmiä. Hämähäkkien
kastekimalteiset palloverkot ja pesät hohtavat kaatamattomassa
heinässä ja sortuvat kohta, kun viikate humahtaen kulkee heinän
juuressa."

"Voi, voi, aivan minun tulee ikävä maalle jälleen!"

"Näin niittävät miehet, ja ylhäällä, riippakoivujen peittämällä

kunnaalla, kohoaa savu niittytuvan piipusta. Siellä emäntäpiika
einettä keittää. Samoin näkyy savuja muualtakin. Pian jo kuuluu
syömään kutsu ylhäältä kiviseltä mäeltä.

"'Kello sooi!' huutaa emäntäpiika.

"'Sooi — sooi, sooi!' kiiriskelee ääni ladon seinistä toisiin.

"'Kello sooi!' kuuluu myöskin muilta keittopaikoilta.

"Ja miehet laskevat viikatteensa, naiset lyövät haravansa pystöön

tai panevat luo'olle, ja niin kerääntyy suunnilleen yhtä aikaa koko
niittyväki aamiaiselle."

"Kylläpä maistuu ruoka silloin."

"Maistuu. Mutta kesken ei se lopu, sillä hevoskuormittain on sitä

tuotu. Kellarissa tuvan lattian alla, kivien takana seinän ulkopuolella
ja pensastossa koivujen alla on emäntäpiialla loppumattomat
varastot.
 "Mutta kun on syönyt joukko, köllähtää se tunnin puolikkaaksi
nurkkaan kasatuille vuodeheinille eli 'herkkumättäälle', niin kuin sitä
nimittivät, tai pihalle. Jotkut nukahtavat. Naiset ovat löyhäyttäneet
esiliinan silmilleen auringon ja hyönteisten suojaksi. Toiset miehistä
juttelevat ja polttelevat piippujansa. Saattaapa myöskin joku
muuttaa uutta viikatetta varteen tai laittaa piitä naisten haravaan.

"Ei kuitenkaan viivy kauvan ennen kuin taas lähdetään

vahvistetuin voimin liikkeelle, ja heinä kaatuu, haravat heiluvat ja
taivaalta paahtaa heinäkuun aurinko levitettyyn luokoon."

"Kuinka toisellaista se on kuin tehtaassa!"

"Mutta kohta keskipäivän ohi mentyä alkaa toinen touhu ja työ,

eikä suinkaan siinä unteloiksi joudeta jäämään. On silloin jo kuivunut
edellisen päivän heinä ja on nyt latoon korjattavassa kunnossa.
Tuolla jo vetävät naiset luokoa kokoon molemmilta puolilta, joku jo
taakkoja latoo. Miehet painavat hattunsa partaat niskaansa
heinänkulmujen suojaksi sekä lähenevät taakkavitsoineen. Ja kohta
keikkuu mesituoksuinen heinä voimakkailla hartioilla ja kulkee latoa
kohden. Pian ilmestyy taakan viejä takaisin, ottaa tullessaan tukon
heiniä käteensä, hieroo niitä kämmeniensä välissä, koetellakseen
varmuudeksi vielä, ovatko ne kuivia. Mutta luo'on vierellä odottaa jo
uusi kantamus valmiina ja taakan takana nuori nainen punottavin
poskin. Siinä he sitoessaan kiinni taakkavitsaa vaihtavat jonkun
sanan, hymyilevät — ja siinä hetkessä keikkuu heinäruko taasen
ylhäällä ja kulkee latoa kohden. — Tätä kaikkea olen nähnyt
pikkupoikasena, ja siitä lähtien on ollut kaihoni maalle."

"Kuka ei kaipaisi!"
 "Tällaisina poutapäivinä kuin tämäkin, jolloin koko luonto on
hurmaavan kauniina ympärillä, tuntuu raskaalta palata kaupunkiin."

"Miksi kerroitkaan! Minäkin ihan ikävöin."

"Mitähän jos emme palaisikaan!" sanoi Juho leikkisästi.

"Tuossahan on vene, mennään siihen ja sitten pitkin selkää…"

"Kun se olisikin mahdollista!"

"Rohkenisitko sinä?"

Katri katsoi arasti Juhoa. Oliko hänen puheensa totta vai leikkiä?
Kyllä kai hän uskaltaisi. Kenenkäs kanssa sitten, jollei Juhon! Mutta
tämähän kaikki oli haavetta, toteutumatonta…

Juhon hetkeksi valtasi harvinainen rohkeus. Hän oli vähällä sanoa

enempikin, mitä oli ajatellut heistä yhdessä, mutta samassa muistui
mieleen perhe kotona, jonka takia hän oli tähän saakka tottunut
kaikkensa koettamaan. Hän katsoi kaihomielin ystäväänsä, jonka
kanssa hän oli hiljaisuudessa tulevaisuutta suunnitellut, kenenkään
siitä aavistamatta.

"Niin, mikä lieneekään syynä", sanoi hän kappaleen ajan kuluttua,

"mutta yhä enempi sinne haluan. Ajattelepas, miten monipuolista
työtä siellä saisi tehdä. Ei tarvitsisi viikkokausia sorvata yhtä ainoaa
lajia kappaleita, tehdä aina samoja liikkeitä kuin joku koneen osa,
vaan saisi tehdä milloin mitäkin, riehua joskus oikein hartiavoimin ja
siinä samassa olla Luojan luonnon keskellä. Kas sepäs olisi ihanaa!"

Kauvan he istuivat, ja kirja sai todellakin olla tällä kertaa

suljettuna. Viimein he asettuivat äänettöminä katselemaan toisiaan.
Tuntui kuin sanat eivät olisi oikein sopineet ilmaisemaan salatuimpia
toiveita, joita ei oikein rohjennut toisilleen ilmaistakaan…

"Kuinkahan kauvan olemme tässä istuneetkaan", sanoi Juho

vihdoin.
"Jokohan myöhästymme laulusta."

He olivat molemmat työväenopiston sekakuorossa, jolla oli

ohjelmassa laulu esitettävänä.

"Emme ole vielä olleet talosillakaan. Puut ovat sytyttämättä."

"Olemme vaan viettäneet sunnuntaihetken, jolloin aurinko kiertää

hitaasti pirtin pääakkunan ohi, seinäkello jakaa hitaasti ja varmasti
aikaa, kärpäset surisevat ruokapöydällä ja lintujen laulu käy avatusta
akkunasta sisälle; jolloin aura on rauhassa pellolla, hevonen haassa
ja kellojen kumahtelun tauottua hiljainen virren hyminä leviää
kirkkomäeltä yli lakeuden. Nämä ovat ihmiselämän kalliita hetkiä."

"Sääli on niistä riipoutua irti, mutta pitänee meidän kuitenkin

lähteä."

"Siellä meitä myös tarvitaan velvollisuuksiamme täyttämässä. Ja

mieluinen velvollisuus onkin. Laulu sentään aina kerää joukot
yhteen. Säveleet vyörähtelevät yli juhlakentänkin ja niitä pysähtyvät
kuuntelemaan nekin, jotka eivät välitäkään muusta kuin tanssista.
Laulu on paras ase kaikkea pahuutta vastaan. Kumpa saiskin kaikki
sitä käyttämään!"

He pujottelivat ohi leiripaikkojen, joita semminkin juhlakentän

lähellä oli vieri vieressä. Lapset juoksivat piilosilla pensaiden välissä.
Iloinen temmellys kävi kaikkialla.
 Aivan kentän laidassa oli ravintola pitkillä pöydillä. Nuotioilla
kiehuivat suuret kahvipannut, pöydillä teekeittiöt. Kymmenkunta
tyttöä hääräsi kovassa kiireessä. Joukko söi ja joi. Pojat tarjosivat
tytöillensä, toiset useillekin. Oppipojat panivat ainoat penninsä, mitä
oli säästynyt, kun olivat lauvantai-iltana tilin saatuaan maksaneet
ruokansa ja asuntonsa tai mitä taasen toiset olivat viikkopalkastaan
pidättäneet itselleen, annettuaan sangen niukan osan äidilleen.

Kesä oli niin kovin lyhyt, kesäjuhlia vaan harvoin, sunnuntai kerran
viikossa ja rahassa kotkan kuva — antaa sen lentää!

Näyttämön katolla liehui tulipunainen lippu, soitto- ja laululava oli

kierretty katajan- ja kuusenhakoköynnöksellä, ja sieltä kaiutteli
yhdistyksen soittokunta parast'aikaa säveliään. Tuhatmäärin huljuili
väkeä lavealla kentällä. Tehtaat olivat ammentaneet kalpeat
joukkonsa vapauteen, josta nautittiin sanoin kuvaamattomasti, niin
kuin vasta munasta puhjennut lintu tai kotelosta vapautunut
hyönteinen oikoo jäseniään auringon paisteessa, niin tämäkin
joukko. Ei mikään sille ollut niin välttämättömän kallista kuin saada
vapaana taivaan äärettömän korkeuden alla, lavealla kentällä, ilman
huolta huomisesta, ilman minkään ympäristön puristusta poikana
kiitää tyttönsä kanssa hurjasti ja tyttönä olla poikansa vietävänä,
että ilmanpielet tulta iskivät. Voi, voi, kun menisivät pian muut
ohjelmanumerot, jättäisivät vaikka jotakin pois, että pääsisi
tanssimaan! Ah, tanssimaan! Se olisi ihanaa!

Viimein siihen päästiin, ja sitä kesti puolille yhtä. Kuinka pian

kuluvat tunnit sentään! Väkistenkin tahtoi jo mieleen palautua, että
huomenaamulla kuudelta…

Äsh!
 Ennen poislähtöä syöksähti koko juhliva joukko vielä pensaikkoon,
riipaistakseen jonkun oksan mukaansa tältä saarelta, kukkia maasta,
katkoen pihlajia, saadakseen niiden kukkia sylillisen, viedäkseen niitä
mukanansa, painautuakseen niihin, elääkseen vielä hetken saaren
juhlahumussa, viedäkseen kivimuureihin, kellareihin ja viheliäisiin
asuntoihinsa luonnon tuoksua, kesän suloa, muistoja… muistoja…

Kuudelta maanantaiaamuna viilsivät tehtaiden viheltimien kiljunnat

aamukasteisen, auringon valossa kimaltelevan lakeuden yli.
Lämmittäjät lisäsivät polttoaineita uuneihin, ja paksu, musta savu
laskeusi maata kohden…
VII.

Työn valtava pauhu kohosi kosken reunamilta. Putouksen ehtymätön

jättiläisvoima tehostui suurenmoisten dynamojen kautta
moninkertaiseksi, pannen liikkeelle tuhansia koneita, suorittaen
lukemattomia töitä. Minkä pitemmälle putoukseen oli patoamisen
avulla johdettu järven vesi, sen korkeampana ja monin kerroin
raskaampana se painoi turpiinien yläpuolella ja sulun auettua syöksyi
kuin raivoisa jättiläinen alas syvyyteen, suorittaen pudotessaan
tehtävänsä. Äärettömät voimat myllersivät konehuoneen lattian alla.
Veden ummehtunut ja tunkkaantunut haju täytti kostean,
puolihämärän turpiinihuoneen, jonka kammottavasta syvyydestä
pärskyi vettä seinille ja huljuili huoneessa hienona utusateena.

Mutta aina yhtä täynnä on putouksen yläpuoli. Hitaasti vaeltaa

järven vesi eteenpäin. Lähellä temmellyspaikkaa huomaa tuskin
vähäisen virran kiihtymisen, ja pintaan muodostuu kiivaasti
pyörähteleviä häränsilmiä.

Voima-aseman sementtilattialla lepäävät voiman jättiläiset, jykevät

dynamot. Niin tasainen on käynti, että tuskin huomaa niiden edes
liikkeellä olevankaan. Näkyy vaan heikot kipinät sähkönkokoojista, ja
kuuluu viheltävä ääni ja pyörinnän humu kirkkaasti valaistussa
huoneessa.

Koneiden hoitaja kävelee edestakaisin pitkin kirjavaa lattiaa,

pysähtyen tuon tuostakin säätäjien ja mittarien luokse. Hänen pienet
kosketuksensa ovat ihan välttämättömiä. Hän on vastuunalainen
kaikesta mitä tapahtuu pyörivän puolimetrisen voima-akselin ja
sähköjohtokimppujen varassa. Lukemattomat ja kuitenkin aivan
tarkalleen määrätyt ovat ne liikkeet, joita ne saavat aikaan. Niiden
ympärille kerääntyy tuhansien ihmisten toiminta ja elämä
taisteluineen ja kärsimyksineen, voittoineen ja tappioineen.

Mitä tapahtuisikaan, jos voima-akseli pysähtyisi ainiaaksi…

Ja kuitenkin koneenhoitaja tekee kaiken tehtävänsä jo ihan

vaistomaisesti. Tuskin kenenkään päivät ovat niin pitkät kuin hänen.
Kun hän aamulla saapuu päivävuorolleen tai toisilla viikoilla illalla
yövahdilleen tärkeään tehtäväänsä, ympäröi hänet sama viheltävä
ääni ja pyörinnän humu kuin jo vuosia tätä ennen. Eikä hän saa
hetkeksikään torkahtaa. Hänen pitää jaksaa valvoa tarkataksensa
mittareita, seurataksensa viisareita, jotka levottomina vapisevat
emaljitauluilla.

Vuosien kuluessa on avonainen katse synkistynyt. On kuin joku

sisäinen syy vaikuttaisi ainaisen tuskan tunteen, joka kuvastuu
kasvoilla. Tuskin koskaan näkee hymyä niillä, loistetta silmissä, ilon
välkähdystä sielun peilissä.

Näkeekö hän sitten koskaan minkään käsissään valmistuvan?

Missä on se kappale, joka on hänen sielun- ja ruumiinvoimiensa
tulos? Onko hän kertaakaan saanut tuntea työn iloa?
 Vähitellen ovat tämän suuntaiset kysymykset nousseet mieleen ja
elämän onttous paljastunut.

Mutta voima-akseli pyörii… pyörii… Se on niin rakennettu ja

asetettu, ettei tapahdu pienintäkään liikettä, mikä osottaisi olevan
mitään rasitusta tai jännitystä asetetun sen varaan.

Eikä sen vaikutus ulotu ainoastaan tehtaan piiriin, vaan koko

yhteiskuntaan, jota se pyrkii nurin vääntämään. Se kukistaa vanhoja
elämisen muotoja ja rakentaa uusia.

Maanviljelijäkin, joka ennen sai arvailla tai vahan säitä, toivoa ja

peljätä, tuntea tosi iloa jos suruakin, hän joka kuitenkin sai joka
vuosi nähdä kuinka tehdyn työn vaikutuksesta maa voimistui, halla
pakeni ja jalkojen alle muodostui yhä tukevampi asema, jossa hän jo
uskalsi kuvitella tulevien polvien paremmista saavutuksista,
lähtemällä siitä, mihin kuokka, lapio ja aura olivat pysähtyneet,
joutui vähitellen eroon tosityön tantereista. Toinen toisensa jälkeen
koneiden purevista, halkovista ja repivistä kourista oli tarttunut
häneen, puistellut "heralle", pannut hänet luottamaan metsiensä
aarteisiin, houkutellut hänet höpsimään, että hänen tiluksillansa olisi
mahdollisesti salassa joitakin raaka-aineita, joita hän voisi muuttaa
tehtaissa rahaksi. Ja niin tunkeutuivat uudet uskot hänen mieleensä
kuten pellon aidan takana kyräilleen itiökasvin juuret ja huovastot
tunkeutuivat hänen peltojensa ja nurmikkojensa ruokamultaan
rehennellen vielä siinä, missä varsinainen viljelys jo kitui…

Eikä ainoastaan raaka-aineita tarvinnut yhä kasvava teollisuus,

vaan myöskin ihmisiä, lihaa ja verta…

Tarvittiin niin tavattomat määrät miehiä ja naisia sorvien, pora- ja

höyläkoneiden, kutoma- ja neulomakoneiden, hollenterien ja
kalanterien, valssien ja vipujen sekä tuhansien muiden hoitamiseen,
puolialastomina toimimaan kuumien kattiloiden ja kuivausuunien,
kiehuvien sammioiden ja helvetillisten pätsien ääressä, joissa oli joka
silmänräpäys vaarassa joutua vaatteenliepeistään kiinni, vonkuviin ja
ulvoviin koneisiin, tai suistua kiehuviin aineisiin…

*****

Jo yhdessä tehtaassakin saattoi olla kymmeniä, satojakin koneita,

joiden käynti huumasi. Maa jytisi niiden pyörinnästä, tärähteli
prässien tuhatkiloisten putoavien osien voimasta. Rakennuksien
liitokset natisivat, ja avatuista akkunoista syöksyi melu, rätinä ja
pauhu, joka kaikui Tehdaskujan monikerroksisten rakennusten
seinistä ja kohousi viimein korkeuksiin.

Kaikista varokeinoista huolimatta vaati joka päivä jonkun uhrin:

sormen, käden, silmän, joskus ihmishengenkin. Koneet silpoivat
hoitajiaan, tekivät heistä työn invaliideja, jotka enemmän tai
vähemmän ruhjottuina kulkivat kädet kääreissä, pää sidottuna taikka
makasivat sairaaloissa, palaten sieltä jonkun ajan kuluttua tai jääden
palaamatta.

Mutta taisiko mikään siitä syystä pysähtyä?

*****

Ehkä jonkun hihnan tai moottorin varassa oleva kone muutamiksi

minuuteiksi, että saatiin loukkautunut pois korjatuksi ja uusi
asetetuksi tilalle. Sillä jokaisessa tehtaan konttorissa oli pitkä luettelo
niistä, jotka olivat käyneet pyytämässä, että heitäkin otettaisiin
huomioon, kun ensi kerran paikka aukeaisi. Tarvitsi vaan antaa heille
pieni vihjaus, ottaa vaan niistä, jotka joka päivä lakkiaan käsissään
pyöritellen seisoivat konttorin oven suussa, ulos akkunasta järvelle
kotia kohden kuin jäähyväissilmäykseksi tai lattiaan ja rahakaappiin
arasti katsoen. Tarvitsi noin vaan arvostelevalla silmäyksellä mitata,
sopiko hän siihen, mihin miestä tai naista tarvittiin. Heistä ei ollut
puutetta. Heitä tuli jälellä olevien takaa painamina kuin paperipölkyt
hiovaa kiveä vasten massatehtaiden makasiinihiomakoneissa.

*****

Eräässä huoneessa työskenteli kolmisenkymmentä naista. Se oli

suunnilleen parisenkymmentä metriä pitkä ja kolmekymmentä leveä,
hyvin valaistu, sillä akkunat olivat koskelle päin. Heidän joukossaan
oli elähtäneitä, jotka olivat täällä työskennelleet vuosikausia, ja
nuoria tyttöjä, useat maaseudulta tulleita, jotka olivat lähteneet
kaupunkiin työn etsintään ja päässeet tänne.

Heidän tehtävänsä oli lumppujen repiminen.

Työhuoneen seinät olivat rapatut ja valkaistut, suorat ja aivan

tasaiset. Ei ainoatakaan syvennystä ollut muualla kuin ovien ja
akkunain kohdalla. Lattia oli sementistä, katto samoin ja liittyi ilman
minkäänlaista koristelistaa kohtisuoraan seinään. Huoneen
mittasuhteet olivat sopimattomat. Se oli kuin suuri, umpinainen
laatikko, jonka pohjalle oli ladottu pitkiä pöytiä poikkipäin, molemmin
puolin keskellä olevaa käytävää. Missään kohdassa ei silmä oikein
viihtynyt. Turhaan sai yksitoikkoiselta seinältä etsiä paikkaa, missä
katse olisi voinut viivähtää. Se kilpistyi takaisin, alas, yksitoikkoisiin
pöytiin, pystössä oleviin puukkoihin ja vaatekasoihin.

Lähellä koskenpuoleista seinää työskentelevät saattoivat vähän

kurkottelemalla nähdä alhaalla kosken, johon melkein sillä kohdalla
kaatui liika vesi ruskehtavana kaarena, pirstoutuen pisaroiksi ja
syöksyen valkoisena ryöppynä kosken kiviin, sekä kosken toisella
puolella olevan vasta istutetun puiston, jossa kesäisenä aikana jo
näkyi vihreätä ja talvella huurretta, jonka pakkanen oli kosken
kuohuista kiteyttänyt. Mutta etäämpänä olevat näkivät joen takaa
rakennuksien ylikerroksia ja savupiippurykelmiä mustilla katoilla.

Huoneessa oli pölyä katosta lattiaan saakka. Se leijaili ilman

käynnin mukana, virtasi ovien ja akkunain luona vedossa ja laskeusi
paksuiksi kerroksiksi akkunalaudoille ja nurkkiin, missä vaan oli
sellaista kohtaa, jossa ei mitään liikuteltu. Katonrajassa oleva
sähkömylly veti sitä ulos. Ihmiset vetivät sitä keuhkoihinsa.

Jotkut olivat sitoneet suunsa eteen vaatteen, estääkseen pölyä

tunkeutumasta suun kautta, tukkineet vanulla sieraimensa, mutta
siitä huolimatta pääsi sitä menemään hengityselimiin. Ei ainoakaan
työntekijöistä ollut yskimättä. Aina oli joku äänessä, toisinaan
useampiakin. Heidän täytyi keskeyttää työnsä, puhdistaakseen
itseään vieressä olevaan sylkyastiaan. Eräässä kupissa näkyi jo
heleänpunainen veripilkku tummanharmaassa ysköksessä. "Jopa
kaivautui Kreetaltakin punaväri esille!"

"Ann' tippua vaan! Vielä sitä riittää! Ja kun minä alan olla niin kuin
mehuton kärpänen hämähäkin verkossa, niin onhan niitä toisia
minun paikalleni. Meitähän löytyy repimään ryysyjä ja itseämme."

Jotkut naurahtivat katkerasti, mutta hymy kuoleutui jälleen

huulilta.

"Kiltisti repimään."

"Tietysti!"
 "Pitäisi oikein kai kiittääkin, kun saamme tässä otsamme hiessä
syödä leipäämme."

"Ja hankkia herroillemme loistoa ja komeutta."

Yskiminen keskeytti Kreetan. Hän rykiä loukutti kauvan. Vaivoin sai

henkeään vedetyksi. Hän oli illalla hikeen asti tanssittuaan vilustanut
itsensä, ja siitä oli yltynyt yskä. Kun nyt pöly kutitti kurkussa,
kuvotutti kuin lopun tehdäkseen koko ihmisestä.

"Mihinkähän tuo vielä päättyneekään!" säälitteli joku.

"Mihinkä? Ijankaikkiseen vaikenemiseen. Taitaako kestää ihmisen

rinta mokomaa loukuttamista?"

Tulehtuneena ja vedet silmissä Kreeta viimein ojentausi kumarasta

asennostaan ja alkoi jälleen raskaasti hengittäen repiä. Mutta
yskiminen oli sellainen voimanponnistus, että kädet vapisivat, ja jalat
eivät tuntuneet oikein kannattavan.

"Nukkavieru nuttu olet, Kreeta rukka!" sanoi Laurakin, joka ei

monasti sekaantunut työtoveriensa puheeseen.

"Niinkö Laurakin sanoo?"

"Mitäpä tuosta muutakaan osaa?"

"Tai niin kuin nuo vanhat pyhähousut, joita Laura juuri repii",
käänsi suulas vierustoveri asiaa uudelle tolalle.

"Mitä! Onko Laura todellakin ottanut housut revittäväkseen",

tarttui toinen seuraavasta pöydästä.

"Katsokaas, mikä uhkarohkea teko!" sanoi Annakin.

 "Mitäs kummaa näissä nyt on?" ihmetteli Laura.

"Miten sinä rohkenet? Ajattele, jos vihollinen jotakin salakuljettaa

pitäisi niiden kautta sinulle!"

"Heitä pois, muuten ne saastuttavat sinun!"

"Kyllä Heta ne mielihyvillänsä repii", sanoi Anna.

"Mitä te Lauraa taasen kiusaatte? Hävetkää jo!" nuhteli joku

vanhempi nainen tyttöjä.

"Ja luuletteko te, senkin virnistelijät ja koiranleuvat, Lauraa

kaltaiseksenne — te, jotka hyppäätte jokaisen housuparin jäljessä
kuin hännättömät hevoset? Kyllä kai te repisitte vaikka päältä…",
sanoi Heta.

Hän oli hyvin laiha ihminen. Vaatteet riippuivat hänen yllään kuin
naulakossa seinällä. Olkapäät olivat luiset, eikä oikein saanut selvää,
mistä kaula alkoi. Vartalo oli ryhditön ja veltto. Puseron
avaranpuoleisesta kauluksesta pisti esille laiha kaula, jonka jokainen
jänne ja suoni näkyi. Hänelle oli ominaista, että työn jättämät jäljet
jäivät pysyviksi. Repiessä jännittyivät aina samat kaulalihakset. Ne
olivat hänellä kehittyneet muita voimakkaammiksi ja joutuivat
herkästi jännitykseen. Samoin määrätyt kasvojen lihakset. Työtä
tehdessään oli hän sen näköinen kuin olisi häntä joku alinomaa
nipistellyt. Suu oli pahasti irvessä, suupielet laskeutuneet alas.
Ikenet paljastuivat helposti, ja samalla avautui hänen
harvahampainen suunsa. Hän ei koskaan suojellut vaatteella
suutansa, ja tytöt arvelivatkin, että sitä lienee melkein mahdoton
saada millään peitetyksi. Hänen irvistelevä naamansa oli aina
nähtävissä, ja kun mieli alkoi käydä matalaksi, tarvitsi jonkun vaan
huomauttaa, kuinka Heta lumppuja pureskelee, ja yleinen naurun
tirskuna kohta virkisti mieliä.

Heta oli kärkäs suuttumaan. Hän vainusi jokaisen puheessa

itseensä kohdistettua pilkkaa ja ivaa, ja siitä syystä hän riiteli
alinomaa.

"Mekö repisimme!" sanoi Elli. "Eihän toki! Pitäisihän meidän pitää

häntä mielillä, ettei hän loikkisi pois ja jättäisi meitä 'suruhun ja
ikävähän'!"

Heta huomasi piikin kohdistetun häneen. He tiesivät kaikki hänen

nuoruutensa kompastuksen, kuinka hän oli ollut kihloissa, kuinka
sulhanen oli hänet jättänyt ja hän oli saanut sen jälestä tulla toimeen
lapsineen tässä maailmassa.

Hän tulistui, ja silmät pyörivät villeinä päässä.

"Ei ole kaikille riittänyt kaunista muotoa ja uljasta ryhtiä, joilla

puoleensa vetäisi niin kuin muutamat luulevat tekevänsä", sanoi hän,
äänessä riitelevä sävy. "Minun ja monen muun on täytynyt mennä
tämän maailman läpi vaan tällaisena. Mutta samaa päivää minä elän
teidän kiusallakin."

"Naima-asiassa vaan harmillisen askeleen edellä."

"Niin juuri!" kirkaisi Heta. "Tämä joukko olisikin liian koreaa ilman
minua."

"Mitäs se Heta nyt noin itseänsä halventaa? Muistappas joitakin

vuosia taaksepäin! Eikös se joku sinuakin…"
 "Ja mitä sitten?" Hetan kysymys putosi kuin vasaralla, ja tomu
pölähti repimispuukon ympärillä.

"Olipas joku silloin, suutariko se nyt oli vai räätäli, joka…"

"Mitä?"

"Kas kun on olevinaan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut",

kiusotteli Elli.

"Ja mitä sitä on tapahtunut, josta minä en itse vastaa?"

Heta löi kädessään olevat riekaleet koriin pöydän viereen ja iski

nyrkit lanteillensa.

"Ei, ei kai! Ollaan olevinaan niin kuin ei olisi mitään tapahtunut."

"Mitäs sinä nälvit minua? Mitä sinulla, lemmon harakalla, on

mielessäsi? Olenko minä jollakin tavalla asettunut poikkipuolin sinun
tiellesi?"

"Ei, ei! Kukas sitä on sanonut?"

"Onko sinun pienimmässäkään määrässä tarvinnut vastata minun

teoistani?"

"Kuka sinun salakähmäisistä teoistasi vastaa? Sinulle kai se

kuuluu.
Sehän se hännän kantaa, jolle se kasvanutkin on", sanoi Anna.

"Sinä tarkotat lastani, sinäkin?"

"Sinäpä sen sanoit."

 Heta raivostui. Hän ei kärsinyt, että kukaan puhui lapsesta, josta
ei kenenkään tarvinnut huolehtia, jonka takia hän huolehti enempi
kuin itsensä. Hän syöksyi Annaa ja Elliä kohti kuin kiinni
tarttuakseen.

"Katsokaa, katsokaa!" sanoivat ympärillä olijat. "Älä nyt sentään

lennä suuhun!"

"Millä oikeudella sinä puhut minun lapsestani?" huusi Heta.

"Hoh! Sielläpä koko prinssi taitaa olla, josta ei saa sanoa halkastua
sanaa."

"Sillä on ihmisen oikeudet niin kuin teillä jokaisella, eikä teillä

kumpasellakaan ole oikeutta halventaa viatonta raukkaa. Jos
sinullakin, maatiainen, on halua puskea, niin puske minua. Mutta
katso sen verran eteesi, ettei vaan sinun äpäröistäsi tarvitse
kenenkään ruveta huolta pitämään!"

"Lähempänä se mahdollisuus on sinua kuin meitä kumpaistakaan."

"Ei vähääkään. Näillä kynsilläni minä olen kyennyt ja kykenen

vieläkin repimään ja raastamaan elatuksen hänelle ja itselleni, mutta
se ei olekaan sanottu, kykenetkö sinä ja sinä, jos asiat niin päin
menevät. Ja näillä kynsilläni minä myöskin kykenen repimään
jokaista, joka sanoo halventavan sanan viattomasta lapsesta."

"Ei ole kumma, jos se sinun ukkopuusikin kammahti sinua aamun

valjetessa ja katosi koko paikkakunnalta, sillä hirveä sinä olet noin
suloisimmillaan ollessasi kuin nytkin. Niinhän sinun suusikin käy kuin
mikäkin loukku."

Ympärille kerääntyneet repijät nauraa virnistelivät.

 Hetaa kiukutti toisten imelä nauru, ja hän alkoi kiroilla ja puhua
raa'asti niin kuin suinkin osasi. Hän ihan riemuitsi sanojensa tulvasta,
puheensa loukkaavasta sävystä, piikkiensä ja koukkujensa pistoista.
Hän repi, viilsi, haavoitti, raivosi. Repimispuukko, joka oli kiinni
pöydässä, vongahti joka kerta, kun vaate siitä irtausi, tomu pölisi ja
kappaleet sinkoilivat. Heta tunsi vastustamatonta voimaa
jäsenissään. Suu vääristeli ja kaulalihakset jännittyivät. Puseron
avatusta kauluksesta pönköttivät solisluut korkealle.

Kesken kaiken tuli yskä. Hän ryki ja syljeskeli lattian tomuun.

"Sylje lattiaan, äläkä roiski joka paikkaan!"

"Minä syljen mihin tahdon!"

"Kaiken lisäksi tässä vielä saa sinun tautiasi vetää sisäänsä."

"Kumpikohan meistä on taudissa?"

"Hyvät ihmiset, miksi te tuolla tavalla riitelette ja huonolla

puheellanne haavotatte toisianne!" lauhdutteli Laura. "Sanassakin
sanotaan…"

"Pidä sinä huolta pakanoistasi, äläkä sekaannu kristittyjen riitaan!"

tikasi Heta.

"Kristittyjen! Eipä nyt kristittyjä valita, kun Hetakin!" ivasi Elli.

"Ja sinä!"

Heta huiski kuin ummessa silmin puoleen ja toiseen. Riita vähän

keskeytyi ja mieliala laimeni, kun työnjohtaja sattui tulemaan.
 Mutta Heta oli päässyt alkuun eikä vähällä heittänyt. Hän oli
tulehduksissa kuin olisi tehnyt työtä kolmenkymmenen asteen
kuumuudessa. Otsanahka kiilsi, ja hiukset harrottivat hajallaan. Nyt
hän jo raivosi kaikesta, kirosi viheliäisen työnsä, joka tappaa
tekijänsä, juoksuttaa veren kuiviin, jättäen jäljelle kuivettuneen
kuoren, kourallisen luita ja nahkaa. Hän sadatteli tehtailijoita, senkin
möhömahoja ja iilimatoja, mestareita, tehtailijoiden kätyreitä ja koko
työntekojärjestelmää. Hän pauhasi siihen saakka, kunnes tehtaan
höyryvihellin ilmoitti aamurupeaman loppuneeksi, ja työväki riensi
juoksujalkaa ruokaloihin ja kotiinsa.

II OSA
I.

Rautatieläisten huoneuston juhlasali oli valaistu kaikilla sähkövaloilla.

Torviseitsikko soitteli nurkassa. Torvet rämähtelivät kivisessä
huoneessa, pauhasivat marsseissa, ettei tahtonut ääntä kuulua. Noin
puolisensataa henkeä oli huoneessa, Rinteen ja Annan tuttuja ja
sukulaisia.

Oli ollut vähän erimielisyyttä, käytäisiinkö pappilassa vaiko

oikeusvirastossa vihittämässä, mutta kun Anna ja hänen
vanhempansa niin välttämättömästi halusivat papin pakinoille, niin oli
Rinne vähitellen suostunut, sillä hänen mielestään nyt oli sama, kuka
umpisolmun nykäisee, pappi vaiko tuomari.

Olivat siis käyneet kirkkoherran kansliassa, vannoneet ja

polvistuneet, ja Rinne oli koko ajan ollut kapinoivalla mielellä.

Sitten he olivat ajaneet hääsaliin ystävien ja tuttavien piiriin, jotka

heitä vastaan onnitellen kävivät.

"No, tervetuloa korppien valtakuntaan!" onnittelivat naimisissa

olevat naiset.

"Kyllä tänne sopii, käy sisään vaan!"

 "Älä muuta ajattele kuin tätä iltaa, niin voit iloita", sanoi eräs
keski-ikäinen vaimo onnitellessaan. Hän oli vakava ja surumielinen,
väsyneen ja kuluneen näköinen. Hän vetäytyi syrjään kohta
onniteltuaan, ikään kuin olisi sanojansa säikähtänyt. Hän jo oikein
iloitsi, kun kohta jäljestä tuli Elli ja puisteli nuoren parin yli sellaisen
sanahelinän, iloisen naurun kikatuksen ja puolirohkean viittauksen,
ettei varmaankaan morsian pysähtynyt ajattelemaan hänen tyhmästi
lausumiaan sanoja.

Onnittelija huokasi ja vetäytyi kaikkien taakse. Onneksi ei heistä

kukaan ollut huomannut häntä.

Koko juhliva joukko kävi morsiusparia onnittelemassa. Kukin heistä

oli varannut heille jonkun lauseen, toverillisen ja tuttavallisen heipä
hein.

"No niin! Pillit pois pussista, ja huokailkoot lattiapalkit tänä iltana!

Rinteen Yrjön häissä ei pidä surun kaunain silmänurkissa kartata!
Pyörähtäköön polkassa ja vantrailkoon valssissa iloinen hääjoukko!"

Samassa sieppasi Rinne Annaansa vyötäisistä raisuun polkkaan,

joka juuri silloin alkoi.

Se vasta tanssia! Jo innostuivat vanhatkin. He työnsivät työn

kangistamat jalkansa reiluun poljentoon, ja ken ei parina pyörinyt, se
paikallaan tahtia polki.

"Näin se piti ollakin!" ihastelivat ihmiset. — Tämä nyt oli oikein

rinnemäistä. Kyllä kai saatiin aina häissäkin istua kököttää ja odottaa
tarjoilua kuin hautajaisissa. Mutta täällä! Se vasta reilua poikaa!
Kuinka monetta tuolla jo vienee! Eipä kulukaan tämä hetki, jolloin
nämä sanoivat hyvästit nuoruutensa ajoille.
 Ensi tanssin tauottua saapuivat tarjoilijat. Miehet vetäysivät
lukusalin puolelle, joka oli varattu miesten tupakkahuoneeksi. Täällä
oli isäntänä Rinteen puhemies, valuri Paavola.

Hän oli hyvin hiljainen mies. Ei hänessä ollut oikein puhemiehen

mahtia. Tuskin hän oli saanut sanaa suustansa tänä tärkeänä iltana.
Sen sijaan oli hän istunut täällä tupakkahuoneessa, tupakoinut ja
odotellut.

"No, puhemies Paavola! Tuskin yhtään tahtia! Hitto vieköön! Veturi

virallisissa toimituksissa ja täällä istuu kuin pannun piippu tai tulppa
pullossa, jota hän vartioi!"

"Hehhehheh!" naurahti Paavola.

Ja hänen punainen muotonsa hohti lämmöstä hehkuvana.

"Hae nyt sitten aarteesi ja otetaan tässä pikku plörö!"

Sepäs sai Paavolankin liikkeelle. Oikein hän vilkastui kuin olis

päässyt omalle alallensa. Häneen tuli eloa ja toimeliaisuutta. Hän oli
tosiaankin ryyppymies ja oli siinä toimessa tullut huomatuksi, vaikka
muussa ei. Oikeastaan hänen naamansa puna maksoi jo paljon, sillä
hän oli sitä värjäillyt sekä lomahetkinään että työssä ollessaan.
Valimon nurkassa pienessä kaapissa oli hänellä aina jotakin lajia, jota
saattoi ottaa talvella lämpymikseen ja kesällä virkistyksekseen, kun
aurinko paistoi suurista akkunoista kärventyneeseen hietaan
nokimustan valimon lattialle.

Nopeasti täytteli Paavola pikarit viinalla, ja sitä tehdessä kuului

hänen suustansa omituinen särpävä ääni ja kurkkunsa korahteli
nieleskelystä. Kädet vapisivat pelkästä mielenliikutuksesta.
 "Minun täytyy se sanoa, Paavola, että lienetpä minkälainen sankari
hyvänsä nokisessa ruumassasi ja hornanuuniesi ääressä, niin pullon
kaulassa sinä olet vieläkin etevämpi. Ja jos sinä kuoltuasi joudut itse
Vanhan Erkin sulattoon, niin äläpä luulekaan, että hän työntää sinulle
valinkauhan käteen tai panee sinut vyöryttelemään koksin
möhkäleitä ikuisesti palavaan pätsiin. Ei, vaan ylimmäisen
juomanlaskijan virkaan hän sinut asettaa ja tynnyrin tappi on oleva
sinun tärkeä virkakapulasi", loventeli Rinne.

"Siellä kai lieneekin aivan kuivakurkkusta väkeä."

"Puuttuu Paavola!"

"Käykääpä käsiksi!" sanoi Paavola; ennen kuin kukaan kerkesi, oli

hänellä itsellään jo pikari huulillaan ja maisteli parastaikaa
asiantuntemuksella.

"Mistäs hankit, Rinne, oikeaa korpirojua?" kysyi hän hyvillään.

"Ainahan sitä", sanoi Rinne silmää iskien. "Ettäkö tosiaankin

olisi…"

"Senhän tuntee kaikesta", sanoi Paavola; ja kun joku vähän epäili,

kohotti hän tönkeilevän äänensä ja vakuutti tuntevansa, mikä on
tehtaiden tynnyrien virutusvesiä, mikä oikeaa petäjän juurella
hautunutta.

"Taitaa olla, voi hyvinkin olla", myöntelivät toiset ja vakuuttivat

sikunan maun suuta sulostuttavan.

"Terve nyt sitten, sulhanen!" sanoi Paavola ja nakkasi kirkkaan

pisaran punaiseen naamaansa.
 Hänellä oli kiire tämän viljan kanssa, ikään kuin se haihtuisi
ilmaan, ellei sitä nopeasti toimittaisi asianomaiseen paikkaan.

"Ja nyt sinä olet, Rinne, sitten äijämies", sanoi joku joukosta.

"Nytkö vasta", ilvehti Rinne, ja koko joukko hörähti. "Tarkotan,

että välikappaleellisesti, oikein pastoraalisesti."

Samassa saapuivat kahvin tarjoilijat ja Paavola hyväili pulloa kuin

asiaan kuuluvana.

Höyryn hiljalleen noustessa ja puheen sorakan käydessä yhä

äänekkäämmäksi sekä tupakan savun vahvetessa kului aika miesten
huoneessa. Yhä iloisempina he saapuivat lennättämään naisväkeä
tanssissa.

*****

Hämärälle kadulle kerääntyi sillä välin uteliaita katsojia kaiken

ikäisiä. Häätalo olikin juuri sen kadun varrella, jota myöten
hautaussaattueetkin kulkivat. Asukkaat sen varrella olivat erikoisen
herkkiä merkkitapauksille. Monta puuroa oli palanut pohjaan sillä
aikaa, kun he seisoivat akkunan ääressä tai katukulmauksissa
lukemassa, kuinka monta hevosta oli kussakin saattojoukossa, ketä
istui reessä tai rattailla, minkälaiset olivat milläkin seppeleet,
arvostelemassa, mitä vihdoin oli ollut vainaja, mitä jokapäiväisessä
toimessaan, mitä lähimmäisilleen.

Ja nyt oli tämän kadun varrella häät.

Joukkoa kerääntyi oikein kosolta. Tarkeni niin hyvin seisoa, kun

sattui suojailmakin.
 "Kylläpä nyt!" jahkaili Svenssonska. — Hän oli ensimmäisenä joka
paikassa, niinpä tässäkin. Ankaran pyöreät silmälasit kämöttivät
ainaisesti tukossa olevalla nuuskaisella nenällä, ja seisoi hän kädet
pistettyinä ristiin avaroiksi venyneisiin päällystakin hiansuihin,
omituisesti kenossa kauloin, katukäytävän palteella toisella puolella
katua. "Tulkaa tänne, Mäkelinska! Täältä sopii näkemään itseensä
hääsaliin."

Mäkelinska kiipesi korkealle lumivallille. He polkivat jalkojen sijat

itsellensä ja asettuivat toisiansa tukien seuraamaan juhlallisuuksia.

"Kylläpä nyt alotetaan elämää prameasti, kun oikein torvien

soitolla", sanoi Mäkelinska. "Juhlasaleissa!"

"Lasikruunujen välkkeessä!"

"Sanokaa te!"

"Juoden ja tanssaten!"

"Älkää te enää sanoko!"

"Mutta kai siitä sitten on tulevinaan lujaa ja hyvää."

"Kuka tuon tiennee! Menin tuota minäkin Svenssonin kanssa

yhteen kahdeksanneljättä vuotta takaperin. Ja pitipäs tuo solmu
kunnes kuolema aukasi, eikä siinä ollut sen suurempia
juhlallisuuksia, kuin että pappilassa kävimme ja sieltä tultua istuttiin
Hakalan pienellä puolella, josta sitten tuli ensimmäinen asuntomme,
ja ryypättiin kuppi kuumaa illan kuluessa."

"Ja mitä siitä olisi tullut, jos silloinkin olisi tuolla tavalla alotettu?
Herranen aika, vaivastaloon olisi kai saanut kulkea koko
helaherskapi, suoraan kruunu päässä. Mistä olisi riittänyt rahaa
palkata pillipiiparit musiikkia puhaltamaan?"

"Herrain konstia se oli siihen aikaan."

"Haatajan Heikki tuo meidän nuoruutemme aikana soitteli häissä,

ja hyvin se vältti. Liekö tuo ollut ilo sen köyhempää silloinkaan."

"Morsianta!" huusi joku lähellä olevista. Koko joukko yhtyi

samassa:

"Näyttäkääpä morsianta!"

Joku häävieraista kävi katsomassa akkunasta, ja kappaleen ajan

kuluttua vetäistiin akkunaverhoja entistä enemmän syrjään ja
avattiin molemmat akkunapuoliskot. Morsiuspari nousi tuoleille ja
morsiustytöt asettuivat monihaaraiset kynttiläjalat käsissänsä parin
kummallekin puolelle tulennäyttäjiksi. Kappaleen aikaa he seisoivat
siinä, ja väkijoukko ulkopuolella asettui hiljaiseksi.

"Sievä on! Kaunis pari! Tuhtia herrasväkeä!" kuului ulkoa

arvosteluja.

Osa väestä jo hajausi, mutta toisia tuli tilalle. Svenssonska ja

Mäkelinskakin seisoivat yhä korkealla vallilla.

"Eikö se ollut vähän…?"

Mäkelinska supatti ja pukkasi Svenssonskaa kylkeen.

"Niin se minustakin."

"Niin, niin!" huokaili Mäkelinska.

 "Sillä tavalla ne nuoret elämää alottavat."

"Eletään vaan, otetaan päivä kerrallaan ajattelematta sen

pitemmälle."

"Mitä ne ajattelevat! Se nyt on sen tuhannen hölläkkää koko

elämä."

"Kyllä minä sen muistan aina, kuinka tuossakin Sunilassa elämää

alotettiin. Jo sitä Sunila-rukkaakin akalla paiskattiin! Tuollainen oli
tehtaan tyttö kuin tämäkin tässä. — Kyllähän sinä muistat
Sunilaiskan, entisen Kyllösen Riikan?"

"Muistaa kai tuon nyt. Sellaiset helavärit aina poskilla, milloin vaan
pysyi hikoilematta, ja tukka milloin siipinä milloin sarvina."

"No niin! Ne asuivat siinä meidän portin toisella puolella ensi

aikoina. Jo minä ajattelin, kun se hailakka häitänsä valmisteli, että
mitähän tuostakin tulee. Kyllä siinä ukina kävi, kun se muka
ompelikin. Ehkä oli puoli tusinaa pöytäliinoja pallistettuna ja
jotenkuten söträtty joitakin vookuja pitkin laitoja eikä mitään muuta,
kun tuli Sunilaan. Mutta mitä osaa tehdä ihminen, joka on ollut
tehtaalla tyttösestä saakka? Niin se kuollettaa ihmisestä halun
kaikkeen muuhun työhön, että kun tulee omasta perheestä
huolenpito, niin ei ymmärrä enempi kuin sika hopealusikasta."

"Mutta osasipa näyttää rouvalta ulkoapäin, kun lähti kaupungille."

"Kiilto oli kuoressa, ja hyvin ohuesti siinäkin. Oikein säälitti, kun

näki sitä kotielämää. Niin likasta ja siivotonta se oli. Enkä minä
ymmärrä, kuinka ihminen saattaakin olla sellainen pöhkö, ettei edes
huomaa minkälaisessa läätissä elää. Luulishan tuota näkevän
minkälaista on muilla ihmisillä ja kammahtaisi vähän kotinsa
siivottomuutta. En minä nähnyt, mutta niinhän nuo ilvehtivät, että
pikkulapsen nuhraantuneet vaatteet ja pöytäliinatkin, ne
puolitusinaa, joita oli niin koreasti ommeltu, kaikki yhdessä siivossa,
vieläpä Sunilan paidatkin lapsen riepuina pesemättöminä — sängyn
takana nurkassa. Olivat sitten alkaneet näkyä yli selkämyksen…"

"Sitä siivoa!"

"Ja hajua! Ihan oli seljälleen lentää, kun oven aukasi. Mutta
tietäähän sen: lapsi makasi aina samoilla alusilla, kosteilla
olkialusilla, raukka. Eikä hän senkin… — en minä osaa sanoa niin
ilkeästi kuin pitäisi — viitsinyt niitäkään laittaa edes kahta kappaletta,
että olisi toinen ollut kuivumassa, toinen kastumassa, kun ihan
sairaana makasi lapsi hirmuisessa vuoteessa, hautuneena kuhjotti,
kurja."

"Aivan mieltäni kääntelee!"

"Ja mitä tuosta olisi mahtanut tullakaan, elleivät vieraat olisi

sekaantuneet asiaan. Äiti-vainaja kun sai asian tietoonsa, meni
sinne, ja silloin tiesi nuori muori tuulessa olevansa. — Siellä olikin
kipakka eukko vielä vanhollaankin. — Ja jos minä olisin ollut äidin
tilalla, niin selkään olisin Sunilla annattanut, että olisi läikkynyt, niin
hakkauttanut haaskaa, että olisi viikon maannut. Sellainen
sydämetön ihminen!"

"Ja mitä sai lapsiraukka kärsiä!"

"Sehän itki päivät ja yöt. Äitini sitten tarttui asiaan. Hän huomasi
syyn olevan siinä, ettei akka osannut mitään. Hän otti lapsen, toi
omia vaatteitaan, pesi, voiteli hautuneet kohdat, otti lapsen omaan
hoitoonsa, kutsui Hannuksen Kreetan vaatteiden pesuun ja pakotti
akan mukaan oppimaan. Sängyn takuset kaivettiin esille, nurkka
puhdistettiin ja raaputettiin…"

"Kummapa, kun se antausi, niin ylpeä ihminen."

"Antausi! Äiti sanoi, että jos se olisi aukassut hänelle päänsä

läpeä, niin hän olisi antanut vasten taulua ja toimittanut
edesvastuuseen sellaisesta lapsen rääkkäämisestä."

"No, kyllä sitä on jos minkälaista elämän alottelijaa!"

"Älkää te muuta sanoko! Äitikin sanoi, että hän itki ja oli vihassa,
niin säälitti ja suututti."

"Mitä siitä Suni sanoi?"

"Mitä siinä oli sanomista? Kyllähän se suutahteli, mutta auttoiko,

vaikka olisi silmät poskellensa kiukutellut. Mikäs taisi ampasta akalle
taidon, kun ei ollut sitä lapsuudesta saakka harjotellut. Hyppäsi kuin
hurtta tyttösenä, eikä velvoittanut vähääkään minkäänlaiseen
toimeen. Tuli sitten nuorena tehtaaseen, lensi katuja iltakaudet,
rälläten kurkku päälaella. Peukalo oli keskellä kämmentä vielä
aikaisena ihmisenä, eikä se siitä enää koskaan lähde. Se on pikku
asia latoa lapsia maailmaan — siihen tuota ei näy kovin kummaa
kontturaa tarvittavan — mutta hoitaa ne, kasvattaa niitä ihmisiksi —
kas siinä se tulee taito kyseeseen."

"Tulee! Naimisiin sitä kyllä pitää päästä, olipa mikä ruha tai rampa
hyvänsä."

"Se kun luonto vetää tikanpoikasta puuhun."

 "Ja annetaan sille valta."

"Siinäpä se! Lasketaan kuin löysin ohjin. Ja kuka ensimmäiseksi

koukkuun käy, niin hyvä on. Sunihan tuo haki koreaa. Ja olihan se
Riika kuin susi puhteella. Mutta mitäs niistä seinistä, kun ei ole
sammalia."

"Työmiehen vaimoksi!"

"Niin juuri! Jos olisi varaa se panna lasikaappiin, syöttää sokerilla

ja siirapilla, niin siihenhän niistä olisi."

"Minkä tästäkin!"

"Tästäkin. Tuossa parissahan tuon on vakka kantensa löytänyt."

Väkijoukko alkoi taasen huutaa morsianta, ja morsiuspari jälleen

näyttäytyi.

"Niin ainakin alku näyttää."

"Kyllä, kyllä nyt nähdään!" sanoi Svenssonska ja nyökytteli

kakkuloitua päätään. "Hyvä on, pidetään se! Onnea vaan! Alussa on
matka ja pitkä taival."

"Pitkä ja monipolvinen", yhtyi Mäkelinskakin. "Onpa juonikas ja

oikullinen karjanpolku."

"Ja jos tietäisitte sen kaikki vaiheet, niin hissukseen, hissukseen

sille astuisitte. Olisi paras säilyttää riemut vastasen varalle, että
riittäisi."

"Jospa he sen aavistavat, että loppuu se kuitenkin, ja siitä syystä

nauttivat nyt niin paljon kuin voivat", sanoi joku syrjästä
katukäytävältä. "Noinkai sitä pitää alkaakin, sillä ei kai auta
ajatteleminen, että kukaan lähimmäisistämme meidän vaiheisiimme
myötätunnolla osaa ottaisi."

"Mitä tuhatta se kuuluu kenellekään, miten kukin häitänsä

viettää?" yhtyi toinen. "Lempoko ne akat lennättää joka paikkaan
kuin kukot aidalle?"

"Lempopa tietenkin!" kiivastui Mäkelinska. "Lempohan niitä akkoja

tekee ja kuljettaa. Ei kai niitä muuten olisi, pahennuksia. Mistäpä
niitä muuten olisi, kun kaikki ovat nuoria ja nättejä tyttöjä?"

"Ja sitten ne ovat joka paikassa kuin rapakko rattaassa."

"Juuri niin! Sitä kun on niin viljalti sitä akkaväkeä. Sitä on niin
kiusallisen paljon. Ne kun elävätkin, luuskat, vuosikymmeniä juuri
akkoina. Sehän se on kirotuinta, kun eivät ne pysy ihanina
sylivauvoina, senkin krokatit, vaan muuttuvat hampaattomiksi,
toraileviksi ämmiksi, jotka pistävät nokkansa joka paikkaan."

"Niinpä näkyy."

"Ne tulevat hääsalien akkunain alle katsomaan, miten nuori kansa

käy aviosäätyyn. Ne kiipeävät lumivallin korkeimmalle nyppylälle
nähdäkseen koko komeuden."

"Sellaisia näkyvät olevan nämäkin tässä."

"Nämäkin ovat sitä samaa vuohen sarvea. Kukapa meistä olisi

poikkeus? Ja kun meidän joukkomme saa tässä taasen yhden lisää,
niin tokihan me siinä määrässä kuin se on meille sallittua saamme
käydä häntä vastaan ottamaan."
 "Ja sieltä korkeudesta pidätte nyt tervetuliaispuhetta."

"Täältä vaan katselemme ja hyngähtelemme. Tämä juhlallisuus

saattaa meidät lausumaan jonkun sanan ja palaamaan
muisteluissamme kappaleen taaksepäin. Saaneehan tätä nyt
sivullinenkin siunustella…"

"Että tämmöstäkö tämä onkin", yhtyi Svenssonska, joka oli ollut

kappaleen aikaa vaiti. "Ja tämmöstäpä näkyy olevan."

"Käykö kateeksi?" kysyttiin katukäytävältä.

"Ei yhtään", sanoi Mäkelinska. "Mitäs kadehtimista tässä nyt?

Jospa tuota nyt joku tulee prameastikin! On meitä, jotka olemme
tähän juhlalliseen joukkoon käyneet näihin verraten kontaten. Mutta
niinhän se on tässä kuin koko elämässäkin, että toiset ajavat
heluissa ja hetaleissa, toiset käyvät jalan ketaleissa. Mutta mitä me
kuitenkin itse kukin olemme loppujen lopuksi?"

Pitkin iltaa kävi katsojia akkunan takana ja monenlaiset olivat ne

tervehdykset, joilla nuori pari vastaan otettiin.

Myöhään yöhön kestivät häät, ja reippaat ne olivat, sen jokainen

tunnusti.

Yön pikku tunneilla saatettiin nuori pari uuteen asuntoonsa.

II.

Tämä nyt oli heidän uusi kotinsa. Ystävät pyörsivät takaisin. Rinne ja
Anna olivat kahden.

Rinne auttoi päällystakin Annan yltä ja ripusti sen naulakkoon.

"Tervetuloa nyt tänne!" sanoi hän ja syleili ja suuteli puolisoaan.

"Samoin sinulle!" sanoi Anna.

Hän kiirehti järjestämään jotakin pöydällä, siirsi tuolia, käänsi

lampun ruuvia. Rinne sytytti savukkeen ja kysyi:

"Onko sinulla ollut hauskaa tänä iltana?"

"On kyllä."

"Toivoisin sitä riittävänkin."

"Sitä minäkin."

"Etkö sinä sitten usko sitä?"

Welcome to our website – the ideal destination for book lovers and
knowledge seekers. With a mission to inspire endlessly, we offer a
vast collection of books, ranging from classic literary works to
specialized publications, self-development books, and children's
literature. Each book is a new journey of discovery, expanding
knowledge and enriching the soul of the reade

Our website is not just a platform for buying books, but a bridge
connecting readers to the timeless values of culture and wisdom. With
an elegant, user-friendly interface and an intelligent search system,
we are committed to providing a quick and convenient shopping
experience. Additionally, our special promotions and home delivery
services ensure that you save time and fully enjoy the joy of reading.

Let us accompany you on the journey of exploring knowledge and

personal growth!

textbookfull.com