Nginx Unit Cookbook Recipes For Using A

Versatile Open Source Server 1st Edition

Dejonghe download

https://ebookbell.com/product/nginx-unit-cookbook-recipes-for-
using-a-versatile-open-source-server-1st-edition-
dejonghe-35185708

Explore and download more ebooks at ebookbell.com

Here are some recommended products that we believe you will be
interested in. You can click the link to download.

Nginx Http Server Clement Nedelcu

https://ebookbell.com/product/nginx-http-server-clement-
nedelcu-50195144

Nginx Cookbook Advanced Recipes For Highperformance Load Balancing 3rd

Edition Derek Dejonghe

https://ebookbell.com/product/nginx-cookbook-advanced-recipes-for-
highperformance-load-balancing-3rd-edition-derek-dejonghe-55513388

Nginx Cookbook Advanced Recipes For Highperformance Load Balancing 3rd

Edition 3rd Derek Dejonghe

https://ebookbell.com/product/nginx-cookbook-advanced-recipes-for-
highperformance-load-balancing-3rd-edition-3rd-derek-dejonghe-57842710

Nginx Http Server Harness The Power Of Nginx With A Series Of Detailed
Tutorials And Reallife Examples 5th Edition 5th Gabriel Ouiran

https://ebookbell.com/product/nginx-http-server-harness-the-power-of-
nginx-with-a-series-of-detailed-tutorials-and-reallife-examples-5th-
edition-5th-gabriel-ouiran-58013522
Nginx Cookbook Advanced Recipes For Highperformance Load Balancing
First Derek Dejonghe

https://ebookbell.com/product/nginx-cookbook-advanced-recipes-for-
highperformance-load-balancing-first-derek-dejonghe-23273304

Nginx 1 Web Server Implementation Cookbook Dipankar Sarkar

https://ebookbell.com/product/nginx-1-web-server-implementation-
cookbook-dipankar-sarkar-2387098

Nginx From Beginner To Pro 1st Ed Rahul Soni

https://ebookbell.com/product/nginx-from-beginner-to-pro-1st-ed-rahul-
soni-38291294

Nginx Cookbook 2nd Edition For 2022 Advanced Recipes For

Highperformance Load Balancing 2nd Edition Derek Dejonghe

https://ebookbell.com/product/nginx-cookbook-2nd-edition-
for-2022-advanced-recipes-for-highperformance-load-balancing-2nd-
edition-derek-dejonghe-43671480

Nginx Http Server 2nd Edition Clment Nedelcu

https://ebookbell.com/product/nginx-http-server-2nd-edition-clment-
nedelcu-4420916
 Try NGINX Plus and
NGINX App Protect Free
Get high-performance application delivery and security for
microservices. NGINX Plus is a software load balancer, 
API gateway, and microservices proxy. NGINX App Protect
is a lightweight, fast web application firewall (WAF) built
on proven F5 technology and designed for modern apps
and DevOps environments.

Cost Reduced Enterprise Advanced

Savings Complexity Ready Security
Over 80% cost savings The only all-in-one load NGINX Plus and NGINX NGINX App Protect offers
compared to hardware balancer, API gateway, App Protect deliver 4x the performance and
application delivery microservices proxy, enterprise requirements 10x the throughput as
controllers and WAFs, and web application for security, scalability, open source alternatives
with all the perform- firewall helps reduce and resiliency while like ModSecurity, while
ance and features infrastructure sprawl. integrating with DevOps providing even more
you expect. and CI/CD environments. comprehensive controls.

Download at nginx.com/freetrial
 NGINX Unit Cookbook
Recipes for Using a Versatile Open Source Server

Derek DeJonghe
NGINX Unit Cookbook
by Derek DeJonghe
Copyright © 2020 O’Reilly Media. All rights reserved.
Printed in the United States of America.
Published by O’Reilly Media, Inc., 1005 Gravenstein Highway North, Sebastopol, CA 95472.
O’Reilly books may be purchased for educational, business, or sales promotional use. Online editions are
also available for most titles (http://oreilly.com). For more information, contact our corporate/institutional
sales department: 800-998-9938 or corporate@oreilly.com.

Acquisitions Editor: Mary Preap Indexer: Potomac Indexing, LLC

Development Editor: Virginia Wilson Interior Designer: David Futato
Production Editor: Christopher Faucher Cover Designer: Karen Montgomery
Copyeditor: Piper Editorial, LLC Illustrator: Rebecca Demarest
Proofreader: Piper Editorial, LLC

September 2020: First Edition

Revision History for the First Edition

2020-08-27: First Release

See http://oreilly.com/catalog/errata.csp?isbn=9781492078562 for release details.

The O’Reilly logo is a registered trademark of O’Reilly Media, Inc. NGINX Unit Cookbook, the cover
image, and related trade dress are trademarks of O’Reilly Media, Inc.
The views expressed in this work are those of the author, and do not represent the publisher’s views.
While the publisher and the author have used good faith efforts to ensure that the information and
instructions contained in this work are accurate, the publisher and the author disclaim all responsibility
for errors or omissions, including without limitation responsibility for damages resulting from the use of
or reliance on this work. Use of the information and instructions contained in this work is at your own
risk. If any code samples or other technology this work contains or describes is subject to open source
licenses or the intellectual property rights of others, it is your responsibility to ensure that your use
thereof complies with such licenses and/or rights.

978-1-492-07856-2
[LSI]
 Table of Contents

Preface. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . v

1. Unit Introduction and Features. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 1

1.1 Application Landscape and Unit Project History 1
1.2 Dynamic Web Application Server 2
1.3 Polyglotism 2
1.4 API-Driven Configuration and Server Management 2
1.5 Conclusion 3

2. Installation. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 5
2.1 Red Hat–Based Systems (.rpm) 5
2.2 Debian-Based Systems (.deb) 6
2.3 Go and NPM 8
2.4 Third-Party Repositories 8
2.5 Installing from Source 9

3. Configuration. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13
3.1 Application Object 13
3.2 Listener Object 14
3.3 Route Object 15
3.4 Proxying 19
3.5 Static Files 20
3.6 Upstreams/Load Balancing 21
3.7 Targets 22

iii
4. Usage and Operations. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25
4.1 Startup and Shutdown 25
4.2 Applying Configuration 26
4.3 Limits 30

5. Security. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 31
5.1 Unix User Permissions 31
5.2 Linux Namespace Isolation 32
5.3 API Security Through Encryption 34

6. Application Integration. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 37
6.1 WordPress 37
6.2 Django 40
6.3 Flask 42
6.4 Express 43
6.5 Ruby 46

7. Ecosystem Integration. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 49
7.1 Reverse Proxying to Unit Applications Through NGINX 49
7.2 Securely Serving the NGINX Unit Control API 50
7.3 Containerized Environment 52
7.4 Deployments 53
Conclusion 56

Index. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 57

iv | Table of Contents
 Preface

The NGINX Unit Cookbook aims to provide a reference for using NGINX Unit
through practical real-world examples. Throughout this book, you will learn about
NGINX Unit, its features, and where it fits in your system architecture. This guide
will provide you with the knowledge to effectively use NGINX Unit and simplify your
system architecture by using a single middleware server for a wide range of web
application use cases.
This book will be most useful for system engineers, architects, and those in a DevOps
role, whose position is focused on web application delivery, deployment, and security.
A background in web application hosting and the HTTP protocol will help readers
understand the concepts contained in this book.
Chapter 1 will explain the what and why of NGINX Unit, in a traditional report form,
before transitioning to the how, in a cookbook format, for the rest of the book. The
main focus areas will be installation of NGINX Unit, its configuration API, serving
applications and routing requests, security and application isolation, and integration
with common web languages and ecosystems.
I personally believe in NGINX Unit and have begun using it in my own web system
architectures because of its versatility and simple minimalistic configuration. NGINX
Unit enables me to deploy web application environments for a wide variety of use
cases and language ecosystems effectively with a common middleware server. My
hope is that the information in this book will empower you to do the same.

v
Discovering Diverse Content Through
Random Scribd Documents
The Project Gutenberg eBook of Alkuperäisiä
suomalaisia uuteloita II-III
This ebook is for the use of anyone anywhere in the United States
and most other parts of the world at no cost and with almost no
restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
under the terms of the Project Gutenberg License included with this
ebook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
United States, you will have to check the laws of the country where
you are located before using this eBook.

Title: Alkuperäisiä suomalaisia uuteloita II-III

Author: K. J. Gummerus

Release date: November 22, 2012 [eBook #41442]

Language: Finnish

Credits: Produced by Tapio Riikonen

*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ALKUPERÄISIÄ

SUOMALAISIA UUTELOITA II-III ***
Produced by Tapio Riikonen

ALKUPERÄISIÄ SUOMALAISIA
UUTELOITA II-III
Kirj.

K. J. Gummerus

K. J. Gummerus, Jyväskylä, 1901.

SISÄLLYS:

Kaksi jouluaattoa:

Ensimmäinen.
Toinen

Takaus:

I. Poika, joka puhuu rakkaudesta, ja tyttö, joka puhuu

kuolemasta.
II. Kolme nuorukaista lähtee Pohjanmaalta Helsinkiin.
III. Pohjalaisten vuosijuhlassa.
IV. Rotherin herrasväki Helsingissä.
V. Nimeksi vaan.
VI. Ihmeellinen asia, joka saa Rotherin herrasväen tuota pikaa
lähtemään Helsingistä.
VII. Vilhelmin syntymäpäivä.
VIII. Minkälainen mies Löf oikeastaan oli.
IX. Odottamaton tapaus.
X. Patroni Rother toistamiseen Helsingissä.
XI. Ylkä ja morsian.
XII. Takaus maksetaan.
XIII. Löfin vehkeet ja viimeinen yritys.
XIV. Loppu.
KAKSI JOULUAATTOA.

ENSIMMÄINEN.

Ulkona oli pakkanen ja myrsky, mutta leskirouva Burgin vähäisessä

huoneessa oli lämmin. Valkea paloi takassa, jonka edessä asukkaat
istuivat. Näitä asukkaita oli kolme: vanha rouva itse sekä hänen
tyttärensä tytär ja poika.

Varallisuus — sen sanoi jo ensi silmäys — ei vallinnut suuressa

määrässä tässä huoneessa. Vasemmalla ovesta seisoi pituusseinällä
vanha vuode, joka oli peitetty kirjavalla raanulla. Vastapäätä ovea
seisoi pöytä ja oikealla seinällä molempain huoneessa olevain
vähäisten akkunain välillä ijäkäs, korkea, lähes kattoon saakka
ulottuva suuri kaappi. Joitakuita tuoleja löytyi kamarissa ja vieläpä
keinutuoli keskellä lattiaa, joka melkein umpeen oli peitetty matoilla.
Molemmin puolin takkaa nähtiin muutamia keitinastioita ja joitakuita
ruoanlaitokseen kuuluvia kaluja.

Kaikki kapineet, mitä huoneessa löytyi, olivat vanhoja ja todistivat

aikakaudesta, jona olivat olleet talossa, missä rikkaus oli asunut.
Vanhan kaapin liisteet olivat kerran olleet kullatut, samatenpa
vuoteen päätykin. Tuolien istuimet olivat kerran olleet pehmeät, ja
etenkin keinutuoli, ainoa kalu, mikä paremmin oli aikojen vaiheita
kestänyt, viittasi aikoihin, jolloin kaikki oli ollut toisin kuin nyt. Matot
lattialla olivat samaten kuin huonekalut vanhat; mitä ainetta ne
alkuaan olivat olleet, sitä oli nyt mahdoton eroittaa; useissa kohden
olivat ne myös rikkinäiset. Sanalla sanoen: kaikki, mitä huoneessa
löytyi, todisti kuluneita parempia päiviä. Mutta vaikka huoneessa
kaikki muistutti onnellisempia aikoja, asui kumminkin siellä järjestys
ja siisteys, ja ken asukkaita silmäili, hänen olisi ollut vaikea päättää
sitä aikaa, josta huonekalut muistuttivat, onnellisemmaksi nykyistä.

Leskirouva Burg istui takan edessä, tyttö toisella, poika toisella

puolellaan. Hän oli vanha ja hänen hiuksensa olivat harmaat. Hänen
vaatteensakin vähän viittasivat niihin aikoihin, joista huonekalut
muistuttivat. Siinä istuessaan oli hänen käsissänsä vanha, suuri
Raamattu, jota hän polveansa vastaan nojasi ja luki hiljaisella, mutta
vakavalla äänellä.

Leskirouva Burgin tyttärentytär, joka suurilla, ajattelevilla silmillään

katseli liekkien leikkiä takassa olevain puitten ympärillä, oli nuori.
Hän oli pitkä ja suora vartaloltaan. Hänen kasvojensa muoto oli
kauniinta, mitä nähdä saattaa. Hänen päätään ei peittänyt huivi;
mustat hiukset sitä kaunistivat, mustat silkinhienoiset hiukset, jotka
paksuun, pitkään palmikkoon pantuina valuivat alas hänen
hartioilleen. Hänen pienet kätensä olivat ristissä; hän kuunteli
hartaana, mitä hänen vanha äitinsä äiti luki. Vanha rouva luki
kertomusta Kristuksen syntymästä; sillä nyt oli jouluaatto.

Rouvan toisella puolella istui poika. Hän oli sisartaan nuorempi,

sen heti huomasi. Sisarensa näköinen oli hän, ja samaten kuin tämä,
istui hänkin kädet ristissä hartaasti kuunnellen, mitä vanhus luki.
 Tämä kolmipolvinen perhe, vaikka siitä keskimmäinen polvi —
nuorten äiti — oli poissa, näkyi olevan onnellinen, sillä sitä osoitti
sekä vanhan että nuorten silmäykset, nyt kun rouva herkesi
lukemasta ja laski helmaansa suuren painavan kirjan. Mutta vaikka
vanhan rouvankin silmät, kun hän lapsensa lapsia silmäili, osoittivat
sitä hiljaista onnellisuutta, joka syntyy ainoastaan puhtaassa
sydämessä, sanoivat kuitenkin ne rypyt, joita oli vanhuksen
korkeassa otsassa, että tämä nykyinen tyytyväisyys ei aina ollut
vallinnut hänessä; sillä nämä rypyt; jotka olivat syvään kaivetut,
saattoi olla ainoastaan surun työtä — aika yksinään ei semmoisia
kaiva. Mutta että ne surut, jotka tuon korkean ja kerran sileän otsan
olivat rypyille saaneet, eivät voineet kukistaa eikä masentaa hänen
sieluaan, sen näytti koko hänen olentonsa nyt, kun hän nousi ja laski
pyhän kirjan pöydälle. Hän oli näet suora vielä; ei suru eikä aika,
kuten usein molemmilla on tapana, olleet saaneet hänen korkeaa
vartaloaan kukistumaan. Hänen askeleensakin olivat vakaiset eivätkä
ensinkään sallineet aavistaa, että se, jonka ne olivat, jo oli nähnyt
enemmän kuin seitsemänkymmentä vuotta kuluneen siitä päivästä,
jona hän rikkaassa kodissaan ensi kerran, silloin hoiperrellen, äitinsä
sylistä isänsä luo kulki.

Pöydällä seisoi kolmihaarainen kynttilä suuressa, korkeassa,

vaskisessa kynttiläjalassa. Vanha rouva laski kirjan sen viereen.
Sitten sanoi hän:

»Päivä on jo ehtoolle kulumaisillaan. Sytytä kynttilät, Maurits, ja

sinä, Ellen, katso kelloa, eikö jo ole aika, että viet lahjasi
kauppaneuvokselle!» — Kun vanhus viimeisiä sanoja lausui, värähti
hänen äänensä kummallisesti, niin että nuoretkin sen huomasivat ja
katselivat ihmetellen vanhaa isoäitiä.
 Kaunis tyttö nousi ja avasi oven, joka vei vieressä olevaan
vähäiseen kamariin. Tämä kamari oli varsin vähäinen. Siinä oli, jos
mahdollista, vielä vanhanaikuisempia huonekaluja kuin suuremmassa
etuhuoneessa. Siellä oli vanha sohva, vanha seinäkello, semmoinen
kuin rikkaitten seinäkellot olivat kahdeksannentoista vuosisadan
keskivaiheilla. Siellä nähtiin seinällä kaksi kuvaa, jotka johtivat
huomion kuluneesen vuosisataan. Siellä nähtiin piironki, jonka nurkat
olivat olleet hopeoitut ja jonka jalat olivat leijonan jalkain muotoiset.
Tähän kamariin pistäysi tyttö, palava päre kädessä.

»Kello on vasta kuusi», lausui hän suloisella äänellä; »vasta

puolentoista tunnin kuluttua on minulla käsky lahja antaa».

Vanha rouva huokasi. »Kello kuusi! Sillä tavalla ei jouluaattoa

minun nuoruudessani vietetty, kuin sitä nyt vietetään. Kun kello löi
kuusi, oli jouluaatto jo loppumaisillaan ja ruokapöytä valmis. Mutta
nyt… Nyt saa minun tyttäreni tytär valmistaa joululahjoja, jotka vasta
kello kuuden aikana tulevat valmiiksi, valmistaa muille, rahan edestä!
Mikä aika!»

Hiljaa, tuskin kuultavasti oli vanha rouva puhunut. Molemmat,

sekä Ellen että Maurits, olivat kumminkin kuulleet joitakuita sanoja ja
siitä ymmärtäneet, että heidän ainoa turvansa maailmassa, heidän
isoäitinsä, oli murheellinen. He kiiruhtivat molemmat hänen luokseen
ia silittivät vuorotellen hänen harmaita hiuksiaan.

»Se on hyvä, lapset!» sanoi vanhus, johon nuorien rakkaus

vaikutti. »Tänään on jouluaatto. Kadotkoot muistot entisistä ajoista!
Sytytä, niinkuin sanoin, kynttilä, ja sinä, Ellen, pane pata tulelle sekä
lipeäkala!»
 Vähän ajan kuluttua olivat vanhuksen käskyt täytetyt. Vähäisessä
pannussa lämpeni lipeäkala ja padassa jo aamulla keitetty
riisiryynipuuro. Köyhä oli tämä perhe; säästöillä olivat he jouluillaksi
saaneet aikaan semmoista ruokaa, joka vallassäätyläisissä on
tavallista. Mutta miten köyhiä he olivat ja kuinka säästäväisesti he
saivat elää, se näkyi siitä, että he jo aamulla, samalla kuin
huoneensa lämmittivät, olivat puuronsa keittäneet; sillä heillä ei ollut
varoja puita tuhlata erittäin ruoan keittoa varten.

Se musta muisto, joka äkkiarvaamatta oli tunkeunut vanhan

rouvan mieleen, oli vähitellen kadonnut, ja nyt loisti entinen hiljainen
onnellisuus hänen silmistään taasen. Kiikkutuolista, jossa hän istui,
katseli hän rakkauden silmäyksillä nuoria, jotka toisiaan auttoivat.
Huoneessa oli nyt valoa. Haarakynttilä paloi kauniisti.

Silloin pistäysi Ellen pikaisesti kamariin. Kun hän sieltä palasi, oli
hänellä jotakin vyöliinansa alla kätkettynä. Hän lähestyi hiljaa
vanhusta, ja kätköstään laski hän vanhuksen helmaan paperiin
käärityn vähäisen mytyn. Sitten meni hän veljensä luo, ja hänenkin
syliinsä oli neidolla panna jotakin. Ujona vetäysi hän sitten jälleen
takan luo, uskaltamatta luoda silmiään niihin, joita tämä hänen
käytöksensä oli kummastuttanut.

Rouva ja nuori poika avasivat kiireesti, sanaa sanomatta, kumpikin

käärynsä. Sitten nousivat he yht'aikaa. Vanhuksen silmissä välkkyi
kyynel. Hiljaa lähestyi hän Elleniä ja suuteli lempeästi hänen
valkoista otsaansa. Vanhus ei tätä tehdessään sanonut mitään,
mutta tarttuen Elleniä käteen lausui Maurits: »Oma, rakas sisareni!»

Ellen oli palkittu. Armaittensa ilo ja rakkaus oli hänen palkkansa.

Hiljaa ja ujosti sanoi hän: »Antakaa anteeksi, etteivät lahjani ole
mistään arvosta!»
 »Oi Ellen!» virkkoi silloin Maurits. »Kuinka paljon parempi minua
sinä olet! Kuinka monta yötä olet saanut valvoa, ennenkuin tämän
aikaan sait!» Ja nyt vei nuori poika vanhuksen nähtäväksi ihka
uuden, huolellisesti ommellun päällystakin.

»Älä ole siitä milläsikään!» vastasi tyttö. »Sääliksi minun kävi

sinua, veli, kun kylmässä juoksit tuon pitkän matkan kouluun
saakka».

»Mutta minua ei koskaan kylmä haitannut», väitti poika.

»Eikö silloinkaan, kun minun puolestani kävit voudin luona tuon

silkkihameen tähden, joka tänä iltana on annettava
kauppaneuvoksen tyttärelle? Eikö silloinkaan kylmä haitannut?»

»Minähän heti paranin; kaksi päivää vaan sairastin».

»Jumalan kiitos, ettei siitä pahempaa seurannut», vastasi tyttö.

Vanhus ei nuorten väitellessä ollut sanonut mitään. Hän istui

suorana, korkeana kiikkutuolissaan, ja hänen silmissään välkkyi nyt
ylevä loiste; rypytkään hänen otsassaan eivät nyt näkyneet. Nyt
hänen siinä istuessaan, kaunis valkoinen päähine kädessä,
semmoinen, jota vanhat rouvat siihen aikaan pitivät, näkyi paremmin
kuin ennen, että hän oli ylhäistä sukua, semmoista, joka oli tottunut
käskemään. Hänen tietämättänsä oli hänen ulkomuotonsa muuttunut
semmoiseksi, kuin se oli ollut hänen onnensa päivinä, joina hän ei
tiennyt vielä surua maailmassa aavistaa ja jona myötäkäyminen aina
oli seurannut häntä. Ellen loi silmänsä häneen, ja vaikka tyttö oli
tottunutkin aina väliin näkemään muistelmia vanhuksen kuluneista
ajoista kuvautuvan hänen muodossaan, katseli hän nyt ujosti
maahan ja meni hitaasti ja hämillään vanhuksen luo. Hän luuli
isoäidin halveksivan lahjaa. Hän olisi tahtonut antaa jotakin
arvokasta, jotakin kallista, mutta puolen vuoden ahkeralla säästöllä
ei hän ollut saanut toimeen muuta, kuin mitä hän nyt oli antanut.

»Oi äiti! Älä pidä halpana lahjaani!» rukoili hän.

»Lahjasi itsessään ei ole kallisarvoinen», sanoi vanhus oudolla

äänellä; »mutta minulle se on kalliimpi kaikkia niitä tuhannenkin
riksin arvoisia lahjoja, joita ennen olen saanut. Ne antoi rikkaus
vaivatta; tämän lahjan, samoin kuin veljesi lahjan, antoi rakkaus
työllä ja vaivalla. Ellen, minä olen ylpeä sinusta».

»Oi äitini!» oli ainoa, mitä Ellen osasi sanoa; sillä vaikka
vanhuksen sanat herättivät hänessä suurinta iloa, häpesi hän
kumminkin mielestään ansaitsematonta ylistystä.

Ellen oli kätkenyt kasvonsa vanhuksen helmaan. Hän ei nostanut

päätänsä, ennenkuin vanhus, joka lempeästi oli tytön mustia hiuksia
silitellyt ja tätä tehdessään taasen muuttunut, nousi ja siirsi
kiikkutuolin lähemmäksi takkaa, jossa puut nyt olivat puoleksi
palaneet. Silloin kohotti hän päätänsä. Hänen poskensa olivat nyt
punaiset, ilo hohti hänen suurista silmistänsä, ja sanomattoman
kaunis oli hän tuossa.

Mutta vanhus alkoi äänellä, joka nyt oli ihan toisellainen kuin
ennen: »Lapset! Joululahjaa minulla e: enää ole antaa; aikanani
minäkin niitä olen antanut. Kumminkin on minulla vielä jäljellä yksi
lahja, jonka voin teille antaa. Sen antaminen maksaa minulle kentiesi
yhtä paljon työtä kuin sinulle sinun antamasi. Ellen — Älä katkaise
puhettani», lausui hän, kun tyttö aikoi jotakin sanoa. »Minun lahjani
on näkymätön, mutta kumminkin voi se olla teille hyödyksi. Minun
lahjani on kertomus elämäni vaiheista. Siitä ehkä voitte elämänne
kuluessa käyttää yhtä ja toista hyödyksenne».

Kun Ellen ja Maurits kuulivat, mistä lahjasta tässä nyt oli kysymys,
eivät he enää vastustelleet. He olivat usein pyytäneet vanhusta
kertomaan heidän isästänsä ja äidistänsä, joita Maurits ei ollut
koskaan nähnyt ja joita Ellen ainoastaan himmeästi muisti. Mutta
vanha rouva oli aina tästä kieltäytynyt. Nyt siirsivät he tuolinsa
lähemmäksi kertojaa, iloisina ja uteliaina.

Vanha rouva huokasi syvään, ennenkuin alkoi. Nuoret eivät

ymmärtäneet tämän huokauksen syytä eivätkä osanneet ajatella,
että vanha rouva taisteli oman itsensä kanssa. He odottivat vaan
uteliaasti.

»Että minun elämäni aamu oli toisellainen, kuin sen ilta on» —
alkoi vanhus viimein — »sen te jo tiedätte. Rikkaassa,
suurisukuisessa, uljaassa perheessä minä synnyin. Isäni oli korkea-
arvoinen virkamies Ruotsissa. Hän oli aatelista sukua, vapaaherran
kruunu oli hänen vaakunassaan. Kreivinnaksi mainittiin minun äitiäni.
Jo elämäni aamusta alkaen opin saamaan kaikki, mitä halusin, ja
kuta isommaksi kasvoin, sitä enemmän halusin, ja sitä enemmän
myös sain. Sydämeni oli kova; jos mitään vastenmielistä minulle
tapahtui, suutuin hirmuisesti ja annoin palkollisten ja muitten, joiden
kanssa tulin tekemisiin, tuta sitä. Monta kohtaa, nurjaa kohtaa
lapsuudestani muistuu vielä nytkin mieleeni; monta tapausta, joissa
käyttäydyin, kuten se käyttäytyy, joka maailmassa ei näe muuta kuin
itsensä, ja joka luulee, että kaikki ovat luodut vain häntä varten. Niin
kasvoin minä itseeni rakastuneena, ja samaa rakkautta vanhempani
ja koko kotoväkeni sekä vieraat yhä vaan kiihoittivat, kun he kiittivät
kaikkia töitäni. Olin siihen aikaan kaunis, ja mikä pahin oli, minä
tiesin sen itse ja sain myöskin alinomaa siitä kuulla. Kun jouduin
sinun ikääsi, Ellen, olin minä täysi keikailia, tunsin maailmaa ja
annoin sydämeni oven olla ihka avoinna sen turmeluksille. Tunsin
maailmaa, sanoin. Minä näin siinä petosta, kavaluutta, viekkautta,
mutta kaikki, mikä minua itseäni kohtasi, otin vastaan täytenä
totena. Tansseissa ja muissa juhla-iltamissa olin minä illan ruhtinatar.
Suurimmat, ylhäisimmät ikävöivät minun suosiotani. Minä annoin
heidän kiittää itseäni, sillä se hyväili minun itserakkauttani; mutta
itse olin kylmä ja viekas ja halusin yhä vaan uusia kiittäjöitä, ja niitä
sainkin kosolta. Tähän aikaan oli minulla paljon kosioita, mutta niistä
en huolinut kenestäkään. Tein vaan pilkkaa heistä. Yhä uusia tuli,
mutta saivat mennä pilkattuina, samaten kuin edelliset. Vihdoin oli
pahuuteni mitta täysi. Eräs nuori upseeri, Suomesta kotoisin,
esitettiin minulle. Odotin tämänkin suusta saavani kuulla kiitostani,
vaan hän ei sanonut mitään. Minä suutuin. Useita kertoja olin hänen
parissaan; hän vaan katseli minua. Minä suutuin yhä enemmän.
Eräänä päivänä tuli hän isäni kamarista, juuri kun olin lähdössä ulos.
Hän oli vaalea; hän tervehti syvästi kumartaen. Hänen nimensä oli
Burg; hän oli upseeri, mutta ei kapteinia korkeampi. 'Ah! Herra
Burg!' sanoin ivallisesti, 'mikä kunnia meille, teidän käyntinne!' —
Hän katseli minua pitkään ja kumarsi uudelleen, mumisten hiljaa,
mutta kumminkin niin kovaa, että luulin kuulleeni sanat: 'Minä olen
hullu!' Nämä sanat saivat minun uteliaaksi. 'Te tulitte isäni tyköä?'
kysyin minä. 'Niin!' vastasi hän, ja hänen huulensa vetäysivät
pilkkahymyyn — 'ja siellä pyysin minä elämäni seurakumppaliksi
maailman suurinta keikailiaa. Mutta' — lisäsi hän — 'teidän aikanne
on tärkeä, minun on myös'. Ja kiireesti sekä hyvästi sanomatta läksi
hän. Minä jäin seisomaan. En ymmärtänyt häntä; mutta tämän
pienen kohtauksen jälkeen en halunnut lähteä ulos. Kun palasin
sisälle, tuli isäni minua vastaan hymysuin. 'Tiedätkös vereksimpiä
uutisia?' kysyi hän, ja kun en mitään vastannut, lisäsi hän: 'Sinulla
on uusi kosia, herra Burg, tunnetko häntä?' — Kun en sittenkään
mitään vastannut, jatkoi isäni: 'Minä käskin hänen olla käyntiänsä
täällä meillä uudistamatta. Totta puhuen' — lisäsi isäni sitten — 'ell'et
pian valitse jotakuta kosioistasi, uskaltavat sinuun nostaa silmänsä
vielä luutnantit ja ehkäpä vänrikitkin'. — En vastannut mitään,
nyykäytin vaan ylpeästi päätäni. Mutta tämä nuori kapteini ei mennyt
mielestäni. Aina muistin häntä ja kuljin niissä paikoissa, missä ennen
olin tavannut hänen, saadakseni kostaa. Mutta en tavannut häntä
missään. Suutuin häneen yhä julmemmasti, ja kun meillä sitten oli
suuret pidot, pyysin isääni kutsumaan häntäkin. Isäni kummastui
pyyntöäni, mutta niin itsevaltias minä olin, että sain tahtoni
täytetyksi. Vaan kuinka petyin ja vihastuin, kun vierasten seassa en
nähnytkään Burgia. Minä olin haleta vihasta. Pari kuukautta oli
kulunut siitä, kun hän meillä kävi, ja aina vaan asui hän minun
muistossani. Hän oli ollut ainoa, jonka suusta en ollut saanut kuulla
kiitostani, ja sitä minä en voinut unohtaa. Itserakkauteni oli kovasti
loukattu. Kyselin häntä, ensin salaisesti, sitten julkisesti, vaan
turhaan meni kaikki toivoni tavata häntä. Vuosi kului umpeen, ja yhä
vaan muistelin häntä. 'Mokomakin tuhma; niinkuin isälläni olisi ollut
mitään sanomista!' — lausuin itsekseni. — 'Miksi ei hän suoraan
kääntynyt minun puoleeni, niin olisin saanut hänelle vastata'. Sillä
tämä, etten minä saanut hänelle vastata, se juuri poltti minua.

»Jo oli kaksi vuotta kulunut siitä, kun Burg meillä kävi. Vielä
muistin naisen loukatulla itserakkaudella usein häntä, kun eräänä
päivänä äkkiä luulin näkeväni hänen. Hän oli vaalea, kuten
viimeinkin, ja hänen huulilleen näytti tuo iva- ja pilkkahymy
hyytyneen kiinni. Nytkin hän katseli minua pitkään ja kääntyi sitten
naurahtaen poispäin. Entinen tulinen vihani syttyi uudestaan
palamaan minussa. En ollut näkevinäni häntä, enkä kumminkaan
ketään muuta katsellut kuin häntä. Ilta kului pian; sen kuluessa en
ensinkään tanssinut. Vähää ennen lähtöäni astui hän minun luokseni
ja kumarsi nöyrästi. Minä iloitsin. Vihdoin ja viimein oli hän tullut:
minä saisin nyt kostaa. Teeskentelin kuten aina ennenkin; tahdoin
saada hänet ansaan, ennenkuin kostoon ryhtyisin. Hänen muotonsa
oli surullinen ja ajattelevainen. Tuo ilkeä iva oli kadonnut hänen
huuliltaan. Minun mielestäni oli hän paljon muuttunut. Minä puhelin
hänen kanssansa, ja tätä tehdessäni oli minulla mielessäni aina
tarkoitus, minkä tähden puhuin. Hän ei nytkään minua kiitellyt,
mutta koko hänen käytöksessään oli niin paljon kunnioitusta, että
minä jo aloin tuntea kostoni suloisuutta. Ja kun hän pyysi lupaa
tullaksensa seuraavana päivänä minua tervehtimään, sykki sydämeni
ilosta, vaikka ainoastaan vähäisellä, kylmällä pään nyykähdyksellä
hänelle suostumukseni ilmoitin.

»Siitä alkaen oli hän meillä jokapäiväinen vieras. Me olimme alussa

molemmat ilvenäytelmää näytelleet, mutta miten olikaan, tämä
näytelmä jäi toisipuoliseksi. Hän ilveili, teeskenteli, ja minä, joka
hänelle olin ansan solminnut, minä tartuin hänen ansaansa. Minä
olin unohtanut kostoni, tai paremmin, minä ajattelin hänen
vaimonansa kostaa. Hänen silmänsä, hänen käytöksensä olivat
minulle sanoneet, että hän minua rakasti, vaikka hänen kielensä ei
ollut sitä virkannut. Minä rakastin häntä, minä odotin tuota
tunnustuksen sanaa häneltä, ja minä iloitsin ajatellessani saavani
kiusata häntä, ennenkuin myöntävän sanani hänelle lausuisin. Silloin
tuli hän eräänä päivänä luokseni. Hän oli vaalea, koko hänen
muotonsa osoitti jotakin kauhistavaa. Minä hämmästyin; mutta
ennenkuin olin ehtinyt mitään sanoa, oli hän langennut polvilleen
minun eteeni. 'Minun pitää lähteä jo tänään, ja minä rakastan sinua
kuolemaan saakka!' huusi hän. — Minun kostotuumani sammuivat,
minä vaan näin hänen siksi, jota minä rakastin. Myöntösanani oli
luiskahtanut huuliltani, ennenkuin siitä itse tiesinkään.

»Minä olin lyöty omilla aseillani» — jatkoi vanha rouva kotvan

ääneti oltuaan. — »Minä tartuin armaani käteen ja vein hänen isäni
luo. Jo ovella seisoessamme näin, miten vanhan isäni kasvot
synkistyivät, ja, kun Burg hiljaisella, mutta hätäisellä äänellä häneltä
minua morsiamekseen pyysi, soi vastaani isäni ääni kamalana ja
kolkkona: 'Hänkö se sitten sinun valittusi on!' Sen sanottuansa jätti
hän meidät kamariinsa ja meni ulos. Siinä seisoimme, ja siinä isäni
kamarissa vannoin minä Burgille ikuisen rakkauden. Olin kyllä
huomannut, että kihlaukseni oli vastoin isäni tahtoa, mutta tästä
tahdosta en ollut ennenkään koskaan välittänyt. Minä tunsin
voimani, enkä nytkään entistä enemmän isästäni pitänyt.

»Isääni en nähnyt, ennenkuin ylkäni oli poissa, ja hän lähti pian.

Onnellisena vetäysin minä kamariini. Burg oli luvannut palata niin
pian kuin hänelle oli mahdollista. 'Pari viikkoa kuluu pian, ja sitten
olet sinä minun', oli hän sanonut. Äkkinäiseen lähtöönsä Ruotsista oli
hänellä erinomaisen tärkeitä syitä, sukuasioita, joiden hoitamisessa
hänen läsnäolonsa oli välttämättömästi tarpeellinen.

»Istuin kamarissani ja luulin vielä näkeväni hänet kadulla, kun

isäni ja äitini, vanhat, kivuloiset vanhempani, astuivat huoneeseen.
'Onneton tyttäreni!' oli isäni ensimmäinen sana. 'Onneton tyttäreni!'
oli myös äitini ensimmäinen onnentoivotus. 'Minkälaiseen mieheen
olet sitounut!' He tiesivät, mitä minä en tiennyt, että minun sulhaseni
oli irstainen, pahanjuoninen, viekas petturi; he tiesivät kertoa monta
häväisevää seikkaa hänen elämästään. Mutta minä en mitään
uskonut. 'Kavaluutta, valhetta!' — sanoin ja ajattelin sekä puhkesin
vihdoin itkemään. Syytinpä vielä kovilla sanoilla vanhempiani siitä,
etteivät he enää minua rakastaneet. Kyyneleeni, joilla aina olin
saanut isäni ja äitini suopeiksi, kun ei muu mikään auttanut — ja ani
harvoin oli minun ollut tarvis niihin turvautua — kyyneleeni nyt
vaikuttivat ainoastaan äitiini. 'Älä itke, oma tyttäreni!' koetti hän
lohduttaa. Mutta kun nyt ensi kerran eläessäni kyyneleeni eivät isäni
tunteita hellittäneet, itkin yhä vaan katkerammasti. Vaan ensi kerran
eläessäni minä nyt turhaan itkin. Isäni silmät olivat auenneet. Nyt
vasta näki hän, minkä perikadon partaalle olin joutunut. — 'Jos et
luovu kunnottomasta rakkaudestasi, niin hylkään minä sinut, ainoan
lapseni'. Nämä olivat hänen viimeiset sanansa, kun hän minun
kamaristani läksi. Hän ei ollut tätä ennen osannut aavistaa, mitkä
tunteet minussa elivät kapteinia kohtaan, ja vasta liian myöhään,
vasta päivällä, ennen kuin Burg minulle rakkautensa tunnusti, oli
isäni saanut tietää, mimmoinen se mies oli, joka hänen luonansa oli
jokapäiväinen vieras.

»Se päivä oli surun päivä, se, jona isä hylkäsi ainoan lapsensa.
Minä kuulin hänen sanansa, mutta en niitä ymmärtänyt; ne tuntuivat
minulle mahdottomilta. Kun isäni läksi luotani, vaivuin minä äitini
syliin, ja ne kyyneleet, jotka nyt vuotivat silmistäni, olivat, niin
ainakin tahtoisin uskoa, oikeat sydämeni tuskan puristamat. Mutta
kauan en saanut tässä äitini helmaan niitä vuodattaa. Kolinaa ja
melskettä kuului läheisistä huoneista ja huutoja, jotka säikähdyttivät
minua. Yhtäkkiä avattiin kamarini ovi, ja eräs palvelia riensi kiireesti
sisään. 'Tulkaa, Jumalan tähden! Parooni on pyörtynyt!' huusi hän.
Äitini lähti horjuen kamarista, ja minun kyyneleeni kuivuivat. Kiireesti
riensimme me, äiti rakastetun miehensä, minä kylmästi kohdellun
isäni luo. Hän oli pöytänsä viereen tuolille istunut, vaan siitä oli hän
kaatunut lattialle. Nyt makasi hän sohvalla — samalla, joka nyt on
tuossa pienoisessa kamarissa; — kamaripalveliat olivat hänen siihen
nostaneet. — Ja hän oli kuollut … kuollut!
 »Kamala päivä, hirvittävä muisto vielä vuosikymmenienkin
kuluttua», — jatkoi rouva hiljaisella äänellä. »Jumala, anna minulle
anteeksi, jos anteeksi antamista semmoiselle, kuin minä olen, on
sallittu!» — Ja vanha rouva laski kätensä ristiin, puhumatta mitään
pitkään aikaan. Vihdoin heräsi hän ajatuksistaan ja jatkoi:

»Isäni oli saanut sydänhalvauksen. Hän oli istuutunut pöytänsä

ääreen ja alkanut kirjoittaa. Muutamia sanoja oli hän ehtinyt saada
kirjoitetuiksi, ennenkuin kuolema hänen saavutti. 'Siinä tapauksessa,
että tyttäreni, vasten minun' … oli paperilla; ne oli hän kalmalta
saanut kirjoitetuiksi. Minä ymmärsin, mitä näitä sanoja olisi
seurannut, jos hän olisi voinut jatkaa. Hän oli vaarani nähnyt; hän,
joka minua niin sanomattomasti rakasti, oli koettanut tällä rikkoa
minun liittoni, mutta tässä koetuksessa oli hänen sydämensä
murtunut. Oi, jos hän olisi ennättänyt saada kirjoituksensa valmiiksi,
olisi hän minun elämäni surusta vapauttanut, sillä hän tunsi Burgin!
Mutta minä, minä itse olin kylvänyt, ja Jumala soi minun niittää».

Vanha rouva painoi kasvonsa käsiään vastaan; hän itki, ja nyt

ainakin olivat kyyneleet todelliset. Mutta äkkiä kohotti hän päänsä,
ikäänkuin olisi hän kyyneleitään hävennyt, ja alkoi uudestaan:

»Minä olin syypää isäni kuolemaan, ja äitini kuolemaan myöskin;

sillä isäni äkillinen kuolema vaikutti niin voimallisesti heikkoon äiti
parkaani, että hän kahden kuukauden kuluttua lepäsi samassa
haudassa, missä isäni oli viimeisen leponsa saanut. Mutta ennenkuin
hän kuoli, oli hän suostunut minun ja Burgin avioliittoon. Minun
sukulaiseni eivät voineet siihen mitään. Ja niin vangittuna olin Burgin
ansoissa, että minä hänen tahdostaan ja pyynnöstään otin
kuulutuskirjan kolme viikkoa isäni kuoleman jälkeen. Kahdesti
olimme kuulutetut, kun äitini kuoli. Olin nyt yksin maailmassa.
Kaipauksen ja surun, mikä minua alati kalvoi, koetin saada
katoomaan sillä, että liitin kaiken onneni toivon Burgiin.
Hiljaisuudessa vietimme häämme, ja tuskin olivat ne olleet, kun jo
muutimme kaupungista, missä minua ja minun miestäni yleisesti
soimattiin. Sitä ennen muutettiin suurin osa vanhempaini
omaisuudesta rahaksi. Ainoastaan vähäinen osa, ne huonekalut,
jotka täällä näette ja joita en sallinut myydä, jäivät minulle muistoksi
lapsuuteni ajoista.

»Me olimme rikkaita. Mieheni otti eron sotapalveluksesta.

Lähdimme ulkomaille. Paikasta paikkaan kuljimme siellä. Minä
rakastin miestäni, ja hänkin näkyi minua rakastavan; alussa luulin
ainakin niin. Mutta vähitellen heräsin unestani, ja kun nyt silmäni
aukenivat, näin minäkin Burgin samallaiseksi kuin isänikin oli hänet
nähnyt, petturiksi ja kavaltajaksi. Kun hän huomasi, että minä hänen
sieluunsa olin silmäni luonut ja sen nähnyt semmoisena kuin se oli,
ilkeänä, pahana, mustana, heitti hän yltään peitteen, joka oli hänen
todellisen olentonsa peittänyt, ja ilmestyi minulle oikeassa
muodossaan. Nyt alkoivat kärsimiseni! Mitä kaikkia sain minä kärsiä!
Mutta peittäköön se musta huntu, jonka verhossa mieheni makaa
vieraan maan mustassa mullassa, peittäköön se kärsimisteni muistot!
Se oli minun rangaistukseni, vaikka en silloin sitä aikaa siksi tiennyt.
Minä panin katkeruutta katkeruutta vastaan, kovuutta ja kovaa kovaa
vastaan. Minä sain vaan yhä enemmän kärsiä. Neljä vuotta olin ollut
sidottuna tähän mieheen. Yksi tytär, teidän äitinne, oli meidän
onnettoman avioliittomme yhdysside; mutta se side ei voinut
yhdistää meitä. Minä rakastin tytärtäni, hän vihasi häntä samaten
kuin minua. — Eräänä päivänä katosi hän. Minä odotin hänen
palaamistansa; vaan hän ei tullut. Kaiken omaisuuteni oli hän
tuhlannut. Jo oli minulle tulossa se vieras, jota en siihen asti ollut
tiennyt peljätä — puute. Me olimme, minä ja tyttäreni, vieraassa
maassa, kaukana Ruotsista. Mutta sinne, sinne kuolemaan,
synnyinmaahani takaisin halusin minä. Minä möin sormukseni ja
kaikki muut, mitä arvokasta minulla oli, ja läksin matkalle. Tulin
Tukholmaan takaisin, isäni taloon, syntymätalooni. Neljä vuotta oli
kulunut siitä ajasta, jolloin sieltä läksin. Nyt tulin takaisin. Pehmennyt
ei ollut sydämeni; viha kaikkia kohtaan oli saanut vallan siinä.
Ajattelin uudestaan ruveta elämään Ruotsin pääkaupungissa,
niinkuin siellä ennen olin elänyt; mutta nyt, kun tulin vanhaan kotiini,
nyt vasta heräsin näkemään kaiken onnettomuuteni. Kunnoton
mieheni oli myynyt minun syntymätaloni. Nauraen ottivat minut
vastaan ne, jotka nyt siinä elivät. Minä sain nyt tuntea sitä kylmää
itsekkäisyyttä ja kovuutta, jolla olin ennen kaikkia muita kohdellut.
Hävyn ja surun kyyneliä itkin minä nyt. 'Pois, pois täältä!' — huusin
itsekseni, ja pian, ennenkuin päivänsä-syöjäin kielekkäät huulet
ennättivät liikkeelle päästä, ennenkuin saivat tietoa minun tulostani,
olin minä astunut kauppalaivaan, joka oli Suomeen lähdössä.

»Nyt kääntyivät elämäni vaiheet toiselle uralle. Tähän saakka

olivat minun varani riittäneet. Mutta nyt, kun Turkuun tulin, olivat ne
pian lopussa, ja puute irvisteli minulle. Sen voimaa en vieläkään
tuntenut. Mutta jo ensi päivinä sain tuta sitä. Minä möin mitä
saatoin, mutta varat, jotka myydyistä tavaroista sain, eivät kauan
riittäneet. Kaksi päivää olin ruoatta; sillä kerjätä en voinut. Nyt minä
kärsin, mutta vieläkään en pehmennyt. Ajattelin surmata itseni ja
viattoman lapseni, joka nälkäisenä itki. Koetin lohduttaa häntä.
Aurajoen rantaa pitkin aloin astua ylöspäin, kun äkkiä outo upseeri
seisahtui eteeni. — 'Taivaan Jumala!' huusi hän. Minäkin olin
seisahtunut ja häneen luonut silmäni. Se oli Burg, mutta ei se
kuitenkaan ollut Burg. Kaikki tunteeni vetäysivät minussa yhteen,
vihaksi. Häiritsisikö hän minua vielä viimeisessä työssäni
maailmassa! Minä koetin väistää häntä. 'Neiti… Rouva!' sanoi hän.
Hänen äänensä ei ollut Burgin. 'Mitä te tahdotte!' vastasin minä. 'Te
olette heikko, te ette voi hyvin', sanoi hän ja tarjosi minulle
käsivartensa. Minä en nyt tiennyt mitä tein. Hän talutti minut sanaa
sanomatta omaan kotiinsa. Siellä menin tainnoksiin. Kuinka kauan
tunnotonna makasin, sitä en tiedä; mutta kun heräsin, oli virvoittava
ruoka ensimmäistä, mitä minulle tarjottiin. Pieni tyttäreni oli itkusuin
ruokaa pyytänyt ja sillä tavalla ilmoittanut salaisuuteni, jonka
Aurajokeen olin aikonut upottaa.

»Upseeri astui huoneesen. Minä tarkistelin häntä. Kaikki hänessä

muistutti miestäni, mutta kumminkaan ei hän ollut mieheni. Hän näki
hämmästykseni ja hymyili surullisesti. 'Minä olen Burg', sanoi hän
ikäänkuin vastaukseksi minun kysyville silmäyksilleni — 'sama Burg,
joka kerran, seitsemättä vuotta takaperin, kävin teidän isänne luona;
mutta en ole se Burg, jonka nimeä te kannatte, jonka puoliso te
olette ja joka teidät petti'.

»Nyt sain salaisuuden avaimen. Oli kaksi Burg nimistä veljestä,

kaksoiset. He olivat nuoruudessaan olleet varsin yhdennäköiset,
mutta heidän kasvaessaan jo ruvettiin vähitellen havaitsemaan
eroitusta heidän välillään, niin sisäisten avujen kuin ulkomuodonkin
suhteen. Vanhemman veljen olin ensin nähnyt, nuorempaan olin
rakastunut, ja nuorempi minun petti. Vanhempi oli pian sen jälkeen,
kun hänen tapasin isäni huoneessa, palannut Suomeen; ja täällä oli
hän minusta kertonut. Nuorempi oli silloin nauranut ja vannonut,
että hän voittaisi minun ja kostaisi minulle kaiken sen, mitä
pahuudellani olin matkaansaanut. Hän oli onnistunut, hän oli
kostanut; mutta minun kova sydämeni ei vielä ollut pehmennyt. Eikä
se pehmennyt silloinkaan vielä, kun minä ymmärsin, miten
pitkällisillä juonilla olin petetty. — Vanhempi Burg oli ollut naimisissa.
Vuoden kuluttua siitä, kun hän Tukholmasta Turkuun palasi, oli hän
sitounut köyhään tyttöön, joka jätti hänelle perinnöksi pojan, kun
hän kahden vuoden kuluttua kuoli. Hän, minun lankoni, oli nyt leski.
Tämän kaiken kertoi hän yhtä tietä. Sitten kutsui hän minua
tarkemmin katsomaan asuntoansa. Hän avasi salin oven. Oi, mitä
näin siellä! Näin ne kotini huonekalut, jotka olin saanut pelastetuiksi,
ettei niitä ensi huutokaupassa ulkomaille lähtiessämme myyty. Ne oli
hän ostanut samalla kertaa, jolloin kunnoton mieheni möi isäni talon.
Ne oli hän ostanut sen vuoksi, että ne olivat minun. Nyt alkoi
sydämeni jää sulaa, mutta pehmenemättä oli vielä syvyydenpohja.

»Minä jäin hänen luokseen asumaan. En kehdannut, en voinut, en

tahtonut palata ylpeäin sukulaisteni luo Ruotsiin. Kovan taistelun
taistelin itseäni vastaan, ennenkuin Burg sai minun hänen luoksensa
jäämään. Ja vielä tulisempi oli taistelu sydämessäni, ennenkuin
suostuin rupeamaan hänelle puolisoksi, hänen pojallensa äidiksi.
Mutta minä suostuin viimein, kun olin varman vakuutuksen saanut
ensimmäisen mieheni kuolemasta. Ja se aika, jonka elin toisen
mieheni kanssa, oli minun onnellisin aikani. Rikkaita emme olleet,
mutta meillä oli kumminkin sen verran kuin tarvitsimme. Jo alkoivat
haihtua ne mustat haamut, jotka isäni ja äitini kuolinvuoteelta olivat
minua seuranneet; jo alkoi sydämeni pohjaa myöten sulaa ja
katumus tulla sen sijaan, kun mieheni sairastui. Kaksi pitkää vuotta
kitui hän, — ja toistamiseen olin leskenä. Minun pojintimani ja
tyttäreni olivat kasvaneet, mutta elatusta niille ja itselleni oli minun
nyt hankkiminen, se vähäinen palkka, mikä miehelläni oli ollut,
loppui nyt, ja taasen alkoi puute tunkeutua huoneeseni. Mutta minä
olin jo oppinut sitä vastaan ottamaan toisella tavalla kuin edellisellä
kerralla. Minä osasin tehdä työtä. — Päivät kuluivat; puutetta
kärsimme usein, mutta oikeata hätää ei koskaan. Pojintimalleni
opetin itse sen minkä osasin, ja kun taitoni ei enää siihen riittänyt,
sai hän kolme vuotta käydä kaupungin koulussa ilman maksua. 17
vuotisena elätti hän jo itsensä. Hän oli hyvä, hellä poika ja isänsä
kuva. Onni seurasi häntä. Hänen onnistui saada monta pienempää
virkaa, joilla hän ja me elimme jotenkin hyvästi. Kun hän vähän
vanhemmaksi kasvaneena pyysi minulta tytärtäni vaimoksi, en minä
voinut kieltää, en myöskään tietänyt parempaa, jolle olisin voinut
lapseni tulevaisuuden uskoa. Kaikki menestyi hänelle, ja
pehmenneellä sydämellä, josta viha ja kateus ihmiskuntaa kohtaan
oli kadonnut, istuin minä, sinä Ellen sylissäni, sinua uneen
vaavutellen. Minä jo tunsin ja tunnustin rikokseni, ja niitä hyviä
päiviä, mitkä minulla nyt olivat, pidin minä armolahjana Jumalalta.
Väliin silloin, kuten vielä nytkin, kohosi sydämessäni muisto
loistavuuteni ajoilta; mutta pian sain kukistetuksi sen katkeruuden,
minkä tämä muisto mukanansa toi. Minä nöyryytin itseni ja olin
kiitollinen siitä onnesta, joka osalleni oli tullut ja jota en ollut
ansainnut.

»Mutta koettelemukseni ei ollut vielä loppunut. Minun

surmayritykseni ei ollut anteeksi annettu. Kuinka paljon sillä olin
rikkonut, se tuli minun havaita. Aurajokeen olin aikonut upottaa
itseni ja tyttäreni. Aurajokeen upposi minun pojintimani, minun
tyttäreni mies, kun hän koetti pelastaa erästä pienoista, joka sinne
oli pudonnut. Minä näin tässä Jumalan käden; mutta vieläkään ei
ollut aiottu rikokseni sovitettu. Sinä, Maurits, synnyit samana
päivänä, ja isäsi onneton kuolema vaikutti niin voimallisesti äitiisi,
että se hauta, joka isällesi oli kaivettu, sulki helmaansa myöskin
äitisi, ennenkuin se umpeen luotiin. Niin oli yhdessä päivässä kaikki
maallinen onnemme kadonnut! Siinä seisoin minä yksin, kaksi
pienoista sylissäni. Ja samaa rataa, mitä olin käynyt mieheni
kuolemasta alkaen, sain taasen astua uudestaan. Kuten silloin, oli
minulla nytkin kaksi pienoista hoidettavana. Minä tartuin työhöni;
minä en uupunut. Suora oli selkäni, mutta lunta oli surun pyryilma
rakkaitteni haudoilta pyryttänyt minun nokimustiin hiuksiini.

»Mutta itserakkauteni kovin rangaistus oli vielä kärsimättä. Minä

sairastuin enkä voinut työtä tehdä. Isänne jättämät vähät varat
kuluivat pian. Irvivä puute uhkasi. Makasin vuoteellani, kun
viimeinen äyri oli huoneesta eronnut, ja minä tutkin ankarasti omaa
sydäntäni. Isäni huonekalut olivat minulla tallella; ne olin päättänyt
teille jättää muistokseni. Ne olivat minulle pyhät. Nyt kumminkin olisi
minun niistä luopuminen. Mutta en sitä tehnyt. Kirjoitin vapisevalla
kädellä rikkaille sukulaisilleni Ruotsiin. Oi, se päätös, se maksoi, se
sai minulle äärettömiä tuskia, ennenkuin se oli täytetty. Minä kirjoitin
ja odotin vastausta, odotin kauan, mutta sanaakaan en vastaukseksi
saanut, vielä vähemmin apua, jota odotin hartaammin kuin sanoja.
Sukuni oli hyljännyt minun; se ei tahtonut minusta mitään tietää! —
Jo olivat useat huonekaluista pantatut, kun vihdoin viimein
tautivuoteeltani nousin, ja nyt … nyt en säästänyt itseäni, ennenkuin
olin lunastanut takaisin, mitä oli pantattu. Sinä muistat, Ellen, ja
sinäkin, Maurits, sen päivän, jona piironki tuotiin takaisin, vaikka
hopeakiskot sen nurkista olivat poissa.

»Tässä on kertomus elämäni vaiheista», lopetti vanhus. »Tämä

kertomus on teidän joululahjanne; muuta minulla ei ole antaa.
Sanokaa, oletteko siitä oppineet jotakin!»

Vanha rouva oli kertonut kertomuksensa, oli kertonut sen melkein

yhteen jaksoon. Ainoastaan pari kolme kertaa muisto siitä, mitä hän
oli tuntenut, kun kipeimmät kohdat hänen elämänsä vaiheista häntä
kohtasivat, oli saanut hänen vähäksi ajaksi vaikenemaan. Valkea
takassa oli loppuun palanut, jouluaaton illallinen oli valmis; mutta
nyt, kun kertomus loppui, ei näkynyt kukaan muistavan ruokaa.
Ellenin ja Mauritsin sydämissä olivat tunteet toinen toistaan ajaneet
vanhukset kertoessa. Erilaiset olivat nämä tunteet olleet kumminkin.
Ellenin naissydän oli ymmärtänyt, mitä hänen isoäitinsä oli kärsinyt.
Maurits sitä vastaan oli usein kummastellen silmäillyt kertojaa,
ikäänkuin olisi hän epäillyt olisiko todellakin sama vanhus, joka tässä
kertoi, itse kaikissa niissä ollut, joista hän kertoi. Mutta kun kertomus
loppui ja vanhus kysymyksensä teki, nousivat he molemmat ja
syleilivät rakasta isoäitiä. Ja hänen kysymykseensä vastasi Ellen:

»Tämä joululahja oli parempi kuin minun antamani, parempi kuin

kalliin joululahja, sillä tällä te, isoäiti, olette antanut itsenne meille.
Totuutta, vilpittömyyttä, kärsivällisyyttä olemme teiltä oppineet».

Ne vakavat ajatukset, jotka vanhuksen kertomus oli herättänyt

sekä hänessä itsessä että hänen lapsenlapsissaan, olisivat ehkä
saaneet heidän kokonaan unhottamaan illan kulun, ellei vanha
seinäkello lyönnillään olisi heitä siitä muistuttanut. Ellen hypähti
äkkiä ylös. Hän muisti nyt, että hänellä oli tehtävää vielä tänä iltana.
Määrätty aika oli jo kulunut. Kello oli lyönyt 8. Milloin se oli lyönyt,
sitä ei kukaan heistä tiennyt, ei ollut ainakaan kukaan sitä lyöntiä
kuullut.

»Oi, minä olen puolen tuntia myöhästynyt!» — huusi Ellen, kun

hän huomasi kellon olevan kahdeksan, ja hän meni kiireesti kaapin
luo. Sieltä otti hän esiin vähäisen vakan, jonka kanteen oli kirjoitettu
suurilla kirjaimilla: »Neiti Loviisa Loo». Sitten puki hän päällensä ja
läksi joutuisasti, sanoen: »minä olen paikalla takaisin».

»Anna minun mennä», pyysi Maurits, »niin saan koettaa uutta

takkiani».
 »Minä olen luvannut itse viedä lahjan», sanoi Ellen. »Ihanpa tässä
likellä kauppaneuvos asuu».

Ellenin mentyä asetti vanha rouva pöydälle ruo'an. Hän oli saanut
takaisin entisen muotonsa. Ei olisi kukaan siitä voinut arvata, mitkä
tunnustukset hän vasta oli tehnyt. Ainoa, joka siitä muistutti, oli
puuro, joka oli jotenkin kuivunut tuon pitkän kertomuksen kestäessä.
Kun vanha rouva tämän huomasi, hymyili hän ja kertoi Ellenin sanat:
»Mekin olemme puolen tuntia myöhästyneet».

Maurits koetti takkiansa. Se sopi hänelle varsin hyvin. Iloisena

huudahti hän: »Sanokaa, isoäiti, eikö Ellen ole enkeli?»

»Jumala suokoon, että hän semmoisena pysyisi!» huokasi vanhus.

»Ja semmoinen kuin hän nyt on, semmoisena hän pysyy», lausui
Maurits vakavasti.

»Rukoile sitä Jumalalta!»

Maurits ei sanonut mitään; hän ei ollut tottunut vastustamaan

vanhusta, mutta ettei hän ymmärtänyt, miksi tähän mitään rukousta
tarvittaisiin, se näkyi hänen silmäyksistään, jotka eivät osoittaneet
myöntymystä vanhuksen lauseesen.

Sitten eivät he enää sanoja vaihtaneet. He odottivat Ellenin tuloa.

Aika jo olikin hänen palata. Mutta Elleniä ei kuulunut.

»Hän on luultavasti kutsuttu kauppaneuvoksella sisään», sanoi

vihdoin Maurits; »muuten hän jo olisi ehtinyt tämän välin kuudestikin
edestakaisin kulkea».
 »Jos häntä olisi kutsuttu sisään, ei hän olisi mennyt. Nyt on
jouluaatto, ja tänä iltana ei kukaan omaisistansa vapaaehtoisesti
luovu. Ja jos joku muu niin tekisikin, Ellen ei sitä tee. — Mene
katsomaan, Maurits! Kun hän vaan ei olisi joutunut vaaraan!»

Kun Maurits tämän käskyn kuuli, ei hän muistanut uutta takkiansa.

Semmoisena kuin oli riensi hän matkalle; mutta ennenkuin hän
ovelle pääsi, avautui se, ja Ellen astui huoneeseen.

»Missä, Jumalan nimeen, sinä olet ollut?» kysyi vanhus. »Kello on

kohta 9. Koko tunnin olet ollut poissa; ruokakin on varmaan ihan
jäähtynyt. Mutta mitä tämä on, mitä kummaa? Ethän ole sittenkään
saanut joululahjaa jätetyksi kauppaneuvokselle?»

Rouva oli oikeassa. Sama vakka, minkä Ellen oli kaapista ottanut
viedäkseen kauppaneuvoksen luo, sama vakka oli hänellä kädessä
nyt, kun hän palasi.

Ellen oli punainen. Hän laski vakan vanhuksen eteen. »Kummia

olen tänä iltana nähnyt, kummempia kuullut, ja kummallisimpia on
minulle itselleni tapahtunut. Sen valkoisen silkkihameen, joka
vakassa on, olen saanut omakseni, jos sen voin ottaa. Minä tahdoin
ensin kysellä tätä teiltä; tällä ehdolla suostuin viimein sen ottamaan.
Kuulkaa nyt, isoäiti, ja neuvokaa!»

Mutta ennenkuin Ellenin kertomusta ja vanhuksen neuvoa

kuuntelemme, on meidän kääntyminen toiseen perheesen, jossa
toisenlaista jouluaattoa vietetään.

*****
 Vähän matkaa siitä, missä leskirouva Burg asui, oli komea, suuri
kaksikerroksinen kivirakennus. Siinä asui kauppaneuvos Loo.
Alikerrassa oli hänellä tässä rakennuksessaan kaksi kauppapuotia,
joissa väkeä lainehti aamusta iltaan. Nämä puodit olivatkin tavaraa
kaikenlaista täynnä. Puotien vieressä oli kamareita, joissa myöskin
paljon tavaraa oli nähtävissä. Näissä kamareissa istuivat
kauppaneuvoksen kirjurit, kukin kirjansa ääressä. Niissä pantiin myös
kääryihin ja laatikoihin, mitä oli lähetettävää tilaajoille muihin
kaupunkeihin ja maalle. Ylikerrassa asui kauppaneuvos itse
perheineen; ja mitä kalliimpia huonekaluihin kuuluvia alikerrassa oli
ollut, ne olivat ylikerrassa saaneet sijansa huoneiden koristuksina.

Kauppaneuvos Loon perheesen kuului hän itse, hänen rouvansa ja

hänen tyttärensä Lovisa.

Kauppaneuvos oli vanhanpuolinen mies. Pitkä ja laiha oli hän kuin

aidan seiväs. Hänen ihonsa oli keltainen ja muistutti suuresti kuivaa
parkkia. Hänen tukkansa oli musta ja kiheräinen: hänen pitkä
leukapartansa oli harmaa. Suuret kultasankaiset silmälasit oli hänellä
nenällään, joka oli korkea ja vähän viistoinen. Näiden silmälasien läpi
tuijottivat hänen pienet, harmaat, terävät silmänsä. Hänen kaulansa
oli pitkä, ja aina kesän, talven oli sen ympärille käärittynä valkoinen
valkkihuivi. Kun sanomme lopuksi, että hän aina kulki
jamaikkakahvin värisessä hännystakissa, siniseen menevässä liivissä
ja mustissa kaitaisissa housuissa — niin, hyvä lukiani, jos sinulla
mielikuvitusta on, voit ajatella kauppaneuvoksen elävänä eteesi.

Mutta miehen kuva ei ole vielä ihan täysi. Lisätkäämme, että

hänen huulensa olivat ohuet, värittömät ja niin tiiviisti hänen
valkoisiin hampaisiinsa puristetut, että olisi luullut edellämainittujen
repeävän, jos olisi kauppaneuvos naurahtanut. Hymyilyäkään, joko
Welcome to our website – the perfect destination for book lovers and
knowledge seekers. We believe that every book holds a new world,
offering opportunities for learning, discovery, and personal growth.
That’s why we are dedicated to bringing you a diverse collection of
books, ranging from classic literature and specialized publications to
self-development guides and children's books.

More than just a book-buying platform, we strive to be a bridge

connecting you with timeless cultural and intellectual values. With an
elegant, user-friendly interface and a smart search system, you can
quickly find the books that best suit your interests. Additionally,
our special promotions and home delivery services help you save time
and fully enjoy the joy of reading.

Join us on a journey of knowledge exploration, passion nurturing, and

personal growth every day!

ebookbell.com