""Väitöstutkimukseni tavoitteena on tutkia, miten nuorta voidaan auttaa kasvamaan väkivaltaisesta nuoruudesta vastuulliseen ihmisyyteen. Tutkimukseni on filosofis-teoreettinen, jonka mukaisesti tarkoitukseni on kehitellä uutta teoriaa...
more""Väitöstutkimukseni tavoitteena on tutkia, miten nuorta voidaan auttaa kasvamaan väkivaltaisesta nuoruudesta vastuulliseen ihmisyyteen. Tutkimukseni on filosofis-teoreettinen, jonka mukaisesti tarkoitukseni on kehitellä uutta teoriaa nuorisokasvatuksen perustaksi erityisesti aikaisempiin filosofioihin nojautuen. Tutkimukseni on kuitenkin implisiittisesti myös empiirinen siinä merkityksessä, että havainnollistan teoriaa erilaisilla käytännön esimerkeillä niistä nuorista, joita olen kohdannut oman kasvatustoimintani yhteydessä.
Väkivaltaisen nuoruuden ongelman monipuolinen tarkastelu edellyttää lähtökohdakseen sellaista ihmiskäsitystä, joka kuvaa ihmisen maailmassa olemista mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tällaisen hyvin perustellun holistisen ihmiskäsityksen olen löytänyt Lauri Rauhalan eksistentiaalis-fenomenologisesta filosofiasta. Jotta kasvatus voisi olla eettistä, on sen perustuttava tiedostettuun ihmiskäsitykseen. Kasvatuksen ihmiskäsityksen on osoitettava, millaista problematiikkaa erilaisista ihmisenä olemisen muodoista seuraa nimenomaan kasvatukselle ja millainen olemuksellinen erityisyys joudutaan sen perusteella välttämättä hyväksymään kasvatuksessa.
Kasvatuskäytäntöjen on vastattava myös väkivaltaisuuden perusluonnetta. Päädyn tutkimuksessani ehdottamaan, että nuoren väkivaltaisuus on tarkoituksettomuuden ja rakkaudettomuuden ongelma. Nämä johtavat siihen, että nuoren subjektiivisesta maailmankuvasta kehkeytyy epäsuotuisa ja että hänen elämäntilanteessaan alkaa esiintyä yhä enemmän häiriöitä. Epäsuotuisa maailmankuva ilmenee ennen kaikkea vääristyneenä arvomaailmana, huonoina tunnetaitoina, kielteisinä asenteina itseä ja muita kohtaan sekä epätarkoituksenmukaisina toimintatapoina. Ongelmalliset suhteet itseen ja muuhun – toisiin ihmisiin ja kohdattuun maailmaan – näkyvät erityisesti väkivaltaisuutena.
Kasvatuksen kannalta tulkitaan nuoren ongelman olevan
luonteeltaan elämäntaidollinen. Elämäntaitojen puutteellisuus aiheutuu kasvatusvajeesta, jolloin siihen voidaan vaikuttaa täydentävällä kasvatuksella. Etsin tutkimuksessani kuitenkin myös sellaista kasvatusta, joka tukisi nuoren kasvua eettisyyteen. Tällaisen kasvatukseen olen löytänyt sisältöä Viktor E. Franklin logoterapiaksi nimetystä oppirakennelmasta, jota voidaan pitää ennen kaikkea filosofisena teoriana.
Tutkimukseni tarkoituksena ei ole esitellä Rauhalan tai Franklin ajattelua sellaisenaan, vaan rikastaa niitä molempia siten, että kokonaisuudesta muodostuu yhtenäinen elämäntaidollis-eettinen kasvatusfilosofia, jota voidaan sellaisenaan käyttää käytännön kasvatustoiminnan perustana. Aikaisemmin sen paremmin nuorisokasvatusta kuin väkivaltaisuuteen liittyvää auttamistyötäkään ei ole lähestytty holistisesta ihmiskäsityksestä käsin. Tutkimuksessani onnistun osoittamaan, että holistiseen ihmiskäsitykseen ja objektiivisiin eettisiin arvoihin perustuva arvokasvatus tuo kokonaisvaltaisimman ja eettisesti kestävimmän pohjan sekä nuorisokasvatukselle yleensä että nuorten kasvatukselle väkivallattomuuteen.
Nuoren maailmankuvaa pyritään kehittämään suotuisammaksi siten, että häntä autetaan selkiyttämään arvotajuntaansa ja kohottamaan arvojensa tasoa, syventämään tunnetajuntaansa ja laajentamaan tunnemahdollisuuksiaan, parantamaan asenteidensa laatua sekä lisäämään toimintatapojensa eettisyyttä. Elämäntaidollis-eettisen kasvatuksen lähtökohtana on myös, että ihmisellä on olemuksellisesti tahto tarkoitukselliseen elämään, jolla ymmärretään suuntautumista toisten ihmisten ja kaikkien yhteisen hyvän edistämiseen. Jotta nuori kykenisi toimimaan käytännössä tämän ihmisyyteen kuuluvan tarpeen mukaisesti, tulee kasvatukseen sisältyä nuoren maailmankuvan kehittämisen lisäksi hänen tahtonsa vahvistamista.
Kasvatuksen tavoitteena on nuori, jolla on hyvät suhteet kaikkeen, mitä hän kohtaa elämässään. Nuoren uutta elämäntapaa voidaan kuvata myös vastuullisena ihmisyytenä. Kasvatuksen tulosta voidaan vastaavasti kutsua persoonan hyväksi olemassaoloksi tai tarkoituksen ja rakkauden täyteiseksi elämäksi. Kiteytän väitöstutkimukseni lopuksi kasvatuksen ideaaliseksi päämääräksi nuoren auttamisen ja tukemisen niin, että hänestä voi tulla ihminen, joka suuntautuu yleisinhimillisiin arvoihin sekä niihin perustuviin tarkoituksiin ja tekee tämän rakkauden ohjaamana. Huomionarvoista on, että vaikka kasvatuksen päämäärä on asetettu arvofilosofiselta perustalta ja sen mukaisesti arvo-objektivismin puitteissa, voivat objektiivisista arvoista johdetut tarkoitukset olla erilaisia eri yksilöille.
Avainsanat: väkivaltaisuus, nuoruus, nuorisokasvatus, holistinen ihmiskäsitys, eksistentiaalinen fenomenologia, tarkoituksettomuus, rakkaudettomuus, maailmankuva, elämäntaito, eettinen, vastuullisuus, ihmisyys""
