Rapor t ti digit aalisen histor i antut kimuksen kyselyvast auksist a Petr i Paju, 31.8.2016 Sisällys Abstract and most important findings ................................................................................ 2 Johdanto ............................................................................................................................ 2 Digitaalisen historiantutkimuksen määrittelyn moninaisuus ............................................... 3 Keitä olivat alan pioneerit? ................................................................................................ 5 Keitä haastatella? .............................................................................................................. 6 Sekalaisia havaintoja ......................................................................................................... 6 Aihepiirin tulevaisuudesta yleisesti.................................................................................... 7 Tarpeita ja toiveita............................................................................................................. 9 Opetuksesta ..................................................................................................................... 10 Yhteistyöstä ja -toiminnasta ............................................................................................ 10 Tietoa vastaajista ............................................................................................................. 11 Selvityshankkeen r ahoittaja: Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. Abstr act and most impor tant findings This is a fir st r epor t fr om the pr oject ”Tow ards a Roadmap for Digital Histor y in Finland: Mapping the Past, Pr esent & Futur e Developments of Digital Histor ical Scholar ship”. It is funded by the Kone Foundation. Pr incipal Investigator is Pr ofessor Mats Fr idlund fr om Aalto Univer sity. The r espondents to the questionnair e in the w eb – 17 people w ith a histor y degr ee or pr ofessional histor y r esear ch backgr ound – defined or thought of digital histor y in sever al w ays and r esponded accor dingly. In other w or ds, for Finnish histor ians “digital histor y r esear ch” seems in an open phase w ith few fixed coor dinates or content. The latest phase w ith digital tools for histor ians w as associated w ith ter ms such as “big data”. The answ ers also remind us that on the whole, historians have widely differ ent backgr ounds and exper ience w hen it comes to education and acquir ed skills in digital humanities. For them, systematic tr aining in these themes has pr eviously been limited. While ther e ar e cur r ently sever al digital histor y pr ojects on-going, their r esults ar e beginning to appear somewhat later . For this pr eliminar y r epor t, w e can identify some cr itical questions or points to impr ove in the futur e: Ø Secur ing infor mation flow of r ecent new s and exper ience but also r elevant r esour ces (and keeping this infor mation updated) – Suggestions included an Ø Ø Ø Ø annual confer ence. Teaching Digital humanities issues and methods for histor ians. – Suggestion: A w eb-based cour se on digital methods and other r elevant content. Incr easing collabor ation betw een histor ians and IT-people. How to secur e and impr ove communication and co-oper ation betw een these exper ts? – Suggestion: cr eate an (online) platfor m for this. Sustained inter action betw een histor ians and Ar chives & Libr ar ies w ith digital collections. Impr oving digital continuity on ever y level. Johdanto Tämä on alustava raportti selvityshankkeesta ni meltä ”Towards a Roadmap for Digital Histor y in Finland: Mapping the Past, Pr esent & Futur e Developments of Digital Histor ical Scholar ship,” joka kar toittaa digitaalisen histor iantutkimuksen taivalta, nykytilaa ja kehitystoiveita Suomessa. Hanketta johtaa pr of. Mats Fr idlund Aaltoyliopistosta ja sitä r ahoittaa Koneen säätiö (12 kk, myöntö joulukuussa 2015). Osana hanketta toteutettiin ver kkokysely ”Digitaalinen histor iantutkimus Suomessa: ennen, nyt, huomenna,” jonka tuloksia tämä r apor tti esittelee.1 1 Ks. https://digihistfinlandroadmapblog.wordpress.com/ 2 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. Kyselyyn saattoi vastata hankkeen blogisivuilla 28.4.2016 alkaen ja 30.6.2016 asti. Senkin jälkeen kysely oli auki. Tiedonker uusta tiedotettiin etenkin histor iantutkijoille ja digitaalisen humanismin tiedotuslistoille kuuluville useaan ker taan. Esimer kiksi käytetyn H-ver kon sähköpostilistan tilaajia on sen ylläpitäjän mukaan noin 900. Vastaajia ker tyi 17. Näiden taustatietoja on esit elty ja käsitelty alla. Jatkossa on tar koitus käyttää keskusteluapuna myös muita viimeaikaisia kyselytuloksia kuten Kansallisar kiston kyselyr apor ttia sähköisen tut kimuspr osessin kehittämisestä talvelta 2016.2 Tämän selvityshankkeen taust a-ajatuksena on ollut, että r apor tin tiedot ovat tutkijoiden käytettävissä tulevan syksyn r ahoitushauissa ja muuten alan yhteistyön edistämisessä. Myöhemmin mater iaalia käytetään tutkimusar tikkelien aineistona ennen tallennusta Tietoar kistoon.3 Lukijan kannattaa huomata, että tämän r apor tin sisältö koostuu lähinnä kyselyvastauksista t ehdyistä nostoista, poiminnoista ja joistakin niiden her ättämistä kommenteista. Rapor tissa ei ole ollut tar koitus väittää näitä kannanottoja sisällöltään oikeiksi tai vääriksi, vaan kertoa tutkimuskentän ääniä laajalla skaalalla – mukaan on tar koituksella poimittu er ilaisia näkemyksiä. Digitaalisen historiantutkimuksen määrittelyn moninaisuus Usea vastaaja nosti määr ittelyongelman esiin, mutta onneksi vastasi silti ur heasti. Lopulta muutama oli myös kyselyn ansiosta tai vuoksi r yhtynyt pohditaan, mitä digitaalinen histor iantutkimus oikeastaan tar koittaa: ”Jäin siis miettimään sitä, onko olemassa joku oma digitaalisen histor iantutkimuksen nimeä kant ava koulukunta, jolla on jo tietty vakiintunut tapa tehdä tutkimusta. Mutta mitä se digitaalinen siinä tar koittaa ja mikä sen mer kitys on? Viitataanko sillä enemmän digitoinnin tekniseen ja välineelliseen puoleen, johon itsekin tuolla aiemmin viittasin. Eli että digitalisaatio helpottaa tutkimusta. Vai tar koittaa digitaalinen histor iantutkimus digitalisoitumisen histor ian tutkimusta? Vai analysointimenetelmiä, jotka avautuvat digitalisoitumisen myötä?” Nämä kaikki tulkinnat ovat totta kai mahdollisia ja kaikkia myös esiintyi vastauksissa. Ylipäänsä määr ittelykysymykset tuntuivat vaivaavan osanottajia myös selvityshankkeen avaustilaisuudessa Helsingissä 15.4.2016. Vastaajist a useampi ilmaisi epävar muutta sen suhteen, että onko digitaalinen histor iantutkija tai r iittävän 2 Kallio, Maria: Raportti Kansallisarkiston käyttäjäkyselystä koskien sähköisten tutkimuspalveluiden kehittämistä (2016). Saatavilla: http://www.arkisto.fi/fi/arkistolaitos/hankkeet/digihum (haettu 30.8.2016) 3 Ks. myös Paju, Petri: ”Digitaalista historiantutkimusta tavoittamassa.” Historiallinen Aikakauskirja 2/2016, 246. Tietoarkisto: http://www.fsd.uta.fi/fi/ 3 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. digitaalinen. Muutostahdin huomioon ottaen tällainen epävar muus ajan t asalla pysymisest ä tuntuu lähes aiheeseen sisäänr akennetulta. Toisaalta kun kysyimme, kuinka kauan vastaajat ovat tehneet digitaalista histor iantutkimusta, pääosa (13, tai 76 %) seitsemästätoista ker toi tehneestä sitä yli viisi vuotta. Jakautumaa selittänee se, että vastaavat määr ittelivät tai ymmär sivät digitaalisen histor iantutkimuksen var sin vaihtelevasti. Kär jist etysti (muiden vastausten avulla): kun yksi ajatteli Wikipedian käytettävyyttä ja kiitti sen tekstien par antuneen paljon viime vuosina, toinen ker toi (myöhemmässä kohdassa) käyttävänsä Tesser actohjelmaa tuottaakseen digitoiduista (ar kisto)valokuvista OCR:n avulla koneluettavaa tekstiä. 1990-luvulla aloittanut tutkija näkee asian näin: ”Olen itse ollut mukana alusta saakka digikuvaamalla, laatimalla tietokantoja ja suunnittelemalla ww w-palveluita sisältöjen esittämiseksi.” Tässä hahmotuksessa aika ennen Inter netiä oli jotakin digitaalisessa mielessä epäoleellista. Kuvio 1. Vastaukset kysymykseen: Kuinka kauan olet tehnyt digitaalista histor iantutkimusta? Vastaajien määr ä: 17. Määr ittelyn vaikeus on toki todellinen asia. Niiden sisältö myös muuttuu, osaksi teknologian kehittämisen ja käyttöönoton myötä. Tämän osana on huomioitava histor iantutkimuksenkin digitaalinen kehitys histor iallisena ilmiönä, jonka ns. etur intama on siir tynyt digitaalisten aineistojen hyödyntämisestä kohti digitaalisten työkalujen käyttöä ja yhteiskehittämistä. On tyypillistä puhua vain uusimmasta kehitysvaiheesta digitaalisena, ja olettaa vanhempi olemassa olevaksi, annetuksi, vähemmän teknologiseksi. Selvää on, ett ä läheskään kaikki historiantutkijat eivät ole siir tyneet uusimpien digitaalisten työkalujen kehittäjä-käyttäjiksi ainakaan tietoisesti eivätkä tule ehkä koskaan siir tymään. Siihen ei var masti ole mahdollisuutta saati tar vetta, koska monia mainittuja työkaluja kehitetään jatkuvasti helppokäyttöisemmiksi. Siinä vaiheessa kun niiden käyttö ar kipäiväistyy, käyttäjiä 4 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. kutsutaan taas histor iantutkijoiksi ilman lisämäär että kuten digitaalinen histor iantutkija tms. Keitä olivat alan pioneer it? Vastaajat nostivat esiin useita ”pioneer eja”, edelläkävijöitä. Näiden hajonta oli var sin suur ta ja useimmat kir joittivat omalla kohdallaan vaikuttavimmista tutkijoista. Eniten eli kaksi mainintaa sai vain kaksi tutkijaa: pr ofessor i emer itus Viljo Rasila (Tamper een yliopisto) ja digi-humanistina tunnettu kir jallisuudentutkija Fr anco Mor etti. ”Jos digitaalinen histor iantutkimus määr itellään menneisyyden tietokoneavusteiseksi tutkimukseksi, pioneer iksi voi nostaa ainakin Viljo Rasilan, jonka teos "Kansalaissodan sosiaalinen taust a" vuodelta 1968 on kuulunut yliopistojen histor iaohjelmien pakolliseen lukemistoon jo kauan ennen digitaalisen humanismin nousua.” Tutkimusten per usteella Rasila oli ensimmäinen tutkija, joka kir joitti suomeksi tietokoneen hyväksikäytöstä histor iantutkimuksessa jo vuonna 1967 ja julkaisi tällaisen tutkimuksen tuloksia.4 Yhdysvalloissa opettava Mor etti on julkaissut digitaaliseen humanismin nousuun vaikuttaneet kir jansa lähinnä 2000-luvulla. Elokuvia tutkiva vastaaja kir joitti: ”Suur in innoittaja minulle on ollut Chicagon yliopiston elokuvatutkimuksen pr ofessor i Yur i Tsivian, joka vastaa Inter netissä toimivasta digitaalisesta Cinemetr ics-työkalusta. Cinemetr icsin avulla tuotetaan, jaetaan ja analysoidaan sekä elokuviin että televisio-ohjelmiin liittyvää tietoa.” 5 Yksi kir jasi instituutioita ja hankkeita: Kansallisar kisto, Hiski (Suomen Sukututkimusseur an tietokanta ver kossa), toinen mainitsi H-ver kon (sähköpostilista) ja ”Agr icolan ja vastaavat”, Tapio Onnelan ja toisten var haiset tietover kkohankkeet. Jollekulle ei tullut ketään mieleen – ennen kuin katsoi Googlesta. Yksi vastaaja kir jasi r ehellisesti, että ”[E] n juur ikaan käytä aiempia t utkimuksia vaan teen sitä itse”. Kommentti tuntuu er ityisen pysäyttävältä histor iantutkijalta. Vaikka vastaaja ei välttämättä ole ammattitutkija, niin ker tooko vastaus samalla yleisemmin siitä, että aiempaan ei ehditä per ehtyä? Nopeatahtisen di gi-maailman digi-historian kohdalla tällainen epäily tai huoli lienee aiheellinen. Näiden vastausten per usteella alan aiemman tutkimuksen läpikäynti ja esittely on tar peen ja tuo kenties uutta tietoa usealle vastaajalle. Aiheesta onkin tulossa tutkimusta ja sitä selvitet ään myös tässä hankkeessa. 4 Rasila, Viljo: ”Tietokone historiantutkimuksessa”. Historiallinen aikakauskirja 65, 2/1967, 140–146, tai Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot: http://digi.kansalliskirjasto.fi/aikakausi/binding/499240?page=20 5 Ks. http://www.cinemetrics.lv/ 5 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. Keitä haastatella? Useat vastaajat jatkoivat tässä pioneer it-kysymyksen tiimoilta, kun taas osa jätti vastaamatta. Yksi vastaaja kieltäytyi nimeämäst ä ketään sillä per usteella, ett ä koska digi-humanismi on joukkuepeliä, ketään ei sovi nostaa jalustalle. Mainittiin esimer kiksi ”määr ällisen tutkimuksen veter aanit” kuten 1970–80-lukujen lehdistöhistor ian tutkijat. Haast ateltavia yksilöitiin melko säästeliäästi. Näistä Antti Häkkinen sai kaksi mainintaa, jotkut muut suomalaiset yhden. Tapio Onnela sai yhdessä toisen kysymyksen kanssa myös kaksi mainintaa. Yksi vastaajista antoi vihjeen er ään keskiaikaist a mater iaalia koskevan digitointi- ja ver kkohankkeen er imielisyyksiin ja er i tieteenalojen tör mäyksiin mahdollisena tutkimuskohteena. Sekalaisia havaintoja Vastaajien julkaisuja ”tältä alalta” oli niin ikään laaja skaala. Näissä oli edustettuna niin digitaalisuuden histor iaa, kuten elämäker ta elektr oniikan tutkimuksen pr ofessor ista, laajaan tietokantaan per ustuva väitöskir ja kuin muutama ilmestynyt ja ilmestyvässä oleva ar tikkeli, joissa käytetään uusimpia digitaalisia menetelmiä. Huomionar voista on kenties, että kukaan vastaajista ei maininnut tai er itellyt ainuttakaan ns. digitaalisen humanismin kansainvälistä aikakauslehteä – mitä ilmeisimmin histor iantutkijoiden tyypillisemmät kanavat on koettu hyödyllisemmiksi ja sopivammiksi. Tämäntapaista kansainvälistä julkaisemist a ja tutkimusta on toisaalta joidenkin vastausten per usteella luvassa tai ainakin suunnitteilla. Rahoituksesta Osan mielestä kaikkeen hakemiseen liittyy nykyään digitaalisuus. Rahoittajista mainintoja saivat Suomen kulttuur ir ahasto, Suomen akatemia (ainakin kahdesti) ja Jalmari Finnen säätiö sekä ”säätiöt”. Useit a päät öksiä oli tulematta. Yhden vastaajan selkeä vaikutelma on, että digitaalisuus auttanut r ahoituksen saannissa ainakin hänen tapauksessaan. Hanker ahoituksen Suomen akatemialta saanut tutkija ar vioi: ”Vasta nyt oman r ahoitetun digihankkeen myötä olen pääsemässä jonkinlaiseen tuntumaan, että digitaalisia menetelmiä voi oikeasti käyttää myös tutkimukseen ja että tällöin aineistoilta voi kysyä myös aivan er ilaisia kysymyksiä, joihin käsityöllä ei voi saada vastauksia. Olemme nyt uuden edessä ja onhan se jännittävää! En usko, ett ä "digi" myllertää koko alan, mutta jotain uutta se tuo.” 6 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. Tutkimusmater iaalin pitkäaikaissäilytys Pitkäaikaissäilytyksen tär keyttä kor ostettiin er i tavoin useimmissa vastauksissa. Suomen infr astr uktuuria kuten (ent. Yhteiskunnallista) Tietoar kistoa ja Kansallisar kistoa pidettiin yleisesti toimivana. Var sinkin aiemmin mutta myös viime vuosina tutkimuspr ojektien tuottamia tai muokkaamia digitaalisia aineistoja on sijoitettu tehtyjen sopimuksen mukaan takaisin niiden alkuper äisten oikeuksien omistajille, kuten yr ityksille tai vaikka Ritar ihuoneelle.6 Tieto tällaisista digitaalisista aineistoista olisi hyödyllistä saada leviämään, jotta jo tehtyä työtä olisi mahdollista käyttää avuksi laajemmin kuin vain asiaa vihittyjen tutkijoiden piir issä. Tutkimusaineiston avaaminen nousi esiin vain vähän ja t ällöin mahdollisuutena: ”Suhtaudun myönteisesti tutkimusmater iaalin julkaisemiseen. Uskon, että nykyistä laajempi datan saatavuus nostaisi pitkällä aikavälillä suomalaisen histor iantutkimuksen tasoa. Ensinnäkin, histor iantutkijat olisivat par emmin per illä siitä, minkälaisia alkuper äislähteitä on olemassa. Toiseksi, kr itiikki/ ver taisar viointi olisi huomattavasti helpompaa, jos ei aina tar vitsisi lähteä arkistoon, kun haluaa tar kistaa yksittäi sessä alaviitteessä mainitun alkuper äislähteen. Tulevaisuusvisioni: histor iantutkimukset ovat ver kossa digitaalisina, kaikkien ver onmaksajien saat avilla. Jokaisessa alaviitteessä on linkki korkearesoluutiseen kuvaan alkuper äislähteestä. One day!” Tekijänoikeuteen liittyvät asiat Osalla vast aajista ongelmia ei ole ollut, kuulemma hyvän valmistautumisen vuoksi. Yksi viesti kuului, että aineistot voisivat olla helpommin ja par emmin käytettävissä kuin mitä ovat nykyään esimer kiksi vain joillakin kir jastojen tietokoneilla. Joillakin tutkimuskohde helpotti asioita: ”En tutki eläviä ihmisiä.” Tulosten julkaisemiseen tekijänoikeudet toki silti vaikuttivat. Aihepiirin tulevaisuudesta yleisesti [Kysymys 9. Tulevaisuus: mitkä ovat digitaalisen histor iantutkimuksen suur immat haasteet tai esteet? Näetkö kehityksessä uhkia t ai innostaako jokin er ityisesti?] Digitaalinen histor iantutkimus innosti monia vastaajia ja sai toisaalta jotkut epäilemään sen var jopuolia. ”Suur ia uhkia en näe, sillä tutkin vanhaa aineistoa. Innostaa kovasti, etenkin tekijäntunnistus, [ja] topic modelling, ja koetan pysyä kär r yillä.” 6 Ks. Snellman, Alex: Suomen aateli: yhteiskunnan huipulta uusiin rooleihin 1809–1939. Helsingin yliopisto 2014. 7 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. ”On mielenkiintoista, että sen avulla voidaan lähestyä histor ian suur ia linjoja yhtälailla kuin mikr ohistor iaa.” ”Toivon, ettei digihist.tutkimus ole vain tr endi, jonka nosteessa jonkin aikaa kuljetaan ja jonka r ahoittaminen vie tuet per inteisemmältä tutkimiselta.” Monia hankkeita seur ataan lupaavina: ”meneillään oleva paikkatietojen standar dointi on hyvä idea”. Suur illa aineistoilla voi tehdä myös massiivisia vir heitä, yksi vastaaja muistutti. Samoin tulee muistaa, että suur i osa tutkimusaineistoja tulee aina olemaan jossain muuta kuin digitaalisessa muodossa. Jatkuvasti tulee paljon uutta opittavaa ja opetettavaa kuten digitaalinen lähdekr itiikki. Haaste: oppiaineiden rajat ja opetuksen tilanne: ”Akateemisessa maailmassa suurin uhka ovat luutuneet käsitykset ja r ikkomattomina pidetyt tieteenalaidenteetit, joiden kautta mm. digitaalinen menetelmäopetus on lähinnä katastrofaalisella tasolla ihmistieteissä.” ”Haast e/ hidaste on tiedotus ja tietämys er ilaisista hyödyllisistäkin ohjelmista, sekä toisaalta monien ohjelmien heikko käytettävyys. Haaste on ylipäätään suur en datamäärän hallinta.” Par annus yhteistyöhön ja opetukseen: ”yhteiset gr adut/ väitöskir jat. Aiheen toki pitäisi olla sellainen, että molemmat osapuolet (digi-ihminen + humanisti) saisivat siitä r iittävästi pur tavaa.” ”Julkaisemisen muodot ovat auki.” Näiden kehittäminen on oma työsar kansa ja kokeilujen kenttä. Tekijänoikeuksist a tai niiden tulkinnasta johtuen digitoitujen aineistojen käyttöä r ajataan liiaksi, esim. vain johonkin tiettyyn paikkaan/ koneeseen. Tekniikka ei saisi liiaksi ohjata tutkimusta. Tai tekniikan tekijät: ”Er i yhteyksissä on tuotu esiin, että digitaalinen humanismi ja sen r ahoitusr atkaisut saattavat lisät ä sitä vaar aa, että loputkin tieteelliset infr ar ahat valuvat insinöör ien masinoimiin hankkeisiin à la Sota-Sampo ja muut "semanttiset" "pilotit" joita esim. SeCo kehittelee hyvin vähillä histor ioitsijakontr ibuutioilla, lähinnä käyttäen vähillä var oilla tehtyjä aineistoja.” Yhteistyöstä: ”Oma suur i haave on se, että joskus saataisiin tietojenkäsittelijät ja historiantutkijat keskustelemaan edes jotenkin samaan ki eltä ja ymmärtämään toisiaan.” ”Yhteistyö on sekä haaste että innostaja. Tällä hetkellä on vaikea solmia konkr eettisia yhteistyösuhteita. Jos esimer kiksi haluaisin kir joittaa digihum-ar tikkelin yhdessä tietokonetieteilijän kanssa, kuinka lähtisin liikkeelle? Uskon, että yhteistyöstä 8 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. kiinnostuneita tutkijoita olisi, mutta pitäisi olla jonkinlainen alusta, jonka kautta ihmiset löytäisivät toisensa.” Yksi näkee suur immaksi haasteeksi sen, että ”[k]onkr eettiset tulokset puuttuvat edelleen, entä jos tämä digitaalisten ihmistieteiden buumi ei johda yhtään mihinkään, entä jos kuljemme kohti umpikujaa? Jos akateemiset vir taukset muuttuvat nopeasti, on mahdollista, että rahahanat sulkeutuvat ennen kuin ehdimme saavuttaa suurempaa ymmär r ystä ihmiskunnan histor iasta”. Tar peita ja toiveita [Kysymys 10. Tulevaisuus: mitä tar peita ja toiveita sinulla on digitaalisen histor iantutkimuksen kehittämisen suhteen Suomessa? Millaisia palveluja tar vitset ja/ tai haluaisit?] Muutama vastaaja toivoi suor asanaisesti lisää digitoituja aineistoja. Yhden mielestä mahdolliset ongelmat, kuten käytön r ajoitukset, r atkeavat sitten itsestään. Keskeisinä digitoitavina mater iaaleina mainittiin ”1800-luvun valtiopäiväasiakir jat ja asetuskokoelmat”, ja ”[ s] uomalaisia var haismoder neja aineistoja ei tietääkseni juuri ole digitoitu”. Er äs vastaajista kor osti pohjoismaisten mallin mukaan tar vetta pitkään laiminlyödylle kokonaisuudelle: ”Demogr afisen databasen luominen Suomeen. Hiskin ja muun jo ker ätyn tiedon hyödyntäminen siinä.” Joidenkin aineistojen käytettävyyttä tulisi par antaa: ”Kir konkir joja on sukututkimuksen sivuilla paljon [digi-kuvina], mutta niihin ei voi soveltaa full-text sear ch engineitä.” Ikään kuin samaan teemaan liittyen toinen kir joitti odottavan mielenkiinnolla tuloksia pr ojektista, jossa kehitetään vanhojen käsialojen koneellista tunnistamista.7 Digitoitujen kokoelmien par empi saatavuus lukeutui sekin toivelistalle: ”Toivon, että jatkossa voisi käyttää enemmän kotoa käsin sanomalehtien digipainoksia. Nykyään mahdolisuus on n. 1910 vuoteen saakka, mutta toivoisin sen muuttuvan niin, että vapaasti käytössä olisi digitoidut lehdet jotka ovat vähintään 50 vuotta vanhoja.” Yksi kor osti har kintaa ja keskustelua digitoinnin hallinnassa: ”Aineistoja nettiin vyör yy, mutta arkistolaitoksen palvelut ovat avainasemassa: ett ä tutkija voi ohjata digitalisoimista.” Niin ikään kaivattiin ohjelmien selkeyttämist ä, käyttäjäystävällisyyttä ja asiakaslähtöisyyttä. Teemaan liittyen: [Tutkijoiden?] ”Kiinteämpi yhteistyö aineistojen julkaisevien or ganisaatioiden kanssa. Yhteistyötä myös aineistojen käyttävien tahojan kanssa (tutkijoiden ohella myös yr itykset).” 7 Kansallisarkiston Suomessa toteuttama READ-hanke: http://www.arkisto.fi/fi/arkistolaitos/hankkeet/read 9 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. Lisäksi yksi vastaaja toivoi kunnolla huomioitavan myös sähköisinä syntyneet aineistot (bor n digital) mukaan lukien sosiaalinen media tavallisine, jokapäiväisine sisältöineen. Vastaaja tunnisti samalla, että niiden tallentami nen ja ar kistoiminen on omanlaisensa työkenttä kysymyksinä ”esim. tekijänoikeudet, yksityisyys, aineiston har avointi”. Opetuksesta Monissa vastauksissa kor ostettiin tar vetta opetuksen uudistamiselle tai kommentoitiin sitä: ”Digitaalisen humanismin opetuksen yliopistoissa tulisi kor ostaa nimenomaisesti digitaalisten työkalujen avaamia mahdollisuuksia. Liian usein vanhakantaiselle tutkimukselle annetaan uusi nimi, joka on digitaalinen humanismi, vaikka kyse ei suor anaisesti mistään digitaalisest a tutkimuksesta olisikaan. [-poistettu yliopiston nimi] Toisin sanoin, yliopisto ei lähtenyt kehittämään digitaalisen humanismin opetusta, vaan nimesi vanhat ja per inteiset kur ssit digitaaliseksi humanismiksi ollakseen muka digitaalisen humanismin etur intamassa.” ”Digihum-opetuksessa” tulisi kor ostaa tietojär jestelmätieteiden piir issä kehitettyjen tutkimusmenetelmien soveltamista ihmistieteille ominaisten tutkimuskysymysten tutkimiseksi, saada opetus per ustutkintotasolle asti, osaksi menetelmäopetusta, ja tukea tutkijoiden ver kostoitumista, että kunkin/ kaikkien ei tar vitse keksiä samoja asioita aina uudestaan. Yliopistojen välistä, aloitettua yhteistyötä tulisi voimistaa entisestään, yliopistojen ATKkeskukset saada mukaan par emmin tukemaan digitaalisen tutkimuksen infr astr uktuur ia. Lisäksi histor iantutkijoiden yhteistyötä tietojenkäsittelytieteilijöiden ja matemaatikkojen kanssa tulee lisätä. Yksi vastaaja ilmaisi asian näin: ”Kaipai sin "kotinör ttiä", jonkinlaista r äätälöityä tukea pienten aineistojen, epävar mojen litter ointien jne. kanssa.” Yhteistyöstä ja -toiminnasta Yhdessä vastauksessa ehdotetaan tutkimusaloille yhteisiä alustoja, joilla tutkijat voivat vapaasti tuottaa, jakaa ja analysoida ker äämäänsä tietoa. Yhdessä tehdyt ”MONItieteiset menetelmäkur ssit”, työpajat, seminaar it veisivät alaa eteenpäin. Samoin kaivattiin työsuhteita, joissa mainitaan DigiHum: niin pr ofessuur eja ”jokaiseen r elevanttiin yliopistoon” kuin myös keskir yhmään (lehtor it ym.) tulisi palkata digi-osaajia. Yksi vastaaja toivoi, että olisi jokin ”’vir tuaalinen hengailupaikka’”, jossa voisi etsiä yhteistyökumppaneita kir joitustyöhön ja hankkeisiin. Sellainen voisi sopia Agr icolasivustolle, mutta toisaalta poikkitieteellisyyden takia sen tulisi tavoittaa muitakin kuin histor iaihmisiä. 10 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. Lisäksi t ässä kohden mainittiin demogr afisen tietokannan luominen Suomeen ja – asiaa selventämättä – digitaalinen kur atointi. Yhteistyötä IT-osaajien kanssa t ar vitaan enemmän tutkimusmenetelmien kehittämiseksi ja siksi, että tutkijoiden tuottamalla digitaaliselle tiedolle saataisiin selkeät kr iteer it. Toisaalta tietojenkäsittelijöiden ja histor iantutkijoiden yhteistyön tai vuor opuhelun kehittäminen näyttäytyi polttavana aiheena. ”Huonona esimer kkinä voisin ottaa vaikkapa Sota Sampo -pr ojektin (http:/ / seco.cs.aalto.fi/ pr ojects/ sotasampo/ ) kaltaiset puhtaasti tietojenkäsittelyn piir issä tehdyn pr ojektin, jota histor iantutkijoiden on hyvin vaikea hyödyntää.” Voidaan todeta, että r esur ssien kehittämisessä t ulisi kuunnella käyttäjiä kuten histor iantutkijoita, joiden toisaalta olisi r iittävästi ker r ottava käyttötar peist aan ja annettava palautetta. Yksi vastaajista tietämätt ään lähes summasi yleisempiä toiveita: ”Vuosittainen konfer enssi, digitaalisen histor ian menetelmäkur ssi ver kkoon ja jonkinlainen alusta humanistien ja tietokonetieteilijöiden "par ittamiseksi".” ”Tär keää olisi, että saataisiin mahdollisimman intuitiivisesti toimivia jär jestelmiä, joissa käyttöliittymän logiikkaa ei tar vitsisi er ityisesti ja er ikseen opiskella. Olisi myös tär keää, että aineistot olisivat käytettävissä työsuhteiden kestosta jne. r iippumatta.” Yleisemmin nämä tar peet (digitaalisesta) jatkuvuudesta ansaitsevat lisää huomiota selvitystyön jatkossa. Tietoa vastaajista Niin naiset kuin miehet vastasivat kyselyyn. Naisia (8 kpl) oli vastaajissa vain yksi vähemmän kuin miehiä. Iältään vastaajat edustivat etenkin 1970-luvulla syntyneitä (9). Yksi oli syntynyt 1940-luvulla, kolme 1960-luvulla ja kolme 1980-luvulla. Kyselyssä ei kysytty vastaajan kotipaikkaa t ai paikkakuntaa, mutta yhteystietojen ym. per usteella vast aajat keskittyivät Helsinkiin ja Tamper eelle, minkä lisäksi Turku ja Jyväskylä tulivat esiin. Eteläisen Suomen suur immat yliopistot olivat siis ainakin edustettuina vastauksissa, joten kommentit ker tovat etenkin tutkijoiden kokemuksista niissä. Vastaajista vakinainen, toistaiseksi -työpaikka oli viidellä (17:stä), kun loppujen työsuhteet olivat määräaikaisi a (8) ja ”muita” (4), kuten apurahatutkijoita. Kukaan ei valinnut kohtaa työtön tai opiskelija. Vastaajien joukossa oli ainakin kaksi työsuhteista pr ofessor ia sekä useit a filosofian tohtor eita ja maister eita. Jälkimmäisist ä osa t eki jatko-opintoja tai viimeisteli väitöskir jaa. Yhdellä vastaajista oli myös aiempi datanomin tutkinto. 11 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016. Joillakin vastaajilla oli vaihtelevaa ja monitasoista atk-opiskelutaustaa pitkältä ajalta. ”Kansant aloustiedettä opiskellessa opintoihin kuului mm. kur ssit Lotuksesta, SURVOtilasto-ohjelmasta sekä par i ohjelmoitikur ssia APL:llä. Taisi olla 1989 kun kuulin ensi ker taa inter netist ä, välineestä, jolla voi vaikka purjeveneen kannella aurinkoa ottaen tilata tankkilaivallisen öljyä ja myydä se sitten jonnekin. Tuntui sangen utopisteiselta se. Ei ole vieläkään tullut ostettua.” Toinen taas aloitti heti maister iksi valmistuttuaan 1980–90-lukujen taitteessa t yöskentelyn yliopistolla, jossa sain käyttöönsä Neuvostoliitosta vaihdetun mikr otietokoneen: ”aivan tuliter ä valtion kauppavaihdossa saama. Se oli hyvä kone!” Useat ovat oppineet tietotekniikan käyttäjiksi työtä tekemällä. Pitkän linjan tutkija kir joitti ensimmäisen tietokoneella tekemänsä kir jan siten, että se julkaistiin vuonna 1987. Sen jälkeiset keskeiset muutokset hahmottuvat näin: ”Seuraava hyppy oli muistien ja pr osessor ien tehon kasvun myötä kaiken sijoittaminen yhteen tiedostoon ja Wor din Jäsennys-työkalujen käyttöön otto. Ja kolmas hyppy on pilvipalvelun käyttö tutkimusapulaisten ja kollegojen yhteistuotannossa.” Itseoppineeksi it seään luonnehtiva vastaaja avasi oppimispolkujaan näin: ”osallistunut koululehden taittotyyppisiin hankkeisiin 1990-luvun alussa, sitten opetellut htmlkoodin kir joittamista ja cgi:tä muiden tekemistä malleista huvikseni. Olen ollut mukana "loppukäyttäjänä" monenlaisten hankkeiden digisovelluksissa.” Vähemmistö vastaajista ker toi kehittävänsä systemaattisesti tietotekniikan osaamist aan ja tällöin lähinnä itseopiskelulla. 1980-luvulla syntynyt eli iän puolesta ns. digi-natiiviksi oletettava tutkija vastasi näin: ”Olin heikko tietokoneiden käyttäjä par i vuotta sitten ja jollakin tapaa ylpeä siitä (klassinen humanistin hybr is). Nyt olen opetellut käyttämään muutamia ohjelmia sekä har joitellut koodamisen alkeita. Ei minusta tule koskaan koodar ia, mutta alkeiden ymmärtäminen auttaa ymmärtämään, mitä kaikkea aineistolta on mahdollista kysyä.” Vastausten käsittely jat kuu. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille! Palautetta tai kysymyksiä saa mielellään lähettää hankkeen tutkijalle: Petr i Paju sähköposti: etunimi.sukunimi@utu.fi 12 Towards a Roadmap for Digital History in Finland: Mapping the Past, Present & Future, 2016.