FI98771C - Menetelmä tiedonsiirtoverkon verkkoelementin toiminnan tutkimiseksi - Google Patents

Description

98771

Menetelmä tiedonsiirtoverkon verkkoelementin toiminnan tutkimiseksi - Förfarande for att prova operation av kommunikationsnätets nätelement 5 Keksintö koskee yleisesti tiedonsiirtolaitteiden testausta ja vianmääritystä ja erityisesti synkronisen digitaalisen hierarkian (SDH, Synchronous Digital Hierarchy) keinoin toteutetussa tiedonsiirtoverkossa toimivan verkkoelementin testausta sen määrittämiseksi, toimivatko sen sisältämät osat oikein. Verkkoelementillä tarkoitetaan tässä erityisesti ITU:n (International Telecommunication Union) suosituksissa mää-10 ritettyä verkkoelementtiä (engl. network element), joka voi olla esimerkiksi pääte-multiplekseri (terminal multiplexer), digitaalinen ristikytkentälaite (digital cross-connect switch), ns. Add/Drop-multiplekseri tai regeneraattori.

Johdinvälitteisen digitaalisen tiedonsiirron yhtenäistämiseksi ja parantamiseksi on 15 kehitetty nykyisen ns. plesiokronisen järjestelmän seuraajaksi tarkoitettu synkroninen digitaalinen hierarkia, joka käsitteenä tarkoittaa ensinnäkin digitaalisen tiedonsiirtoverkon kaikkien solmujen synkronoimista periaatteessa samaan kelloon ja toiseksi siirrettävän tiedon järjestämistä kehyksiksi, jotka on määritelty hierarkkisen järjestyksen mukaan useilla tasoilla. Järjestelyn toiminnan kannalta oleelliset määrit-20 telyt sisältyvät ITU:n suosituksiin G. 703, G. 70X (Draft) ja G. 781 - G. 784. Siirrettävän tiedon kehyksiä nimitetään STM-N-kehyksiksi, jossa STM on lyhenne sanoista Synchronous Transport Moduleja N viittaa hierarkiatason numeroon, joka on sitä pienempi, mitä alemmasta tasosta on kyse. Alimman hierarkiatason kehykset ·. ovat STM-1 -kehyksiä ja niitä käytetään esimerkiksi nykyisenlaisissa 2, 3 ja 34 25 Mbit/s:n PCM-järjestelmissä (Pulse Code Modulation) siirrettävän tiedon pakkaami- « · seen. STM-1-kehysten siirtonopeus eli ns. perusnopeus SDH-järjestelmässä on • · Y 155 520 Mbit/s. Ylemmillä hierarkiatasoilla siirtonopeudet ovat tämän alimman • · ·

•••j tason nopeuden monikertoja siten, että kehyksen nimityksessä esiintyvä numero N

• · · * ·· : kertoo, kuinka monikertainen siirtonopeus on mainittuun perusnopeuteen verrattuna.

Ϋ : 30

Vastaanotetusta siirtokehyksestä tulee pystyä selvittämään, mistä kehyksen sisäl-: tämä varsinainen siirrettävä tieto eli kehyksen hyötykuorma (engl. payload) alkaa.

Tätä varten kehys sisältää osoittimen, joka on numero ja joka määrittää hyötykuorman vaiheen kehyksen sisällä. Osoitin osoittaa siihen tavuun STM-N-kehyksessä, 35 josta hyötykuorma alkaa. Hyötykuormaan kuulumaton informaatio, jota käytetään ; tiedonsiirron ohjaamiseen, kehyksen sisällön määrittelyyn ja virheiden havainnoin- tiin ja korjaukseen, käsittää otsikoita (engl. overhead) ja osoittimia (engl. pointers).

98771 2

Hyötykuorma-termi ei sinänsä liity mihinkään tiettyyn tietorakenteeseen, vaan sitä käytetään yleisesti sellaisesta tiedosta, jonka sisältö ei liity tiedonsiirron ohjaukseen.

Kuvassa 1 on havainnollistettu STM-N-kehysrakennetta. Sitä voidaan kuvata mat-5 riisillä, jossa on 9 riviä ja 270><N saraketta. Matriisialkiot ovat tavuja, joten yksi ke hys sisältää 2430*N tavua. Matriisin 9χΝ ensimmäistä saraketta käsittävät otsikkoja osoitetietoja siten, että näiden sarakkeiden rivit 1-3 ja 5-9 kuuluvat ns. jänneot-sikkoon (engl. section overhead, SOH) ja rivi 4 käsittää ns. hallmtoyksiköiden (engl. administrative unit, AU) osoittimia. Matriisin 261 xN viimeistä saraketta käsittävät 10 varsinaista siirrettävää tietoa eli muodostavat hyötykuorman. Tiedonsiirrossa STM-N-kehykset seuraavat toisiaan 125 ps:n välein. Jos kuvan 1 mukainen STM-N-kehys lähetetään sarjamuotoista tiedonsiirtoyhteyttä pitkin, sen sisältämät tavut luetaan lähettämistä varten kuvassa vasemmalta oikealle ja ylhäältä alas. Kunkin tavun eniten merkitsevä bitti (engl. most significant bit, MSB) lähetetään ensimmäisenä ja vähi-15 ten merkitsevä bitti (engl. least significant bit, LSB) viimeisenä.

SDH-verkossa siirrettävä tieto voi olla peräisin useasta lähteestä ja sitä toimitetaan useaan eri määränpäähän. Siirtoa varten tieto multipleksoidaan jäljestämällä se tietyllä tavalla STM-N-kehyksiin ja niiden sisältämiin pienempiin tietorakenneosiin.

20 Keksinnön taustan selvittämiseksi seuraavassa selvitetään tarkemmin käsitteitä, jotka liittyvät siirrettävän tiedon multipleksointiin.

Signaalin siirtotie SDH-verkossa kulkee lähettävän laitteen ja vastaanottavan laitteen välillä tiettyjen siirtolaitteiden eli solmujen kautta. Koko siirtotietä kehyksen muo- ,,, : 25 dostavasta laitteesta kehyksen purkavaan laitteeseen nimitetään reitiksi (engl. path), joka määrittely on sidottu kehyshierarkiaan siten, että jos vain osalla siirtotiestä tieto Y on pakattu STM-4-kehyksiin, tätä osaa nimitetään STM-4-tason reitiksi. STM 1 -ta- • · · ·/“ son reitti kattaa koko synkronista digitaalista hierarkiaa soveltavan siirtotien lähettä- • · * ϊ·· : västä vastaanottavaan laitteeseen. Kahden multipleksointiin kykenevän siirtolaitteen : 30 välistä siirtotien osaa nimitetään multipleksointijänteeksi (engl. multiplexer section, MS) ja siirtotien osaa sellaisten laitteiden välillä, jotka vain regeneroivat (vahvistaja*: vat) signaalia muuttamatta sen multipleksointia, kutsutaan regenerointijänteeksi ; (engl. regenerator section, RS).

35 Laitteiden välillä siirtyvää tietorakenneosaa, jota käytetään reitti- ja jännetason so-; vittamiseen, nimitetään hallintayksiköksi (engl. administrative unit, AU). Se muo- . \ dostuu hyötykuormasta eli virtuaalisesta kontista (engl. virtual container, VC) ja AU-osoittimesta, joka osoittaa mainitun hyötykuorman ja STM-N-kehyksen välisen 3 98771 vaihe-eron. AU-osoitin sijaitsee STM-N-kehyksessä sille määrätyllä paikalla (vrt. kuva 1). Yksi tai useampi hallintayksikkö (AU), joilla on kiinteä sijainti STM-N-hyötykuormassa, muodostavat hallintayksikköryhmän (engl. administrative unit group, AUG).

5

Edellä mainittu virtuaalinen kontti eli VC-kehys on multipleksoinnissa käytettävä rakenneosa, jota käytetään tukemaan reittitason kytkentöjä. Tietty VC-kehys siirtyy siihen liittyvän reitin alusta loppuun koskemattomana eli sen sisältö ei muutu reitin lähettävän ja vastaanottavan laitteen välillä. Se muodostuu hyötykuormasta ja reitti-10 otsikosta (engl. path overhead, PÖH).

Aliyksikkö (engl. tributary unit, TU) muodostaa yhteyden ylemmän ja alemman hierarkiatason välille. Se koostuu hyötykuormasta eli VC-kehyksestä ja osoittimesta, joka osoittaa hyötykuorman sijoittumisen TU-kehyksessä. Hallintoyksikkö (AU) ja 15 aliyksikkö (TU) eroavat siten, että AU on kokoonpano, joka voidaan ristikytkeä verkossa ja jota voidaan siirrellä eri STM-1-signaalien välillä, mutta TU on tietyn kehyksen sisäinen yksikkö, jota ei voi siirtää eri STM-1-signaalien välillä ilman korkeamman tason hallintayksikköä. Yksi tai useampi aliyksikkö (TU), joilla on kiinteä sijainti korkeamman tason VC-kehyksessä, muodostavat aliyksikköryhmän (engl.

20 tributary unit group, TUG), joka muodostetaan multipleksoimalla TU:t keskenään. Ryhmä voi muodostua erikokoisista aliyksiköistä.

Kontti (engl. container, C) on jokaisen VC:n synkroninen hyötykuormaosa. Se muo- *. dostuu hyötysignaalista, jonka taajuutta voidaan tarvittaessa tasata, jotta se olisi ’...: 25 synkroninen vastaavan STM-1 -signaalin kanssa. Kontti voi tulevaisuudessa olla • · myös laajakaistainen signaali.

• · • * • · · ··· j Kontit (C), virtuaaliset kontit (VC) ja aliyksiköt (TU) voidaan muodostaa eri perus- ··! · kanavointinopeuden perusteella. USA:ssa, Kanadassa ja Japanissa sovelletaan 1,5 v : 30 Mbit/s ja muualla 2 Mbit/s peruskanavointinopeutta. Tämä ilmaistaan mainittujen tietorakenteiden nimityksissä siten, että kirjaintunnusta seuraa kaksi numeroa, joista : : ensimmäinen viittaa hierarkiatasoon ja toinen, joka voi olla 1 (=1,5 Mbit/s) tai 2 (=2 Mbit/s), viittaa peruskanavointinopeuteen. Esimerkiksi nimitys TU-12 tarkoittaa .;. ensimmäisen hierarkiatason aliyksikköä, joka on muodostettu 2 Mbit/s peruskana- ';,, 35 vointinopeudella välitetystä signaalista.

:' .: Tiedonsiirtoon osallistuvia laitteita eli ns. verkkoelementtejä SDH-verkossa ovat :' .: mm. päätemultiplekseri, digitaalinen ristikytkentälaite, ns. Add/Drop-multiplekseri 4 98771 ja regeneraattori, jotka edustavat sinänsä alan ammattimiehen tuntemaa tekniikkaa. Multiplekserilaitteissa muodostetaan ja puretaan STM-N-kehyksiä tiedon siirtämiseksi eri hierarkiatasoja käyttäen. Ristikytkentälaitteessa muodostetaan yhteyksiä eri tulo-ja lähtöporttien välillä eli muutetaan eri lähtöportteihin ohjattavien signaalien 5 multipleksoitua komponenttijärjestystä ja -kokoonpanoa. Regeneraattori ei puutu signaalin sisältöön vaan kompensoi siirtoyhteyksissä esiintyviä häviöitä ja muita huononemisilmiöitä vahvistamalla signaalia ja poistamalla häiriöitä.

Verkkoelementit koostuvat elektronisista komponenteista, joissa voi esiintyä materi-10 aaleista, kokoonpanosta tai ympäristöolosuhteista johtuvia vikoja ja toimintahäiriöi tä. Yleisesti ensisijaisena tavoitteena on, että siirrettävä tieto kulkeutuu verkkoelementin tuloportista lähtöporttiin virheettömästi. Siinä tapauksessa, että tietoon tulee virheitä, pyritään ensinnäkin siihen, että virheet huomataan ja jossain määrin myös koijataan, jolloin tieto on välitettävissä tyydyttävällä tavalla virheistä huolimatta.

15 Töiseksi on pyrittävä siihen, että verkon kunnosta ja tiedonsiirron toimivuudesta vastaava operaattori voi halutessaan paikallistaa häiriöitä aiheuttavan kohdan verkossa, jolloin kyseinen laite tai komponentti voidaan korjata tai vaihtaa.

Kuvassa 2 on esitetty kaavamaisesti SDH-verkon verkkoelementti 1, joka käsittää 20 tuloportin 2 ja lähtöportin 3. Verkkoelementti 1 sisältää tulo-osan 4, jossa vastaanotetaan tuleva signaali ja käsitellään se siten, että sille voidaan esimerkiksi tehdä tietyt ristikytkentätoiminnot verkkoelementin käsittämissä, rinnakkaisissa ja keskenään oleellisesti samanlaisissa kytkinlohkoissa 5a ja/tai 5b. Kahden samanlaisen kytkinlohkon käytössä on kyse ns. redundanssista, jolloin ensisijaisesti käytössä 25 olevan kytkinlohkon vioittuessa signaali voidaan ohjata toissijaisen kytkinlohkon | i kautta. Verkkoelementti käsittää edelleen lähtöosan 6, jossa signaali käsitellään seu- Y raavaan verkkoelementtiin 7 lähettämistä varten ja lähetetään. Kaavamainen kuva 2 • · · ···; on esitetty esimerkkinä, joka ei rajoita seuraavassa esitettyä tarkastelua. Myöhempi i min esitettävä keksinnön kuvaus soveltuu käytettäväksi myös muunlaisten verkko- • · · :: 30 elementtien yhteydessä, joista esimerkkinä voidaan mainita useita tulo- ja lähtöport- teja käsittävät elementit tai yksinkertaisten rinnakkaisten lohkojen 5a ja 5b tilalla : \: oleva useista rinnakkaisista ja peräkkäisistä lohkoista koostuva toteutus. Kuvassa on esitetty kaavamaisesti myös verkkoelementin toimintaa ohjaava mikroprosessori 8.

35 SDH-järjestelmässä on määritelty kullakin hierarkiatasolla tietyt toiminnot siirrettä-' ·; vään tietoon tulleiden virheiden havaitsemiseksi. Kun tietoa siirretään esimerkiksi ' ·.: STM-N-kehyksinä multipleksointijänteiden yli, kullekin kehykselle lasketaan astetta . · 24xN olevalla polynomilla muodostettu BIP-tarkistin (Bit Interleaved Parity), joka 5 98771 on tietty binääriluku. Tämä menettely edustaa tiettyä CRC-koodien (Cyclic Redundancy Check) soveltamisen erikoistapausta ja siinä käytetyn polynomin asteluvun mukaan sitä kutsutaan BIP-24N-menettelyksi. Kehyksestä laskettu tarkistin lisätään seuraavan vastaavan STM-N-kehyksen otsikko-osaan, jolloin laskettaessa vuoros-5 taan tämän kehyksen BIP-tarkistinta edellisen kehyksen tarkistin on mukana koodilla suojattavissa biteissä. Regenerointijänteen yli siirrettäessä käytetään BIP-8-me-nettelyä, jossa pariteettitarkistin lasketaan 8:nnen asteen polynomilla. Virtuaalikon-tit suojataan vastaavasti siten, että VC-4-ja VC-3-konttien suojauksessa käytetään BIP-8-menettelyäja VC-2-, VC-12-ja VC-ll-kontit suojataan BIP-2-menettelyllä.

10

Edellä selostettu järjestely siirtovirheiden havaitsemiseksi ei sinänsä sovellu tietyn verkkoelementin toiminnan tutkimiseen, koska vaikka pariteettitiedot (BIP-tarkisti-met) tutkittaisiin kuvan 2 mukaisen verkkoelementin lähtöosassa 6, mahdollisesti löytyvistä virheistä ei tiedetä, ovatko ne syntyneet verkkoelementin käyttämässä 15 kytkinlohkossa 5a tai 5b vai jossain aikaisemmassa, saman reitin varrella olevassa siirtolaitteessa. On mahdollista ohjata signaali kummankin kytkinlohkon 5 a, 5b läpi ja tilastoida virheiden esiintyminen pitkällä aikavälillä, mikä antaisi viitteen siitä, kumpi kytkinlohkoista 5a, 5b toimii paremmin, mutta tämä vie aikaa eikä tilastolli-suudestaan johtuen ole menetelmänä täysin luotettava.

20

Suomalaisesta hakemusjulkaisusta FI925481 tunnetaan menettely, jossa verkkoelementin tulo-osassa lisätään siirrettävään tietoon testitavu, jonka siirtymisen perusteella tutkitaan kulloinkin käytössä olevan verkkoelementin osan toimintaa. Kun testitavu on kulkenut siirrettävän tiedon mukana verkkoelementin läpi, se ilmaistaan ; 25 verkkoelementin lähtöosassa ja verrataan ilmaistua testitavua alkuperäiseen sen sei- • · vittämiseksi, onko tavun sisältö muuttunut. Julkaisussa esitetään, että testitavu voi- Y daan sijoittaa mihin tahansa siirrettävän tiedon kohtaan, jossa on vapaata tilaa esi- • « · ;··; merkiksi jänne- ja reittiotsikoiden poistamisen ansiosta. Lisäksi esitetään, että testi- ·· · · tavu noudattaa jotain tiettyä ja ennalta määrättyä bittikuviota, jota voidaan myös V : 30 vaihdella esimerkiksi sekvenssissä 11111111 - 10101010 - 01010101 - 00000000 heijastus- ja juuttumisvirheiden havaitsemiseksi.

• « • · » • · · • · · ·

Itsenäisen tavun käyttämisessä testitarkoituksiin on se haittapuoli, että menettelyn ajallinen kattavuus rajoittuu siihen aikaväliin, jona kyseinen tavu on kulkenut verk-35 koelementin läpi. Koska kehyksessä on useita tuhansia tavuja, itsenäisen testitavun ; ·' käytöllä on vaikea havaita vikaa, joka aiheuttaa virheen esimerkiksi keskimäärin jo- :' .: ka 20:nnessa tai joka sadannessa tavussa. Testitavun käyttö ei myöskään paljasta ; ‘ · · virheitä muualla kuin siinä nimenomaisessa signaalitiessä, jota pitkin kyseinen tavu 6 98771 on kulkenut verkkoelementin läpi. Lisäksi yhden kokonaisen tavun varaaminen testi-tarkoituksiin on menetelmänä joustamaton.

Patenttijulkaisusta WO 94/17614 tunnetaan menetelmä, jossa myös käytetään koko-5 naista tavua verkkoelementin osien toiminnan testaamiseen. Tässä tapauksessa tavu voi jakaantua kenttiin, joihin sijoitetaan niiden piirilevyjen sijaintitietoja, jotka käsittelevät siirrettävää tietoa, sekä siirrettävän tiedon perusteella laskettu pariteettibitti, joka asetetaan nollaksi tai ykköseksi sen mukaan, kumpi tekee siirrettävän kehyksen tai monikehyksen kokonaispariteetista parillisen. Testitavu sijoitetaan TU3/AU4-ke-10 hysten tapauksessa jänneotsikon (SOH) alueelle ja alemman hierarkiatason TU1/2- kehysten tapauksessa niihin liittyvän reittiotsikon V4-tavuun. Tässä menetelmässä on huonona puolena kokonaisen testitavun käyttämisen lisäksi se, että tietyt testita-vun bitit on asetettu kiinteästi nolliksi, jolloin näiden bittien siirtotiellä oleva juuttu-misvirhe on vaikea havaita. Lisäksi esitetyllä yhden pariteettibitin käytöllä havaitaan 15 vain ne virhetilanteet, joissa verkkoelementin sisällä on tapahtunut pariton määrä bittivirheitä. Testitavun sijoittaminen SOH-alueelle edellyttää, että kyseinen jänne-otsikon osa ja erityisesti tiettyyn VC-kehykseen liittyvä testitavu on kytkettävä verkkoelementissä samaa reittiä ja samassa vaiheessa kuin varsinainen VC-kehys. Linjalta vastaanotettuja varsinaisia SOH-tavuja ei voida kuljettaa laitteen sisällä ja si-20 säiset siirtotiet eivät voi olla sarjamuotoisia STM-1-väyliä, koska testitavu sijoitetaan julkaisun mukaan ns. kehyslukitustavujen tai muiden SOH-tavujen päälle. Julkaisun esittämä menetelmä asettaa siis rajoituksia verkkoelementin sisäiselle toteutukselle.

....: 25 Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on esittää menetelmä, jolla voidaan tutkia di- • « gitaalisen tiedonsiirtoverkon verkkoelementin toimintaa kattavasti ja luotettavasti.

• · V Keksinnön tarkoituksena on myös esittää menetelmä, jonka avulla voidaan nopeasti ;*·; ja luotettavasti tehdä päätös korvaavan toimintalohkon käyttöönotosta verkkoele- : mentissä alkuperäisen lohkon vikaannuttua. Edelleen keksinnön tavoitteena on esit- V * 30 tää menetelmä, jonka avulla vikaantunut verkkoelementti tai sen osa voidaan nope asti ja luotettavasti paikallistaa koijaustoimenpiteitä varten. Lisäksi keksinnön ta- • ♦ : voitteena on esittää digitaalisen tiedonsiirtoverkon verkkoelementti, jossa sovelle- ; *:': taan keksinnön mukaista menetelmää.

35 Keksinnön tavoitteet saavutetaan jäljestetyllä, jossa verkkoelementin tietyssä ensim mäisessä osassa lisätään siirrettävään tietoon testisignaali, joka on ainakin osittain muodostettu määrätyn siirrettävän tieto-osuuden sisällön perusteella, ja verkkoele 7 98771 mentin tietyssä toisessa osassa tutkitaan kyseisen testisignaalin sisältöä sen selvittämiseksi, onko siirrettävään tietoon tullut verkkoelementin sisällä virheitä.

Keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista, että siirrettävään tietoon li-5 sätään mainitun verkkoelementin tietyssä ensimmäisessä osassa tarkistustieto, joka on ainakin osittain muodostettu siirrettävien tietokehysten sisällön perusteella, ja mainittu tarkistustieto luetaan mainitun verkkoelementin tietyssä toisessa osassa sen selvittämiseksi, toimivatko mainitussa verkkoelementissä mainittujen ensimmäisen ja toisen osan välillä olevat osat oikein.

10

Keksintö kohdistuu myös laitteeseen keksinnön mukaisen menetelmän toteuttamiseksi. Keksinnön mukaiselle laitteelle, joka käsittää ensimmäisen osan, toisen osan ja välineet tiedon siirtämiseksi niiden välillä, on tunnusomaista, että mainittu ensimmäinen osa käsittää tiedonmuodostusvälineet tarkistustiedon muodostamiseksi sii-15 hen tulevan siirrettävän tiedon sisällön perusteella ja lisäysvälineet mainitun tarkistustiedon lisäämiseksi siirrettävään tietoon, ja mainittu toinen osa käsittää tulkinta-välineet mainitun tarkistustiedon tulkitsemiseksi sen selvittämistä varten, toimivatko mainitut välineet tiedon siirtämiseksi mainittujen ensimmäisen ja toisen osan välillä oikein.

20

Edellä on selostettu niitä kehysten sisällön pariteettiin liittyviä laskenta-ja koodaus-menettelyjä, jotka kuuluvat aiemmin mainituissa ITU:n suosituksissa määritettyihin perustoimintoihin SDH-tiedonsiirtojärjestelmässä. Keksinnön mukaan tehokas me-', nettely siirtovirheiden havainnointiin verkkoelementissä saadaan aikaan siten, että

i · I

’ . 25 ensinnäkin siirrettävään signaaliin itseensä liitetään verkkoelementin tietyssä osassa, . edullisesti sen tulo-osassa, tieto siinä havaituista pariteettivirheistä. Verkkoelemen- tin tässä osassa siis lasketaan kehyskohtaiset pariteetit ja verrataan niitä niihin "alku- «·· ··*] peräisiin" pariteettibitteihin, jotka on liitetty tietoon itseensä kehysten muodostamis- i vaiheessa. Vertauksen tuloksena saadaan kehyskohtaisesti havaittujen pariteettivir- • i» *,! : 30 heiden lukumäärä, joka liitetään binäärilukuna tiettyyn niistä vapaista kohdista, joita siirrettävässä tiedossa on. Verkkoelementin tietyssä toisessa osassa, edullisesti läh-: toosassa, lasketaan uudelleen kehyskohtaiset pariteetit ja verrataan niitä alkuperäi- ; ’<'; siin pariteettibitteihin. Tämän vertauksen tuloksena saadaan kehyskohtaisesti havait- , tujen pariteettivirheiden lukumäärä tiedossa, joka on kulkenut tutkittavan verkkoele- ; 35 mentin läpi. Vertaamalla tätä tulosta tulo-osassa laskettuun pariteettivirheiden luku-

, I

' ; -1 määrään saadaan tulokseksi verkkoelementin sisällä tapahtuneiden pariteettivirhei- :' ,: den lukumäärä. Tulo-osassa laskettu pariteettivirheiden määrä on lähtöosan luetta- I f « * « I < I I * 8 98771 vissa, koska se on edellä kuvatulla tavalla liitetty siirrettävän tiedon tiettyyn vapaaseen kohtaan.

Pariteettivirheiden määrää kuvaavan testisignaalin lisäksi esillä olevan keksinnön 5 edullisessa suoritusmuodossa liitetään siirrettävän tiedon tiettyyn toiseen vapaaseen kohtaan testibittejä, joiden välittyminen verkkoelementin läpi antaa kuvan siirtotien toiminnasta yleensä ja jotka voivat myös toimia synkronointisignaalina, jonka avulla pariteettivirheiden määrää kuvaava informaatio luetaan oikein. Testibitteinä voidaan käyttää tietyn sekvenssin mukaan muuttuvia bittejä ja testibittien paikkaa kehyksessä 10 voidaan muuttaa, jotta niillä saataisiin mahdollisimman kattava kuva tiedon siirtoon osallistuvien lohkojen ja komponenttien toiminnasta. Testibittien ja havaittujen pariteettivirheiden määrää kuvaavien bittien sijoituspaikkaa voidaan myös vaihtaa keskenään eri kehysten välillä ja niiden bitit voidaan invertoida (muuttaa 0:t l:ksi ja päinvastoin) tietyn ennalta määrätyn aikataulun mukaisesti, mitkä toimenpiteet mo-15 nipuolistavat osaltaan testaustoimintaa.

Seuraavassa selostetaan keksintöä yksityiskohtaisemmin viitaten esimerkkinä esitettyihin edullisiin suoritusmuotoihin ja oheisiin kuviin, joissa 20 kuva 1 esittää tunnettua STM-N-kehyksen rakennetta, kuva 2 esittää kaavamaisesti tunnettua verkkoelementin rakennetta, kuva 3 esittää testibittien ja pariteettivirheiden määrää kuvaavien bittien keskinäistä sijoittumista keksinnön eräässä edullisessa suoritusmuodossa, kuva 4 esittää testibittien ja pariteettivirheiden määrää kuvaavien bittien sijoit-: ‘ ‘ 25 tumista keksinnön eräässä toisessa edullisessa suoritusmuodossa, ja ) ) I · t ' * kuva 5 esittää lohkokaaviona keksinnön mukaista verkkoelementtiä.

« · • · · • ·

Kuvissa käytetään toisiaan vastaavista osista samoja viitenumerolta.

• · • · · • · · • · · · : 30 Tekniikan tasosta on tunnettua, että kun SDH-järjestelmässä siirrettävä signaali tulee tiettyyn verkkoelementtiin, joka voi olla esimerkiksi AU-4-ristikytkentälaite, STM-: . N-kehykset puretaan osittain niin, että niistä poistetaan tietty informaatio-osuus; ris- *”’ tikytkentälaitteen tapauksessa STM-1-kehyksestä poistetaan jänne-ja reittiotsikko.

Signaalin taajuus ei kuitenkaan muutu, joten poistetun informaatio-osuuden tilalle 35 ns. vapaaseen tilaan voidaan liittää muuta tietoa. Kehysten otsikko-osissa on myös tiettyjä ns. kasvutavuja (engl. growth bytes) ja varattuja tavuja (engl. reserved bytes), joille ei ole toistaiseksi määritelty mitään tiettyä käyttöä, joten niiden paikalle voidaan liittää muuta tietoa keksinnön mukaisen menetelmän soveltamiseksi.

9 98771

Lisäksi tekniikan tasosta on tunnettua, että signaali sisältää tietyn kehyskohtaisen pariteetti-informaation; esimerkiksi VC-4-kehykselle on laskettu BIP-8-menettelyn mukainen pariteettitarkistin, joka on sijoitettu seuraavan VC-4-kehyksen otsikko-osaan. Keksinnön mukaisesti vapaan tilan tietystä kohdasta varataan tietty bittimää-5 rä, jota käytetään havaittujen pariteettivirheiden määrän ilmoittamiseksi. Kun signaali tulee tiettyyn verkkoelementtiin 1, sen tulo-osassa 4 lasketaan esimerkiksi kunkin VC-4-kehyksen pariteetti samalla 8:nnen asteen polynomilla, jolla "alkuperäinen" pariteetti on laskettu. Vertaamalla laskemalla saatua pariteettitulosta signaalin mukana saatuun alkuperäiseen pariteettitietoon saadaan kehyskohtainen pariteetti-10 virheiden määrä ennen kehyksen käsittelyä kyseisessä verkkoelementissä.

Kaikissa kehysmuotoisissa tietorakenteissa, joita käytetään tiedon siirtoon SDH-jär-jestelmässä, tavujen sijainnit eli tavupositiot on nimetty kirjain-ja numerotunnuksin. Keksinnön mukaisen menetelmän edullisessa suoritusmuodossa käytetään AU-4-ke-15 hyksissä tunnuksella H31, TU3-kehyksissä tunnuksella H3 ja TU2/TU 12-kehyksissä tunnuksella V3 merkittyjä tavupositioita sekä pariteettivirheiden määrää koskevan tiedon että testibittien sijoittamiseksi. Näihin kahteen tarkoitukseen käytettyjen bittien määrä voi vaihdella. Mainittujen tavupositioiden käytössä on se erityinen etu, että koska niitä voidaan suositusten mukaisesti käyttää ns. negatiivisen tasauksen 20 tekemiseen, jota menettelyä käsitellään tarkemmin jäljempänä, niihin ei voi liittää mitään vakituista loogista tiedonsiirtokanavaa. Keksintö ei edellytä, että tavupositiot varattaisiin vakituisesti eli jokaisen kehyksen tapauksessa keksinnön mukaiseen käyttöön, vaan negatiivinen tasaus voidaan tehdä suositusten mukaisella tavalla. Mainittuja tavupositioita käytetään keksinnön mukaisella tavalla niissä kehyksissä, : ' ‘ 25 joissa ei tehdä negatiivista tasausta. Näin keksintö ei aseta rajoituksia vakituisten ‘: * ’; loogisten tiedonsiirtokanavien myöhemmälle lisäämiselle.

• · • · « • ·

Kuvassa 3 on esitetty suoritusmuoto, jossa pariteettivirhetieto on koodattu neljään : bittiin PVB ja myös testibittejä TB on neljä. Nämä kaksi neljän bitin ryhmää on si- : 30 joitettu peräkkäin, jolloin ne vievät yhteensä yhden tavun verran tilaa. Koska neljäl- lä bitillä voidaan esittää kymmenjäijestelmän luvut 0 - 15, tällaisella järjestelyllä : voidaan periaatteessa ilmaista enintään viisitoista löytynyttä pariteettivirhettä. Kos- • · · - ’".' ka virhemäärän koodaukseen käytetään keksinnön edullisessa suoritusmuodossa si nänsä tunnettua BIP-menettelyä, jossa kukin monibittisen pariteettitarkistimen tietty 35 i:s bitti vastaa pariteettikoodatun tiedon joka i:nnen bitin joukon pariteettia, neljällä • t : bitillä voidaan ilmaista enintään kahdeksan pariteettivirhetilaa.

10 98771

Kuvassa 3 on esitetty peräkkäisiä VC-kehyksiä koskevat pariteettivirhe-ja testibitit PVB; TB siten, että ylimmän rivin kahdeksan bittiä vastaavat tiettyä VC-kehystä, seuraavan rivin kahdeksan bittiä seuraavaa VC-kehystä ja niin edelleen. Koska siirrettävää tietoa käsitellään tyypillisen verkkoelementin useissa kohdissa rinnakkais-5 muotoisesti kahdeksan bitin levyisellä väylällä ja koska testibittien käytön eräänä tarkoituksena on selvittää, toimiiko kukin väylän kahdeksasta erillisestä signaalities-tä oikein, on edullista vaihtaa säännöllisesti testibittien TB ja pariteettivirhebittien PVB keskinäistä järjestystä. Kun lisäksi testibittien TB muodostamaa bittikuviota vaihdetaan säännöllisesti esimerkiksi sekvenssissä 0000-1111-0000-1111 tai 0000-10 1010-1111-0101 (kuitenkin niin, että sekä ensimmäisissä neljässä bittipositiossa että toisissa neljässä bittipositiossa esiintyy vuorollaan kukin mahdollinen bittikuvio), voidaan selvittää, onko tietty väylän johdin "juuttunut" l:ksi tai 0:ksi tai vaikuttaako tietyn johtimen bitti viereisten johtimien bitteihin.

15 Testibittien välittämää loogista yhteyttä verkkoelementin sisällä (kuvan 2 suoritusmuodossa tulo-osasta 4 lähtöosaan 6) voidaan nimittää testi- tai pilottikanavaksi. Asettamalla verkkoelementin toimintaa ohjaavassa mikroprosessorissa 8 tietyt signaalin välitykseen verkkoelementin sisällä vaikuttavat määritykset eri tavalla voidaan muodostaa useita loogisesti erillisiä pilottikanavia. Kuvassa 4 on esitetty suori-20 tusmuoto, jossa käytetään kahta pilottikanavaa PILOT 1 ja PILOT2. Niiden lisäksi käytetään keksinnön mukaisesti havaittujen pariteettivirheiden määrän välittämiseksi ns. virhekanavaa ECNT, joka on pariteettivirheiden määrää kuvaavien bittien välittämä looginen yhteys verkkoelementin sisällä. Kuvan 4 suoritusmuodossa pariteettivirhe- ja testibittejä on yhteensä kahdeksan, joten ne varaavat yhden tavun (kuvas-: ’ 25 sa H31-, H3- tai V3-tavun) verran tilaa. Kuviossa on esitetty tiettyihin peräkkäisiin : * : VC-kehyksiin liittyvää tietoa välittävät PILOT-ja E CNT-kanavien bitit allekkain : : samaan tapaan kuin kuvassa 3. Tässä suoritusmuodossa käytetään samanlaista vuo- ..*·* rottelua eri tarkoituksiin käytettyjen bittipositioiden välillä kuin kuvan 3 suoritus- : muodossa.

• · · » 30 • I i ^ v

Siirtokehystä muodostettaessa voidaan tehdä ns. tasaus (engl. justification), jos : muodostettavan kehyksen kellotaajuus on suurempi tai pienempi kuin kellotaajuus, jota käytetään hyötykuorman paketoimiseen muualla verkossa. Negatiivinen tasaus tulee kyseeseen tapauksessa, jossa muodostettavan kehyksen kellotaajuus on pie-3 5 nempi kuin hyötykuorman paketoimiseen käytetty taajuus ja siirrettävän tiedon vä- :..,: liaikaisena tallennuspaikkana käytetty siirtopuskuri uhkaa täyttyä. Tällöin hyöty- . ·. : kuormasta otetaan tavuja, jotka sijoitetaan tavallisesti AU/TU-osoittimille varattuun | tilaan. Kuvan 4 suoritusmuodossa rivit 8 ja 15 vastaavat tilannetta, jossa verkkoele- 11 98771 mentin tulo-osassa 4 on havaittu, että kyseisessä kehyksessä on tehty negatiivinen tasaus. Havainto perustuu AU/TU-osoittimien tutkimiseen sinänsä tunnetulla tavalla. Tällöin pariteettivirhe-ja testibittejä ei kyseisen kehyksen osalta käytetä, vaan niille varattu tila (kuvan 4 suoritusmuodossa H31-, H3- tai V3-tavu) käytetään var-5 sinaisen siirrettävän tiedon DATA siirtämiseen. Kuvan 4 suoritusmuodossa negatiivinen tasaus on tehty vain yksittäisissä, rivejä 8 ja 15 vastaavissa kehyksissä. Seu-raavassa kehyksessä, jossa negatiivista tasausta ei ole tehty (riveillä 9 ja 16), pariteettivirhe-ja testibittien käyttö jatkuu siitä sekvenssin kohdasta, johon se jäi ennen negatiivisesta tasauksesta johtunutta taukoa. Kehyksessä tehty positiivinen tasaus ei 10 vaikuta pariteetti virhe- ja testibittien käyttöön.

Keksinnön eräässä toisessa edullisessa suoritusmuodossa kehyksestä, jossa on tehty negatiivinen tasaus, laskettu pariteettivirhetieto lasketaan yhteen seuraavan sellaisen kehyksen pariteettivirhetiedon kanssa, jossa ei ole tehty negatiivista tasausta. Tällöin 15 pariteettivirheiden kannalta ei jää yhtään kehystä tutkimatta.

Viitaten kuvaan 5 verkkoelementin 1 toimintaa ohjaava mikroprosessori 8 antaa pi-lottikanavien sisällön eli testibitit sekä tulo-osalle 4 että lähtöosalle 6. Tulo-osa käsittää vastaanottimen RX, jonka tulorajapinta vastaa suosituksissa G.703 tai G.957 20 esitettyjä määrityksiä. Jänneotsikoiden ja AU-osoittimien tulkintaa varten on omat toiminnalliset lohkonsa 9 ja 10. AU-osoittimien tulkinnan yhteydessä tutkitaan, onko kehyksissä tehty negatiivisia tasauksia. Lohkossa 11 tulkitaan VC4-tason reitti-otsikot ja lohkossa 12 lasketaan verkkoelementissä 1 käsiteltäviin VC4-kehyksiin liittyvät pariteetit. Vastaavasti lohkoissa 13, 14 ja 15 tulkitaan otsikoita ja osoittimia ' ] 25 sekä lasketaan tulevan tiedon pariteetteja alemmilla hierarkiatasoilla. Pariteettien ’ * vertailulohkossa 16 verrataan siirrettävän tiedon mukana tulleita pariteettitietoja loh- : : koissa 12 ja 15 laskettuihin pariteettitietoihin ja määritetään löydettyjen virheiden . .’·‘ määrä. Niihin kehyksiin, joissa negatiivista tasausta ei ole tehty, lisätään lisäysloh- : kossa 17 pariteettivirheiden määrää kuvaavat bitit E CNT ja mikroprosessorilta 30 saadut testibitit PILOT.

: . ·. Lähtöosa 6 käsittää identtiset lohkot 6a ja 6b, joissa rinnakkaisista kytkentälohkoista 5a ja 5b tulleelle tiedolle tehdään oleellisesti samat tulkinta-ja laskentaoperaatiot kuin tulo-osan lohkoissa 10-16 (esimerkkinä esitetty lohkon 6a lohkot 18 - 24). Lo-35 giikkalohkossa 25 etsitään verkkoelementin 1 läpi tulleesta tiedosta mikroprosessorilta saadun testibittikuvion mukainen pilottikanavaosa testibittien ja pariteettivirhei-, . : den määrää kuvaavien bittien tarkistamista varten. Kun oikea bittipositio on löyty- . nyt, lähtöosa 6 seuraa testibittien ja pariteettivirhebittien keskinäistä sijoittumista 12 98771 kuvan 4 esittämän sekvenssin mukaisesti. Vertailulohkossa 26 verrataan pariteetti-virhemäärää pariteettivirhebittien ilmaisemaan määrään ja tutkitaan, ovatko testibitit välittyneet oikein. Virheistä testibiteissä tai pariteettivirheiden määrässä annetaan keskeytysluonteinen (interrupt-) ilmoitus mikroprosessorille 8. Valitsin 27 määrittää 5 joko mikroprosessorin 8 antamien ohjeiden mukaisesti tai tiettyjen ehtojen vallitessa itsenäisesti (ns. hardware decision), kumpi lohkoista 5a ja 5b valitaan eli kumman kautta tullut tieto hyväksytään edelleen lähetettäväksi. Siirrettävän tiedon lähettämiseksi edelleen sen otsikko-osiin voidaan lisätä tietoa lohkoissa 28 ja 29. Lähtöosan 6 viimeinen lohko on lähetin TX, jonka lähetysrajapinta vastaa suosituksissa G.703 tai 10 G.957 esitettyjä määrityksiä.

Mikroprosessorilla 8 on mahdollisuus estää kehyskohtaisesti testibittien etsiminen esimerkiksi tilanteessa, jossa verkkoelementin sisällä on tietyn kehyksen aikana tehty suojauskytkentä (vaihdettu signaalin kulku kytkinlohkosta 5a lohkoon 5b) tai 15 muussa tilanteessa, jossa testibittien tulkinta todennäköisesti epäonnistuu aiheuttaen turhan virhehälytyksen. Lähtöosasta 6 saamiensa virheilmoitusten perusteella mikroprosessori 8 päättää siitä, kytketäänkö signaali kulkemaan vaihtoehtoisen kytkentä-elementin 5b kautta. Vaihtoehtoinen toiminta on edellä mainittu "hardware decision" lähtöosan 6 sisällä, jolloin toiminta voi olla nopeampaa. Mikroprosessori 8 tal-20 lentää edullisessa suoritusmuodossa virhetilanteita ja vaihtokytkentöjä koskevat tiedot ja antaa niistä tarvittaessa ilmoituksen verkkoelementin toimintaa valvovalle operaattorille.

Tietyissä erikoistilanteissa keksinnön edullisen suoritusmuodon mukainen verkko-‘ . 25 elementti toimii hiukan esitetystä poikkeavalla tavalla. Esimerkiksi nykyisenlaisia kapeakaistaisia tiedonsiirtopalveluja välitettäessä verkkoelementti toimii ns. LOP- • · : ’· tilassa (Lower Order Path), jolloin siirrettävään tietoon liitetään testibitit, mutta ke- hyksien pariteetissa tapahtuvia muutoksia ei havainnoida. Tällöin pariteettivirheitä • · : kuvaavat bitit asetetaan nolliksi, mikä vastaa tavallisessa toiminnassa ilmoitusta v · 30 siitä, että pariteettivirheitä ei ole löytynyt. Testibittien käytöllä voidaan tutkia täl löinkin verkkoelementin sisäistä toimintaa.

• · • · · • · · • · · ·

Keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa eri hierarkiatasoilla sen mukaan, mikä on kulloinkin kyseeseen tulevan verkkoelementin tehtävä ja millä hierarkiata-35 solia tietoa käsitellään sen sisällä. Vaikka edellä on esitetty pariteettivirhe- ja testi-bittien lisäys ja tulkinta vain verkkoelementin tulo-ja lähtöosien välillä, keksinnön mukaista menetelmää voidaan soveltaa myös niin, että lisäys- ja/tai tulkintakohtia on verkkoelementin sisällä useita. Näin päästään suurempaan tarkkuuteen virheiden ja 13 98771 toimintahäiriöiden havainnoinnissa. Tietyn lisäys- ja sitä vastaavan tulkintakohdan väliin jäävä havainnoinnin vaikutusalue voi sijaita toisen havainnoinnin vaikutusalueen kanssa peräkkäin, sisäkkäin tai osittain päällekkäin. Samassa tulkintakohdassa voidaan tulkita useassa lisäyskohdassa lisättyjä pariteettivirhe- ja testibittejä; samas-5 sa lisäyskohdassa lisättyjä bittejä voidaan myös tulkita useassa tulkintakohdassa. Lisäys-ja tulkintakohtien paikkaa voidaan edullisesti myös vaihtaa verkkoelementin sisällä ohjelmallisin keinoin tai operaattorin asetuksella.

Keksinnön mukaisella menetelmällä havaitaan verkkoelementin sisällä sattuneet tie-10 donsiirtovirheet nopeasti, tehokkaasti ja luotettavasti. Menetelmällä voidaan erityisesti selvittää, ovatko havaitut virheet syntyneet kyseisessä verkkoelementissä vai aikaisemmin tiedonsiirtoyhteyden varrella. Menetelmän tuottamien tietojen perusteella verkkoelementin toimintaa ohjaava mikroprosessori voi valita käyttöön aina parhaiten toimivan lohkon, kun verkkoelementti käsittää redundantteja lohkoja.

15 Mikroprosessorin tuottaman tiedon perusteella voidaan nopeasti ja luotettavasti pai kallistaa huollon tarpeessa oleva verkkoelementin osa.

• · • · • · «I· • · » · • · • · · • · « • · · · • · · • · « • 1 · • · » • · · • · · ♦

Claims (12)

14 98771

1. Menetelmä synkroniseen digitaaliseen hierarkiaan perustuvassa tiedonsiirtoverkossa toimivan verkkoelementin (1) toiminnan testaamiseksi, jossa tiedonsiirtoverkossa siirrettävä tieto on järjestetty kehyksiksi, tunnettu siitä, että siirrettävään 5 tietoon lisätään mainitun verkkoelementin (1) tietyssä ensimmäisessä osassa (4) tar-kistustieto, joka on ainakin osittain muodostettu mainittujen kehysten sisällön perusteella, ja mainittu tarkistustieto luetaan mainitun verkkoelementin (1) tietyssä toisessa osassa (6) sen selvittämiseksi, toimivatko mainitussa verkkoelementissä (1) mainittujen ensimmäisen (4) ja toisen (6) osan välillä olevat osat oikein. 10

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu tarkistustieto käsittää pariteettivirheosan (PVB; ECNT), joka ilmaisee, onko siirrettävässä tiedossa havaittu mainitussa ensimmäisessä osassa (4) pariteettivirheitä.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu pari- teettivirheosa (PVB; E CNT) käsittää määrätiedon, joka ilmaisee, montako pariteettivirhettä siirrettävässä tiedossa on havaittu mainitussa ensimmäisessä osassa (4).

4. Patenttivaatimuksen 2 tai 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainitus-20 sa toisessa osassa (6) tutkitaan mainitun pariteettivirheosan (PVB; E CNT) perusteella, onko siirrettävän tiedon käsittämien pariteettivirheiden määrä muuttunut mainittujen ensimmäisen (4) ja toisen (6) osan välillä.

5. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ' . 25 mainittu tarkistustieto käsittää testiosan (TB; PILOT 1; PILOT2), joka on tietty en nalta määrätty merkkijono. • · • · • ·

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittua • · * merkkijonoa vaihdetaan tietyn ennalta määrätyn vaihtojärjestyksen mukaisesti. 30

7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että : mainitun tarkistustiedon mukaisia tarkistustieto-osia lisätään mainitun kehysraken- • · · · teen eri hierarkiatasoille.

8. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittu tarkistustieto poistetaan siirrettävästä tiedosta ennen sen lähettämistä mainitusta verkkoelementistä (1) eteenpäin. 15 98771

9. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siirrettävään tietoon lisätään mainitun tarkistustiedon mukaisia tarkistustieto-osia mainitun verkkoelementin (1) useassa kohdassa.

10. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siirrettävään tietoon lisättyjä tarkistustietoja tulkitaan mainitun verkkoelementin (1) useassa kohdassa.

11. Tiedonsiirtolaite (1) tiedon siirtämistä varten synkroniseen digitaaliseen hierar-10 kiaan perustuvassa tiedonsiirtoverkossa, joka tiedonsiirtolaite (1) käsittää ensimmäi sen osan (4), toisen osan (4) ja välineet (5a, 5b) tiedon siirtämiseksi niiden välillä, tunnettu siitä, että mainittu ensimmäinen osa (4) käsittää tiedonmuodostusvälineet (12, 15, 16) tarkistustiedon muodostamiseksi siihen tulevan siirrettävän tiedon sisällön perusteella ja lisäysvälineet (17) mainitun tarkistustiedon lisäämiseksi siirrettä-15 vään tietoon, ja mainittu toinen osa (6) käsittää tulkintavälineet (25, 26) mainitun tarkistustiedon tulkitsemiseksi sen selvittämistä varten, toimivatko mainitut välineet (5a, 5b) tiedon siirtämiseksi mainittujen ensimmäisen (4) ja toisen (6) osan välillä oikein.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen tiedonsiirtolaite (1), tunnettu siitä, että mai nittu ensimmäinen osa (4) käsittää ensimmäiset pariteetinlaskentavälineet (12, 15) pariteettitietojen laskemiseksi siihen tulevasta tiedosta ja ensimmäiset vertailuväli-neet (16) lasketun pariteettitiedon vertaamiseksi tulevan tiedon käsittämään pariteet-titietoon ja lisäysvälineet (17) mainitussa vertaamisessa havaittujen virheiden ole-‘ . 25 massaoloa koskevan tiedon liittämiseksi mainittuun tarkistustietoon, ja mainittu toi- . nen osa käsittää toiset pariteetinlaskentavälineet (20, 23) pariteettitietojen laskemi- seksi siihen tulevasta tiedosta, toiset vertailuvälineet (24) lasketun pariteettitiedon • · · vertaamiseksi tulevan tiedon käsittämään pariteettitietoon ja kolmannet vertailuväli-: neet (26) mainitussa vertaamisessa havaittuja virheitä kuvaavan tiedon vertaamiseksi • ·· v : 30 mainittuun tarkistustietoon. • ♦ • · ♦ • i · ··· · 16 98771