FI95374B - Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 3-fenyyli-5,6-dihydrobents/C/akridiini-7-karboksyylihappojohdannnaisten valmistamiseksi - Google Patents

Description

1 95374

Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisten 3-fenyyli-5,6-dihydrobents [ C] akr idiini - 7-karboksyylihappoj ohdannai Sten valmistamiseksi 5 Tämä keksintö koskee menetelmää terapeuttisesti

käyttökelpoisen yhdisteen valmistamiseksi, jolla on kaava I

R2 R1 10 R yVV^i 15 R5 jossa R1 on C02H tai C02Na; R2 on H; R3 on H, F, Cl, Br tai I; ja 20 R4 ja R5 ovat kumpikin itsenäisesti H tai R4 ja R5 ovat yhdessä S sillä edellytyksellä, että kun R1 on C02Na, R3 ei ole F; tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan valmistamiseksi .

25 Keksinnön mukaisesti saatavat yhdisteet ovat 3-fe- nyyli-5,6-dihydrobents[c]akridi ini-7-karboksyylihappoj oh-dannaisia, jotka ovat käyttökelpoisia nisäkkäillä esiintyvien kasvainten kasvun inhiboimisessa.

5,6-dihydrobents[c]akridiini-7-karboksyylihapot 30 ovat kemian alan kirjallisuudessa hyvin tunnettuja. Niitä . *: valmistetaan yleensä sopivan isatiinin ja sopivan 3,4-di- hydro-l(2H)-naftalenonin välisellä Pfitzinger-reaktiolla.

Buu-Hoi et al^ [Bull. Soc. Chim. 11 (1944) 127 -136; Chem. Abstr. 40, 2816] selostavat 7-sykloheksyyli- 35 3,4-dihydro-l(2H)-naftalenonin synteesiä ja sen reaktiota isatiinin kanssa.

2 95374 US-patenttijulkaisu 2 579 420 (Coles), joka julkaistiin 18. joulukuuta 1951, kuvaa 6,8-dihalogeenikiina-happojen muuntamista 6-halogeeni-8-hydroksikiinahapoiksi, jotka ovat käyttökelpoisia värinmuodostajina. Patenttijui-5 kaisussa on myös esitetty 3,4-dihydro-l(2H)-naftalenonin

Pfitzinger-reaktio substituoitujen tai substituoimattomien 5,7-dihalogeeni-isatiinihappojen kanssa.

Cromwell et ai. [J. Org. Chem. 23 (1958) 789 - 793 ja J. Org. Chem. 24 (1959) 1077 - 1080] selostavat 5,6-10 dihydrobents[c]akridiini-7-karboksyylihappojen valmistus ta välituotteina potentiaalisten, karsinogeenisten ja/tai kasvaimia vastaan vaikuttavien bents[c]akridiinien synteesissä.

Braunholtz et ai. (J. Chem. Soc. 1958, 3368 - 3377) 15 selostavat 5,6-dihydrobents[c]akridiini-7-karboksyyliha- pon synteesiä.

Buu-Hoi et ai. (J. Chem. Soc. 1963, 2274 - 2279 ja J. Chem. Soc. 1964, 5622 - 5626) selostavat bents[cjakri-diinien valmistusta, jotka ovat potentiaalisia karsinogee-20 nejä.

Sy et ai. [Bull. Chim. Soc. Fr. 5 (1965) 1308 -1315] selostavat 5,6-dihydrobents[c]akridiini-7-karbok-syylihappojen synteesiä.

Al-Tai et al^ [J. Chem. U.A.R. 10 (1967) 339 - 352] . 25 selostavat 3,4-dihydro-l(2H)-naftalenonien Pfitzinger- reaktiota.

Cagniant et ai. [Bull. Soc. Chim. Fr. 3 (1969) 985 - 991] selostavat 5,6-dihydro-4,9-metyylibents[c]akri-diini-7-karboksyy1ihapon synteesiä.

30 Rosowsky et ai. [J. Heterocycl. Chem. 8 (1971) : 809 - 820] raportoivat 7-bents[c]akridiinimetanoleista, jotka ovat malarialääkkeinä toimivien 2-fenyyli-4-kinolii- nimetanolien kanssa analogisia tetrasyklisiä yhdisteitä.

Cromwell et ai. [J. Heterocycl. Chem. 16 (1979) 35 699 - 704] selostavat 7-substituoitujen 5,6-dimetyyli- bents[c]akridiinien valmistusta, jotka yhdisteet ovat po- ’I lii I Hill I I I Iti 3 95374 tentiaalisia karsinogeenisia, karsinostaattisia tai anti-parasiittisia aineita.

US-patenttijulkaisussa 4 680 299 (Hesson), joka julkaistiin 14. heinäkuuta 1987, on esitetty kasvaimia 5 inhiboivia 2-fenyyli-4-kinoliinikarboksyylihappoja.

Ei ole olemassa kirjallisuuslähteitä, joissa kuvattaisiin tämän keksinnön mukaisesti saatavia 3-fenyyli-5,6-dihydrobents[c]akridi ini-7-karboksyy1ihappoj ohdannai si a tai niiden käyttöä nisäkkäillä esiintyvien kasvainten kas- 10 vun ehkäisemisessä.

Edullisia yhdisteitä ovat sellaiset kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R3 on H, F tai Cl.

Vielä edullisempia yhdisteitä ovat ne edulliset yhdisteet, joissa R3 on H tai F.

15 Erityisesti edullisia yhdisteitä ovat: (a) 5,6-dihydro-3-fenyylibents[c]akridiini-7-kar-boksyylihappo tai sen natriumsuola, (b) 5,6-dihydro-9-fluori-3-fenyylibents[c]akridii-ni-7-karboksyylihappo tai sen natriumsuola, 20 (c) 6,7-dihydro-3-fluori-[l]-bentsotieno- [2',3':4,5]bents[l,2-c]akridiini-5-karboksyylihappo tai sen natriumsuola ja (d) 6,7-dihydro-[1]-bentsotieno[2',3':4,5]bents-[1,2-c]akridiini-5-karboksyylihappo tai sen natriumsuola.

25 Keksinnön mukaiselle menetelmälle kaavan I mukais ten yhdisteiden ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi on tunnusomaista, että (a) isatiini, jolla on kaava 6 30 * - (6) 'txx 35 h 4 95374 jossa R2 ja R3 merkitsevät samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan (Pfitzinger-reaktio) ( i) 6-fenyyli-3,4-dihydro-l(2H)-naftalenonin kanssa tai 5 (ii) ketonin kanssa, jolla on kaava 8 i8)

10 O

kaavaa I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R1 on 15 C02H, ja (b) vaiheessa (a) saatu yhdiste saatetaan mahdollisesti reagoimaan natriumhydroksidin kanssa.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R4 ja R5 ovat vetyjä, voidaan valmistaa kaaviossa 1 esitettyä tietä 20 käyttäen. 3-(2-dibentsotienoyyli)propaanihaposta (2) ja 4-(2-bentsotienyyli)-butaanihaposta (3) ovat raportoineet Gilman et ai. [J. Org. Chem. 3 (1983) 108). Ketohappo (2) voidaan valmistaa suorittamalla dibentsotiofeenin (1) Friedel-Crafts-asylointi meripihkahappoanhydridillä sopi-. 25 van Lewis-hapon, kuten esimerkiksi AlCl3:n ollessa läsnä jossakin sopivassa liuottimessa, kuten esimerkiksi mety-leenikloridissä, 0 °C:n ja liuottimen kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa. Friedel-Crafts-asylointi on hyvin tunnettu kemian alan kirjallisuudessa (House, H. O., 30 Modern Synthetic Reactions, 2. painos, W. A. Benjamin, : 1972, s. 786).

5 95374

Kaavio 1 €Φθ —> CoO^' 5 1 2

CnCT"”-*- CpO^'" 10 4 3 2 2 rZ o R c°2h "W-tx5a 5 6 7

Happo 3 voidaan valmistaa pelkistämällä yhdiste 2 20 Clemmensenin mukaisesti sinkkimetallilla ja suolahapolla sopivassa liuottimessa, kuten esimerkiksi tolueeni-etikka-happoseoksessa, huoneen lämpötilan ja liuottimen kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa. Clemmensen-pelkis-tys on hyvin tunnettu kemian alan kirjallisuudessa (House, 25 H. 0., Modern Synthetic Reeactions, 2. painos, W. A. Benjamin, 1972, s. 163).

4-(3-bifenylyyli)butaanihaposta (4) ja 6-fenyyli- 3,4-dihydro-l(2H)-naftalenonista (5) ovat raportoineet Lyle et ai. [J. Org. Chem. 44 (1979) 4933 - 4938]. Happo 30 4 voidaan valmistaa poistamalla yhdisteestä 3 rikki raney- .· nikkelin avulla jossakin sopivassa liuottimessa, kuten esimerkiksi natriumhydroksidin vesiliuoksessa, huoneen lämpötilan ja liuottimen kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa. Raney-nikkeli tunnetaan kemian alan kirjal-35 lisuudessa hyvin hiili-rikkisidoksia pelkistävänä aineena.

6 95374 3,4-dihydro-l(2H)-naftalenoni (5) voidaan valmistaa syklisoimalla happo 4 metaanisulfonihapossa huoneen lämpötilan ja liuottimen kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa. Yhdisteen 4 syklisoinnissa yhdisteeksi 5 voi-5 daan käyttää vaihtoehtoisiakin happokatalysaattoreita, kuten esimerkiksi polyfosforihappoa. 4-(fenyyli)butaani-happojen syklisointi on hyvin tunnettu kemian alan kirjallisuudessa (House, H. O., Modern Synthetic Reactions, 2. painos, W. A. Benjamin, 1972, s. 809).

10 Vaihtoehtoisesti happo 4 voidaan muuntaa vastaavak si happokloridiksi reaktiolla jonkin sellaisen reagenssin kuin tionyylikloridi kanssa, ja happokloridi voidaan syk-lisoida Lewis-hapolla, kuten esimerkiksi AlCl3:lla, jossakin liuottimessa, kuten esimerkiksi hiilidisulfidissa, 15 Friedel-Crafts-reaktion olosuhteissa.

3-fenyyli-5,6-dihydrobents[c]akridiini-7-karboksyy-lihappoja (7), joilla on kaava I, voidaan valmistaa isa-tiinien (6) ja yhdisteen 5 välisellä Pfitzinger-reaktiolla jossakin sopivassa liuottimessa, kuten esimerkiksi nat-20 rium- tai kaliumhydroksidin vesiliuosta sisältävässä etanolissa, huoneen lämpötilan ja liuottimen kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa. Isatiinit (6) ovat joko kaupallisesti saatavia tai valmistetaan Pappin julkaisun [Adv. Heterocyclic Chem. 18 (1975) 1] ja siinä annettujen ; 25 kirjallisuuslähteiden mukaisin menetelmin. Pfitzinger- reaktio on kemian alan kirjallisuudessa hyvin tunnettu.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R4 ja R5 ovat yhdessä S, voidaan valmistaa kaaviossa 2 esitettyä tietä käyttäen. Ketoni 8 voidaan valmistaa syklisoimalla happo 30 3 metaanisulfonihapossa huoneen lämpötilan ja liuottimen • kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa. Yhdisteen 3 syklisoinnissa yhdisteeksi 8 voidaan käyttää muitakin happokatalysaattoreita, kuten esimerkiksi polyfosforihappoa. Vaihtoehtoisesti happo 3 voidaan muuntaa vastaavaksi 35 happokloridiksi reaktiolla jonkin sellaisen reagenssin il tu . Hiili I I i iti 7 55374 kuin tionyylikloridi kanssa, ja happokloridi voidaan syk-lisoida Lewis-hapolla, kuten esimerkiksi AlCl3:lla, jossakin liuottimessa, kuten esimerkiksi hiilidisulfidissa, Friedel-Crafts-reaktion olosuhteissa.

5 3-fenyyli-5,6-dihydrobents[c]akridiini-7-karboksyy- lihappoja (9), joilla on kaava I, voidaan valmistaa isa-tiinien (6) ja yhdisteen 8 välisellä Pfitzinger-reak-tiolla niin, kuin edellä kaaviossa 1 kaavan 7 mukaisten yhdisteiden valmistuksen yhteydessä kuvattiin.

10 Kaavio 2

Il 3 IL ^ 15 8 tYi 's— R2 r2 co2h '"‘tai 'iocxx

20 H UL

Kaavan I mukaisia yhdisteitä, joissa R1 on C02Na, voidaan valmistaa kaaviossa 3 esitetyllä tavalla. Karbok-25 syylihappo 10 käsitellään natriumhydroksidilla sopivassa protoniliuottimessa, kuten esimerkiksi etanolissa, huoneen lämpötilan ja liuottimen kiehumispisteen välillä olevassa lämpötilassa, jolloin saadaan karboksyylihapposuola 11.

Kaavio 3 30 ^ R2 C02H 3 R2 C02m M = Na 35 8 95374

Kaavan I mukaisten yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävien suolojen valmistus voi tapahtua noudattamalla menettelytapoja, jotka ovat suolojen muodostuksessa tunnettuja.

5 Alla kuvattujen erilaisten biologisten kokeiden tulokset vahvistavat, että keksinnön mukaisesti saatavien yhdisteiden ominaisuuksiin kuuluvat transplantoitujen hiiren kasvainten inhibointi hiirissä, implantoitujen ihmisten kasvainten kasvun inhibointi hiirissä sekä myös ihmi-10 sen melanoomasolujen kasvun inhibointi in vitro.

Keksinnön mukaisesti saatavilla yhdisteiden tehoa tranplantoituja hiiren kasvaimia vastaan arvioitiin koejärjestelmillä, joita National Cancer Institute käyttää syövänvastaisen aktiivisuuden toteamiseen ja sen suuruuden 15 määrittämiseen. Useimmat kliinisesti tehokkaat lääkkeet ovat aktiivisia näissä testeissä, ja testeillä on hyvä maine kliinisen tehon ennustamisessa [Goldin, A., Vendit-ti, J. M., MacDonald, J. S., Muggia, F. M., Henney, J. E. ja V. T. Devita, Jr., Europ. J. Cancer 17 (1981) 129 -20 142; Venditti, J. M., Seminars on Oncology 8 (4) (1981);

Goldin, A. ja Venditti, J. M., Recent Results in Cancer Research, toim. S. K. Carter ja Y. Sakurai, Springer-Verlag, Berlin - Heidelberg, 1980, s. 70]

Hiiren leukemia L1210 - testi 25 Kasvainsolulinja L1210 sai alkunsa 1948 lymfosyyt- tileukemiana DBA/2-naarashiiressä sen jälkeen, kun sen nahka käsiteltiin 0,2 % 20-metyylikolanatreenia sisältävällä etyylieetterillä. Kasvainsolulinjaa pidetään yllä sarjasiirroilla DBA/2-naarashiirissä.

30 Päivänä 0 CDF1-naarashiiriin, jotka painavat 18 - 22 g, inokuloidaan 1 x 105 leukemia L1210 -solua, jotka oli kerätty DBA/2-hiirten askiitesista. Hiiret jaetaan sattumanvaraisesti ryhmiin, joissa kussakin on 6 hiirtä, ja testattavia yhdisteitä ja kontrolliväliainetta annetaan 35 intraperitoneaalisesti kerran vuorokaudessa yhdeksänä pe- β 95374 räkkäisenä päivänä päivästä 1 alkaen. Ruumiinpainon alenemista vähintään 20 %:lla pidetään päivänä 5 osoituksena myrkyllisyydestä. Hyväksyttävä keskimääräinen hengissäpy-symisaika on 8 - 11 vuorokautta kontrolliryhmissä.

5 Tulokset ilmoitetaan prosenttiosuutena väliaineella käsitellyn kontrolliryhmän keskimääräisestä hengissäpysy-misajasta seuraavan kaavan mukaisesti: Käsittelyryhmän keskimääräinen hengissä-10 pysymisaika % T/C = - x 100 %

Kontrolliryhmän keskimääräinen hengissä-pysymisaika 15 Hiirien, jotka pysyvät hengissä 30 vuorokautta, katsotaan parantuneen, eikä niitä oteta lukuun keskimääräistä hengissäpysymisaikaa laskettaessa.

Käytetään NCI:n aktiivisuuskriteerejä. Yhdisteellä katsotaan olevan keskinkertainen aktiivisuus leukemia 20 L1210:a vastaan, jos sen % T/C £ 125 %, ja hyvä aktiivi suus leukemia L1210:a vastaan, jos sen % T/C 2: 150 %.

Keksinnön mukaisesti saatavilla yhdisteillä tehtyjen testien tulokset on esitetty taulukossa 1. Tiedot osoittavat, että keksinnön mukaisesti saatavat yhdisteet 25 ovat tehokkaita leukemia L1210:a vastaan hiirissä.

f · I

Taulukko 1

Esim. Leukemia 1210 % T/C (mg/kg) 1 178 % (100) 30 2 180 % (100) 3 171 % (50) 5 149 % (100)

Ihmisen paksusuolen syöpä LD-2 -ksenograftitesti 35 DLC-2-kasvainsolulinja saatiin alun perin primaari sesta paksusuolen syövästä, joka poistettiin kirurgisesti 10 95374 miespotilaalta. Linjaa pidetään yllä sarjasiirroilla aty-misissä karvattomissa hiirissä.

Päivänä 0 etäissiitettyihin sveitsiläisiin uros- ja naarashiiriin, jotka kantavat NU/NU-geeniä ja painavat 5 22-30 g, inokuloidaan 0,2 ml 25-%:ista hienonnettua kas vainta. Tämä hienonnettu kasvain valmistetaan jauhamalla tuoreet DLD-2-kasvaimet, jotka on kasvatettu subkutaani-sesti ylläpitohiirissä, hienoiksi steriilissä fysiologisessa suolaliuoksessa. Käsin kosketeltavat kasvaimet il-10 mestyvät 7-10 vuorokaudessa, ja ne painavat noin 50 mg. Hiiret jaetaan kasvaimen painon ja sukupuolen perusteella 10 hiiren ryhmiin niin, että kullekin hiirelle löytyy vastaava pari toisesta ryhmästä, ja niille annetaan testattavia yhdisteitä ja väliainetta intraperitoneaalisesti ker-15 ran vuorokaudessa yhdeksänä peräkkäisenä päivänä. Ruumiinpainon alenemista vähintään 20 %:lla pidetään päivänä 5 osoituksena myrkyllisyydestä. Kasvainmittaukset ja -punnitukset rekisteröidään kerran viikossa. 18 vuorokauden kuluttua ensimmäisestä injektoinnista hiiret punnitaan ja 20 lopetetaan, ja kasvaimet poistetaan ja punnitaan.

Testattavien yhdisteiden teho määritetään käyttäen perusteena kasvaimen kasvun inhibition määrää testiyhdis-teellä käsitellyissä hiirissä väliaineella käsiteltyihin kontrollihiiriin verrattuna. Kasvainten alkupainot (mg) 25 lasketaan kasvainten mitoista (mm) käyttäen pitkulaisen ellipsoidin tilavuuden kaavaa (L x W2/2). Kullekin käsitte-lyryhmälle ja väliaineella käsitellylle kontrolliryhmälle lasketaan kasvainten nettopainot vähentämällä kasvaimen (todellisesta) loppupainosta päivänä 19 kasvaimen (arvioi-30 tu) alkupaino. Kasvaimen hyväksyttävä keskimääräinen massa : kontrolliryhmässä on alle 1 g. Tulokset ilmoitetaan ver- tailukasvun prosentuaalisena inhibitiona seuraavan kaavan mukaisesti: • · il 95374

Kasvaimen keskipaino käsittelyryhmässä

Inhibitio-% = - x 100 %

Kasvaimen keskipaino kontrolliryhmässä 5 Käytetään NCI:n aktiivisuuskriteerejä. Yhdisteellä katsotaan olevan keskinkertainen aktiivisuus DLD-2-paksu-suolisyöpää vastaan, jos se saa aikaan kasvaimen kasvun 58 - 89-%:isen inhiboitumisen, ja hyvä aktiivisuus DLD-2-paksusuolisyöpää vastaan, jos se saa aikaan vähintään kas-10 vaimen kasvun 90-%:isen inhibition.

Keksinnön mukaisesti saatavilla yhdisteillä tehtyjen testien tulokset on esitetty taulukossa 2. Tiedot osoittavat, että keksinnön mukaisesti saatavat yhdisteet ovat tehokkaita ihmisen paksusuolen syöpä DLD-2 -kseno-15 graftia vastaan hiirissä.

Taulukko 2

Ihmisen paksusuolen syöpä DLD-2 -ksenograftin Esim. inhibitio-% (annos = mg/kg) 20 2 70 % (50)

Hiiren melanooma B16 -testi B16-kasvainsolulinja syntyi spontaanisti 1954 C57BL-hiiren korvan tyvessä nahan pinnalla. Kasvainsolu-25 linjaa pidetään yllä sarjasiirroilla C57BL-naarashiirissä.

Päivänä 0 B6C3FI-naarashiiriin inokuloidaan intra-peritoneaalisesti 0,5 ml 10-%:ista hienonnettua kasvainta. Tämä hienonnettu kasvain valmistetaan homogenoimalla tuoreet B16-kasvaimet, jotka on kasvatettu subkutaanisesti 30 C57BL-hiirissä, kylmässä fysiologisessa suolaliuoksessa.

.· Hiiret jaetaan sattumanvaraisesti ryhmiin, joissa kussakin on 10 eläintä paitsi kontrolliryhmässä 20. Testattavia yhdisteitä ja kontrolliväliainetta annetaan intraperitoneaa-lisesti kerran vuorokaudessa yhdeksänä peräkkäisenä päivä-35 nä päivästä 1 alkaen. Ruumiinpainon alentamista vähintään 12 95374 20 %:lla pidetään päivän 5 osoituksena myrkyllisyydestä. Hyväksyttävä keskimääräinen hengissäpysymisaika on 14 - 22 vuorokautta. Tulokset ilmoitetaan prosenttiosuutena väliaineella käsitellyn kontrolliryhmän keskimääräisestä 5 hengissäpysymisajasta seuraavan kaavan mukaisesti: Käsittelyryhmän keskimääräinen hengissäpysymisaika % T/C = - x 100 % 10 Kontrolliryhmän keskimääräinen hengissäpysy misaika

Hiirien, jotka pysyvät hengissä 90 vuorokautta, katsotaan parantuneen, eikä niitä oteta lukuun keskimääräistä hengis-15 säpysymisaikaa laskettaessa.

Käytetään NCI:n aktiivisuuskriteerejä. Yhdisteellä katsotaan olevan keskinkertainen aktiivisuus melanoomaa B16:ta vastaan, jos sen % T/C ä 125 %, ja hyvä aktiivisuus melanoomaa B16:ta vastaan, jos sen % T/C £ 150 %.

20 Keksinnön mukaisesti saatavilla yhdisteillä tehtyjen testien tulokset on esitetty taulukossa 3. Tiedot osoittavat, että keksinnön mukaisesti saatavat yhdisteet ovat tehokkaita melanoma B16:ta vastaan hiirissä.

Taulukko 3 25

Hiiren melanooma B16 % T/C Esim. (annos: mg/kg) 2 134 % (35) 3 140 % (50) 30 : Ihmisen melanooma RPMI-7272 -testi in vitro

Keksinnön mukaisesti saatavien yhdisteiden kyky inhiboida ihmisen melanooma RPMI-7272 -solujen kasvua in vitro testattiin myös.

35 Ihmisen melanooma RPMI-7272 -soluja [Quinn et ai. J.

Natl. Cancer Inst. 59 (1977) 301 - 305] kasvatetaan RPMI-

Il : . Utit »m III·· I

13 95374 1640-väliaineessa, jota on täydennetty Tricinellä (10 mM, pH 7,8), HEPESillä (10 mM, pH 7,3), natriumvetykarbonaatilla (0,075 %) ja lämmön avulla inaktivoidulla (56 °C, 30 min) sikiöasteisen naudan seerumilla (50 tilavuus-%), kostutetus-5 sa 95 % ilmaa ja 5 % C02:ta sisältävässä atmosfäärissä. Kas-vuninhibitiotutkimusten käynnistämiseksi soluja siirroste-taan 3 x 10s/35 mm:n malja. Viljelmiä, joiden on määrä saada pelkkää kasvualustaa (kontrolliviljelmiä), muodostetaan neljä rinnakkaista; viljelmät, joiden on määrä ottaa vastaan 10 vaihtelevia yhdistepitoisuuksia, muodostetaan yhdelle maljalle yhdisteannosta kohden. 24 tuntia siirrostuksen jälkeen kahteen rinnakkaiseen kontrollisoluviljelmään lisätään tryp-siiniä ja solut lasketaan Colter-laskuria käyttäen (päivän I kontrolliluvut). Tällöin viljelmiin lisätään testattavia yh-15 disteitä vaihtelevat määrät, 100 - 0,00001 pg/ml, ja kont-rolliviljelmiin lisätään ainoastaan kasvualustaa. 72 tuntia yhdisteen lisäyksen jälkeen solut käsitellään trypsiinillä ja lasketaan. Lasketaan solupopulaatioiden kaksinkertaistumisten määrä (päivä 4) yhdisteen ollessa läsnä tai puuttues-20 sa.

ID50-arvo on se yhdisteannos (pg/ml), joka vaaditaan solujen kaksinkertaistumisten määrän pienentämiseksi 50 %:lla. Yhdisteellä katsotaan olevan in vitro -aktiivisuutta melanooma RPMI-7272:ta vastaan, jos sen ID50 < 25 10 pg/ml. Populaatioiden kaksinkertaistumisten määrä kont- rolliviljelmistä 72 tunnin aikana on 3 - 4.

Yhdisteitä liuotetaan dimetyylisulfoksidiin 10 -25 mg/ml. Tehdään laimennukset 1 mg:aan/ml täydellistä kasvualustaa, ja sen jälkeen tehdään varastovalmistukset pitoi-30 suuksiin 100 ja 30 pg/ml täydellistä kasvualustaa. 100 ja 300 pg/ml:n varastovalmisteista muodostetaan kummastakin erikseen sarja laimennoksia suhteessa 1:10, ja ne lisätään viljelmiin.

Keksinnön mukaisesti saatavilla yhdisteillä tehtyjen 35 testien tulokset on esitetty taulukossa 4. Tiedot osoittavat, että keksinnön mukaisesti saatavat yhdisteet inhiboivat 14 95374 voimakkaasti ihmisen melanooma RPMI-7272 -solujen kasvua in vitro.

Taulukko 4

Melanooma RPMI-7272 5 Esim. ID^, (pg/ml) 1 14,1 2 0,05 3 0,06 4 1,96 10 5 1,4

Keksinnön mukaisesti saatavia kasvaimia vastaan vaikuttavia yhdisteitä (aktiivisia aineosia) voidaan antaa kasvainten inhiboimiseksi millä tahansa sellaisella taval-15 la, joka saattaa aktiivisen aineosan kosketuksiin nisäkkään ruumiissa sijaitsevan aineen vaikutuskohdan kanssa.

Ne voidaan antaa millä tahansa tavanomaisella tavalla, jota voidaan käyttää lääkkeiden yhteydessä, joko yksittäisinä terapeuttisesti aktiivisina aineosina tai terapeutti-20 sesti aktiivisten aineosien yhdistelmänä. Ne voidaan antaa pelkältään mutta annetaan yleensä farmaseuttisen kantaja-aineen kera, joka kantaja valitaan käytettävän antotien ja tavanomaisen farmaseuttisen käytännön perusteella.

Annettava annos on kasvainta inhiboiva määrä aktii-25 vista aineosaa ja vaihtelee luonnollisesti tunnettujen seikkojen, kuten esimerkiksi kulloinkin käytettävän aktiivisen aineosan farmakodynaamisten ominaisuuksien, sen antotavan ja -tien, potilaan iän, terveydentilan ja painon, oireiden luonteen ja laajuuden, samanaikaisen hoidon laa-30 dun, hoitotaajuuden ja toivotun vaikutuksen, mukaan. Vuo-• rokautinen annos aktiivista aineosaa voi tavallisesti olla noin 5 - 400 mg/kg ruumiinpainoa. Normaalisti 10 - 200 mg, edullisesti 10 - 50 mg, kilogrammaa kohden vuorokaudessa osa-annoksina 2-4 kertaa vuorokaudessa tai hitaasti vai-35 kuttavaa aineosaa vapauttavassa muodossa annettuna on tehokas toivottujen tulosten saavuttamisessa.

· m.i anti i.i j.λ* . . i is 95374

Sisäisesti annettaviksi soveltuvat annostusmuodot (koostumukset) sisältävät noin 1,0 - 500 mg aktiivista aineosaa yksikköä kohden. Näissä farmaseuttisesti koostumuksissa aktiivista aineosaa on tavallisesti mukana noin 5 0,5-95 paino-% koostumuksen kokonaismassasta laskettuna.

Vaikuttava aineosa voidaan antaa suun kautta kiinteissä annosmuodoissa, kuten esimerkiksi kapseleina, tabletteina ja jauheina, tai nestemäisissä annosmuodoissa, kuten esimerkiksi tinktuuroina, siirappeina ja suspensioi-10 na, ja se voidaan antaa myös parenteraalisesti steriileissä nestemäisissä annostusmuodoissa.

Gelatiinikapselit sisältävät aktiivista aineosaa ja jauhemaisia kantaja-aineita, kuten esimerkiksi laktoosia, sakkaroosia, mannitolia, tärkkelystä, selluloosajohdannai-15 siä, magnesiumstearaattia, steariinihappoa ja vastaavia. Samanlaisia laimennusaineita voidaan käyttää puristettavien tablettien valmistamiseen. Sekä tabletit että kapselit voidaan valmistaa hitaasti vaikuttavaa aineosaa vapauttaviksi tuotteiksi, jotta saadaan aikaan lääkkeen jat-20 kuva vapautuminen tunteja kestävän jakson aikana. Puristetut tabletit voivat olla sokeri- tai kalvopäällysteisiä mahdollisen epämielyttävän maun peittämiseksi ja tabletin suojaamiseksi ilmakehän vaikutukselta tai suolistossa sulavalla päällysteellä varustettu, jotta saavutetaan selek-25 tiivinen hajoaminen ruuansulatuskanavassa.

Suun kautta annettaviksi tarkoitetut nestemäiset annostusmuodot voivat sisältää väri- ja makuaineita, jotta potilas hyväksyy ne paremmin.

Vesi, sopiva öljy, fysiologinen suolaliuos, dekst-30 roosin (glukoosin) vesiliuos ja muut vastaavat sokerini liuokset sekä glykolit, kuten esimerkiksi propyleeniglyko- li ja polyetyleeniglykolit, ovat yleensä sopivia kantaja-aineita parenteraalisiin liuoksiin. Parenteraalisesti annettaviksi tarkoitetut liuokset sisältävät edullisesti 35 aktiivisen aineosan vesiliukoista suolaa, sopivia stabilointiaineita ja tarvittaessa puskurointiaineita. Sopivia 16 95374 stabilointiaineita ovat hapettumista estävät aineet, kuten esimerkiksi natriumvetysulfiitti, natriumsulfiitti ja as-korbiinihappoa, joko yksinään tai yhdistettyinä. Myös sitruunahappoa ja sen suoloja sekä natrium-EDTAa käytetään.

5 Lisäksi parenteraaliset liuokset sisältävät säilöntäaineita, kuten esimerkiksi bentsalkoniumkloridia, metyyli- tai propyyliparabeenia ja klooributanolia.

Sopivia farmaseuttisia kantaja-aineita kuvataan teoksessa Remington's Pharmaceutical Sciences, A. Osol, 10 joka on peruslähdeteos tällä alalla.

Sopivia farmaseuttisia annosmuotoja tämän keksinnön mukaisesti saatavien yhdisteiden antamiseksi voidaan valaista seuraavin esimerkein.

Kapselit 15 Valmistetaan suuri määrä yksikkökapseleita täyttä mällä tavanomaiset kaksiosaiset kovat gelatiinikapselit kukin 100 mg:11a jauhettua aktiivista aineosaa, 175 mg:11a laktoosia, 24 mg:11a talkkia ja 6 mg:11a mag-nesiumstearaattia.

20 Valmistetaan seos, joka sisältää aktiivista aine osaa soijaöljyssä ja injektoidaan mäntäpumpun avulla gelatiiniin pehmeiden gelatiinikapseleiden, jotka sisältävät 100 mg aktiivista aineosaa, muodostamiseksi. Kapselit pestään ja kuivataan.

25 Tabletit

Valmistetaan suuri määrä tabletteja tavanomaisin menettelytavoin niin, että annosyksikkö on 100 mg aktiivista aineosaa, 0,2 mg kolloidista piidioksidia, 5 mg magnesiums tearaattia, 275 mg mikrokiteistä selluloosaa, 11 mg 30 maissitärkkelystä ja 98,8 mg laktoosia. Maun parantamiseksi tai imeytymisen hidastamiseksi voidaan käyttää sopivia päällysteitä.

Injektoitava koostumus

Valmistetaan parenteraalinen koostumus, joka sovel-35 tuu annettavaksi injektoimalla, sekoittamalla 1,5 pai- no-% aktiivista aineosaa 10 tilavuus-%:iin propyleenigly- • 17 95374 kolia ja veteen. Liuos tehdään isotoniseksi natriumklori-dilla ja steriloidaan.

Suspensio

Valmistetaan suun kautta annettavaksi soveltuva 5 vesisuspensio niin, että kukin 5 ml sitä sisältää 100 mg hienojakoista aktiivista aineosaa, 200 mg natriumkarboksi-metyyliselluloosaa, 5 mg natriumbentsoaattia, 1,0 g sorbi-toliliuosta (US-farmakopea) ja 0,025 ml vanilliinia.

Ilmaisulla "sisältävät olennaisina aineosinaan" on 10 tässä selityksessä tarkoitus olla normaali merkityksensä, nimittäin se, että kaikki mainitut aineet ja olosuhteet ovat erittäin tärkeitä keksinnön soveltamisessa käytännössä mutta että nimeltä mainitsemattomat aineet ja olosuhteet eivät ole pois suljettuja, kunhan ne eivät estä kek-15 sinnön etujen saavuttamista.

Tämän keksinnön mukaisesta yhdisteiden valmistuksesta voidaan saada tarkempi käsitys seuraavien esimerkkien perusteella.

Näissä esimerkeissä kaikki lämpötilat ovat celsius-20 asteina, ellei toisin ole nimenomaan ilmoitettu. Kaikki sulamispisteet ovat korjaamattomia. Kaikki reaktiot tehtiin kuivissa lasiastioissa typpikaasukehän alla, ellei toisin ole ilmoitettu. Kaikkia kaupallisia kemikaaleja käytettiin sellaisina kuin ne saatiin. Kromatografiässä 25 käytettiin Merckin silikageeli 60:ta (meshluku 230 - 400). Kromatografiässä käytetyt eluentit ilmoitetaan tilavuus-suhteisina. Huippujen paikat ^-NMR-spektreissa ilmoitetaan miljoonasosina (6) laskevan kenttävoimakkuuden suuntaan sisäisenä standardina käytetyn tetrametyylisilaanin muo-30 dostamasta huipusta orgaanisissa liuottimissa ja sisäisenä ; standardina käytetyn natrium-3-(trimetyylisilyyli)-l-pro- paanisulfonaatin muodostamasta huipusta deuteriumoksidis-sa. ^-NMR-spektreissa käytettävät lyhenteet ovat seuraavasti: s = singletti, d * dupletti ja m « multipletti.

• · 95374 18

Esimerkki 1

5,6-dihydro-3-f enyylibents [c] akridiini-7-karboksyy-lihapon valmistus Osa A

5 Kolmikaulaiseen, pyöreäpohjäiseen 500 ml:n pulloon, joka oli varustettu palautusjäähdyttimellä, mekaanisella sekoittimella ja lämpömittarilla, laitettiin liuos, joka sisälsi dibentsotiofeeniä (25,0 g, 135,7 mmol) nitrobent-seenissä (55 ml) ja 1,1,2,2-tetrakloorietaanissa (110 ml).

10 Reaktioseoksen lämpötila pidettiin -5 eC:n ja +5 eC:n välillä ajoittain hiilihappojää-asetonihauteella jäähdyttäen, samalla kun lisättiin vähitellen vedetöntä alumiini-kloridia (53,6 g, 402 mmol) kiinteässä muodossa. Lisäyksen päätyttyä tummanruskeata reaktioseosta pidettiin 5 eC:ssa 15 2 tuntia, ja sitten sen annettiin lämmetä vähitellen huo neen lämpötilaan yön aikana. Reaktio tukahdutettiin kaatamalla seos varovasti ylimäärään väkevää HCl:ä ja jäätä. Vesifaasi uutettiin metyleenikloridillä, yhdistetyt orgaaniset uuttoliuokset väkevöitiin, jäännös liuotettiin nat-20 riumhydroksidin vesiliuokseen, ja liuos uutettiin eetterillä pääosan neutraalista orgaanisesta aineesta poistamiseksi. Vesifaasin pH säädettiin väkevällä HCl:llä arvoon 1, ja sakka kerättiin talteen suodattamalla. Sakka kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatti-metanoliseoksesta (50:1) 25 ja sen jälkeen uudelleen etyyliasetaatista, jolloin saatiin 3-(2-dibentsotienoyyli)-propaanihappoa (3,84 g, 13,51 mmol, saanto 9,9 %) valkeana kiinteänä aineena. Emä-liuos haihdutettiin ja jäännös kiteytettiin uudelleen etyyliasetaatista, jolloin saatiin toinen erä tuotetta 30 (4,46 g, 15,69 mmol, saanto 11 %) valkeana kiinteänä ai-

: neena: sp. 157 - 158 eC. MS:m/e 285 (M* + H); ^-NMR

(asetoni-d6) :6 8,99 (s, 1 H), 8,43 - 8,67 (m, 1 H), 7,87 - 8,33 (m, 3 H), 7,43 - 7,67 (m, 2 H), 3,50 (t, J = 6 Hz, 2 H), 2,79 (t, 6 Hz, 2 H). HRMS:C16H1203S:lle (M+) 35 laskettu m/e 284,0508, todettu 284,0505. Alkuaineanal.

19 95374 ci6H12°3S:lle laskettu: C, 67,59; H, 4,25; S, 11,28. Todettu: C, 67,28; H, 4,17; S, 10,99.

Osa B

Pyöreäpohjäiseen 1 litran pulloon, joka oli varus-5 tettu palautusjäähdyttimellä, laitettiin sanunalemaista sinkkiä (50,0 g, 765 mmol), ja siihen lisättiin sitten perätysten elohopeatII)kloridia (5,0 g, 18,4 mmol), vettä (100 ml) ja väkevää suolahappoa (2,5 ml). Reaktioseosta sekoitettiin 5 minuuttia ja neste dekantoitiin, jolloin 10 saatiin sinkkiamalgaamia. Vastavalmistettuun sinkkiamal- gaamiin lisättiin perätysten vettä (38 ml), väkevää suolahappoa (88 ml), tolueenia (75 ml), etikkahappoa (3 ml) ja osan A tuotetta (25,0 g, 80,0 mmol). Reaktioseosta refluk-soitiin 6 vuorokautta. Siihen lisättiin aika ajoin 6 vuo-15 rokauden aikana väkeviä suolahappoeriä (25 ml). Reaktio-seos jäähdytettiin, ja valkeat kiteet saostettiin toluee-nista. Sakka kerättiin talteen imusuodattamalla, jolloin saatiin 4-(2-dibentsotienyyli)butaanihappoa (11,57 g, 42.80 mmol, saanto 53 %) valkeana kiinteänä aineena: 20 sp. 127 - 128 eC. XH-NMR (CDC13):6 8,00 - 8,17 (m, 1 H), 7.80 - 8,00 (m, 1 H), 7,67 - 7,79 (m, 2 H), 7,33 - 7,50 (m, 2 H), 7,17 - 7,32 (m, 1 H), 2,85 (t, J - 7,5 Hz, 2 H), 2,42 (t, J = 7,5 Hz, 2 H), 1,93 - 2,17 (m, 2 H). HRMS: Ci6Hi402S:lie (M*) laskettu m/e 270,0715, todettu 270,0716.

. 25 Osa C

> (

Liuokseen, joka sisälsi osan B tuotetta (1,0 g, 3,70 mmol) 10-%:isessa natriumhydroksidin vesiliuoksessa (25 ml), lisättiin vaahtoamisenestoaineeksi 2-oktanolia (2 pisaraa) ja raney-nikkeliä lietettynä pH 10 -puskuriin, 30 ja reaktioseosta pidettiin 75 °C:ssa yön yli. Kuuma reak-tioseos suodatettiin piimään läpi, ja piimää huuhdottiin kuumalla 5-%:isella natriumhydroksidin vesiliuoksella. Yhdistetyt vesierät tehtiin happamiksi väkevällä suolahapolla ja uutettiin eetterillä. Yhdistetyt eetteriuutto-35 liuokset pestiin kylläisellä natriumkloridiliuoksella, 20 95374 kuivattiin ja haihdutettiin, jolloin saatiin 4-(3-bifeny-lyyli)butaanihappoa (0,7 g, 2,9 mmol) valkeana kiinteänä aineena. Tämä aine liuotettiin välittömästi metaanisulfo-nihappoon (15 ml), ja liuosta sekoitettiin 40 °C:ssa yön 5 yli· Reaktioseos jäähdytettiin huoneen lämpötilaan, laimennettiin metyleenikloridilla, pestiin vedellä, kuivattiin ja haihdutettiin. Jäännös puhdistettiin flash-kroma-tografian avulla heksaanietyyliasetaattiseosta (10:1) käyttäen, jolloin saatiin 6-fenyyli-3,4-dihydro-l(2H)-10 naftalenonia (0,18 g, 0,81 mmol, saanto 22 %) kiteisenä kullanruskeana aineena: sp. 99 - 100 °C. MS: m/e 223 (M* + H). 1H-NMR (CDC13) :6 8,10 (d, J = 8 Hz, 1 H), 7,27 - 7,67 (m, 7 H), 3,03 (t, J = 6 Hz, 2 H), 2,68 (t, J = 6 Hz, 2 H), 2,17 (m, 2 H). HRMS: C16H140:lle (M+) laskettu m/e 15 222,1045, todettu 222,1044.

Osa D

Kolmikaulaiseen, pyöreäpohjaiseen 250 ml:n pulloon, joka oli varustettu palautusjäähdyttimellä, laitettiin suspensio, joka sisälsi isatiinia (1,1 g, 7,63 mmol) ja 20 osan C tuotetta (1,7 g, 7,63 mmol) 6 N KOHrssa (48 ml) ja absoluuttisessa etanolissa (48 ml). Purppuranpunaista seosta refluksoitiin yön yli, ja se jäähdytettiin 0 °C:seen jäävesihauteella ja kaadettiin vähitellen ja samalla sekoittaen ylimäärään väkevää HCl:ä ja jäätä.

25 Sakka suodatettiin, pestiin kuumalla metanolilla (100 ml) ja kuivattiin suuressa alipaineessa, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (1,08 g, 3,07 mmol, saanto 40 %) kellanvihreänä jauheena: 287 - 290 °C. MS: m/e 352 (M* + H), 308 (M+ + H - C02). 1H-NMR (DMSO-d6):6 8,54 (d, J = 30 8 Hz, 1 H), 8,14 (d, J = 8 Hz, 1 H), 7,56 - 7,86 (m, 7 H), • 7,41 - 7,52 (m, 3 H), 3,11 (s, 4 H). IR (KBr-tabletti): 3400 - 1900 (C02H), 1720 (C = O), 1630, 1605, 1580, 1505 (arom. C = C) cm'1. HRMS: C24H17N02:lie (M+) laskettu m/e 351,1260, todettu 351,1253.

; : «a < aiii, 1 . * #1 I · 21 95374

Esimerkki 2 5.6- dihydro-9-fluori-3-fenyylibents[c]akridiini-7-karboksyylihapon valmistus

Kolmikaulaiseen, pyöreäpohjaiseen 500 ml:n pulloon, 5 joka oli varustettu palautusjäähdyttimellä, laitettiin suspensio, joka sisälsi 5-fluori-isatiinia (3,27 g, 19.79 mmol) ja esimerkin 1, osan C tuotetta (4,40 g, 19.79 mmol) 6 N K0H:ssa (70 ml) ja absoluuttisessa etanolissa (70 ml). Purppuranpunaista seosta refluksoitiin yön 10 yli, ja se jäähdytettiin huoneen lämpötilaan ja suodatettiin. Suodos jäähdytettiin jäävesihauteella 0 eC:seen ja kaadettiin vähitellen samalla sekoittaen ylimäärään väkevää HCl:ä ja jäätä. Kellanruskea sakka suodatettiin, sus-pendoitiin kuumaan metanoliin ja suodatettiin. Sen jälkeen 15 sakka liuotettiin metyleenikloridiin (200 ml), ja sille tehtiin 2,5 tunnin ultraäänikäsittely ja se suodatettiin, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (5,70 g, 15,43 mmol, saanto 78 %) keltaisen jauheena: sp. 309 -310 °C. MS: m/e 370 (M+ + H), 326 (M+ + H - C02). ^-NMR 20 (DMS0-d6):δ 8,50 (d, J = 8 Hz, 1 H), 8,19 (m, 1 H), 7,71 - 7.79 (m, 5 H), 7,41 - 7,56 (m, 4 H), 3,68 (s, 4 H). HRMS: C24Hi6N02F:lie (M*) laskettu m/e 369,116, todettu 369,1180.

Esimerkki 3 5.6- dihydro-9-fluori-3-fenyy1ibents[c]akridiini-7- 25 karboksyylihapon natriumsuolan valmistus

Kolmikaulaiseen, pyöreäpohjäiseen 100 ml:n pulloon, joka oli varustettu palautusjäähdyttimellä ja tiputussup-pilolla, laitettiin keltainen suspensio, joka sisälsi esimerkin 2 tuotetta (2,15 g, 5,82 mmol) absoluuttisessa eta-30 nolissa (46 ml). Suspensiota refluksoitiin 20 minuuttia, l ja sen jälkeen siihen lisättiin pisaroittain 5 minuutin

• J

aikana 1 N natriumhydroksidi (5,82 ml, 5,82 mmol). Oranssia liuosta sekoitettiin palautusjäähdyttimen alla kiehuvana vielä 1,5 tuntia. Sen jälkeen reaktioseos suodatet-35 tiin yhä lämpimänä, ja suodos väkevöitiin ja kuivattiin ·· < 22 95374 suuressa alipaineessa, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (1,35 g, 3,45 mmol, saanto 59 % vaaleanruskeana jauheena: sp. >340 °C. 1H-NMR (D20):6 7,75 (d, J = 8,5 Hz, 1 H), 7,55 - 7,70 (m, 1 H), 7,35 (d, J = 8,5 Hz, 1 H), 5 7,00 - 7,30 (m, 8 H), 2,82 (s, 2 H), 2,63 (s, 2 H).

Esimerkki 4 6.7- dihydro- [1] -bentsotieno[2' ,3' :4,5]bents[l, 2-c] -akr idi ini-5-karboksyy1ihapon valmistus Kolmikaulaiseen, pyöreäpoh jäi seen 200 ml: n pulloon, 10 joka oli varustettu palautusjäähdyttimellä, laitettiin suspensio, joka sisälsi isatiinia (580 mg, 3,94 mmol) ja esimerkin 5, osan A tuotetta (1,0 g, 3,94 mmoll) 6 N K0H:ssa (52 ml) ja absoluuttisessa etanolissa (52 ml). Reaktioseosta refluksoitiin 2,5 vuorokautta. Tänä aikana 15 lisättiin lisää isatiinia (560 mg, 3,80 mmol) reaktion saattamiseksi päätökseen. Reaktioseos jäähdytettiin 0 °C:seen ja kaadettiin ylimäärään jäätä ja väkevää suolahappoa. Ruskea sakka suodatettiin. Tuote liuotettiin 5-%:iseen natriumhydroksidiin, uutettiin eetterillä epä-20 puhtauksien poistamiseksi ja saostettiin suolahapolla, jolloin saatiin otsikon mukaista yhdistettä (82 mg, 0,21 mmol, saanto 5,4 %) vihreänä jauheena: sp. 190 -193 eC. MS: m/e 382 (M* + H), 338 (M* + H - C02). XH-NMR (DMSO): 9,04 (s, 1 H), 8,40 (s, 1 H), 8,08 - 8,18 (m, 25 4 H), 7,54 - 7,88 (m, 4 H), 3,19 (s, 4 H). HRMS: C24H15N02S: lie (M+) laskettu m/e 381,0824, todettu 381,0824. Esimerkki 5 6.7- dihydro-3-fluori-[1]-bentsotieno[2',3':4,5] -bents[l,2-c]akridiini-5-karboksyylihapon valmistus

30 Osa A

• Kolmikaulaiseen, pyöreäpohjäiseen 500 ml:n pulloon, joka oli varustettu palautusjäähdyttimellä ja lämpömittarilla, laitettiin esimerkin 1, osan B tuotetta (10,0 g, 41,6 mmol) metaanisulfonihappoa (200 ml). Tummanruskeata 35 suspensiota sekoitettiin 40 °C:ssa yön yli. Reaktioseos jäähdytettiin 0 eC:seen jäävesihauteella ja kaadettiin 23 95374 150 g:aan jäätä, seosta sekoitettiin 15 minuuttia ja se suodatettiin, jolloin saatiin vihreä tahna. Tämä tahna puhdistettiin flash-kromatografian avulla metyleeniklori-dia käyttäen, jolloin saatiin 9,10-dihydrobentso[b]nafto-5 [2,3-d]tiofen-7(8H)-onia (6,4 g, 41,6 mmol, saanto 61 %) keltaisena kiteisenä aineena: sp. 160 - 165 °C. MS: m/e 253 (M+ + H). 1H-NMR (CDC13):6 8,54 (s, 1 H), 8,14 (dd, J = 2 Hz, J = 6 Hz, 1 H), 7,98 (s, 1 H), 7,80 - 7,90 (m, 1 H), 7,45 - 7,60 (m, 2 H), 3,15 (t, J = 6 Hz, 2 H), 2,73 (t, 10 J = 6 Hz, 2 H), 2,20 (t, J = 6 Hz, 2 H). Alkuaineanal.

laskettu C16H14OS:lle: C, 75,56; H, 5,55; S 12,61. Todettu: C, 76,00; H, 5,73; S, 12,84.

Osa B

Kolmikaulaiseen, pyöreäpohjaiseen 500 ml:n pulloon, 15 joka oli varustettu palautusjäähdyttimellä, laitettiin suspensio, joka sisälsi 5-fluori-isatiinia (3,9 g, 23,62 mmol) ja osan A tuotetta (6,0 g, 23,62 mmol) 6 N K0H:ssa (70 ml) ja absoluuttisessa etanolissa (70 ml). Purppuranpunaista reaktioseosta refluksoitiin 2 vuorokaut-20 ta, ja se suodatettiin. Suodos haihdutettiin ja uutettiin eetterillä. Vesikerros kaadettiin ylimäärään jäätä ja väkevää HCl:ä, seosta sekoitettiin 20 minuuttia ja se suodatettiin, jolloin saatiin oranssinkeltaista kiinteätä ainetta. Kiinteä aine suspendoitiin kuumaan metanoliin, suo-25 datettiin, suspendoitiin kuumaan veteen (600 ml), suoda- « · tettiin, pestiin kylmällä metanolilla ja kuivattiin suuressa alipaineessa. Tämä kiinteä aine suspendoitiin sitten metyleenikloridiin (200 ml), sille tehtiin 2,5 tunnin ult-raäänikäsittely, ja se suodatettiin ja kuivattiin, jolloin 30 saatiin otsikon mukaista yhdistettä (2,0 g, 5,01 mmol, saanto 21 %) vaaleanvihreänä kiinteänä aineena: sp. 280 -283 °C. MS: m/e 400 (M* + H). ^-NMR (DMF-d7):6 9,06 (s, 1 H), 8,44 - 8,48 (m, 1 H), 8,39 (s, 1 H), 8,24 - 8,28 (m, 1 H), 8,06 - 8,11 (m, 1 H), 7,54 - 7,74 (m, 4 H), 3,26 (s, 35 4 H). HRMS: C24H14N02FS:lie (M*) laskettu m/e 399,0730, to dettu 399,0701.

24 95374

Esimerkkien 1-5 mukaiset yhdisteet ja muut yhdisteet, jotka on valmistettu esimerkkien 1-5 mukaisia menettelytapoja käyttäen, sekä muita yhdisteitä, jotka voidaan valmistaa sellaisin menettelytavoin, on lueteltu tau-5 lukoissa 5 ja 6.

Taulukko 5 15

Esim. R1 R2 R3 Sp. (eC) 1 C02H h h 287-290° 2 COjH H F 309-310° 3 C02Na H F >340° 20 a C02H H Br

b C02H H I

c C02Na H H

d C02Na H Br « t· ' ·Μ1 Blltl 1 11 Bit 25 95374

Taulukko 6 10

Esim. R1 R2 R3 Sp. (°C) 4 C02H H H 190-193 5 C02H H F 280-283 e C02H H Cl 15 f C02H H Br

g C02H H I

h C02Na H H

i C02Na H I

> · « ► · « 1 ·

Claims (5)

26 95374

1. Menetelmä terapeuttisesti käyttökelpoisen yhdisteen valmistamiseksi, jolla on kaava I 5 R2 R1 10 R5 jossa R1 on C02H tai C02Na;

15 R2 on H; R3 on H, F, Cl, Br tai I; ja R4 ja R5 ovat kumpikin itsenäisesti H tai R4 ja R5 ovat yhdessä S sillä edellytyksellä, että kun R1 on C02Na, R3 ei ole F; 20 tai sen farmaseuttisesti hyväksyttävän suolan val mistamiseksi , tunnettu siitä, että (a) isatiini, jolla on kaava 6

25 R1 'txi. H 30 jossa R2 ja R3 merkitsevät samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan (Pfitzinger-reaktio) (i) 6-fenyyli-3,4-dihydro-1(2H)-naftalenonin kanssa tai 35 (ii) ketonin kanssa, jolla on kaava 8 ; ; 1(1 l lii li 111«· 27 95374 °ΊΓ^ι (8) 5 kaavaa I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R1 on C02H, ja 10 (b) vaiheessa (a) saatu yhdiste saatetaan mahdol lisesti reagoimaan natriumhydroksidin kanssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 5,6-dihydro-3-fenyy-libents[c]akridiini-7-karboksyylihappo tai sen natrium- 15 suola.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan 5,6-dihydro-9-fluori- 3-fenyylibents[c]akridiini-7-karboksyylihappo tai sen nat-riumsuola.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että valmistetaan 6,7-dihydro-3-fluori-[1]-bentsotieno[2', 3':4,5]bents[1,2-c]akridiini-5-karbok-syylihappo tai sen natriumsuola.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n- ... 25 n e t t u siitä, että valmistetaan 6,7-dihydro-[l]- • ·« bentsotieno[2',3':4,5]bents[l,2-c]akridiini-5-karbok-syylihappo tai sen natriumsuola. « ' ·« 95374