FI76087B - Foerfarande foer framstaellning av terapeutiskt aktiva 9-(2-hydroxietoximetyl)guaninderivat. - Google Patents

Description

1 76087

Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten 9-(2-hydroksietoksi-metyyli)guaniinijohdannaisten valmistamiseksi

Keksintö koskee menetelmää uusien 9-(2-hydroksi-5 etoksimetyyli)guaniinin esterien valmistamiseksi, joilla on arvokkaita virustenvastaisia ominaisuuksia.

9-(2-hydroksietoksimetyyli)guaniinilla, joka tunnetaan nimellä asyklovir, on vahvaa virustenvastaista aktiviteettia, varsinkin herpes-viruksia vastaan /H. J.

10 Schaeffer et ai., Nature, 272 (1978), ss. 583 - 585^.

Joihinkin käyttöihin asyklovirin haittana on sen rajoitettu vesiliukoisuus, joka on 1,23 mg/ml 25°C:ssa. Tämä suhteellisen alhainen liukoisuus saattaa rajoittaa sellaisten vesipitoisten farmaseuttisten valmisteiden formuloin-15 tia, joissa lääkeaineen liukoisuus on jossain määrin tarpeen.

Nyt on keksitty, että tietyillä asyklovirin esteri johdannaisilla, joita kuvataan seuraavassa, on yllättäen parempi vesiliukoisuus kuin asyklovirillä, mikä te-20 kee mahdolliseksi käyttää näitä johdannaisia vesipitoisten valmisteiden formuloinnissa laajemmalla alueella kuin asykloviriä.

Keksinnön kohteena on menetelmä näiden uusien esteri johdannaisten valmistamiseksi, eli menetelmä, jolla 25 valmistetaan yhdisteitä, joiden kaava on

OH

r jr> 3° 1 H2N j CH2OCH2CH2OR3 3 35 jossa R on aminohappoasyyliryhmä, ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttäviä suoloja.

2 76087 Näitä yhdisteitä valmistetaan keksinnön mukaisesti siten, että yhdiste, jonka kaava on 5

II

R |

10 CH2OCH2CH2OH

1 4

jossa R on mahdollisesti suojattu hydroksiryhmä ja R

on mahdollisesti suojattu aminoryhmä, saatetaan reagoi-15 maan mahdollisesti suojatun aminohapon tai sen funktionaalisen ekvivalentin kanssa, ja tarvittaessa suoritetaan yksi tai useampia seuraavista reaktioista missä tahansa halutussa järjestyksessä: i) suojaryhmät poistetaan, 20 ii) kun saatu tuote on kaavan I mukainen yhdiste, se muutetaan farmakologisesti hyväksyttäväksi suolaksi, ja iii) kun saatu tuote on kaavan I mukaisen yhdisteen farmakologisesti hyväksyttävä suola, se muutetaan 25 kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi.

3 R :n tarkoittama aminohappoasyyliryhmä on edullisesti johdettu alifaattisesta aminohaposta, esim. glysii-nistä tai OL- tai /^-alaniinista.

Kaavan I mukaisten yhdisteiden farmakologisesti 30 hyväksyttävät suolat ovat edullisesti sopivista hapoista johdettuja happoadditiosuoloja, esimerkiksi kloorivety-hapon, rikkihapon, fosforihapon, maleiinihapon, fumaari-hapon, sitruunahapon, viinihapon, maitohapon tai etikka-hapon suoloja.

Il 3 76087

Kaavan II mukaisen yhdisteen esteröinti voidaan suorittaa tavallisella tavalla, esimerkiksi liuottimessa, kuten pyridiinissä, dimetyyliformamidissa, jne. happoa sitovan aineen, kuten trietyyliamiinin tai N,N'-disyklo-5 heksyylikarbodi-imidin läsnäollessa, mahdollisesti käyt täen happokatalysaattoria, kuten p-tolueenisulfonihappoa. Reaktiossa muodostunut vesi voidaan haluttaessa poistaa lisäämällä vettä sitovaa ainetta. Tämän jälkeen reaktio-tuotteena saatu esteri voidaan eristää tavallisella taval-10 la. Vaihtoehtoisesti sopivan aminohapon sijasta voidaan käyttää tällaisen hapon funktionaalista ekvivalenttia, esimerkiksi happohalogenidia, kuten happokloridia, tai happoanhydridiä.

Ei-toivottujen sivureaktioiden välttämiseksi saat-15 taa olla edullista käyttää aminosuojattua johdannaista, esimerkkejä edullisista aminon suojaryhmistä ovat asyyli-ryhmät, esim. C^_^-alkanoyyli, kuten asetyyli, aryylioksi-karbonyyliryhmät, esim. bentsyylioksikarbonyyli, ja atsi-doryhmä.

20 Kaavan I mukaisten yhdisteiden synteesissä väli tuotteina käytetty kaavan II mukainen yhdiste voidaan valmistaa tavallisella tavalla, esim. menetelmillä, joita on kuvattu GB-patenttijulkaisussa 1 523 865. Näissä menetelmissä käytetään välituotteita, jotka on valmistettu yksin-25 kertaisesti substituoiduista puriineista, joita on kaupallisesti saatavina, tai joita voidaan valmistaa tunnetuilla menetelmillä, joita on kuvattu kirjallisuudessa, kuten teoksessa Fused Pyrimidines, osa II, Purines, toimittanut D. J. Brown (1971), Wiley-Interscience.

30 Valinnaiset reaktiot i), ii) ja iii) voidaan suo rittaa tavallisella tavalla. Esimerkiksi suojaryhmä voidaan poistaa reaktiossa i) hydrolyysin, solvolyysin tai hydrogenolyysin avulla riippuen siitä, mikä parhaiten sopii tapaukseen. Suojaryhmien, esim. aryylioksikarbonyyli-35 ryhmien, poistaminen aminohappoasyyliryhmistä suoritetaan edullisesti hydrogenolyysin avulla ja muuttamalla atsido-ryhmä esim. katalyyttisesti hydraamalla, esim. käyttäen palladiumkatalysaattoria. Pyriinirengassysteemin 2- ja/tai 4 76087 6-asemassa suojaryhmät ovat esimerkiksi asyyliryhmiä, kuten C^_^-alkanoyyliryhmiä, esim. asetyyli, aroyyliryhmiä, esim. bentsoyyliryhmiä tai tri-C^_^-alkyylisilyyliryhmiä, esim. trimetyylisilyyli. Aryylimetyylisuojaryhmät voidaan 5 poistaa esimerkiksi hydrogenolyysin avulla, esim. hydraa-malla Raney-nikkelin tai palladiumkatalysaattorin läsnäollessa tai käyttäen natriumia nestemäisessä ammoniakissa. Asyylisuojaryhmät voidaan poistaa esimerkiksi hydrolysoimalla käyttäen amiinia, kuten metyyliamiinia tai trietyy-10 liamiinia, edullisesti vesiväliaineessa. Trialkyylisilyy-lisuojaryhmät voidaan poistaa esimerkiksi solvolyysillä, esim. ammoniakin alkoholi- tai vesiliuoksessa, tai alko-holyysillä.

Kaavan I mukainen yhdiste voidaan muuttaa farma-15 kologisesti hyväksyttäväksi suolaksi tavallisella tavalla, esim. käsittelemällä yhdistettä sopivalla hapolla happo-additiosuolan muodostamiseksi.

Vastaavasti suola voidaan muuttaa kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi tavallisella tavalla.

20 Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden parantunut vesiliukoisuus on erityisen selvä kaavan I mukaisten yhdisteiden tietyillä määritellyillä suoloilla. Esimerkiksi jäljempänä kuvattujen esimerkkien 1-3 yhdisteiden vesiliukoisuuden isotoniseen fosfaattipuskuriin 25 (pH 7) on todettu olevan noin 6 %. Keksinnön mukaisesti valmistetut yhdisteet ovat siten erityisen sopivia vesipitoisten farmaseuttisten valmisteiden formulointiin, kuten silmätippojen ja lihaksensisäiseen antoon tarkoitettujen injektioliuosten formulointiin.

30 Keksinnön mukaisesti valmistetuilla yhdisteillä on suhteellisen korkean vesiliukoisuutensa lisäksi sama antiviraalinen teho kuin asyklovirillä in vitro. Yhdisteiden edullista vesiliukoisuuden paranemista ei ole siten saavutettu antiviraalisen tehon kustannuksella. On jopa 35 huomattu, että tiettyihin kliinisiin käyttöihin, esim.

sarveiskalvon peruskudoksen tulehduksessa, estereiden terapeuttinen vaikutus saattaa olla parempi kuin asyklo-virin.

ti 5 76087

Biologinen aktiviteetti a) Antiviraalinen aktiviteetti in vitro Biologisessa koesarjassa tutkittiin esimerkkien 1-3 yhdisteiden aktiviteettia eri viruksia vastaan pri-5 määristen kaniinin munuaissolujen soluviljelmillä käyttäen vertailuun asykloviriä.

Käytettiin seuraavia viruksia: Herpes simplex tyyppi 1 (kannat KOS, McIntyre ja F) ja Herpes simplex tyyppi 2 (kannat Lyons, G ja 196). Kuuden Herpes simplex-10 kannan alkuperän ja menetelmän viruksen aiheuttaman syto-patogeenisuuden hidastamiseksi ovat kuvanneet E. de Clercq et ai., J. Infect Dis. 141 (1980), s. 563.

Kokeidet tulokset annetaan seuraavassa taulukossa 1, jossa koetulokset on ilmaistu minimiestokonsentraatio-15 na, joka tarkoittaa konsentraatiota (pg/ml), joka tarvitaan viruksen soluviljelmässä aikaansaaman sytopatogeeni-suuden alentamiseen 50 %. Kaikissa tapauksissa koetulokset ovat kahden tai kolmen erillisen määrityksen keskiarvoja.

20 Käytetyt lyhenteet: HSV-1: Herpes simplex-virus tyyppi 1 HSV-2: Herpes simplex-virus tyyppi 2.

Taulukko 1 25 _

Yhdiste Minimiestokonsentraatio (pg/ml) (esimer- HSV-1 HSV-1 HSV-1 HSV-2 HSV-2 HSV-2 kin n:o) (KOS) (McIntyre) (F)_(Lyons) (G)_(196) 1 0,1 0,1 0,1 0,04 0,08 0,07 30 2 0,4 0,4 0,4 0,07 0,2 0,1 3 0,2 0,4 0,5 0,1 0,15 0,1

Asyklovir 0,08 0,1 0,09 0,04 0,06 0,06

Taulukko osoittaa, että esimerkkien 1-3 yhdis- 35 teillä on olennaisesti sama antiviraalinen aktiviteetti kuin 9-(2-hydroksietoksimetyyli)-guaniinilla.

6 76087 b) Antiviraalinen aktiviteetti in vivo Esimerkin 1 yhdisteen antiviraalista aktiviteettia in vivo verrattiin tunnetun antiviraalisen bromivinyylide-oksiuridiinin aktiviteettiin. Valmistettiin silmätippoja, 5 jotka sisälsivät 0,5 % (paino/tilavuus) bromivinyylideok- siuridiinia tai 1 % (paino/tilavuus) esimerkin 1 yhdistettä, 0,008 g booraksia ja 0,01 g bentsalkoniumkloridia 100 ml:ssa tislattua vettä. Liuoksen pH oli 5,7. Plasebona käytettiin samaa boraattipuskuria ilman antiviraalisia 10 yhdisteitä. Silmätipat jäähdytettiin.

Kokeissa käytettiin valkoisten California albino-ja Dendermonde-kaniinien risteytyksiä, jotka painoivat 1,5 - 2 kg.

30 kaniinille aiheutettiin sarveiskalvon perusku-15 doksen tulehdus menetelmällä, jonka ovat kuvanneet

McNeill ja Kaufman ^Arch. Ophthalmol. 97 (1979), ss. 727 - 129). Kaniinit nukutettiin injektoimalla ihonalaisesti fentanyylisitraattia 1 ml/kg. Molempien keskeiseen sarveiskalvon peruskudokseen injektoitiin 0,2 ml virussuspen- 4 5 20 siota, joka sisälsi 10 ' plakkia muodostavaa yksikköä HSV-1 (kanta McIntyre) ml:aa kohti.

Kaniineille annettiin sarjanumerot ja ne jaettiin satunnaisesti kolmeksi ryhmäksi. Käsittelyissä käytettiin silmätippoja, jotka sisälsivät esimerkin 1 yhdistettä, 25 bromivinyylideoksiuridiinia tai plaseboa. Käsittely aloi tettiin virusinfektion jälkeisenä päivänä. Silmätippa-koostumuksia tiputettiin 1 tippa silmään tunnin välein 9 kertaa vuorokaudessa. Terapiaa jatkettiin viitenä peräkkäisenä päivänä. Kunkin kaniinin molemmat silmät saivat 30 saman käsittelyn.

Sarveiskalvon tulehduksen arvionti

Sarveiskalvon tulehduksen vakavuuden arvioi päivittäin sama henkilö käyttäen rakolamppua. Sarveiskalvon peruskudoksen ja etukammion tutkimiseen käytettiin val-35 koista valoa. Epiteliaalisen sarveiskalvon tulehduksen ja sarveiskalvon haavaumien tutkimiseen käytettiin 1 % fluo-reseiininatriumia sisältävää silmätippavalmistetta ja ko-bolttisinisuodatinta.

7 76087

Tulokset

Esimerkin 1 yhdistettä ja bromivinyylideoksiuri-diinia sisältävät silmätipat vaikuttivat tehokkaasti ehkäisten sarveiskalvon peruskudoksen tulehdusta. Plasebo-5 ryhmällä ja kahdella aktiivisen aineen ryhmällä saadut erot sarveiskalvon peruskudoksen tulehduksessa olivat tilastollisesti merkitseviä koko tarkkailujakson aikana. Plaseboryhmässä kehittyi parin päivän kuluessa infektion jälkeen vahva sarveiskalvotulehdus. Esimerkin 1 yhdiste 10 esti sarveiskalvon peruskudoksen tulehduksen, joten keskimääräiset sarveiskalvontulehduksen vakavuutta osoittavat pisteet jäivät lähes vakioiksi lääkekäsittelyn alkamisen jälkeen. Bromivinyylideoksiuridiini aiheutti asteittaisen sarveiskalvon peruskudoksen paranemisen. Bromivi-15 nyylideoksiuridiinin parantava vaikutus tuli merkitsevästi paremmaksi kuin esimerkin 1 yhdisteen vaikutus neljännestä käsittelypäivästä lähtien.

HSV-l:n aiheuttamaa sarveiskalvon peruskudoksen tulehdusta seurasi kokeessa värikalvon tulehdus. Tämän li-20 sätaudin vakavuus noudatti samaa paranemismallia kuin sar-veiskalvontulehdus. Molemmat yhdisteet vaikuttivat siten merkitsevästi värikalvontulehdukseen arviopisteitä alentavasti. Plaseboa ja esimerkin 1 yhdistettä saaneella ryhmällä erot värikalvontulehduksen arviopisteissä olivat 25 merkitsevät päivästä 2 päivään 8. Merkitseviä eroja havaittiin myös plasebon ja bromivinyylideoksiuridiinin vaikutuksessa värikalvontulehdukseen.

Kaavan I mukaisille yhdisteille läheisiä guaniinin ja 2,6-diaminopuriinin 9-(2-hydroksietoksimetyyli)guanii-30 nijohdannaisten estereitä tunnetaan FR-hakemusjulkaisuista 2 282 892 ja 2 342 972 sekä FI-patenttijulkaisusta 68 402. Julkaisuissa ei kuitenkaan kuvata aminohappojen kanssa muodostettuja estereitä. FR-hakemusjulkaisussa 2 282 892 kuvataan vain suppeasti esterien valmistusta; 35 ko. esterit ovat veteen niukkaliukoisia, kuten esim. ase-taattiesteri ja betsoaattiesteri. Asetaattiesterin liukoisuus veteen on 0,62 %. Muita lipofiilisiä veteen liukenemattomia, suoloja muodostamattomia estereitä kuvataan FR-hakemus julkaisussa 2 342 972. Yksi esimerkki on propio- s 76087 naattiesteri, jonka liukoisuus veteen on vain 0,086 %. Keksinnön mukaisesti valmistettavat esterit sen sijaan ovat hyvin vesiliukoisia ja pystyvät muodostamaan suoloja. Kuten edellä todettiin, on esimerkkien 1-3 yhdis-5 teiden vesiliukoisuus noin 6 %. Hyvä vesiliukoisuus on erittäin tärkeä ominaisuus terapeuttisesti aktiivisille aineille, erityisesti nyt kysymyksessä olevien yhdisteiden tyyppisille yhdisteille, koska sen ansiosta on mahdollista valmistaa vesipitoisia farmaseuttisia valmisteita, 10 joissa tehoaineen pitoisuus on suurempi; tämän ansiosta taas yleensä päästään myös suurempiin plasman tehoainepi-toisuuksiin.

Vesiliukoisuutta parantavat ja suolan muodostavat esteriryhmät, jotka on esitetty FR-hakemusjulkaisussa 15 2 282 892 (karboksipropionaatti) ja FI-patenttijulkaisus sa 68 402 (fosfaattiesteri), voivat muodostaa suoloja vain emästen kanssa, kun taas keksinnön mukaisesti valmistettavat aminohappoesterit sisältävät emäksisen aminoryh-män, joka pystyy muodostamaan additiosuoloja vain happojen 20 kanssa, esim. hydrokloridisuoloja kuten esimerkeissä on esitetty.

Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden tehosta todettiin edellä, että niillä on sama antiviraali-nen teho kuin asyklovirillä in vitro. Seuraavassa taulu-25 kossa 2 on esitetty asyklovirin erilaisten esterien virusten vastainen teho minimiestokonsentraationa ED50* ti 9 76087

Taulukko 2 9- (2-hydroksietoksimetyyli)guaniinijohdannaisten anti-viraalinen aktiivisuus

5 OH

aT>

10 H2NX N

CH20(CH2)2OCOR

15 R ED50 (^M) 1) H 0,03 2) -CH3 0,17 3) -CH2CH3 0,7 20 4) -(CH2)2CH3 0,37 5) -C(CH3)3 0,8 6) -(CH2)4CH3 0,08 7) 30 25

Tuloksista voidaan nähdä, että erot esteriryh-män koossa ja rakenteessa aiheuttavat merkittäviä eroja yhdisteiden virusten vastaisessa tehossa, eikä sen vuoksi voida ennalta päätellä, johtaako tietty esteriryhmä ak-30 tiivisuuden suurenemiseen vai pienenemiseen.

Kun yllä mainittuja tuloksia verrataan esillä olevan hakemuksen esimerkkien 1-3 yhdisteiden aktiivisuuksiin, käy ilmi, että keksinnön mukaisesti valmistetut aminohappoesterit ovat yleisesti merkittävästi aktiivisem-35 pia kuin tunnetut yhdisteet. Keksinnön mukaisesti valmistetuilla yhdisteillä on siten asyklovirin aktiivisuuteen li- 10 76087 verrattavissa oleva voimakas antiviraalinen teho, mutta sen lisäksi paljon parempi vesiliukoisuus kuin asyklo-virillä, jonka liukoisuus on vain 0,125 %.

Keksinnön mukaisesti valmistettujen aminohappo-5 esterien etuna on lisäksi se, että ne imeytyvät erittäin helposti ruoansulatuskanavasta, mikä johtaa suuriin asyk-lovirin pitoisuuksiin plasmassa. Siten esimerkiksi rotilla suoritetuissa kokeissa käytetystä asyklovirin alanyy-liesteristä saatiin 42 % talteen eläinten virtsasta, mut-10 ta käytettäessä asykloviriä yhtä suurina annoksina vain 15 % saatiin talteen. Nämä tulokset osoittavat asyklovirin imetymisen merkittävän paranemisen, kun se annetaan aminohappoesterin muodossa.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä ja niiden farmako-15 logisesti hyväksyttäviä suoloja (seuraavassa niistä käytetään nimitystä "aktiiviset yhdisteet") voidaan käyttää eläinten, esim. nisäkkäiden, kuten ihmisten virustautien käsittelyyn tai ennaltaehkäisyyn. Yhdisteet soveltuvat erityisesti erilaisten DNA-virusten aiheuttamien tautien 20 käsittelyyn tai ennaltaehkäisyyn, kuten Herpes-infektioi den. esim. Herpes simplex, Varicella tai Zooster-virusten aiheuttamien infektioiden ja Cytomegalo-virustautien sekä myös Hepatitis B- tai Epstein-Barr-virusten aiheuttamien tautien käsittelyyn. Aktiivisia yhdisteitä voidaan 25 käyttää myös Papillooma- eli syylävirusinfektioiden käsittelyyn tai ennaltaehkäisyyn. Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan käyttää ihmisterapian lisäksi muiden eläinten. esim. nisäkkäiden virustautien käsittelyyn tai ennalta ehkäisyyn. Aktiiviset yhdisteet ovat esimerkiksi eri-30 tyisen käyttökelpoisia hevosten Rhinopneumonitis-taudin hoitamiseen.

Aktiviisia yhdisteitä voidaan antaa käsiteltävän kohteen tilasta riippuen millä tahansa sopivalla tavalla, esimerkiksi suun tai nenän kautta, peräpuikkoina, paikal-35 lisesti (käsittää myös imutabletit ja kielenalustabletit), vaginaalivalmisteina, parenteraalisesti (käsittää ihonalaisen, lihaksensisäisen, suonensisäisen, ihonsisäisen, intratekaalisen ja epiduraalisen injektion). On huomatta- 11 76087 va, että antotapa voi vaihdella esimerkiksi lääkkeen saajan tilan mukaan.

Kaikissa edellä esitetyissä käytöissä ja tautitapauksissa aktiivisen aineen määrä vaihtelee riippuen 5 useista eri tekijöistä, joita ovat käsiteltävän kohteen taudin vakavuus ja identiteetti; ja tarvittavan annoksen määrää viime kädessä hoitava lääkäri tai eläinlääkäri. Yleensä kaikissa näissä käyttötavoissa ja tautitapauksissa sopiva vaikuttava vuorokausiannos on 0,1 - 250 mg/kg 10 saajan kehonpainoa kohti, edullisesti 1 - 100 mg/kg, ja edullisimmin 5-20 mg/kg; optimiannos on noin 10 mg/kg vuorokaudessa (jollei muuta mainita, kaikki aktiivisen aineen painot on laskettu kaavan I mukaisen yhdisteen painoina, suoloja käytettäessä luvut suurenevat vastaavas-15 ti). Haluttu annos annetaan edullisesti 2-4 tai useampana osa-annoksena sopivin väliajoin päivän mittaan. Nämä osa-annokset voidaan antaa yksikköannoksina, jotka sisältävät esimerkiksi 10 - 1000 mg, edullisesti 20 - 500 mg, ja edullisimmin 100 - 400 mg aktiivista ainetta yksikkö-20 annosmuotoa kohti.

Vaikka aktiivisia aineita voidaankin antaa yksinään, niin on edullisempaa antaa niitä farmaseuttisina koostumuksina. Sekä ihmis- että eläinlääkintään tarkoitetut koostumukset sisältävät vähintään yhtä edellä määri-25 teltyä aktiivista ainetta yhdessä yhden tai useamman kantaja-aineen ja mahdollisesti muiden terapeuttisten aineiden kanssa. Kantaja-aineiden tulee olla hyväksyttäviä siinä mielessä, että ne sopivat yhteen koostumuksen muiden aineosien kanssa, eivätkä ole haitallisia lääkeen nautti-30 jalle.

Koostumukset voivat olla tarkoitettuja oraaliseen, rektaaliseen, nasaaliseen, paikalliseen (käsittää myös imutabletit ja kielenalustabletit), emättimensisäiseen tai parenteraaliseen (käsittää ihonalaisen, lihaksensisäi-35 sen, suonensisäisen, ihonsisäisen, itratekaalisen ja epi- duraalisen lääkeannon) lääkeantoon. Koostumukset voivat olla sopivasti yksikköannosmuodossa ja niitä voidaan valmistaa farmasiassa hyvin tunnetuilla menetelmillä. Tällai- 12 76087 sissa menetelmissä aktiivinen aine saatetaan kantaja-aineen (joka sisältää yhtä tai useampaa apuainetta) yhteyteen. Yleensä koostumukset valmistetaan sekoittamalla aktiivinen aine hyvin nestemäisen kantaja-aineen, hieno-5 jakoisen kiinteän kantaja-aineen tai molempien kanssa ja tarvittaessa muodostamalla tuote.

Oraaliseen lääkeantoon tarkoitetut koostumukset voivat olla erillisinä yksikköinä, kuten kapseleina, tärkkelyskapseleina tai tabletteina, joista jokainen si-10 sältää ennalta määrätyn määrän aktiivista ainetta, jauheina tai rakeina, liuoksena tai suspensiona vesipitoisessa tai vedettömässä nesteessä tai nestemäisenä öljy-vedessä- tai vesi-öljyssä-emulsiona. Aktiivinen aine voi olla myös purutabletin, elektuaarin tai pastan muodossa.

15 Tabletit voidaan valmistaa puristamalla tai muovaamalla, ja ne sisältävät mahdollisesti yhtä tai useampaa lisäainetta. Puristetut tabletit voidaan valmistaa vapaastivaluvassa muodossa, esimerkiksi jauheen tai rakeiden muodossa, olevasta aktiivisesta aineosasta sopi-20 valla koneella, jolloin seos voi sisältää myös sideainetta, voiteluainetta, inerttiä laimennusainetta, säilöntäainetta, pinta-aktiivista ainetta tai dispergointiainetta. Muovatut tabletit voidaan valmistaa puristamalla sopivassa koneessa sopivalla inertillä nestelaimentimella kostu-25 tettu jauhemaisen yhdisteen seos. Tabletit voidaan haluttaessa päällystää tai varustaa jakouralla, ja ne voidaan formuloida sellaisiksi, että ne vapauttavat aktiivista ainetta hitaasti tai säädetysti.

Silmän ja muiden ulkoisten kudosten, esim. suun 30 ja ihon infektioihin koostumuksia käytetään edullisesti paikallisina salvoina tai voiteina, jotka sisältävät aktiivista aineosaa esimerkiksi 0,075 - 20 p/p-%, edullisesti 0,2 - 15 p/p-%, ja edullisimmin 0,5 - 10 p/p-%. Salvan valmistuksessa aktiivinen aineosa voidaan sekoit-35 taa joko parafiinipohjäiseen tai veden kanssa sekoittuvaan perusvoiteeseen. Vaihtoehtoisesti aktiivinen aine voidaan sisällyttää voiteeseen, joka on valmistettu öljy-vedessä voidepohjasta.

13 76087

Haluttaessa voidepohjan vesifaasi voi sisältää esimerkiksi vähintään 30 p/p-% polyhydristä alkoholia, so. alkoholia, jossa on vähintään 2 hydroksyyliryhmää, kuten propyleeniglykolia, butaani-1,3-dioliaA mannitolia, 5 sorbitolia, glyserolia tai polyetyleeniglykolia tai näi den seoksia. Paikallisesti käytettävät koostumukset voivat edullisesti sisältää aktiivisen aineen absorboitumista tai ihon tai hoidettavan pinnan lävitse tunkeutumista edistävää ainetta. Esimerkkejä tällaisista ihon penetraa-10 tiota edistävistä aineista ovat dimetyylisulfoksidi ja sen analogit.

Silmiin käytetään paikallisesti myös silmätippoja, joissa aktiivinen aineosa on liuotettu tai suspendoi-tu sopivaan kantaja-aineeseen, erityisesti aktiivisen ai-15 neen vesipitoiseen liuottimeen. Tällaisissa koostumuksissa aktiivista ainetta on yleensä 0,5 - 20 %, edullisesti 0,5 - 10 %, ja edullisimmin noin 1,5 p/p-%.

Paikallisesti suussa käytettäviä koostumuksia ovat esimerkiksi imutabletit, jotka sisältävät aktiivista 20 aientta ja makuaineita, tavallisesti sakkaroosia ja akaa-siakumia tai traganttia; pastillit, jotka sisältävät aktiivista ainetta inertissä perusaineessa, kuten gelatiiniin ja glyseroliin tai sakkaroosiin ja akaasiakumiin perustuvassa seoksessa; ja suuvedet, jotka sisältävät ak-25 tiivistä ainetta sopivassa nestekantajassa.

Rektaaliseen lääkeantoon tarkoitetut valmisteet muodostetaan suppositoreiksi sopivan perusaineen kanssa, joka sisältää esimerkiksi kaakaovoita ja salisylaattia.

Nenään annosteltavat koostumukset, joissa kanta-30 ja-aine on kiinteä, sisältävät karkeata jauhetta, jonka hiukkaskoko on esimerkiksi 20 - 500 jum, ja jota otetaan nuuskan tavoin, nopeasti sisäänhengittämällä nenäkäytä-vien kautta lähellä nenää pidetystä säiliöstä. Sopivia koostumuksia, joissa kantaja-aine on neste, ja joita voi-35 daan käyttää nenäsuihkeina tai nenätippoina, ovat aktiivisen aineen vesi- tai Ö1jyliuokset.

14 76087

Emättimensisäiseen käyttöön tarkoitetut koostumukset voivat olla pessaarien, tampoonien, voiteiden, geelien, tahnojen, vaahtojen tai suihkeiden muodossa, joka sisältävät aktiivisen aineen lisäksi tällaisissa 5 valmisteissa tavallisesti käytettyjä tunnettuja kantaja-aineita.

Parenteraaliseen lääkeantoon sopivia valmisteita ovat vesipitoiset ja vedettömät steriilit injektioliuokset, jotka voivat sisältää antioksidantteja, puskureita, 10 bakteriostaatteja ja liuenneita aineita, jotka tekevät koostumuksen isotoniseksi saajan veren kanssa; ja vesipitoiset ja vedettömät steriilit suspensiot, jotka voivat sisältää suspendointiaineita ja paksunnosaineita. Koostumukset voivat olla yksikköannoksina tai ne voivat olla 15 useampia annoksia sisältävissä astioissa, esimerkiksi ampulleissa tai lääkepulloissa, ja koostumus voi olla kylmäkuivattu (lyofilisoitu), jolloin siihen välittömästi ennen käyttöä lisätään vain steriiliä nestekantaja-ainetta, esimerkiksi injektiotarkoituksiin sopivaa vettä. Välittö-20 mästi käytettävät injektioliuokset ja suspensiot voidaan valmistaa sellaisista steriileistä jauheista, rakeista ja tableteista, joita edellä kuvattiin. Edullisia ovat varsinkin lihaksensisäiseen antoon tarkoitetut koostumukset.

Edullisia yksikköannosmuotoja ovat sellaiset, jot-25 ka sisältävät yhden vuorokausiannoksen tai vuorokauden osa-annoksen tai sen sopivan osan aktiivista ainetta.

On ymmärrettävä, että edellä erikseen mainittujen aineosien lisäksi koostumukset voivat sisältää muita tämän tyyppisissä koostumuksissa tavallisesti käytettyjä 30 aineita, esimerkiksi oraaliseen lääkeantoon tarkoitetut valmisteet voivat sisältää makuaineita.

Eläinlääkkeisiin sopivia kantaja-aineita ovat kiinteät, nestemäiset tai kaasumaiset aineet, jotka ovat inerttejä ja eläinlääketieteessä hyväksyttäviä, ja sopi-35 vat yhteen aktiivisen aineen kanssa. Eläinlääkkeitä voidaan antaa oraalisesti, parenteraalisesti tai muulla sopivalla tavalla.

15 76087

Oraaliseen lääkeantoon tarkoitettu koostumus voi olla tablettien, rakeiden, lääkejuoman, tahnan, tärkke-lyskapselien tai rehun lisäaineen muodossa.

Rakeita voidaan valmistaa alalla hyvin tunnetuil-5 la menetelmillä, kuten märkärakeistuksella, esipuristuk-sella tai suulakepuristamalla. Niitä voidaan antaa eläimille inertissä nesteväliaineessa lääkejuoman muodossa tai suspensiona vesi- tai Ö1jyväliaineessa. Edullisesti käytetään mukana myös muita aineita, kuten dispergointi-10 aineita. Tällaiset koostumukset sisältävät edullisesti 15 - 85 % aktiivista ainetta.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

Esimerkeissä XAD-2 tarkoittaa polystyreenistä 15 koostuvia absorpenttihelmiä. Ilmoitetuissa NMR-spektreis- sä signaalien lyhenteet ovat seuraavat: s = singletti, d = dubletti, t = tripletti, q = kvadrupletti, m = multi-pletti. br s = leveä signaali.

Esimerkki 1 20 9-(2-qlysyylioksietoksimetyyli)quaniini-hydroklo- ridin valmistus 3 (kaava I, jossa R on -COCH2NH2.HC1) a) Atsidoasetyylikloridin (0,84 ml, 8,4 mmol) liuos vedettömässä dimetyyliformamidissa (5 ml) lisättiin pisa-25 roittain 10 minuutin kuluessa jäillä jäähdytettyyn, perusteellisesti sekoitettuun 9-(2-hydroksietoksimetyyli)-guaniinin (1,25 g, 5,55 mmol) ja trietyyliamiinin (0,78 ml, 5,55 mmol) suspensioon 40 mlsssa vedetöntä dimetyyliform-amidia. 45 minuutin perusteellisen sekoittamisen jälkeen 30 0°C:ssa lisättiin 0,11 ml (1,1 mmol) atsidoasetyyliklori-dia 1 ml:ssa dimetyyliformamidia, ja sekoittamista jatkettiin 15 minuuttia. Reaktio pysäytettiin lisäämällä 15 ml 7-%:ista NaHCO^-liuosta, ja seos haihdutettiin sitten kuiviin vakuumissa. Jäännöstä trituroitiin 20 ml:ssa metylee-35 nikloridirdietyylieetteri:etanoliseosta (5:5:1). Saatu kiinteä aine suodatettiin, pestiin perusteellisesti kylmällä vedellä, käsiteltiin aktiivihiilellä ja kiteytet- ie 76087 tiin kuumasta vedestä. Saatiin 1,02 g (62 %) 9-(2-atsido-asetoksietoksimetyyli)guaniinia, sp. 175 - 177°C (hajosi) . Ms m/e 308 (M+), 151 (emäs + H) ; IR (KBr) 2110 (N,), -1 J 1745 (COOR) cm ; UV (fosfaattipuskuri, pH = 7) 5 253 nm (£ 8,42 x 103) , 270 (olake) ; TLC R, 0,27

ma x X

(CHC13-MeOH, 8:2), Rf 0,60 (EtOHiHOAc, 8:2). b) Vaiheessa a) saadun tuotteen (1,23 g, 4 mmol) 10-%:isen Pd/C-katalysaattorin (1,0 g) ja 1-n HCl:n (4 ml) seosta 250 mlsssa vesi-etanoliseosta (1:1) hydrattiin 90 10 minuuttia vedyn paineessa 275,8kPa. Katalysaattori suodatettiin ja pestiin perusteellisesti vedellä. Suodos ja pesuvesi yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin vakuumis-sa. Jäännös kiteytettiin kahdesti veden ja etanolin seoksesta, jolloin saatiin 0,83 g (65 %) 9-(2-glysyylietoksi-15 metyyli)guaniini-hydrokloridia, sp. 148 - 150°C.

IR (KBr) 3200 - 2350 (NH3+), 1750 (COOR) cm"1; UV (0,1 N HC1) 253 nm (0 8,53 x 103) , 275 (sh); NMR (60 MHz, ΙΠαΧ DMS0-d6/D20) O 3,85 (s, 2H, N-CH2-CO), 4,25 (m, 4H, -CH2CH2-), 5,5 (s, 2H, 0-CH2-N), 8,3 (s, 1H, 8-H); TLC Rf 20 0,29 (EtOH:HOAc, 8:2).

Analyysi kaavalle C^H^N^O^ .HC1 laskettu: C 37,69 H 4,74 N 26,87 saatu: C 37,84 H 4,64 N 26,25.

Esimerkki 2 25 9-(2-0- Q’-alanyylioksietoksimetyyli)guaniini- hydrokloridin valmistus (kaava I, jossa R3 on -CICH (CH-j) NH2 .HC1) a) 9-(2-hydroksietoksimetyyli)guaniinin (0,99 g, 4 mmol), N-karbobentsyylioksi-Q-alaniinin (Aldrich) 30 (1,026 g, 4,3 mmol), vedettömän p-tolueenisulfonihapon (0,04 g) ja N,N1-disykloheksyylikarbodi-imidin (1,755 g, 5,6 mmol) seosta 80 ml:ssa vedetöntä pyridiiniä sekoitettiin huoneen lämpötilassa vuorokauden ajan. Sen jälkeen lisättiin 1 ml etikkahappoa, ja seosta sekoitettiin perus-35 teellisesti vielä tunnin ajan. Reaktioseos suodatettiin ja sakka pestiin perusteellisesti kuumalla metanolilla. Suodos ja pesuneste yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin. Saatu jäännös pantiin silikageelikolonniin (50 g silika- 17 76087 geeliä) ja eluoitiin kloroformi:metanoli-seoksella (9:1). Tuote kiteytettiin metanolista, jolloin saatiin 1,15 g 3

(67 %) suojattua Ct-alaniiniesteriä (kaava I, jossa R

on -COCH(CH0)NHCOOCH-C,HC), sp. 145 - 147°C.

3 2 6 5 -j 5 UV (MeOH) Λ- 255 nm (£ 9,87 x 10 ) , 270 (olake) ; mdx TLC Rf 0,40 (CHCl3.MeOH, 8:2).

b) Vaiheessa a) saadun suojatun OC-alaniinieste- rin (0,662 h, 154 mmol) ja 0,5-m HCl:n (3,1 ml) seosta 200 ml:ssa vesi-metanoliseosta (1:1) hydrattiin 2 tuntia 10 vedyn paineessa 275,8 kPa, 10-%:isen Pd/C-katalysaattorin (0,30 g) läsnäollessa. Katalysaattori suodatettiin ja pestiin vedellä. Suodos ja pesuvesi yhdistettiin ja haihdutettiin kuiviin vakuumissa. Jäännös kiteytettiin veden ja etanolin seoksesta, jolloin saatiin 0,354 g (71 %) 9—(2— 15 o- CK-alanyylioksietoksimetyyli)guaniini-hydrokloridia, sp. 153 - 155°C.

UV (0,1 N HC1) λ 254 nm (£l,10 x 104) , 273 (olake); mdx NMR (100 MHZ, DMSO-d6)5l,36 (d, 3H, CH3, J = 8Hz), 3,72 (m, 2H, C00CH2-CH2-0), 4,04 (q, 1H, CH, J = 8Hz), 4,26 20 (m, 2H, COOCH2-), 5,38 (s, 2H, 0-CH2~N), 6,74 (s, 2H, 2-NH2), 7,84 (s, 1H, 8-H), 8,56 (br s, 3H, -NH3+), 10,9 (br s, 1H, 1-NH); TLC Rf 0,23 (EtOH:HOAc, 8:2).

Analyysi kaavalle cnHi6°4N6.HC1 laskettu: C 39,69 H 5,15 N 25,36 25 saatu: C 39,52 H 5,06 N 25,18.

Esimerkki 3 9- (2-0-/^>-alanyylioksietoksimetyyli) guaniini- hydrokloridin valmistus (kaava I, jossa R3 on -COCH2CH2NH2.HC1) 30 a) Esimerkin 2 a) menetelmä toistettiin käyttäen 0,99 g (4 mmol) 9-(2-hydroksietoksimetyyli)guaniinia ja 1,026 g (4,3 mmol) N-karbobentsyylioksi- /t> -alaniinia (Aldrich). Tuote kiteytettiin metanolista, jolloin saatiin 1,24 g (72 %) suojattua /h -alaniiniesteriä, sp.

35 147 - 148°C.

UV λ 254 nm (E 9/91 x 103) (MeOH) 270 (olake); max NMR (60 MHz, pyridiini-d,.) £>2,65 (t, 2H, -CH2~COO, J = 6Hz), 3,65 (m, 4H, N-CH2-CH2 ja C00CH2-CH20), 4,20 (m, 2H, 18 76087 COOCH2), 5,20 (s, 2H, 0-CH2-N), 5,50 (s, 2H, PhCH2-0), 7,3 (m, 5H, fenyyli), 8,1 (s, 1H, 8-H); TLC 0,41 (CHCl3-MeOH, 8:2).

b) Vaiheessa a) saatu suojattu /^-alaniiniesteri 5 (0,99 g, 2,3 mmol) hydrattiin HCl:n (ekvivalenttinen mää rä) läsnäollessa samalla menetelmällä kuin esimerkissä 2 b). Reaktioseosta käsiteltiin samoin kuin esimerkissä 2 b) , jolloin saatiin 0,590 g (77 %) 9-(2-0-/(^-alanyyli-oksietoksimetyyli)guaniini-hydrokloridia, sp. 202 - 204°C 10 (hajosi).

UV (0,1-m HC1) Λ 254 nm 1,10 x 104), 273 (olake); m 3.x NMR (100 mHz, DMSO-dg) O 1/36 (d, 3H, CH3# J = 8Hz), 3,72 (m, 2H, C00CH2-CH2-0), 4,04 (q, 1H, CH, J = 8Hz), 4,26 (m, 2H, COOCH2-), 5,38 (s, 2H, 0-CH2~N), 6,74 (s, 2H, 15 2-NH2), 7,84 (s, 1H, 8-H), 8,56 (br s, 3H, -NH3+), 10,9 (br s, 1H, 1-NH); TLC Rf 0,23 (EtOH:HOAc, 8:2).

Analyysi yhdisteelle Cj^H^gC^Ng.HCl laskettu: C 39,69 H 5,15 N 25,36 saatu: C 39,78 H 5,23 N 25,21.

II

Claims (3)

76087

1. Menetelmä terapeuttisesti aktiivisten yhdisteiden valmistamiseksi, joiden kaava on 5 OH H N w ” h2w I CH2OCH2CH2OR3 15 3 jossa R on aminohappoasyyliryhmä, ja niiden farmakologisesti hyväksyttävien suolojen valmistamiseksi, tunnettu siitä, että yhdiste, jonka kaava on

20 Rla . ajC ^

25 R4 ^ ^ N ^ N ch2och2ch2oh 30 jossa R* on mahdollisesti suojattu hydroksiryhmä ja R^ on mahdollisesti suojattu aminoryhmä, saatetaan reagoimaan mahdollisesti suojatun aminohapon tai sen funktionaalisen ekvivalentin kanssa, ja tarvittaessa suoritetaan yksi tai useampia seuraavista reaktioista missä ta- 35 hansa halutussa järjestyksessä: 76087 i) suojaryhmät poistetaan, ii) kun saatu tuote on kaavan I mukainen yhdiste, se muutetaan farmakologisesti hyväksyttäväksi suolaksi, ja 5 iii) kun saatu tuote on kaavan I mukaisen yhdis teen farmakologisesti hyväksyttävä suola, se muutetaan kaavan I mukaiseksi yhdisteeksi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että suojaryhmät valitaan seuraa- 10 vista: C^_^-alkanoyyli-, aroyyli-, aryylimetyyli-, aryy-lioksikarbonyyli- ja tri-C^^-alkyylisilyyliryhmät.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että suojaryhmän poistaminen suoritetaan hydrolyysin tai hydrogenolyysin avulla. Il 21 76087