FI68568C - Laminerad glasruta foer fordon samt foerfarande foer dess framstaellning - Google Patents

Description

Ιο ,, KUULUTUSJULKAISU s ο Π Δ Q

Β ^11) UTLÄGGNINGSSKRIFT 6θ5 68 C (45) Patentti aySaneliy 10 10 1935 Patent aeddeiat (51) Kv.lk.«/lnt.CI.‘ B 60 J 3/00 SUOMI — FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansökning 80 1 598 (22) Hakemispäivä — Ansökningsdag 1 6.0 5 · 8 0 (Η) (23) Alkupäivä — Giltighetsdag 16.05-80 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig 20.11 .80

Patentti- ja rekisterihallitus /44) Nähtäväksipanon ja kuul.julkaisun pvm.-- 28 06.85

Patent- och registerstyrelsen ' ’ Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 19 ·05-79 Ο5.Ο9.79 Saksan Liittotasavalta-Förbunds-republiken Tyskland(DE) P 2920363.2, P 2935822.3 (71) Saint-Gobain Vitrage, 63, rue de Villiers, 92209 Neui1ly-sur-Seine,

Ranska-F rankr ike(FR) (72) Heinz Kunert, Köln, Saksan Liittotasava1ta-Förbundsrepub 1 iken Tyskland(DE) (7*0 Berggren Oy Ab (5*0 Laminoitu lasiruutu ajoneuvoa varten sekä menetelmä sen valmistamiseksi - Laminerad glasruta för fordon samt förfarande för dess f ramstä11 ning

Keksintö koskee läpinäkyvää lasiruutua ajoneuvoja varten, ja erityisesti tuulilasia, jossa päänäkökentän ulkopuolella on vyöhykkeitä, joissa valon läpäisy on pienempää näkyvän spektrin alueella.

Ennestään tunnetaan tuulilaseja, joissa valonläpäisy on pienempää yläosassa; tämä himmennetty yläosa on tarkoitettu suojaamaan kuljettajaa välittömästi häikäistymästä ylhäältä tulevien auringonsäteiden vaikutuksesta, ja myös kuumuutta vastaan. Kerroksellisissa ruuduissa tämä yläosa tavallisesti tehdään käyttämällä muovisia välikerroksia, jotka sisältävät yhdenmukaisen, vähitellen voimistuvan, värikaistan suotimen.

Ajoneuvon sisässä olevan kuljettajan näköä voi kuitenkin haitata yhtä hyvin välillinen sokaistuminen kuin välitön häikäistyminen, joka johtuu päivällä alhaalla horisontissa olevan auringon valosta tai yöllä vastaantulevien ajoneuvojen valonheitinten valosta. Tähän saakka on kiinnitetty vain hyvin vähän huomiota sen välillisen sokaistumisen vaikutukseen, jonka aiheuttavat heti ajoneuvon edessä sijaitsevan tien osan heijastavat ja dif-fusoivat pinnat, konepelti tai itse tuulilasin diffusoiva pinta.

2 68568

Ei myöskään tunneta tehokkaita laitteita tämän haitan syiden vä-hentämiseks i.

Valo, joka lankeaa läpinäkyvälle laatalle, esimerkiksi tuulilasille, ei aina läpäise lasia taittuen tai palaudu heijastuen, vaan aina esiintyy vikoja, jotka aiheuttavat erotuksia niihin valosuuntiin nähden, joita näiden lakien mukaan odotetaan.

Ajoneuvon tuulilasia on itse asiassa pidettävä valaistuna, dis-pergoivana väliaineena, joka johtaa, varsinkin yöllä näkyvään haittaan, synnyttämällä valohunnun. Erittäin dispergoivissa tuulilaseissa tämä huntu ei ilmaannu ainoastaan välittömän valon vaikutuksesta, vaan myös, niin kuin tutkimukset ovat osoittaneet, tiehen heijastuneesta ajoneuvon omien valaisimien valosta ja konepeltiin heijastuneesta katuvalosta.

Mitä tulee jonkin esineen näkyvyyteen, kohteen valaistusvoimakkuuden ja ympäröivän kentän valaistusvoimakkauuden suhteellinen erotus (fotometrinen kontrasti) saadaan seuraavasta suhteesta: , Bo - Bu h Bu~+~Bo Jossa K = fotometrinen kontrasti,

Bu = kentän valaistusvoimakkuus, ja Bo = kohteen valaistusvoimakkuus.

Valohunnun- eli hämyn aiheuttama sokaisu lisää suureeseen Bu suureen Bs, joka edustaa läpinäkyvän, dispergoivan laatan muodostaman hunnun valaistusvoimakkuutta. Saadaan siis:

Bo - Bu_ jossa Bs = hunnun valaistusvoimakkuus.

Ks - Bu + Bo +2Bs

Ks:n arvot ovat tässä tapauksessa aina pienemmät kuin K:n.

Silmän kyky erottaa valaistusvoimakkuuden eroja vaatii K:n tietyn minimiarvon annetulla valaistustasolla; K on nimittäin suhteellinen havaintietäisyyteen. Aina siis tapahtuu näkyvyys-välimatkan lyhenemistä.

Itse lasia, ja kerroksellista lasia olevissa tuulilaseissa, muovikerroksia ei voida enää pitää optisesti tyhjinä; niissä voidaan mitata noin 0,4 %:n suuruinen valon dispersiosuade, li 68568 joka johtuu epäpuhtauksista ja hyvin pienistä niihin sisältyvistä vieraista kappaleista.

Lisäksi kuitenkin nykyisin käytössä olevissa tuulilaseissa on aina pinnan epäsäännöllisyyksiä, naarmuja ja uurteita, jotka toimivat valon diffuusion keskuksina. Samoin ruudun pinnassa esiintyvät tomuhiukkaset ja lika- ja kosteuskerrostumat synnyttävät diffuusia valoa.

Suoritettu tutkimussarja on osoittanut, että on olemassa varsin korkeatasoinen korrelaatio tuulilasin käytössäoloajan ja sen valondispersiokertoimen välillä. Tuulilasin pyyhkijän hankauksen ja sorasta johtuvan hilseilyn aiheuttamat muutokset lisääntyvät iän mukana, ja tuulilaseissa, jotka ovat kulkeneet 100 000 km, on mitattavissa valon diffuusioarvoja, jotka vaihtelevat 2:sta 4:ään %. Likaisilla, tomuisilla tai tupakkatervan tai plasti-fianttien tiivistymillä sisäpuolelta peittyneillä tuulilaseilla tähän voi lisäksi tulla samaa suuruusluokkaa oleva diffuusio. Siinä tapauksessa, että kosteutta on tiivistynyt tuulilasin sisäpintaan tai kun sen ulkopinnalla on vesikalvo, voidaan mitata jopa 15 % suuruisia valon diffuusioarvoja. Tällaisen ruudun, joka käytännössä vaikuttaa niin kuin valaiseva laatta, joka säteilee diffuusia valoa, häikäisyvaikutus riippuu ruutuun lankeavan valovirran voimakkuudesta, dispersioagenssien luonteesta ja koosta, ja lisäksi ruudun omasta koosta.

Ajoneuvon omien valonheitinten ja katuvalaistuksen ajotielle tai konepellille heijastuva valo, siis sen epäsuora valaisu vaikuttaa myös suuresti valohunnun muodostumiseen.

Tämän johdosta ja erityisesti halogeenilamppuja käytettäessä va-laistustason kohoaminen aiheuttaa, silloin kun ajotien pinta on voimakkaasti heijastava, valon palautumisen niin voimakkaasti, että sitä on pidettävä paitsi valohunnun aiheuttajana dispergoi-ville tuulilaseille, lisäksi, tietyissä tapauksissa, välittömänä relatiivisen häikäisyn, mukautumishäikäisyn ja jopa absoluuttisen häikäisyn syynä.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on saada aikaan tuulilasi, joka vähentää sitä sokaisua, joka liittyy tuulilasin diffusoivan 4 68568 vaikutuksen synnyttämään valohuntuun, sekä sitä epäsuoraa eli ι relatiivista häikäisyä, joka johtuu päänäkökentän ulkopuolella sijaitsevien tuulilasin osien läpi tunkeutuvasta valosta, erityisesti konepellin tai lähellä ajoneuvoa olevien ajotien vyöhykkeiden heijastamasta valosta.

Tällaisen keksinnön mukaisen tuulilasin tunnusmerkit on esitetty patenttivaatimuksessa 1. Keksinnön mukaiset tuulilasin valmistusmenetelmän tunnusmerkit on esitetty vaatimuksessa 3. Keksinnön mukaisen tuulilasin päänäkökentän valonläpäisykyky on siis niin hyvä kuin mahdollista näkyvään spektriin nähden, kun taas sen ulkopuoliset vyöhykkeet aiheuttavat näkyvän spektrin voimakkaamman absorboitumisen, siten vähentäen kokonaishäikäisyä, sekä osaksi pienentämällä tuulilasin koko pinnalle syntyvää valohuntua että himmentämällä päänäkökentän ulkopuolisia valonsäteitä. Tämä tulos pienentää näkörasitusta helpottamalla mukautusta keskisellä vyöhykkeellä ja vähentämällä verkkokalvon valaisua silmän saavuttaman diffusoidun valon vaikutuksesta. Tämä parantaa näkökykyä varsinkin iäkkäillä ihmisillä, joiden himmenneen silmälinssin dispersiokerroin siihen osuvaan valoon nähden on suuri.

Keksinnön mukaisen tuulilasin vaikutus mitä tulee häikäisyvaiku-tukseen eli huntuun voidaan selittää seuraavasti: Kaikissa läpinäkyvissä, valaistuissa levyissä syntyy ruudun sisäpinnassa, so. valon kulkiessa lasista ilmaan, osittaisia, jopa täydellisiä heijastumia, jos valo osuu suuremmassa kulmassa kuin kokonaisheijas-tuskulma. Nämä heijastuneet säteet palauttaa vastakkainen pinta, niin että ne etenevät jatkuvasti lasissa, ja että ruutu käytännössä muodostaa näille valonsäteille valon pintaohjaimen; ruudun tämän ohjausvaikutuksen johdosta niiden valonsäteilyjen kokonaissumma, jotka tunkeutuvat pinnan läpi ja johtavat moninkertaisiin heijastumiin, vaikuttaa välittömästi valohunnun voimakkuuteen, koska dispersiokeskuksiin osuvat sekä ne valonsäteet, jotka tunkeutuvat välittömästi ruudun läpi että ne, jotka tulevat muista dispersiokeskuksista.

Erittäin läpinäkyvän ruudun tapauksessa ne säteet, jotka tunkeutuvat läpi tuulilasin reunalla, voivat tulla ulos vain lievästi himmenneinä päänäkökentässä. Jos reunojen optinen läpinäkymättömyys on suurempi, so. niiden absorptio on voimakkaampi, säteiden it 5 68568 voimakkuus pienenee vastaavasti; esimerkiksi kaksinkertaisen heijastuksen jälkeen 5 mm paksuisessa ruudussa, jonka valonabsorp-tiosuhde on 30 %, rajakulmassa heijastunut valonsäde menettää noin 60 % voimakkuudestaan, verrattuna noin 9 %:iin ruudussa, jonka läpinäkyvyyttä ei ole vähennetty.

Valohunnun voimakkuutta kuljettajan päänäkökentässä voidaan siis pienentää suurentamalla absorptiota kentän ulkopuolella sijaitsevassa vyöhykkeessä. Yleisenä sääntönä on, että häikäisyn kompensoimiseksi häikäiseviä pintoja on pienennettävä pienentämällä niiden valaistusvoimakkuutta ja muodostamalla pienempi näkökenttä.

Keksinnön erään sovellutusmuodon mukaan värittämätöntä tai lievästi väritettyä lasia olevat tuulilasit varustetaan nauhasuotimella, joka sijaitsee yhdensuuntaisena alareunan kanssa, so. päänäköken-tän alapuolella. Tällainen nauhasuodin,joka muistuttaa niitä, joita jo on olemassa eräiden tuulilasien yläosassa, on mieluimmin värikiilarakennetta, so. sen valonläpäisy suurenee päänäkö-kenttää kohti.

Tätä gradienttia aikaansaataessa on tärkeätä, erityisesti siirryttäessä päänäkökentästä, että siirtymä on vähittäinen, niin että silmä ei käsitä sitä joksikin vaakasuoraksi ääriviivaksi.

Molemmin silmin näkemisen fysiologiasta tiedetään, että vaakasuorien ääriviivojen etäisyyttä, toisin kuin pystysuorien viivojen, ei voida arvioida tai havaita silmällä varmasti, ja tunnettua on, että vaakasuorien viivojen läsnäolo läpinäkyvillä ruuduilla, joiden läpi suoritetaan havainto, rasittaa näköä, koska nämä viivat kääntävät katseen pois kaukana olevien esineiden havaitsemisesta. Varsinkin yönäkemisessä, silloin kun läheisyydestä puuttuu vertailupisteitä, nämä vaakasuorat viivat projisoituvat kaukana oleville esineille, joista ne on erotettavissa vain tarkkaavaisuutta tehostamalla.

Suotimen korkeus määräytyy ajoneuvon mukaan, ja nauhan läpinäkymättömyyden on mieluimmin oltava verraten suuri, väiitellen pienenevä, vastaten kohtisuoraan osuvan valon läpikulkua 30-50 %:ses-ti, konepellin yläosan tangenttina olevan katselusäteen rajoittamaan korkeuteen saakka. Itse asiassa tuulilasin tällä näkyvyys— 6 68568 vyöhykkeellä ei ole merkitystä kuljettajalle kuljettamisen kannalta .

On kiintoisaa muodostaa toinen vyöhyke, jonka läpinäkymättömyys pienenee siihen korkeuteen saakka, jota rajoittaa se näkösäde, joka osuu ajotiehen 10-20 metrin päässä ajoneuvon edessä. Tässä vyöhykkeessä voidaan haitatta saattaa valon läpäisy vähitellen pienenemään 50:stä jopa 70 %:iin, katsoen siihen, että keskellä liikennettä ajajan katse pysyy aina kohdistuneena tätä läheistä vyöhykettä kauemmaksi.

Yöllä ajettaessa kyseessä oleva vyöhyke on niin voimakkaasti valaistuna risteysvalonheittimillä, että mitä tulee valoisuuteen, edellä määriteltyjen suodinten välissäolo myötävaikuttaa hyvän fotometrisen kontrastin aikaansaamiseen. Sen olemassaolo suojaa erityisesti verkkokalvon herkkiä vyöhykkeitä.

Tuulilasilla, jonka alaosan optinen tiheys on suurempi, on muitakin etuja. Sen keskimääräisen läpinäkyvyyden pieneneminen, mitattuna koko pinnalta, vähentää verkkokalvopurppuran hajaantumista voimakkaassa auringonvalossa, joka hajaantuminen voi huomattavasti muuttaa yöllistä näkökykyä: maissa, joissa ilmasto on kuiva ja aurinkoinen, joissa päivänvalon muuttuminen pimeydeksi tapahtuu nopeasti, se, että puuttuu riittävän pitkä, hämärävaiheen välityksellä tapahtuva siirtymä, joka tekee mahdolliseksi näkökyvyn palautumisen, saattaa aiheuttaa huomattavaa haittaa kuljettajan näkökyvylle ensimmäisen pimeän tunnin aikana.

Sen lisäksi, että keksintö vaikuttaa edullisesti epäsuoraan häikäisyyn, myös välitön häikäisy sen ansiosta ilmeisesti vähenee.

Parhaat näkösuoritukset ovat mahdollisia ainoastaan verraten kapeassa, noin 200-10 000 Asb. valonvoimakkuushaarukassa, ainoassa haarukassa, jossa Weber-Fechner'in laki käytännössä on voimassa.

Valaistuksen tutkijoiden mittaukset osoittavat, että kesäpäivänä on mahdollista havaita 50 000 - 100 000 Asb valaistusvoimakkuuk-sia ajoteillä tai hyvin valaistuilla metallisilla pinnoilla.

Välitön eli absoluuttinen häikäisy johtaa, paitsi näön terävyyden li 68568 vähenemiseen, myös tuskantuntemuksiin ja lisäksi silmäjärjestel-män toiminnalliseen heikkenemiseen pysyvän heijastuskompensaa-tion johdosta.

Keksinnön erään edullisen kehitelmän mukaan se hämmennys, johon pyritään, voidaan saada aikaan laitteilla, jotka samaan aikaan absorboivat tai heijastavat lämpösäteilyä. Tällä tavoin saavutetaan lisäksi tällaisella tuulilasilla massaan siirtyvän lämmön vähentyminen.

Värillinen suodin, joka vaikuttaa myös lämmönsäteilyyn alisessa vyöhykkeessä, voi samoin vähentää sitä epämiellyttävyyttä, jota kuljettajalle aiheuttaa kojelaudan ja ohjauselimien paikallinen kuumeneminen.

Erityisen edullista on muodostaa ruudun alaosaan sijoitettu himmennetty vyöhyke nauhasta, jolla on neutraalin harmaan suotimen ominaisuudet, kun taas ylinen vyöhyke on tavan mukaan väriltään vihreä tai pronssin värinen; kun kuljettajan voi olla pakko katsella alisen nauhan läpi, neutraalin suotimen käytöllä on se etu, että se ei aiheuta virheellistä värien havaintia, samalla kun on mahdollista antaa yliselle suotimelle paremmat lämmön-absorptio-ominaisuudet.

Keksinnön mukainen himmennys voidaan saada aikaan etenkin pintakerroksilla, jotka itse asiassa ovat sähköäjohtavia ja joista tunnetaan lukuisia variantteja. Näin ollen näitä kerroksia voidaan käyttää hyväksi lämmittävinä vastuksina, jotka on kytketty kojelaudan sähköverkkoon ja jotka voivat saavuttaa riittävän suuren lämmitystehon päänäkökentälle tapahtuvan lauhtumisenkin välttämiseksi .

Tämä merkitsee lisäparannusta tuulilasin optiseen käyttäytymiseen nähden, koska tuskin huomattavissa olevakin kosteuskalvo ruudun sisäpinnalla riittää aiheuttamaan valon huomattavaa diffuusiota. Sen estäminen lämmintä ilmaa puhaltamalla likaa ja pölystää sisäpintaa ja johtaa myös hunnun muodostumiseen näkökenttään .

68568 Päällysteet voivat koostua painetuista tai haihdutetuista kerroksista. Nämä kerrokset voidaan asettaa välittömästi levyn pinnalle tai erityiselle muovikerrokselle, joka on suljettu kahden PVB-levyn väliin. Näiden kahden periaatteen yhdistelmäkin on mahdollinen, jolloin käytetään hyväksi pelkästään valon-suodinfunktiota tai yhdistetään siihen lämpösuojafunktio ja läm-mitysfunktio.

Kerroksellista lasia olevia tuulilaseja varten, joita nykyisin eniten käytetään, keksinnön mukainen alinen himmennetty vyöhyke saadaan ensisijaisesti aikaan värittämällä asteettain poly-vinyylibutyraalia tai muuta sopivaa muoviainetta oleva lämpöplas-tinen välikerros. Erityisen edullista on muodostaa välikerros kahdesta levystä, joista yksi muodostaa alisen läpäisykyvyltään pienennetyn vyöhykkeen ja toinen ylisen vyöhykkeen.

Näin voidaan valmistaa kerroksellinen tuulilasi, jossa on kaksi himmennettyä vyöhykettä, sovittamalla muovikerroksen muodostamiseksi päällekkäin kaksi välilevyä, joissa kummassakin on pituussuunnassa kaista, jonka läpäisykyky on pienempi, niin että näiden kahden kaistan väliin, tarkemmin sanottuna niiden rajojen väliin jää päänäkökenttä, jonka leveys sopii ruudun mittoihin sekä ajoneuvon mittoihin.

Näin käy mahdolliseksi valmistaa yksi ainoa nauha, tai jos läpäi-syominaisuudet ylä- ja alavyöhykkeessä ovat erilaiset, valmistaa niitä vain kaksi erilaista, mitoiltaan mitä erilaisimpien tuulilasien tekemiseksi kaikentyyppisiä ajoneuvoja varten.

Sen 0,76 mm paksuisen PVB-levyn sijasta, jota nykyisin useimmiten käytetään tuulilasin valmistamiseen, voidaan käyttää esimerkiksi kahta 0,38 mm paksuista polyvinyylibutyraalilevyä, jotka toisesta reunastaan on väritetty noin 20 cm leveydeltä.

Näissä levyissä, jotka sopivalla tavalla on leikattu samasta nauhasta, voi, sinänsä tunnettuun tapaan, olla väritys, joka heikke-nee aina niiden värittämättömään osaan saakka.

Muita edullisia tunnusmerkkejä esitetään patenttivaatimuksissa.

9 68568

Eräitä keksinnön sovellutusesimerkkejä selitetään seuraavassa, yksi niistä oheisen piirustuksen yhteydessä.

Esimerkki 1

Tuulilasi on jaettu pystysuunnassa kolmeen vaakasuoraan vyöhykkeeseen, joiden valonläpäisykyky on erilainen: yliseen, nauhasuoti- mella varustettuun vyöhykkeeseen, keskiseen näkökenttään ja aliseen, nauhasuotimella varustettuun vyöhykkeeseen. Pystysuunnassa ylinen vyöhyke ulottuu 25 %:lle tuulilasin korkeudesta, sen keskimääräisen, suhteellisen läpäisykyvyn ollessa 10 %; läpäisy-kyky tässä vyöhykkeessä voi suureta ylhäältä alaspäin tultaessa.

Päänäkökenttä peittää pystysuunnassa 35 % tuulilasin korkeudesta ja sen suhteellinen läpäisykyky on vakio, 85 %. Alinen himmennetty vyöhyke peittää loput 40 % ja senkin läpäisykyky vaihtelee suureten päänäkökenttää päin, sen keskiarvon ollessa 40 %. Koko tuulilasissa valonläpäisy on keskimäärin noin 48 %.

Esimerkki 2

Valmistetaan tuulilasi, jossa on neljä vaakasuorien kaistojen muotoista vyöhykettä, joiden läpinäkyvyys on erilainen ja joissa valon läpäisykyky muuttuu jatkuvasti toisesta toiseen lähestyttäessä .

Alinen kaista peittää konepellin eli ajoneuvon korin etuosan näkyvyyden. Se ulottuu korkeuteen, jonka rajoittaa tuulilasin ollessa sovitettuna paikalleen koriin se näkösäde, joka sivuaa konepellin yläreunaa.

Ruudun läpäisykyky suurenee tässä vyöhykkeessä alhaalta ylöspäin ja sen keskimääräinen arvo on 40 %.

Alista kaistaa seuraa kaista, joka peittää ajoneuvoa lähinnä olevan vyöhykkeen. Tämä tila ei näyttele mitään osaa tavallisessa ajossa; toisaalta valonheitinten valo muodostaa siihen valaistuksen, joka on selvästi epäedullinen fotometriselle kontrastille. Tässä vyöhykkeessä, jota ylhäältä rajoittaa se näkösäde, joka tuulilasin ollessa paikalleen asennettuna osuu ajotiehen noin 20 m päässä ajoneuvon etupuolella, ruudun keskimääräinen läpäisykyky on 60 %, joka samoin vähitellen suurenee ylöspäin.

ίο 6 8 5 6 8 Tähän toiseen kaistaan liittyy päänkökenttä, jossa läpäisykyky saavuttaa suuren arvon, noin 85 %, ja jonka yläraja sijaitsee niin paljon kuljettajan näköviivan yläpuolella, että 10 m päässä olevat merkkivalot näkyvät hänelle vielä tässä suodattamattomassa päänäkökentässä. Tämän yläpuolella on suodattava kaista, jonka keskimääräinen läpäisykyky on suuruusluokkaa 10 %.

Esimerkki 3 Tässä esimerkissä selitetään eräs valmistustapa oheisen piirustuksen yhteydessä, joka on hajoitetun kuvannon muotoa: tuulilasi käsittää silikaattilasiruudun 1, jonka paksuus on 3 mm, silikaat-tilasiruudun 2, jonka paksuus on 2 mm sekä kaksi polyvinyylibuty-raalilevyä 3 ja 4, joiden paksuus on 0,38 mm.

Levyssä 3 on, pitkin sen reunaa, vyöhyke 5, jossa läpäisykyky on pienennetty ja on noin 10 %. Tämän vyöhykkeen korkeus H5 muodostaa noin 20 % tuulilasin kokonaiskorkeudesta H.

Levyn 3 jäljellä olevassa osassa läpäisykyky on noin lOO %.

Levyssä 4 on pitkin sen alareunaa vyöhyke 6, jonka läpäisykyky on noin 40 % ja vyöhyke 7, jonka läpäisykyky on noin 60 %. Vyöhykkeen 6 korkeus H6 käsittää noin 30 % tuulilasin korkeudesta H ja vyöhykkeen 7 korkeus H7 noin 10 % tästä korkeudesta H.

Nämä eri vyöhykkeet 5, 6 ja 7 voi olla väritetty heiketen niin, että läpäisykyky suurenee päänäkökenttään päin mentäessä. Nämä eri kerrokset 1, 2, 3 ja 4 kootaan kerrokselliseksi ruuduksi tunnettuun, tavalliseen tapaan.

Levyt 3 ja 4 leikataan suuremmista nauhoista, sellaisessa paikassa, että värillisten vyöhykkeiden ja täysin läpinäkyvien vyöhykkeiden välinen raja paikalleen asennetussa tuulilasissa tulee olemaan silmän ja ajoneuvon korin määräämillä optimikorkeuksilla.

n

Claims (2)

11 68568

1. Laminerad glasruta för fordon, vilken omfattar tvä rutor (1, 2) som förenas av ett transparent mellanskikt med ljusabsor-berande zoner, kännetecknad av att mellanskiktet ut-görs av tvä plastämnesfoiier (3, 4), av vilka den första folien (3) uppvisar en 1jusabsorberande zon (5) som befinner sig vid omrädet för glasrutans Övre kant, och den andra folien (4) uppvisar en 1jusabsorberande zon {6, 7) som befinner sig vid omrädet för glasrutans nedre kant.

1. Laminoitu lasiruutu ajoneuvoa varten, joka ruutu käsittää kaksi ruutua (1, 2) joita yhdistää läpinäkyvä välikerros jossa on valoa absorboivat vyöhykkeet, tunnettu siitä, että välikerros muodostuu kahdesta muoviainekalvosta (3, 4), joista ensimmäisellä kalvolla (3) on valoa absorboiva vyöhyke (5), joka sijaitsee lasiruudun yläreunan alueella, ja toisella kalvolla (4) on valoa absorboiva vyöhyke (6, 7), joka sijaitsee lasiruudun alareunan alueella.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen lasiruutu, tunnettu siitä, että vyöhykkeiden valon absorbointi pienenee kohti läpinäkyvää osaa.

3. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen lasiruudun valmistamiseksi, tunnettu siitä, että läpinäkyvän välikerroksen valmistamiseksi on sovitettu kaksi muoviainekalvoa (3, 4), joilla kummallakin on valoa absorboiva vyöhyke reuna-alueella, ja että molemmat kalvot sovitetaan päällekkäin siten, että valoa absorboivien vyöhykkeiden välinen päänäkökenttä mitoitetaan ja sovitetaan lasiruudun ja mahdollisesti ajoneuvon koon funktiona.

2. Glasruta enligt patentkravet 1,kännetecknad av att 1jusabsorberingen avtar i riktning mot den transparenta delen.