FI65272C - Tvaerbunden hydrofil sampolymer till anvaendning vid framstaellning av kontaktlinser - Google Patents

Description

|4U£to»*j ΓβΊ KUULUTUSjULKAISU .Γ-0,70 w UTLAGG N I N GSSKRI FT 652 7 2 ?5ί8 C (45) Γ-'.?« tl .-.:i L! y 10 .:4 1934 k%Lri Patent meddelat (51) K*.it/tat.a3 C 08 P 226/06. G 02 B 1/04, G 02 C 7/04 SUOMI—FINLAND (21) piwittiMiMui-PMMmefa^ 783982 (22) Hak*ml*pUvi — AM6knlng*d«g 22.12.78 ' (23) AlkupaM—GIW«h.t»d«g 22.12.78 (41) Tullut lulklMksI — Blhrtt offuntllg 28.06.79

Psttftttl* is rekisterihalllttei <«> 30.12.63 (32)(33)(31) 3l«W (MM 27 · 12.77 USA(US) 861*398 Toteennäytetty-Styrkt (71) Schering Corporation, 2000 Galloping Hill Road, Kenilworth, New Jersey 07033, USA(US) (72) Samuel Loshaek, Chicago, Illinois, Chah Moh Shen, Chicago, Illinois, USA(US) (7*0 Berggren Oy Ab (51+) Kontaktilinssien valmistuksessa käytettävä silloitettu hydrofiilinen sekapolymeeri - Tvärbunden hydrofil sampolymer till användning vid framställning av kontaktlinser

Keksintö koskee silloitettua hydrofiilistä sekapolymeeriä, jota käytetään sellaisten kontaktilinssien valmistukseen, joiden vesi- 2 11 pitoisuus on 60-95 %, hapenläpäisykyky on ainakin ^ q cm ml O2 x 10 ΊΓ ml x 133 Pa 2 vetolujuus on ainakin 20 N/cm ja murtovenymä on ainakin 40 %, joka sekapolymeeri on valmistettu polymeroimalla hydrofiilisia monomeereja, jotka on johdettu heterosyklisistä vinyylimonomeereista, hydrofobisia monomeereja, joihin kuuluu metakryyli- ja akryyli-hapon alkyyliesteri, ja silloittavia allyylimonomeerejä, jotka sisältävät kaksi tai useampia polymeroitavia kaksoissidoksia.

Silmälääketieteellisellä alalla on tunnettua, että silmän pitää saada happea ilmasta sarveiskalvon fysiologisia tarpeita varten. Samanaikaisesti on tarpeen kuljettaa pois sarveiskalvosta siinä tapahtuvissa aineenvaihduntaprosesseissa muodostunut hiilidioksidi. Kaasua läpäisemättömän kontaktilinssin asettaminen sarveiskalvon päälle voi haitallisesti estää hapen siirtymistä siihen ja aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tätä tilannetta on osittain helpotettu kontaktilinssien niin sanotun "pumppurakenteen" avulla, joka rakenne on omiaan korvaamaan linssin alaisen hiilidioksidia 65272 sisältävän kyynelvirran välittömästi aikaisemmin hapetetulla kyynelvirralla, siten saattaen happea sarveiskalvoon. Hapen-puuteongelmaa on edelleen helpotettu rajoittamalla sitä aikaa, jonka läpäisemätöntä linssiä voidaan jatkuvasti käyttää, päivä-käyttöajan ulottuessa noin neljästä tunnista kuuteentoista tuntiin ko. henkilöstä riippuen, sekä ilman käyttöä yöllä nukkumisaikana.

On tunnettua, että hydrofiilisten kontaktilinssien kaasunläpäi-sevyys on eräitä suuruusluokkia suurempi kuin tavanmukaisten kovien polymetyylimetakrylaattilinssien ja lisäksi, että kaasun-läpäisevyys yleensä suurenee vesipitoisuuden lisääntyessä. Termi "kaasunläpäisevyys" tarkoittaa yleisesti ilman, hapen ja hiilidioksidin läpäisevyyttä. Niinpä suuren vesipitoisuuden omaavat hydrofiiliset kontaktilinssit ovat erikoisen edullisia. Vesi-pitoisuuksien ollessa riittävän suuria lisääntynyt kaasunläpäisevyys tekee mahdolliseksi pitemmät käyttöäjät, vieläpä yön yli nukkumisen aikana. Suuren vesipitoisuuden omaavien hydrofiilisten kontaktilinssien käyttö on kuitenkin ollut tähän saakka hyvin rajoitettua johtuen siitä, että suuren vesipitoisuuden, esim.

70 % - 95 % vettä sisältävistä polymeereistä valmistettujen kontaktilinssien lujuus (repeämislujuus, puhkaisulujuus jne.) on osoittautunut pieneksi. Lujuuden on todettu vähenevän jatkuvasti vesipitoisuuden suuretessa. Aikaisempaa lajia olevat polymeerit, joilla on riittävän suuri vesipitoisuus, esim. noin 60-95 paino-% ja erikoisesti yli 70 paino-% polymeerin ja veden yhteismäärästä, suuren kaasunläpäisevyyden aikaansaamiseksi, ovat hyvin heikkoja ja repeytyvät tai muulla tavalla turmeltuvat helposti fysikaalisesti käsittelyn aikana. Tällaisia polymeerejä on esitetty esimerkiksi GB-patentissa 1 391 438 sekä US-paten-teissa 3 639 524 ja 3 943 045. Nämä polymeerit valmistetaan mono-meeriseoksista, jotka sisältävät suhteellisen suuren määrän sil-loitusmonomeeriä, jota tarvitaan estämään hydrofiilisen polymeerin oleellisesti liukenemasta vesiväliaineeseen. Tällainen liiallinen silloitus aiheuttaa usein heikon polymeerin. Tällaiset suuren vesipitoisuuden omaavat hydrofiiliset polymeerit ovat joskus niin hauraita, että niistä valmistetut kontaktilinssit voi asettaa paikalleen ja poistaa vain asiantunteva praktikko.

3 65272

Lisäksi aikaisempaa lajia olevat suuren vesipitoisuuden omaavat linssit eivät voi kestää toistuvaa kuumadesinfiointia, kuumasteri-lointia tai puhdistusta linssiä vahingoittamatta tai turmelematta.

Tähän saakka ei ole ollut mahdollista aikaansaada hydrofiilisiä polymeerejä, joista voidaan valmistaa suuren vesipitoisuuden ja kaasunläpäisevyyden omaavia lujia hydrofiilisiä geelikontakti-linssejä, joita voidaan toistuvasti puhdistaa, desinfioida tai steriloida termisillä tai kemiallisilla keinoilla vahingoittamatta niiden opitisia tai fysikaalisia ominaisuuksia.

Tämän keksinnön mukaan aikaansaadaan parannettuja hydrofiilisiä sekapolymeerejä, joista voidaan valmistaa hydrofiilisiä geelikontak-tilinssejä, joiden vesipitoisuus on jopa noin 95 %, joilla on erinomaiset optiset ominaisuudet ja jotka ovat lujia, niin että ne voidaan toistuvasti saattaa termisen, kemiallisen tai fysikaalisen käsittelyn alaisiksi puhdistusta, desinfiointia tai sterilointia varten ilman vaurioita.

Keksinnölle on tunnusomaista, että silloitettu hydrofiilinen sekapolymeeri on valmistettu monomeereistä, joista 70-95 paino-% on hydrofiilisiä monomeereja, joista ainakin 90 paino-% on N-vinyylipyrrolidoni, N-vinyylisukkinimidi, N-vinyyli-e-kaprolak-taami, vinyylipyridiini tai N-vinyyliglutaari-imidi tai niiden seos ja 5-30 paino-% on edellä mainittuja hydrofobisia monomeereja ja 0,01-5 paino-% on silloitusmonomeereja, jotka ovat monoallyyli-itakonaatti, diallyyli-itakonaatti, triallyylisyanuraatti, tri-allyyli-isosyanuraatti, triallyylitrimellitaatti tai N,N-diallyy-limelamiini tai niiden seos.

Ainakin 90 paino-% hydrofiilisistä monomeereistä on em. hetero-syklisiä vinyylimonomeerejä, mutta pieni osa hydrofiilisistä monomeereistä voi muodostua joistakin muista hydrofiilisistä monomeereistä, kuten hydroksialkyyliakrylaatista tai -metakrylaatista, akryyli- tai metakryylihaposta, itakonihaposta, maleiinihaposta, fumaarihaposta, tai muista olefiinihapoista, jotka voidaan kopoly-meroida vapaaradikaalimekanismin avulla muiden sekapolymeerissä olevien monomeerien kanssa. Kopolymeroituvien happojen pienten ____ - τ~ 65272 määrien, esim. 5 %:iin saakka, käytön on todettu selvästi lisäävän sekapolymeerin vesipitoisuutta, ja sitäpaitsi esiintyy sen selkeyden lisäys verrattuna saman vesipitoisuuden omaavan sekapoly-meeriin ilman mainttuja happoja.

Hydrofiilisten monomeerien, hydrofobisten monomeerien ja silloitus-monomeerien suhteelliset määrät on sovitettu aikaansaamaan haluttu vesipitoisuus, kun polymeeri paisutetaan tasapainoon vesipitoisessa ympäristössä. On todettu, että hydrofiilisen polymeerin suurin lujuus saavutetaan, kun käytetään suurinta määrää hydrofobista monomeeriä ja pienintä määrää silloitusmonomeeriä polymeerin haluttua vesipitoisuutta ja liukenemisvastusta vastaavasti. Silloitusmonomeerin pitää olla riittävän tehokas pieninäkin pitoisuuksina käytettynä aikaansaamaan polymeerigeeliverkko, joka estää polymeerin liukenemisen vesiväliaineeseen. Tietty määrä polymeerin liukenemista voidaan sallia, edellyttäen että liukeneminen saavuttaa täsmällisen päätepisteen. Yleensä tarvitaan suurempia määriä silloitusmonomeeriä, kun hydrofobisen monomeerin määrä vähennetään.

Valmistettaessa hydrofiilinen geelikontaktilinssi, hydrofiilinen sekapolymeeri tehdään polymeroimalla monomeeriset aineosat pelkkänä massana (ilman liuotinta), sopivimmin sellaisessa reaktiokammiossa, että saatu sekapolymeeri tulee olemaan muodoltaan kiinteää tankoa, josta voidaan leikata sylinterimäisiä kiekkoja tai muita sopivan-muotoisia kappaleita, jollaisia tavallisesti käytetään kontakti-linssien valmistuksessa. Kiekko muotoillaan kontaktilinssiksi sorvissa, minkä jälkeen se hydratoidaan vesipitoisessa väliaineessa kuten normaalissa keittosuolaliuoksessa. Keksintö aikaansaa parannettuja sekapolymeerejä ja niistä valmistettuja kontakti-linssejä, jotka vesipitoisuuden ollessa välillä 60 % - 95 % ovat taipuisia ja paljon lujempia kuin aikaisemmat tällaisen suuren vesipitoisuuden omaavat hydrofiiliset polymeerit.

Heterosyklisen vinyylimonomeerin, jota käytetään hydrofiilisen sekapolymeerin valmistamiseen, pitoisuus (paino-% monomeerien kokonaispainosta silloitusmonomeeriä lukuunottamatta) tulee riippumaan halutusta vesipitosuudesta paisutetussa geelissä sen tasa- 5 65272 painotilassa sekä käytetyistä silloitusmonomeerin määristä.

Kun hydrofobista monomeeriä kuten metyylimetakrylaattia käytetään yhdessä silloitetun monomeerin kanssa alueella 0,10 - 1 %, heterosyklisen vinyylimonomeerin määrä tulee ulottumaan noin 70 %:sta noin 60 % vettä sisältävässä geelissä noin 95 %:iin noin 95 % vettä sisältävässä geelissä. Pieni määrä heterosyklistä vinyylimonomeeriä voidaan korvata muilla hydrofiilisillä mono-meereillä sekapolymeerin tiettyjä ominaisuudenmuunnoksiä varten.

Erityisen edullinen heterosyklinen vinyylimonomeeri on N-vinyy-li-2-pyrrolidoni.

Pitoisuus (painoprosentteina monomeerien kokonaispainosta silloitusmonomeeriä lukuunottamatta), jolla silloitusmonomee-rejä käytetään sekapolymeereissä, on edullisesti 0,01 - 2 % riippuen halutusta vesipitoisuudesta. Suuria, välillä 70 - 95 % olevia vesipitoisuuksia varten silloitusmonomeerin sopivin pitoisuusalue on 0,01 - 0,5 %. On todettu, että lujimmat eniten venyvät, tietyn vesipitoisuuden omaavat polymeerigeelit saadaan, jos sekapolymeeri sisältää sellaisen yhdistelmän likimain suurimmasta määrästä hydrofobista monomeeriä ja likimain pienimmästä määrästä silloitettua monomeeriä, joka tuottaa tämän vesipitoisuuden.

Edullisia hydrofobisia monomeerejä ovat metyyli-, etyyli- ja butyylimetakrylaatit ja -akrylaatit. Käytettävän hydrofobisen monomeerin määrä painoprosenteissa (monomeerien kokonaispainosta silloitusmonomeeriä lukuunottamatta) tulee riippumaan poly-meerigeelin halutusta vesipitoisuudesta.

Kun metyylimetakrylaattia käytetään hydrofobisena monomeerinä ja silloitusmonomeerin pitoisuus on välillä 0,1 - 0,5 %, aikaansaa noin 5 - 10 %:n määrä metyylimetakrylaattia noin 90 - 95 % vesipitoisuuden omaavan polymeerigeelin.

65272

Keksinnön mukaiset sekapolymeerit valmistetaan käyttämällä tavanmukaisia vapaaradikaalipolymerointimenetelmiä. Tyypillisiä vapaa-radikaali-käynnistysmonomeerejä voidaan käyttää. Esimerkkejä ovat bentsoyyliperoksidi, di-t-butyyliperoksidi, t-butyyliperbentsoaatti, /2,5-dimetyyli-2,5-bis(2-etyyliheksoyyliperoksi)heksaani/lauroyyli-peroksidi, t-butyylihydroperoksidi, atsobisisobutvronitriili, di-isopropyyliperoksidikarbonaatti, t-butyyliperoksipivalaatti ja sen tapaiset. Käytetyt määrät ovat tavanmukaisia sekä sellaisia, että ne aikaansaavat hallitun polymeroinnin tavallisissa polymeroin-tilämpötiloissa. Tarkka polymerointimenetelmä ja täsmälliset olosuhteet eivät ole tarkoitetut rajoittamaan keksinnön mukaisten uusien polymeerien ja kontaktilinssin suojapiiriä.

Keksinnön mukaiset polymeerit ja erikoisesti niistä valmistetut linssit voidaan sopivasti lajitella fysikaalisen kestävyyden suhteen niiden vetolujuuden ja murtovenymän perusteella. Viimeksimainitut kokeet suoritetaan sopivasti yksinkertaisella käsinvetoko-keella, johon on yhdistetty murtovenymän mittaus, kuten myöhemmin selostetaan. Vetomurtolujuuden mittaus on kvalitatiivinen, ja tulos annetaan arvona standardilinssiin verrattuna. On todettu, että tottuneet havainnoitsijat voivat tehdä yhdenmukaisia lujuusluoki-tuksia. Optimityyppiä oleva linssi on sellainen, jolla on sekä suuri venyvyys että suuri venymismurtolujuus. Kohtuullisen venyvyyden ja lujuuden omaavat linssit ovat kuitenkin myös käyttökelpoisia. Pienen venyvyyden mutta erittäin suuren murtolujuuden omaava linssi olisi myös sopiva, koska tällainen linssi ei helposti vahingoitu käytössä. Venymättömät heikot linssit murtuvat välittömästi kohtuullistakin vetovoimaa käytettäessä venyen vain vähän tai ei lainkaan, eivätkä tällaiset linssit ole käyttökelpoisia. Yllä mainitut kokeet soveltuvat erikoisesti materiaaleille, joilla on suuri, nimittäin välillä 70 % - 95 % oleva vesipitoisuus. Pienemmän, kuten alle noin 60 % olevan vesipitoisuuden omaavat materiaalit ovat vähemmän joustavia ja luonnostaan siksi heikkoja, ettei niitä voida helposti vetää ja venyttää yksinkertaisella käsikokeella.

Ristikytkevän monomeerin tehokkuutta voidaan kuvata sillä pitoisuudella, jolla sitä on käytettävä hydrofiilissä sekapolymeerissä sellaisen ristikytketyn rakenteen aikaansaamiseksi, joka ei liukene vesipitoisessa ympäristössään kontaktilinssinä silmässä käytettäessä. Kuta pienempi on se ristikytkevän monomeerin pitoisuus, 7 6 5 2 7 2 joka tarvitaan aikaansaamaan tällainen koossapysyvä ristikytketty rakenne, sitä suurempi katsotaan sen tehokkuuden olevan. Sopiva tehokkuuden muttaluku saadaan mittaamalla se ainemäärä painoprosenteissa, joka poistuu ristikytketystä sekapolymeeristä uuttavassa vesiväliaineessa tietyissä standardiolosuhteissa lämpötilan ja ajan suhteen. Koemenetelmä tällaisten polymeerigeelien arvostelemiseksi selostetaan yksityiskohtaisemmin myöhemmin, ja se käsittää peräkkäisten uuttojen suorittamisen samalle näytteelle ja painohäviön määrityksen prosenteissa kunkin uuton jälkeen. Kontaktilinssin valmistukseen soveltuvan materiaalin painohäviön pitäisi lähestyä nollaa muutamien tällaisten uuttojen jälkeen. Elleivät uutokset tietystä geelistä, lähesty nollaa, on odotettavissa, että tällaisesta materiaalista tehty kontaktilinssi kuluu vähitellen loppuun, koska se käytössä on koko ajan vesiväliaineen vaikutuksen alaisena joko säilytyksessä tai silmässä. Polymeerit, joiden uutokset ovat niin suuria kuin 50 % - 60 %, voivat olla sopivia, edellyttäen että nollauutostilanne saavutetaan.

Lujat hydrofiilit geelikontaktilinssit on.tehty käytäntöön soveltuviksi käyttämällä tämän keksinnön mukaisia parannettuja hydrofii-lejä polymeerejä, jotka aikaansaavat suuren vesipitoisuuden omaa-via geelejä, joilla samanaikaisesti on suuri kaasunläpäisevyys.

Nämä kontaktilinssit ovat erikoisen sopivia ja käyttökelpoisia pitkää jatkuvaa päiväkäyttöä sekä jopa yökäyttöä varten monille henkilöille. Polymeerit ja niistä valmistetut kontaktilinssit omaavat myös kaikki muut hyvän hydrofiilin pehmeän linssimateriaalin ominaisuudet, kuten kestävyyden, optisen kirkkauden, muotopysyvyy-den, hyvän työstettävyyden kuivassa polymeeritilassa, mukavuuden linssiä pitkiäkin aikoja käytettäessä, desinfiointikelpoisuuden termisillä ja kemiallisilla keinoilla, sterilointikelpoisuuden termisillä keinoilla, puhdistettavuuden ja sentapaiset. Linssi voi myös kestää melkoista väärinkäyttöä, ja olla potilaan helposti käsiteltävissä sitä vahingoittamatta.

Kontaktilinssit voidaan muodostaa hydratoimattomista hydrofiileistä polymeereistä millä tahansa tavanmukaisella linssinsorvaus- ja -hiontamenetelmällä, suorittaen sen jälkeen jokin tavallisesti tässä tekniikassa käytetyistä hydrataatioista.

Keksintöä selitetään edelleen seuraavien esimerkkien yhteydessä, 8 65272 jotka esimerkit on esitetty ainoastaan keksinnön kuvaamiseksi ja joissa ainemääräsuhteet ovat painosuhteita, ellei nimenomaan ole toisin mainittu.

Sekapolymeerien ja polymeeristen geelien valmistukseen käytetyt polymerointimenetelmä ja hydratointi-uutto-menetelmä sekä esimerkkien polymeerien arvosteluun käytetyt fysikaaliset kokeet olivat seuraavat: A. Polymerointimenetelmä

Ristikytkevää ja käynnistävää monomeeriä, sekä 0,4 % yhdistettä 2,5-dimetyyli-/2,5-bis(2-etyyliheksoyyliperoksi)heksaani/, laskettuna monomeerien painosta ristikytkevää monomeeriä lukuunottamatta, punnittiin pulloon, sekoitettiin ja suoritettiin ilmanpoistoa 15 minuutin ajan. Seos kaadettiin sen jälkeen läpimitaltaan 25 mm olevaan koeputkeen 1 cm:n etäisyyteen sen yläreunasta, koeputki suljettiin tulpalla ja asetettiin vesihauteeseen lämpötilaan 35°C.Koeputkea pidettiin vesihauteessa vielä kolme vuorokautta sen jälkeen kun monomeerien geeliksi hyytelöityminen oli tapahtunut. Koeputki poistettiin hauteesta, ja sitä kuumennettiin uunissa lämpötilassa 50°C 24 tuntia, lämpötilassa 70°C 4 tuntia ja lopuksi lämpötilassa 110°C 2 tuntia. Sen jälkeen kuumennus lopetettiin ja koeputki jäähdytettiin vähitellen huoneen lämpötilaan. Lasiputki rikottiin ja saatiin kiinteä polymeeritanko.

B. Hydratointi-uutto-menetelmä

Sylitnerimäisiä kiekkoja, mitoiltaan 10,2 mm x 1,3 mm paksuus, leikattiin kustakin tangosta, ja ne hiottiin hiekalla sileiksi. Punnitut kiekot (kuivapaino) asetettiin hydratointivesiväliaineeseen lämpötilassa 95°C neljäksi tunniksi, minkä jälkeen ne jäähdytettiin huoneen lämpötilaan. Sitten kiekot asetettiin vesiväliiainee-seen seitsemäksi vuorokaudeksi, minkä jälkeen kiekkojen märkäpaino mitattiin. Kun kiekkoja oli kuivattu yön yli lämpötilassa 110°C, ne punnittiin uudelleen jälkikuivapainon määrittämiseksi. Vesipitoisuus prosentteina lasketaan kaavasta 100 x märkäpaino - jälkikuivapaino)/ (märkäpaino) ja uutos saadaan prosentteina kaavasta 100 x (kuiva-paino - jälkikuivapaino)/(kuivapaino). Hydratointi-uuttoja toistettiin kunnes ei enää olennaista painohäviötä esiintynyt, yleensä kahden tai kolmen uuttamisen jälkeen.

i 9 65272 C. Hapenläpäisevyys

Kunkin materiaalin hapenläpäisevyysmittaus suoritettiin hydratoi-duilla linsseillä. Käytettiin hapenvirtausmittaria. Tämän mittauksen yksityiskohdat on selostettu I. Fatt'in kirjoituksessa "Polaro-graphic Oxygen Sensors", jonka on julkaissut CRC Press 1976. Tämä mittari aikaansaa sähkävirtalukeman, joka on verrannollinen linssin läpi kulkevan hapen määrään. Seuraavassa taulukossa I esitettyjen läpäisevyysarvojen yksikkönä on cm2 ml 02 x 1011 s ml 133 Pa D. Lujuusluokittelu Käsinvetokokeita suoritettiin hydratoiduilla kontaktilinsseillä, joiden pituus keskeltä oli 0,2 mm ja läpimitta 14 mm. Linssiin tartuttiin molemmin käsin pitäen sitä peukalon ja etusormen välissä siten, että peukalojen välinen etäisyys oli noin 7 mm. Linssiä venytettiin millimetriasteikon yläpuolella, ja murtovenymä todettiin. Venymä prosentteina on lopullisen pituuden ja alkuperäisen pituuden erotuksen suhde alkuperäiseen pituuteen kerrottuna 100:11a. Kontrollilinssinä oli polyhydroksietyylimetakrylaatti-tyyppiä oleva kaupallinen geelilinssi (kauppanimi DuraSoft), jonka paksuus keskeltä oli 0,2 mm ja vesipitoisuus 30 %. Sen lujuusarvo on 10 asteikossa 0-10 vastaten vetolujuutta noin 98 N/cm^, ja sen murtovenymä on noin 400 %. Linssit, joiden lujuusarvot ovat 2-3 yhdessä murto-venymän 40 % - 300 % kanssa, ovat tyypillisiä esimerkkejä käyttökelpoisista linsseistä. Suuremmat arvot ovat edullisia, ja jonkinverran pienemmät arvot voivat vielä olla hyväksyttäviä, mikäli linssillä on muita erikoisominaisuuksia, kuten erittäin suuri hapenläpäisevyys. Vesipitoisuuksien ollessa pienempiä kuin noin 70 %, linssit ovat liian lujia ja jäykkiä, jotta niitä voitaisi venyttää käsin ja luokitella tämän järjestelmän mukaan. Tällaisia linssejä nimitetään yksinkertaisesti jäykiksi tai hyvin jäykiksi. Nämä linssit voivat soveltua muihin kuin pitkäaikaisiin käyttätarkoituksiin.

Polymeerien koostumus on ilmoitettu painoprosentteina sekapolymee-reissä olevista monomeereista ristikytkevää monomeeriä lukuunottamatta. Ristikytkevän monomeerin määrä on ilmoitettu painoprosentteina, perusarvon ollessa 100 osaa polymeeriä ristikytkevää monomeeriä lukuunottamatta.

______ ' Γ 10 65272

Esimerkit 1-16

Sarja erilaiset koostumukset omaavia sekapolymeerejM ja linssejä valmistettiin sekä koestettiin kuten edellä on selostettu. Kunkin polymeerin koostumus ja koetulokset on esitetty taulukossa I, jossa vinyylipyrrolidonin lyhennusmerkkinä on VPf metyylimetakrylaatin MMA ja diallyyli-itakonaatin DAI.

Taulukko I

Vesi- Koostumus

Esi- pitoi- ino-%) 1 merkki suus--- Läpäise- Uutos1 Lujuus- Venymä n:o % VP ItiA DAI vyys % arvo % 1 98 100 0 0,05 66 20 1 40 2 83 100 0 1,00 33 14 2 40 3 57 100 0 5,00 12 6 5 40 4 94 95 5 0,05 54 13 1 40 5 90 90 10 0,05 48 14 2-3 160 6 90 95 5 0,20 44 10 1-2 40 7 83 80 20 0,10 33 10 4 240 8 33 85 15 0,15 34 12 2-3 80 9 80 85 15 0,50 31 12 3-4 100 10 74 70 30 0,05 23 10 8 160 11 73 95 5 2,00 23 9 2 100 12 71 80 20 1,00 20 8 3 40 13 60 60 40 0,10 13 9 - jäykkä2 14 33 40 60 0,05 4 6 - hyvin jäykkä 15 20 25 75 0,05 1 2 - hyvin jäykkä^ 16 30 DuraSoft-1inssi 4 3 10 400 (kontrolli) 1. Painoprosenttia poistunut polymeeristä yleensä kolmen uuton jälkeen. Mitään olennaista uutoksen lisääntymistä ei todettu viimeisen ja sitä edeltävän uuton välillä.

2. Linssi ei murtunut käsin suoritetussa venytyksessä.

Esimerkit 17 - 20 Näiden esimerkkinen sekapolymeerit valmistettiin ja koestettiin kuten edellä on selostettu, ja ne sisälsivät metakryylihappoa (MAA). Koostumukset ja tulokset on esitetty taulukossa II.

65272 11

Taulukko II

Vesi— , . Koostumus

Esi- pitoi- (naino-%) 1 merkki suus —— -— - Läpäise- Uutos Lujuus- Venymä n:o % VP NMA MAA DAI vyys % arvo % 17 80 60 40 5 0,1 31 14 4 150 18 87 71 25 4 0,1 43 13 2 60 19 85 72 25 3 0,1 39 12 3 120 20 80 76 24 0,5 0,1 32 12 4 120 1. Painoprosenttia poistunut polymeeristä yleensä kolmen uuton jälkeen. Mitään olennaista uutoksen lisääntymistä ei todettu viimeisen ja sitä edeltävän uuton välillä.

Esimerkki 21

Esimerkki 18 toistettiin sillä poikkeuksella, että metakryylihappo korvattiin yhtä suurella painomäärällä akryylihappoa. Saatiin samanlainen polymeeri.

Esimerkki 22

Esimerkki 18 toistettiin sillä poikkeuksella, että metakryylihappo korvattiin erikseen ja peräkkäin yhtä suurella painomäärällä itä-konihappoa, fumaarihappoa, maleiinihappoa ja krotonihappoa. Saatiin samanlaiset polymeerit.

Esimerkki 23

Esimerkki 8 toistettiin sillä poikkeuksella, että 10 osaa vinyyli-pyrrolidonia korvattiin hydroksietyylimetakrylaatilla. Saatiin sopiva sekapolymeeri, jonka vesipitoisuus oli 80 %.

Esimerkki 24

Esimerkki 8 toistettiin sillä poikkeuksella, että ristikytkevä monomeeri DAI korvattiin erikseen ja peräkkäin monoallyyli-itako-naatilla sekä seoksella, joka käsitti 80 % diallyyli- ja 20 % monoallyyli-itakonaattia. Kummassakin tapauksessa saatiin sopiva polymeeri.

Esimerkki 25

Esimerkki 8 toistettiin sillä poikkeuksella, että 0,1 osaa yhdistettä DAI korvattiin erikseen ja peräkkäin 0,3 osalla kutakin seu- 12 65272 raavista: diallyylisukkinaatti, diallyyliadipaatti, diallyylifta-laatti, diallyyli-isoftalaatti, diallyylimaleaatti ja diallyyli-fumaraatti. Saatiin vastaavat vesipitoisuudet omaavat sopivat polymeerit, joilla tosin oli suuremmat uutosarvot ja pienemmät lujuudet .

Esimerkki 26

Esimerkki 8 toistettiin sillä poikkeuksella, että 0,1 osaa yhdistettä DAI korvattiin erikseen ja peräkkäin 0,5 osalla triallyyli-syanuraattia ja Ν,Ν-diallyylimelamiinia. Saatiin hieman suuremman vesipitoisuuden omaavat polymeerit, joilla tosin oli suuremmat uutosarvot ja pienemmät lujuudet.

Esimerkki 27

Esimerkki 8 toistettiin sillä poikkeuksella, että vinyylipyrroli-doni korvattiin erikseen ja peräkkäin ekvivalentilla painomäärällä N-vinyylisukkiini-imidiä, N-vinyylikaprolaktaamia, N-vinyylipyri-diiniä ja N-vinyyliglutaari-imidiä. Kussakin tapauksessa saatiin sopivat hydrofiilit polymeerit.

Esimerkki 28

Edellä esitettyä polymerointimenetelmää käytettiin esimerkkien 7 ja 12 mukaisten seosten valmistukseen, paitsi että käynnistys-mono-meeri korvattiin erikseen ja peräkkäin 0,3 %:lla 2-bisatsoiso-butyronitriiliä ja 0,3 %:lla bentsoyyliperoksidia. Saatiin ekviva-lenttiset ominaisuudet omaavat sekapolymeerit.

Esimerkki 29

Kaksi kontaktilinssiä, joilla oli asianmukaiset peruskaarevuussäde, läpimitta ja optometriset ominaisuudet, valmistettiin esimerkin 8 mukaisesta seoksesta sorvaamalla. Linssit hydratoitiin edellä esitetyn menetelmän mukaan. Saadut linssit asetettuina potilaan silmiin aikaansaivat erinomaisen mukavuuden ja näkökyvyn, ja sopivan adapaation jälkeen linssejä voitiin käyttää jatkuvasti useita viikkoja niitä välillä poistamatta.

Claims (5)

65272 13

1. Silloitettu hydrofiilinen sekapolymeeri, jota käytetään sellaisten kontaktilinssien valmistukseen, joiden vesipitoisuus on 60-95 %, hapenläpäisykyky on ainakin in cm2 °2 x 10 s ml x 133 Pa 2 vetolujuus on ainakin 20 N/cm ja murtovenymä on ainakin 40 %, joka sekapolymeeri on valmistettu polymeroimalla hydrofiilisia monomeereja, jotka on johdettu heterosyklisistä vinyylimono-meereista, hydrofobisia monomeereja, joihin kuuluu metakryyli-ja akryylihapon alkyyliesteri, ja silloittavia allyylimo-nomeerejä, jotka sisältävät kaksi tai useampia polymeroitavia kaksoissidoksia, tunnettu siitä, että monomeereista on 70-95 paino-% hydrofiilisiä monomeereja, joista ainakin 90 paino-% on N-vinyylipyrrolidoni, N-vinyylisukkinimidi, N-vinyyli-e-kaprolaktaami, vinyylipyridiini tai N-vinyyliglutaari-imidi tai niiden seos ja 5-30 paino-% on edellä mainittuja hydrofobisia monomeereja ja 0,01-5 paino-% on silloitusmonomeereja, jotka ovat monoallyyli-itakonaatti, diallyyli-itakonaatti, tri-allyylisyanuraatti, triallyyli-isosyanuraatti, triallyylitrimel-litaatti tai Ν,Ν-diallyylimelamiini tai niiden seos.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että N-vinyylipyrrolidoni on N-vinyyli-2-pyrrolidoni.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että ainakin 90 paino-% hydrofiilisestä monomeerista on N-vinyyli-2-pyrrolidoni ja 10 paino-%:iin saakka hydrofiilisestä monomeerista on akryyli- tai metakryylihapon C^-C4-hydroksial-kyyliesteri tai olefiinihappo, jotka voidaan kopolymeroida va-paaradikaalipolymeroinnin avulla muiden sekapolymeerissä esiintyvien monomeerien kanssa.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että N-vinyylipyrrolidoni on N-vinyyli-2-pyrrolidoni ja hydrofobinen monomeeri on metyylimetakrylaatti ja silloitusmono-meeri on diallyyli-itakonaatti.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen polymeeri, tunnettu siitä, että N-vinyyli-2-pyrrolidonin määrä on 80-90 paino-%, metyyLiakrylaatin 10-20 paino-% ja diallyyli-itakonaatin 0,1-0,5 paino-%. 14 65272