FI58073C - Foerfarande foer sterilisering av foer aseptisk foerpackning avsedd behaollares innervaeggar - Google Patents

Description

2 58073 uudelleen pestä.

Oleellista merkitystä ei ole sillä, mistä käsittelykaasun sisältämä kaasumainen kloorivety saadaan. Kloorivety voidaan johtaa sellaisenaan, esimerkiksi säiliöstä, tai voidaan myöskin käyttää ainetta josta kloorivetyä vapautuu itsestään tai kosteuden vaikutuksesta. Tällaisia aineita ovat esimerkiksi alumiinikloridi, fosfori-pentakloridi, fosforioksikloridi ja vastaavat. Erään keksinnön hyvin yksinkertaisen ja edullisen sovellutusmuodon mukaan haihdutetaan kloorivedyn vesiliuosta.

On osoittautunut, että menetelmän tehokkuus riippuu seuraavista tekijöistä: a) lämpötila; b) kaasuseoksen koostumus kloorivety- ja vesihöyrypitoisuuteen nähden sekä c) kosketuksen kestoaika. Koska nämä tekijät riippuvat toisistaan, on mahdotonta ilmoittaa annettujen parametrien absoluuttisia arvoja. Seuraavassa on mainittu joitakin suositeltavia arvoja. On kuitenkin korostettava sitä, että näitä rajoja ei voida mielivaltaisesti yhdistellä.

Lämpötilan suhteen voidaan sanoa, että korkeimmissa lämpötiloissa voidaan käyttää pienempää kaasumaisen kloorivedyn pitoisuutta ja/tai lyhyempää kosketusaikaa. Kuten yllä mainittiin, suoritetaan sterilointi huoneen lämpötiloissa, millä tarkoitetaan lämpötiloja välillä ~5°C ja U0°C, tavallisesti välillä 0-30°C, erityisesti lämpötiloja välillä 15-25°C.

Mikäli käytetään kloorivedyn vesiliuosta kloorivedyn ja vesihöyryn lähteenä, tulee kaasuseoksen koostumus olemaan pääasiassa sellainen, että kaasumaisen kloorivedyn osapaine (P _. ) on välillä 0,05 ja 50 mm, parhaiten välillä 0,5 ja 20 mm, kun taas HC± vesihöyryn osapaine (P„ _.) on välillä 1 mm ja 20 mm, parhaiten välillä 5 mm ja h.g'·' 15 mm. Nämä olosuhteet voidaan aikaansaada haihduttamalla sopiva määrä vesipitoista kloorivetyhappoa, jonka pitoisuus on 10-37 paino-#, parhaiten 18-30 paino-#.

Jos steriloitavan pinnan lämpötila on matalampi kuin ympäristön lämpötila, tulee huolellisesti ylläpitää kaasuseoksen koostumus sellaisena, että pinnan lämpötila on korkeampi kuin kaasuseoksessa olevan vesihöyryn kastepiste, koska muutoin pinnalle tiivistyisi suolahappoa sisältävä kondensaatti. Yllämainittujen parametrien arvot valitaan lopuksi siten, että tehokas sterilointi saavutetaan 2k tunnissa, parhaiten 60 minuutissa.

Yllämainitut arvot sopivat hyvin tasaisille pinnoille. Koska kloorivedyn tulee vapaasti päästä pinnan kaikkiin osiin, on selvää, että steriloitaessa taivutettuja pintoja, esimerkiksi säilykepurkkien saumoja, vaaditaan pitempi kloorivedyn koske-tuaika ja/tai korkeampi pitoisuus kuin tasaisia pintoja steriloitaessa.

Edelleen on ymmärrettävä, että ennen pintojen steriloimista tulee ne puhdistaa ja 58073 kuivata tavanomaisella tavalla karkeiden epäpuhtauksien poistamiseksi. Myöskin tällaisten käsittelyjen jälkeen voivat pinnat jäädä sellaisten yhdisteiden saastuttamiksi, jotka häiritsevät sterilointia. Tällaisia yhdisteitä ovat esimerkiksi kal-siumkarbonaatti, rasvahapot ja näiden suolat, öljyt, rasvat ja proteiinit, kuten maitoproteiinit. Näiden häiritsevä vaikutus riippuu pinnassa kiinnipysyvän yhdisteen määrästä ja tyypistä* tehokas sterilointi vaatii pitempiaikaista käsittelyä ja/tai korkeampaa suolahapon väkevyyttä, josta kloorivety valmistetaan, ja nämä olosuhteet voidaan määrätä kokeellisesti.

Keksinnön mukainen menetelmä on erityisen käyttökelpoinen steriloitaessa elintar-vikesäiliöiden sisäpintoja, esimerkiksi säilykepurkkien, muovisäiliöiden, lasisten ja keraamisen tai muusta materiaalista olevien astioiden sisäpintoja, jolloin menetelmä voidaan helposti sisällyttää pakkausvaiheeseen. Menetelmää voidaan edelleen käyttää toisenlaisten säiliöiden sisäpintojen steriloimiseen, esimerkiksi säiliöiden, joita käytetään bakteriologisten aineiden ja bakteriologisten viljelmien pakkaukseen, sitä voidaan käyttää sellaisten muovi- tai paperiarkkien steriloimiseen, joita käytetään pakattaessa aineita, jotka voivat aiheuttaa mikrobiologista saastuttamista, sekä kirurgisten instrumenttien steriloimiseen. Lisäksi voidaan menetelmää käyttää heinojakoisten aineiden, kuten keittosuolakiteiden tai vastaavien, pintojen steriloimiseen, joita aineita käytetään steriloitujen elintarvikkeiden aineosina. Viimeksi mainitussa tapauksessa tulee suorittaa määrityksiä, jotta varmistuttaisiin siitä, onko hiukkasten koko pinta joutunut kosketukseen kloorivetypitoisen kaasuseoksen kanssa. Myöskin tässä tapauksessa voidaan tehokkaan steriloimisen aikaansaamiseksi vaadittavat olosuhteet määrätä yksinkertaisilla kokeilla.

Keksintöä kuvataan lähemmin seuraavien esimerkkien avulla, joissa osat merkitsevät paino-osia ja prosentit painoprosentteja, ellei toisin ilmoiteta, ja lämpötilat tarkoittavat Celsius-asteita.

Esimerkki 1

Valmistettiin suspensiota sekoittamalla 70 ml:aan vettä 10 x 10^ itiötä (Clostridium- ja Bacillus-lajeja).

2 ml tätä suspensiota ruiskutettiin tasaisesti lasipullojen sisäpinnoille, joiden tilavuus oli 300 ml. Ylimäärä itiösuspensiota poistettiin kääntämällä pullot ylösalaisin lyhyeksi ajaksi, ja kuivattiin niitä tämän jälkeen 21 tuntia lämpötilassa 60~70°C. Tämän jälkeen johdettiin 0,25 ml kloorivedyn vesiliuosta jokaiseen pulloon ja suljettiin nämä pullot ilmatiiviisti muovikalvon avulla. Tällä tavoin kä- 11 58073 siteltyjä pulloja säilytettiin määrätty aika määrätyssä lämpötilassa. Tämän jälkeen pullot avattiin ja pestiin ne 10 ml määrällä steriiliä vesiliuosta, joka sisälsi stökiömetrisen määrän natriumhydroksidia. Liuotettiin tähän pesunesteeseen riittävä määrä agaria ja idätettiin liuosta 2-3 päivää lämpötilassa 30°C, minkä jälkeen eloon jääneiden itiöiden lukumäärä määrättiin tavanomaisella tavalla. Tulokset ilmoitetaan taulukossa 1 ja 2.

Taulukko 1 Lämpötila °C 0 5 20 HCl-väk. % 18 2k 31 37 18 2k 31 37 PHC1 mm Hg 0,0lU 0,18 kt2 20,h 0,10 1,0 9,6 32 PH^0 mm Hg 2,86 2,0U 1,82 1,2U 11,2 8,28 5,55 U,25

Kosketus- Eloonjääneet * (Bacillus sp.) aika, min. xlO3 xlO^ xlO2 xlO^ 5 15 10,5 50 1,0 1H 60 <10 <10 10 23,5 l+,2 30 <0,1 1,1 <10 <10 <10 20 13,5 U,2 <10 <0,1 0,05 <10 <10 <10 1»0 U <0,1 <10 <0,1 <0,01 <10 <10 <10 60 1,3 0,02 <10 <0,1 <0,01 <10 <10 <10

Vertailu 10,3xl03 23,6xl02 2,5xHT

* kolmen kokeen keskiarvo

Taulukko 2

Kosketusaika: 30 minuuttia _ _ Eloonjääneet *

Lampoti- HCl-vak. % P P _ la QC____n2u__Bac.sp.__Clostr.sp._ 0 26 0,Ul 1,78 60 ho 28 0,U5 1,52 20 20 30 2,12 1,30 <10 <10 32 1*,U 1,10 <10 <10 15 22 0,31 6,68 <10 <10 2k 0,66 6,01 <10 <10 26 1,1*0 5,31 < 10 <10_ 20 18 0,102 11,2 80 < 10 20 0,228 10,2 <10 <10 22 0,1+75 9,25 <10 <10 2l* 1,02 8,28 <10 <10 ___i ___ 5 58073

Taulukko 2

Kosketusaika: 30 mnuuttia Eloonjääneat *

Umpotx- HCl-vak. * PHC1 ^ Bac.sp. ciostr.ap.

30 18 0,26 ±20,6 <10 <10 20 0,5** 18,T <10 <10 22 1,08 17 <10 < 10

Vertailu - - - 8,5x10^ 8,2x10^

Jt Kolmen kokeen keskiarvo

Esimerkki 2

Valmistettiin suspensiota, jotka sisälsivät seuraavia mikro-organismeja pitoisuuden ollessa 10^/ml: Penicillium glaucum (P.g.), Monascus ruber (M.r.), Cladosporium suaveolens (C.s.), Mycobacterium phlei (Myc.p.) ja Mycobacterium rubrum (Myc.r.).

Tilavuudeltaan 180 ml oleviin lasipulloihin ruiskutettiin yhtä suuret määrät suspensioita ja kuivattiin yön yli. Jokaiseen pulloon lisättiin 1 tippa 30-prOsent-tista kloorivetyhappoa ja sinetöitiin pullot ilmatiiviisti sekä säilytettiin niitä eri pituisia aikoja lämpötilassa 20°C.

Eloonjääneiden sienien ja Mycobacterium-lajien lukumäärä määrättiin sopivalla, tavanomaisella tavalla. Tulokset ovat taulukossa 3·

Taulukko 3

Kosketus Vertailu HCl:lla steriloinnin aika jälkeen tunteja P.g. M.r. C.s. Myc.r. Myc.p. P.g. M.r. C.s. Myc.r. Myc.p.

0,1 120 20 110 103 10** 1*0 10 70 9xl03 102 1 1*0 1*0 100 1,2x1ο·3 1,1x10 0 0 0 19 0 2 80 26 150 1,ΙχΙΟ3 1,0x10^ 0000 0 3 lUO 33 220 1,0x103 1,1x10^ 0000 0 1* 50 23 250 103 1,1x10 0 0 0 0 0 3 1* 5 70 199 220 l,2xl03 1,2x10 0000 0

Esimerkki 3 10 sisältä lakattua purkkia (58x11*1*,5 mm) sijoitettiin 25 1 muovi laatikkoon yhdessä suuriaukkoisen pullon kanssa, joka sisälsi 25 ml 30-prosenttista kloorivedyn 6 58073 vesiliuosta. Annettiin kloorivedyn vaikuttaa määrätyn ajan lämpötilassa 20°C, minkä jälkeen purkit täytettiin aseptisesti steriilillä lihauutteella ja suljettiin ilmatiiviisti steriloidulla saumauskoneella. Viiden päivän idättämisajan jälkeen avattiin purkit ja tutkittiin ei-eloonjääneiden ja eloonjääneiden bakteerien määrä. Saatiin seuraavat tulokset: •

Vaikutusaika 6o minuuttia: 5 purkkia 10:stä purkista eivät olleet steriilejä. »

Vaikutusaika 120 minuuttia: 1 purkki 10:stä purkista ei ollut steriili.

Vaikutusaika 180 minuuttia: Kaikki purkit olivat steriilejä.