FI107225B - Sokerittomat kovat makeiset sekä menetelmä niiden valmistamiseksi - Google Patents

Description

107225

Sokerittomat kovat makeiset sekä menetelmä niiden valmistamiseksi Härda sötsaker utan socker och förfarande för framställning av dessa 5

Oheisen keksinnön kohteena on sokeriton kova makeinen sekä menetelmä, jolla tällainen makeinen voidaan valmistaa.

10 Makeisteollisuudessa käsitteellä kova makeinen tarkoitetaan kuluttajien hyvin tuntemia kovia ja amorfisia makeisia, jotka ovat kiinteydeltään hauraita ja olemukseltaan lasimaisia.

Perinteiset kovat makeiset ovat perinteisesti amorfisia ja ne koostuvat sakkaroo-15 sin ja glukoosisiirapin seoksesta, josta on poistettu vesi kuumentamalla, joka on mahdollisesti toteutettu tyhjössä. Sokerittomien, kuitenkin perinteisten kovien makeisten tapauksessa sakkaroosin ja glukoosisiirapin seos on korvattu sorbito-lisiirapeilla, jotka sisältävät mahdollisesti mannitolia, ja viime aikoina myös hydratuilla tärkkelyshydrolysaateilla.

20

Mahdollisesti mannitolia sisältävistä sorbitolisiirapeista valmistetut makeiset ovat kiteisiä tuotteita, joihin liittyy kaksi suurta haittaa eli: sorbitolin kiteytymiseen ja täydelliseen kovettumiseen välttämättömän 25 pitkä ajanjakso, joka häiritsee tuotantolaitteiston jatkuvaa toimintaa; kiteytymisilmiöt, jotka johtuvat sorbitolin suuresta osuudesta kyseisissä siirapeissa.

Lisäksi lämpökäsitellyn massan juoksevuudesta johtuen näiden makeisten 30 valmistuksessa on käytettävä sokerittoman karamellimassan valamista kuumana (noin 120 °C:ssa) muotteihin, kun taas perinteiset kovat makeiset voidaan valmistaa myös leikkaamalla paloja tangosta, jonka sisältämä keitetty sokeri on jäähdytetty noin alueella 70-80 °C olevaan lämpötilaan.

107225 2 Näiden makeisten laadun parantamiseksi sokerittomien kovien makeisten valmistajat ovat ehdottaneet arabikumin lisäämistä sorbitolia ja mannitolia sisältäviin seoksiin, jonka arabikumin tehtävänä on hidastaa tai estää sorbitolin uudelleenki-teytyminen.

5

Hydrattujen tärkkelyshydrolysaattien käyttö sorbitolisiirappien sijasta sokerittomien kovien makeisten valmistuksessa on tehnyt mahdolliseksi luopua arabikumin käytöstä. Tällä tavalla valmistetuissa makeisissa ei esiinny kiteytymisilmiöitä ja niiden valmistuksessa selvitään pituudeltaan huomattavasti lyhyemmillä 10 kovettamisjaksoilla.

Lisäksi tällaisia hydrolysaatteja käyttäen tehtyjen sokerittomien kovien makeisten valmistus muistuttaa läheisesti perinteisten kovien makeisten valmistusta siten, että valmistuksessa voidaan käyttää sekä makeisten muodostusta muottiin 15 valamalla että tangosta leikkaamalla.

Ensimmäiset hydratut tärkkelyshydrolysaatit, joiden käyttöä ehdotettiin käytännön sovellutuksiin, oli saatu tärkkelyshydrolysaateista, joiden dekstroosiekviva-lentti (DE) oli 30-40.

20 . . Näistä hydrolysaateista saadut makeiset ovat käytännöllisesti katsoen täysin • · amorfisia, eikä niissä tapahdu helposti kiteytymistä, vaikkei niihin lisätäkään arabikumia, ja näin ollen niiden lasimaisuus säilyy.

25 Kuitenkin myös näihin hydrolysaatteihin liittyy haittoja. Toisaalta niiden makeus on vähäistä, joten niiden yhteydessä on käytettävä keinotekoisia makeutusaineita kuten sakarinaatteja tai syklamaatteja tai aspartaamia, ja toisaalta ne ovat osoittautuneet voimakkaasti kariogeenisiksi (hammasmätää aiheuttaviksi).

30 Ensiksi mainitusta haitasta on päästy eroon käyttämällä sellaisista tärkkelyshyclro-lysaateista, joiden DE on suurempi, eli alueella 42-60, saatuja hydrattuja tärkkelyshydroly saattej a.

107225 3

Toisesta haitasta on päästy eroon vasta myöhemmin käyttämällä sellaisia hydrat-tuja tärkkelyshydrolysaatteja, joissa lisäksi polyolien, joiden polymeroitumisaste (DP) on yli 20, osuus on alle 3 %, edullisesti alle 1,5 %.

5 Tällaisista hydraulista tärkkelyshydrolysaateista saaduilla sokerittomilla kovilla makeisilla ei näin ollen ole enää aikaisemmista hydrolysaateista valmistettujen sokerittomien kovien makeisten haittoja.

Kuitenkin sellaisista tärkkelyshydrolysaateista, joiden DE on alueella 42-60, 10 hydraamalla saatujen hydrattujen tärkkelyshydrolysaattien käyttöön liittyy muita haittoja.

Ensimmäinen tällainen haitta on makeisen valmistusaineen valuvuus eli sen viruma ("kylmävirtaavuus"), joka on suhteellisen hidasta 20 °C:n lämpötilassa, 15 mutta joka voimistuu lämpötilan noustessa. Se aiheuttaa ajan mittaan makeisten muodonmuutoksia, mikä on haitallista makeisten markkinoinnin kannalta.

Toisena haittana on näiden makeisten huomattava hygroskooppisuus, joka johtuu siitä, että tällaisista hydraulista tärkkelyshydrolysaateista valmistetuissa makeis-20 tuotteissa vesipitoisuus on saatava pienemmäksi kuin 2 %, edullisesti pienemmäksi kuin 1 %, mikä johtaa veden imeytymistaipumukseen varastoinnin aikana.

•'

Virumailmiötä voidaan vaimentaa huomattavasti saattamalla makeisten jäännös-kosteuspitoisuus pienemmäksi kuin noin 1 %, mutta kosteuspitoisuuden tällaisen 25 pienentämisen teollinen toteuttaminen on hyvin vaikeata, ja se johtaa joka tapauksessa makeisten hygroskooppisuuden voimakkaaseen suurenemiseen.

9 9 Tämän seurauksena makeisella on voimakas taipumus tarttua sitä ympäröivään käärepaperiin.

30 Yhdelläkään mainitulla ratkaisulla ei olla kyetty poistamaan samanaikaisesti molempia edellä mainittuja haittoja, vaan tähän saakka yhden haitan lieventämi- • I .

107225 4 nen on johtanut aina toisen haitan voimistumiseen, ja alalla on täytynyt tähän saakka tyytyä kompromissiin näiden haittojen poistamista ajatellen.

Niinpä oheisen hakijan nimissä olevassa eurooppalaisessa patenttijulkaisussa 5 94 292 kuvatussa menetelmässä on ehdotettu näiden kummankin haitan samanai kaista lievittämistä siten, että tällaisen sokerittoman kovan makeisen raaka-aineena toimivaan hydrattuun tärkkelyshydrolysaattiin sisällytetään tehokas määrä arabikumia tai karboksimetyyliselluloosaa (CMC).

10 Tässä patenttijulkaisussa suositellaan, että tällaisen sokerittoman kovan makeisen raaka-aineena toimivaan hydrattuun tärkkelyshydrolysaattiin sisällytetään eräissä tapauksissa mannitolia, jolloin lopullisen karamellin taipumus imeä vettä ja näin ollen sen tahmeus saadaan edelleen pienemmäksi.

15 Kuitenkin vaikka hydratusta tärkkelyshydrolysaatista (HAH), CMC:stä ja/tai arabikumista sekä mahdollisesti mannitolista valmistetun karamellimakeisen koostumus olisikin tyydyttävä ajatellen veden imeytymistä, virumaa sekä makua ja organoleptisiä ominaisuuksia, niin totuus on kuitenkin se, että erityisesti valmistusmenetelmän optimointia voidaan vielä parantaa. Erityisen toivottavaa 20 olisi pienentää lämpökäsittelyssä vallitsevaa lämpötilaa sekä lämpökäsittelyn kestoa ja näin ollen sen energiantarvetta. Lisäksi sellaisten tuotteiden kuten arabikumin tai CMC:n, joiden liuokset ovat viskooseja, käyttö saattaa vaikeuttaa toisaalta tyhjön käyttöä vaahtoamisesta johtuen, ja toisaalta veden poiston lämpökäsitellystä massasta.

25

Polyoleihin perustuvien kovien makeisten valmistusteknologiaa kehitettäessä on • « ehdotettu, että valmistuksessa käytettäisiin runsaasti maltitolia sisältäviä HAH-siirappeja, joihin on mahdollisesti lisätty jauhemaista maltitolia. Tämäntyyppisessä makeisessa tapahtuu maltitolin kiteytymistä, joka jarruttaa aluksi veden 30 imeytymistä. Sitä vastoin makeiseen imeytyy myöhemmin vettä ja se muuttuu ulkonäöltään sameaksi ja läpinäkymättömäksi, jollainen ulkonäkö ei vastaa • ' 107225 5 kovalle makeiselle asetettuja vaatimuksia. Tätä ilmiötä, jota kutsutaan rakeistu-miseksi, voidaan myös vähentää käyttämällä arabikumia ja/tai CMC:tä.

Tämä haitallinen veden imeytyminen johtuu, kuten edellä on esitetty, makeisten 5 lopullisesta vesipitoisuudesta sekä myöskin makeisten aineosien hygroskooppisuudesta. Tunnettua on se, että polyolit, erityisesti HAH, siinä läsnäolevasta sorbitolista ja maltitolista johtuen, ksylitoli sekä glukoosikondensaatiossa syntyneet polymeerit ovat yleensä hygroskooppisia.

10 24.12.86 päivätyssä japanilaisessa patenttihakemuksessa 63-160 553 on kuvattu menetelmä sorbitolimakeisten valmistamiseksi siten, että makeismuotit täytetään sulalla sorbitolimassalla, joka on saatu sorbitolia sulattamalla tai sitä liuottamalla, minkä jälkeen pinta peitetään sokerin ja 150 °C:ssa lämpökäsitellyn glu-koosisiirapin seoksella. Muoteissa olevat reiät suljetaan sulatetulla muovikalvolla.

15 Kyseisen julkaisun kohteena ovat hammasmätää aiheuttavat makeiset, jotka sisältävät sorbitolin lisäksi sokereita, ja jotka on vakioitava vettä läpäisemättömissä kannellisissa "rakkuloissa".Tässä tapauksessa kosteusstabiilisuuteen liittyvät ongelmat ratkaistaan pitkäaikaisella vakioinnilla. Lopuksi, näiden makeisten ei voida katsoa koostuvan pelkästään amorfisesta karamellista, koska sorbitoli 20 muuttuu väistämättä kiteiseen, kovettuessaan rakeistuvaan tilaan, kuten edellä on kuvattu.

• ·

Alalla tunnetaan samoin HAH- ja isomaltisiirapista (yhtiön Siiddeutsche Zucker GmbH tavaramerkki PALATINIT) valmistetut makeiset. Isomalti on glukosido-25 1,6-mannitolin ja isomaltitolin ekvimolaarinen seos, joka on saatu hydraamalla sakkaroosin entsymaattisesta käsittelystä peräisin olevaa isomaltuloosia.

< « 4 HAH/isomalti-makeiset on kuvattu erityisesti yhtiön Leatherhead Food R.A. raportissa 652, sivulla 11, joka on ilmestynyt kesäkuussa 1989 (laatijat: G.A.

30 Hammond ja J.B. Hudson). Käytetyt suhteelliset HAH/isomalti-pitoisuudet ovat 1,07/1 (52/48). Näiden kahden tuotteen yhdistelmällä on kyetty kylläkin paran- • ·' tamaan jonkin verran valmistusolosuhteita sekä vähentämään veden imeytymistä 107225 6 saatuihin makeisiin, erityisesti isomaltin heikon hygroskooppisuuden ansiosta, mutta tämä yhdistelmä nostaa makeisten omakustannushintaa ja aiheuttaa huomattavasti heikompaa makeutta.

5 Isomalti on todellakin kallis tuote, ja näin ollen se soveltuu huonosti suurina määrinä valmistettavien tuotteiden lähtöaineeksi. Lisäksi sen heikosta makeutus-tehosta johtuen sen kanssa on käytettävä tehokkaita makeutusaineita lcuten aspartaamia, jonka tiedetään hajoavan lämmön vaikutuksesta maultaan kitkeriksi ja epämiellyttäviksi tuotteiksi.

10

Oheinen hakija on pyrkinyt kehittämään polyoleihin perustuvan, rakenteeltaan monikerroksisen kovan makeisen oletettuaan, että lämpöstabiilisuuteen ja veden imeytymiseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi saattaa olla järkevää, ettei huomiota kiinnitetä pelkästään polyoleihin perustuvien kovien makeisten olen-15 naisten aineosien luonteeseen.

Eräs tällainen rakenne on hyvin tuttu monilla makeisteollisuuden aloilla, ja kuitenkaan tällä hetkellä olemassa ei ole ainoatakaan sellaista julkaisua, jonka kohteena olisi tämän rakenteen soveltaminen pelkästään kovista makeisista 20 koostuviin polyolimakeisiin.

Alalla tunnetaan esimerkiksi makeinen, joka käsittää täytettä tai likööriä olevan, 5-50 % makeisen painosta muodostavan nestemäisen ytimen, joka sijaitsee kovan makeiskuoren sisällä, joka kova makeiskuori koostuu sakkaroosista (45-70 %) 25 sekä glukoosisiirapista (30-50 %), ja joka muodostaa 50-95 % makeisen painosta (vrt. patenttijulkaisu US 4 517 205).

• I

Japanilaisessa patenttihakemuksessa 52-21 585 on kuvattu puolestaan menetelmä sellaisen sokerittoman makeisen valmistamiseksi, jossa makeisessa on esimerkiksi 30 fruktoosia, sorbitolia ja maltitolia käsittävä ydin. sekä hydrattua oligosakkaridia, sorbitolia ja mannitolia käsittävä ulkokuori. Tässä tapauksessa kysymyksessä eivät * · ole kovat makeiset, kun käsite tulkitaan tiukasti, vaan kiteiset tuotteet.

107225 7

Kun tätä tekniikkaa sovelletaan polyolimakeisiin, niin siihen liittyy täysin erityisiä ongelmia, joita ei kyetä ratkaisemaan perinteisessä makeisvalmistuksessa käytetyillä tekniikoilla. Tämä johtuu erityisesti siitä, että HAH-tuotteet, joita käytetään erityisesti siitä syystä, että niillä saadaan aikaan toivottu viskositeetti, ja koska 5 niillä on makeuttavaa ja kiteytymistä estävää vaikutusta, ovat yleensä hygroskooppisia.

Oheinen hakija on kyennyt kehittämään lukuisten kokeiden perusteella sellaisen sokerittoman kovan makeisen, jonka tapauksessa tämän makeisen valmistusta ja 10 sen toiminnallisia ja organoleptisia ominaisuuksia ajatellen, makeisen rakenteen tunnusomaisten piirteiden eli monikerroksisen järjestelyn, jossa ulkokerros muodostaa vähemmän kuin 35 paino-% lopullisesta tuotteesta, ja tämän ulkokuoren aineosien luonteeseen liittyvien tunnusomaisten piirteiden välille on löydetty sopiva kompromissi. Keksinnön mukaisesti makeisessa käytetään 15 ensimmäistä, hygroskooppista aineosaa A, joka on valittu hydrattujen tärkke-lyshydrolysaattien, ksylitolin, niukasti energiaa sisältävien sakkaridien polymeerien tai niiden seosten joukosta, ja jonka pitoisuus on alueella 10-30 % kuivapainosta laskien, sekä toista, ei-hygroskooppista aineosaa B, jonka pitoisuus on alueella 70-90 % kuivapainosta laskien, ja jonka aineosan vesiliukoisuus on alle 20 60 g 100 g:aan vettä 20 °C:nlämpötilassa ja jonka hygroskooppisuus kiteisessä muodossa on sellainen, ettei siihen imeydy kuin korkeintaan 3 % vettä sen painosta sellaisessa ilmakehässä, jonka suhteellinen kosteus on yhtäsuuri tai pienempi kuin 85 %, ja lämpötila 20 °C.

25 Näin ollen keksinnön mukainen, sokeriton kova makeinen on tunnettu siitä, että se käsittää monikerroksisen rakenteen, jonka ulkokerros muodostaa korkeintaan • ♦ 35 %, edullisesti korkeintaan 20 % makeisen painosta, ja että mainittu ulkokerros koostuu vähintään kahdesta komponentista A ja B siten, että komponenttia A on läsnä, kuivapainosta laskien, alueella 10-30 % oleva määrä ja että se on 30 valittu hydrattujen tärkkelyshydrolysaattien, ksylitolin, niukasti energiaa sisältävien sakkaridipolymeerien tai niiden seosten joukosta, ja että komponenttia B on • « .

* läsnä, kuivapainosta laskien, alueella 70-90 % oleva määrä ja sen vesiliukoisuus 107225 8 on alle 60 g 100 g:aan vettä 20 °C:n lämpötilassa ja sen hygroskooppisuus kiteisessä muodossa on sellainen, ettei siihen imeydy kuin korkeintaan 3 % vettä sen painosta sellaisessa ilmakehässä, jonka suhteellinen kosteus on yhtäsuuii tai pienempi kuin 85 %, ja lämpötila 20 °C.

5 Tämä niukkaliukoinen komponentti B on siis mote, joka kiteytyy helposti eri täin niukasti hygroskooppiseen muotoon ajatellen sen heikkoa kykyä imeä vettä olosuhteissa, joissa suhteellinen kosteus (HR) on yhtäsuuri tai pienempi ki in 85 %. Tämä komponentti B, jonka hygroskooppisuus on huomattavasti heikcmpi 10 kuin komponentilla A, on valittu hydratun isomaltuloosin tai isomaltin, iso nal-tuloosin, mannitolin ja erytritolin joukosta.

Oheisessa keksinnössä käsitteellä "hydrattu tärkkelyshydrolysaatti" tarkoitetaan kaikkia niitä tuotteita tai tuoteseoksia, jotka on saatu hydrolysoimalla joko 15 kemiallisesti tai entsymaattisesti luonteeltaan millaista tahansa tärkkelystä, joka on tämän jälkeen muunnettu polyoleiksi hydraamalla.

Kysymyksessä voi olla esimerkiksi joko sorbitoli, maltitoli, maltotri-itoli tai niiden seokset, tai hydrattujen mono-, oligo- ja polysakkaridien seos, esimerkiksi seos, 20 jota oheinen hakija markkinoi tuotenimellä LYCASIN.

• « * <-

Keksinnön mukaisesti energiaa niukasti sisältävät sakkaridien polymeerit voidaan valita sellaisten glukoosi- tai fruktoosipolymeerien, kumien sekä kasvikuitijen joukosta, joita elimistö ei kykene käyttämään hyväkseen.

25

Mikäli kysymyksessä ovat glukoosipolymeerit, niin niistä voidaan mainita glukoosin kondensaatiopolymeerit, joita yhtiö Pfizer valmistaa ja markkinoi tuoteninel-lä LITESSE.

30 Mitä taas tulee fruktoosiin, keksinnön mukaisten makeisten valmistuki een voidaan käyttää frukto-oligosakkarideja (neosokeri), erityisesti yhtiön Beghin Say • · - ; markkinoimaa tuotetta ACTILIGHT.

107225 9

Isomaltuloosi on glukosido-l-6-fruktoosi-tyyppinen disakkaridi, jota yhtiö Siid-deutsche Zucker GmbH markkinoi tavaramerkkinä PALATINOSE.

Mannitoli voi olla esimerkiksi oheisen hakijan markkinoimaa mannitolia.

5

Keksinnön mukaiseen makeiseen liittyy monia etuja. Ensinnäkin voidaan korostaa sitä seikkaa, että sen omakustannushinta on täysin kohtuullinen sen ansiosta, että kaikkein kalleinta, ei-hygroskooppista komponenttia B on läsnä vain pienenä pitoisuutena makeisen painosta laskien.

10

Valmistusteknologiaan liittyen todettakoon, että komponentin A lisäämisellä komponenttiin B ulkoisessa koostumuksessa estetään komponentin B kiteytyminen valmistuksen aikana, erityisesti lämpökäsiteltäessä, ja sen ansiosta vältetään makeisten rakeistuminen varastoinnin aikana.

15

Lisäksi saadun makeisen lämpöstabiilisuus on erittäin hyvä, vähintään yhtä hyvä kuin tekniikan nykytason mukaisten HAH/isomalti-makeisten lämpöstabiilisuus. Lämpötila, jossa keksinnön mukaisten makeisten pinnalla esiintyy virumaa (kylmävaluvuutta), on selvästi suurempi kuin makeisten, joiden rakenteena on 20 homogeeninen "monoblokki", tapauksessa.

Lisäksi näiden makeisten muovauslämpötila, eli se lämpötila, jossa keitettyä makeismassaa voidaan muovata ilman liian pienen viskositeetin aiheuttamia ongelmia, on yleisesti suurempi kuin niiden makeisten, joiden rakenteena on 25 homogeeninen "monoblokki", tapauksessa. Tällä edulla saattaa olla käytännön hyötyä, erityisesti huomattavina ajansäästöinä valmistuksessa.

• I

Mitä tulee näiden makeisten käyttäytymiseen veden läsnäollessa, mainittakoon, että makeiset ovat hyvin niukasti hygroskooppisia. Niiden ainutlaatuisten ominai-30 suuksien ansiosta ollaan päästy valmistusta sen ihmeellisemmin rajoittamatta yli 1 paino-%, erityisesti alueella 1-3 p-% oleviin jäännösveden pitoisuuksiin, mikä • ·. * ? pienentää edelleen valmistuskustannuksia.

107225 10

Toisin kuin tekniikan nykytason mukaisissa ratkaisuissa, oheisen keksinnön puitteissa voidaan käyttää sellaisia aineita, joita on pidetty tähän saakka liian hygroskooppisina, jotta niitä voitaisiin käyttää karamellin valmistuksessa, mutta joilla on kuitenkin edullisia ominaisuuksia. Tällainen aine on esimerkiksi 5 ksylitoli, jonka makeutusteho on suuri, ja joka myös estää hammasmätää.

Tämän edullisen piirteen ansiosta makeiset eivät pyri muuttumaan tahm ;iksi varastoinnin aikana. Näin ollen makeisia ei tarvitse pakata täydellisesti /että läpäisemättömiin pakkauksiin, mikä on edullista omakustannushintaa ajate Ien.

10 Näillä kovilla makeisilla on täysin tyydyttävä imelä maku siten, ettei r iissä tarvitse välttämättä käyttää voimakkaita makeutusaineita. Niiden makuomi naisuudet ja organoleptiset ominaisuudet ovat erinomaiset.

15 Oheisen keksinnön erään edullisen suoritusmuodon mukaisesti komponentti A on hydrattu tärkkelyshydrolysaatti, joka käsittää edullisesti yli30 %, kuivapainosta laskien, molekyylejä, joiden polymeroitumisaste (DP) on 2.

Oheisen keksinnön puitteissa käyttökelpoisista HAH-siirapeista voidaan manita 20 ne, jotka on valmistettu sellaisista tärkkelyshydrolysaateista, joiden DE on alueella 42-60, edullisesti alueella 45-55, ja jotka sisältävät lisäksi, hydrolysi atin 4 f kuivapainosta laskettuina pitoisuuksina: - 0,1-19 %, edullisesti 0,2-17 % sorbitolia; 25 - 35-90 % maltitolia, • · 100 %:sta vielä puuttuvan osan ollessa polyoleja, joiden polymeroitumisaste on suurempi kuin 2. - 30 Näin ollen keksinnön puitteissa käytetään edullisesti HAH-siirappia, joka käsittää kuivapainostaan: # 107225 11 - 2-10 paino-% molekyylejä, joiden DP on 1; - 70-90 paino-% molekyylejä, joiden DP pn 2; - 7-24 paino-% molekyylejä, joiden DP on yli 2.

5 Tai keksinnön puitteissa käytetään HAH-siirappia, joka käsittää kuivapainostaan: - 1-17 paino-% molekyylejä, joiden DP on 1; - 35-75 paino-% molekyylejä, joiden DP on 2; - 10-30 paino-% molekyylejä, joiden DP on alueella 3-6; - 5-25 paino-% molekyylejä, joiden DP on alueella 7-20, 10 100 %:sta puuttuvan osan ollessa hydrattuja polysakkarideja, joiden DP >20.

Kahden viimeksi mainitun siirapin huomattavana etuna on se, etteivät ne aiheuta hammasmätää.

15

Keksinnön kohteena olevan makeisen ulkokerros käsittää: komponenttia A alueella 10-30 %, edullisesti 15-25 %, kuivapainosta laskien, olevana pitoisuutena; sekä 20 - komponenttia B alueella 70-90 %, edullisesti 75-85 %, kuivapainosta laskien, olevana pitoisuutena.

Keksinnön erään muun edullisen suoritusmuodon mukaisesti keksinnön kohteena olevat, sokerittomat kovat makeiset koostuvat ytimestä ja ulkokerroksesta, jotka 25 muodostavat vastaavasti 70-95 % ja 5-30 % makeisen painosta.

Tämä ydin muodostuu hydratusta tärkkelyshydrolysaatista, joka voi esimerkiksi olla samaa tyyppiä kuin ulkokerroksen komponentiksi A valittu hydrolysaatti, tai ksylitolista, niukasti energiaa sisältävistä sakkaridipolymeereista sekä näiden 30 seoksista.

• · · 107225 12

Keksinnön mukaiseen kovaan makeiseen on voitu edullisesti lisätä aromiaineita ja/tai väriaineita ja/tai voimakkaita makeutusaineita kuten aspartaamia.

Oheisen keksinnön kohteena on samoin menetelmä sellaisen, rakenteellaan 5 monikerroksisen kovan makeisen valmistamiseksi, jonka makeisen ulkokerros muodostaa korkeintaan 35 % makeisen painosta ja koostuu vähintään kahdesta komponentista AjaB siten, että komponenttia A on läsnä, kuivapainosta lasinen, alueella 10-30 % oleva määrä ja että se on valittu hydrattujen tärkkelyshydro-lysaattien, ksylitolin, niukasti energiaa sisältävien sakkaridipolymeerien tai niiden 10 seosten joukosta, ja että komponenttia B on läsnä, kuivapainosta laskien, alut elia 70-90 % oleva määrä ja sen vesiliukoisuus on alle 60 g 100 g:aan vettä 20 °C:n lämpötilassa ja sen hygroskooppisuus kiteisessä muodossa on sellainen, ;ttei siihen imeydy kuin korkeintaan 3 % vettä sen painosta sellaisessa ilmakehässä, jonka suhteellinen kosteus on yhtäsuuri tai pienempi kuin 85 %, ja lämpötila 15 20 °C.

Tämä menetelmä käsittää olennaisesti vaiheet, joissa: ensin muodostetaan toisistaan erillään seokset, jotka kukin sisältävät 20 makeisen yhden kerroksen komponentin tai komponentit sekä mahdolli sesti lisättyä vettä, ja erityisesti ulkokerrosta varten tarkoitetussa, komponentin A ja komponentin B seoksessa näiden komponenttien määrä valitaan siten, että niiden osuudet makeisen ulkokerroksessa ovat vasaa-vasti 10-30 % kuivapainosta laskien ja 70-90 % kuivapainosta laskien, 25

Kukin näistä seoksista lämpökäsitellään erikseen yli 120 °C:nlämpötilaisa, tyhjössä, siten, että makeinen saadaan kiinteydeltään lujaksi ja hauraaksi sekä olemukseltaan laskiaiseksi ympäristön lämpötilassa, 30 - seoksiin lisätään mahdollisesti aromi- ja/tai väriaineita, j ja lopuksi muodostetaan makeinen siten, että sille saadaan monikerroksinen rakenne.

107225 13

Keksinnön kohteena olevan menetelmän erään edullisen suoritusmuodon mukaisesti makeisen eri kerroksia lämpökäsitellään noin 155 °C:ssa,korkeintaan -0,6 baarin tyhjössä niin kauan, kunnes seoksen kosteuspitoisuus on saatu pienemmäksi kuin noin 3 p-%, erityisesti 3-1 p-%.

5

Menetelmässä tarvitaan siis vähintään kahta erillistä lämpökäsittelyä. Makeisen ytimen tapauksessa voidaan käyttää esimerkiksi jatkuvatoimista lämpökäsittelyä ja päällyskerroksen (-kerrosten) tapauksessa voidaan käyttää epäjatkuvaa lämpökäsittelyä.

10

Keksinnön kohteena olevan monikerroksien makeisen muodostaminen tapahtuu muodostamalla ensin makeisen ydin, joka suljetaan makeiseen kuuluvan kerroksen tai siihen kuuluvien kerrosten sisään.

15 Kaksi kerrosta käsittävän makeisen muodostamiseen käytetyn ensimmäisen tekniikan mukaisesti lämpökäsitelty makeismassa, josta on tarkoitus muodostaa makeisen ydin, saatetaan alueella 60-90 °Colevaan muovauslämpötilaan. Massasta muodostetaan käsin sylinterimäinen tanko, jonka ympärille kierretään päällys-kerroksen muodostamiseen tarkoitettua lämpökäsiteltyä massaa, josta on tehty 20 edeltäkäsin kalvo alueella 60-90 °C olevassa muovauslämpötilassa.

Ilmeisistä käytännön syistä makeiseen muodostetaan yleensä vain ydin ja yksi ulkokerros.

25 Toisessa makeisten muodostustekniikassa voidaan käyttää hyväksi tällä ajalla laajassa käytössä olevia laitteita, esimerkiksi telalaitetta, joka käsittää neljä katkaistun kartion muotoista pyörivää telaa, ja joka toimii siten, että telojen väliin jää yleisesti katkaistun kartion muotoinen välitila, jossa makeisen ytimen muodostava, lämpökäsitelty massa saadaan jatkuvasti katkaistun kartion muotoi-30 seksi tangoksi, jonka ympärille kiertyy ulkokerroksen muodostavaa, lämpökäsiteltyä massaa, jota syötetään laitteeseen ytimen muodostavaa, lämpökäsiteltyä • ·, 107225 14 massan varten tarkoitetun tilan jälkeen, tätä ytimen muodostavaa massaa yleensä tämän suulakepuristuslaitteen huippuun syöttäen.

Tämän toisen tekniikan toteuttamiseen voidaan käyttää yhtä hyvin myös u »eitä 5 komponentteja samanaikaisesti suulakepuristavia laitteita, jotka on varus ettu samalla tavalla kuin edellä mainitut telalaitteet järjestelmillä makeisen ydintä sekä sen ulkokerrosta tai peräkkäisiä kerroksia varten tarkoitettujen, lämpökäsiteltyjen massojen syöttämiseksi eri pisteistä.

10 Eräs muu tekniikka, jota voidaan käyttää makeisen muodostamiseen, käs ttää lämpökäsiteltyjen massojen valamisen useassa erässä muotteihin yli 90 °C olevassa lämpötiloissa.

On selvää, ettei keksinnön mukainen menetelmä rajoitu millään tavalla edellä 15 kuvattuihin muodostustekniikoihin, vaan keksinnön puitteissa voidaan käyttää mitä tahansa alan asiantuntijalle tuttua ja karamellituotteen valmistukseen sopivaa tekniikkaa.

Sen jälkeen, kun lämpökäsitellyt massat on muodostettu ja mahdollisesti leikattu 20 ja jäähdytetty, saatuja makeisia vakioidaan siten, ettei niitä tarvitse kuitenkaan välttämättä pakata vettä läpäisemättömiin pakkauksiin sen ansiosta, että makeisen pinnalla on niukasti hygroskooppinen ulkokerros.

Seuraavissa esimerkeissä on kuvattu kokeita oheisen hakijan toteuttaman 25 keksinnön kohteena olevien makeisten valmistamiseksi, jotka kokeet havainiol-listavat keksinnön mukaisia tuotteita ja menetelmää, ja joiden perusteilla • · ‘ keksinnön eri edut tulevat ilmeisiksi.

Esimerkit on toteiitettu seuraavilla menetelmillä ja seuraavissa olosuhteissa: 30 muodostettu erilliset seokset ytimen komponenteista ja ulkokerroksen komponenteista A ja B, mahdollisesti vettä lisäten, 107225 15 ytimen komponenttien lämpökäsittely OTTO HANSEL Sucroliner-merk-kisessä, jatkuvatoimisessa keittolaitteessa, jossa keittolämpötila on 140 °C ja jossa vallitsee -0,9 baarin tyhjö, 5 - komponenttien A ja B lämpökäsittely toisessa BOSCH-merkkisessä, epäjatkuvasti toimivassa keittolaitteessa, jossa lämpökäsittely tapahtuu noin 155 °C:nlämpötilassa ja -0,7 baarin tyhjössä, 5 minuutin ajan, aromi- ja väriaineita lisätään, 10 ydintä varten tarkoitettu lämpökäsitelty massa jäähdytetään kuljetushih-nalla ja ulkokerrosta varten tarkoitettu lämpökäsitelty massa jäähdytetään kylmälevyllä niiden muovauslämpötilaan, joka on noin 80 °C, 15 - lämpökäsitellyt ja jäähdytetyt massat muovataan siten, että ydintä varten tarkoitettua lämpökäsiteltyä massaa johdetaan jatkuvasti yhtiön Bosch UNIPLAST-merkkiseen telalaitteeseen eli suulakepuristimeen, kun taas ulkokerrosta varten tarkoitettua lämpökäsiteltyä massaa johdetaan tämän suulakepuristimen yläosaan, jollakin etäisyydellä laitteen huipusta sijaitse-20 vaan pisteeseen siten, että laitteen ulostulosta saadaan kaksikerroksinen tanko, tämä tanko leikataan makeisiksi, 25 - saadut makeiset johdetaan jäähdytysvälineen poikki.

Esimerkki 1 Lähtökoostumus: 30

Ydintä varten: hydrattua tärkkelyshydrolysaattia oleva siirappi, jota on saatavana kaupallisesti tavaramerkkinä LYCASIN 80/55, ja joka on kirkasta, väritöntä, 107225 16 makean makuista ja hammasmätää aiheuttamatonta, ja jonka kuiva-ainepitoisuus on 75 p-% ja jonka hiilihydraattispektri on seuraava: - D-sorbitoli: 7,7 % 5 - hydrautuneet disakkaridit 53,0 % - hydrautuneet tri-heksasakkaridit 24,9 % - hydrautuneet sakkaridit, DP7-DP20 13,5 % i - hydrautuneet sakkaridit, DP > 20 0,9 % (max. 3 %) 10 Ulkokerrosta varten: komponentti A: edellä määritelty maltitolisiirappi LYCASIN, | komponentti B: tuotenimellä PALATINIT kaupallisesti saatava tuote, 15 jauhemaisena, vettä.

Komponenttien A ja B sekä veden osuus ulkokerroksessa ovat vastaavasti 20 1/4,5/1.

Lopulliset ominaisuudet: Edellä kuvatulla menetelmällä saadut kovat makeiset käsittävät ulkokerroksen, joka muodostaa noin 20 p-% koko makeisesta, ja jonka sisään jäävä ydin muodostaa painosta vielä suurin piirtein jäljellä olevat 80 %. 25

Ulkokerros käsittää: • · 85 % kuivapainosta laskien tuotetta PALATINIT ja j 15 % kuivapainosta laskien tuotetta LYCASIN. j 30 ! 107225 17

Lopulliset makeiset sisältävät noin: 82 p-% tuotetta LYCASIN, 15 p-% tuotetta PALATINIT ja 5 - 2 p-% vettä.

Näiden makeisten kosteusstabiilisuus on hyvä, toisin sanoen niillä on vain heikko taipumus imeä vettä varastoinnin aikana, ja niiden lämpöstabiilisuus on hyvä, mikä todetaan siitä, ettei valumista todeta alle 40 °C:n lämpötilassa. Edelleen 10 mainittakoon, että niiden makeus on täysin tyydyttävä ilman voimakkaita makeutusaineita, ja etteivät ne aiheuta hammasmätää.

Makeisia ei tarvitse kääriä yksittäin käärepaperiin, vaan niitä voidaan markkinoida kartonkirasiassa.

15 Nämä kaikki edut on saavutettu ilman valmistuksessa esiintyneitä erityisiä ongelmia ja ilman muita haitallisia vaikutuksia esimerkiksi omakustannushintaan. Päinvastoin, omakustannushinta on alentunut kolmanneksen verrattuna tunnettujen, rakenteeltaan homogeenisten, sokerittomien, LYCASIN- ja PALATINIT-20 tuotteista valmistettujen kovien makeisten omakustannushintaan.

Esimerkki 2 Lähtökoostumus 25

Seuraavia aineosia käytettiin: • · «

Ydintä varten: maltitolisiirappi, jota oheinen hakija markkinoi tavaramerkkinä MALTISORB 75/75, ja joka on kirkasta, väritöntä, hammasmätää aiheut-30 tamatonta ja jonka makeus muistuttaa sakkaroosin makeutta, ja jonka kuiva-ainepitoisuus on 75,7 p-% ja jonka hiilihydraattispektri on seuraava (% kuiva-painosta): 107225 18 - D-sorbitoli: 5,1% - hydrautuneet disakkaridit 77,4 % - hydrautuneet sakkaridit, DP > 2 18,5 % 5 Ulkokerrosta varten: komponentti A: edellä määritelty MALTISORB-siirappi, komponentti B: jauhemainen PALATINIT-tuote, vettä.

10

Komponenttien A ja B sekä veden osuus ulkokerroksessa ovat vastaavasti 1/4,5/1. I

Lopulliset ominaisuudet: Edellä kuvatulla menetelmällä saadut kovat makeiset 15 käsittävät ulkokerroksen, joka muodostaa noin20p-% koko makeisesta, ja jonka sisään jäävä ydin muodostaa painosta vielä suurin piirtein jäljellä olevat 80 %.

Ulkokerros käsittää: 20 | 85 % kuivapainosta laskien tuotetta PALATINIT ja 15 % kuivapainosta laskien tuotetta MALTISORB. !

Lopulliset makeiset sisältävät noin: 25 82 p-% tuotetta MALTISORB, * - 16 p-% tuotetta PALATINIT ja 2 p-% vettä.

30 Näillä makeisilla on samat edut kuin esimerkissä 1 saaduilla makeisilla, ni den makeutustehon ollessa vieläkin suurempi.

·· 107225 19

Esimerkki 3 Lähtökoostumus 5 Seuraavia aineosia käytettiin:

Ydintä varten: Esimerkissä 1 käytetty LYCASIN-siirappi.

Ulkokerrosta varten: 10 komponentti A: LYCASIN-siirappi komponentti B: oheisen hakijan markkinoima jauhemainen mannitoli, arabikumi.

15 Komponenttien A/B/arabikumin osuus ulkokerroksessa olivat vastaavasti 80/18/2.

Lopulliset ominaisuudet: Edellä kuvatulla menetelmällä saadut kovat makeiset käsittävät ulkokerroksen, joka muodostaa noin 25 p-% koko makeisesta, ja jonka 20 sisään jäävä ydin muodostaa painosta vielä suurin piirtein jäljellä olevat 75 %.

• M

Ulkokerros käsittää kuivapainosta laskien: 25 - 80 % kuivapainosta tuotetta LYCASIN, - 18 % kuivapainosta mannitolia, - 2 % kuivapainosta arabikumia.

Lopulliset makeiset käsittävät noin: 30 -93,0p-% LYCASIN-tuotetta ’*'· - 4,5 p-% mannitoli, 107225 20 - 0,5 p-% arabikumia - 2 p-% vettä.

Ulkokerroksessa käytetyllä LYCASIN-tuotteen, mannitolm ja arabikumin 5 seoksella makeisen hygroskooppisuus saadaan erittäin vähäiseksi, jolloin veden imeytyminen estyy, ja sen lämpöstabiilisuus saadaan hyväksi, johtaen suureen virumavastukseen (kylmävaluvuusvastus). Tämä johtaa yleisesti oheisen keksinnön mukaisten makeisten stabiilisuuden sekä varastointisäilyvyyden hut'mättävään paranemiseen.

10 λ * - ! |

Claims (9)

107225

1. Sokeriton kova makeinen, tunnettu siitä, että se käsittää monikerroksisen rakenteen, johon kuuluva ulkokerros muodostaa korkeintaan 35 %, edullises- 5 ti korkeintaan 25 % makeisen painosta, ja että mainittu ulkokerros koostuu vähintään kahdesta komponentista A ja B siten, että komponenttia A on läsnä kuivapainosta laskien alueella 10-30 % oleva määrä ja että se on valittu hydrattu-jen tärkkelyshydrolysaattien, ksylitolin, niukasti energiaa sisältävien sakkaridipoly-meerien tai niiden seosten joukosta, että komponenttia B on läsnä kuivapainosta 10 laskien alueella 70-90 % oleva määrä ja sen vesiliukoisuus on alle 60 g 100 g:aan vettä 20 °C:n lämpötilassa ja sen hygroskooppisuus kiteisessä muodossa on sellainen, ettei siihen imeydy kuin korkeintaan 3 % vettä sen painosta ilmakehässä, jonka suhteellinen kosteus on yhtäsuuri tai pienempi kuin 85 %, ja lämpötila 20 °C, että komponentti B on valittu hydratun isomaltuloosin tai isomaltin, isomal-15 tuloosin, mannitolin ja erytritolin joukosta, ja että makeisen ydin muodostuu hydratusta tärkkelyshydrolysaatista.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen sokeriton kova makeinen, tunnettu siitä, että komponentti A on hydrattua tärkkelyshydrolysaattia, joka käsittää yli 20 30 paino-%, kuivapainosta laskien, molekyylejä, joiden polymeroitumisaste on 2.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen sokeriton kova makeinen, tunnettu siitä, että hydratussa tärkkelyshydrolysaatissa on läsnä hydrolysaatin kuivapainosta laskettuina pitoisuuksina: 25 - 0,1-19 %, edullisesti 0,2-17 % sorbitolia; - 35-90 % maltitolia, 100 %:sta vielä puuttuvan osan ollessa polyoleja, joiden polymeroitumisaste on 30 suurempi kuin 2. • · • - 107235

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen sokeriton kova makeinen, tunne itu siitä, että hydrattu tärkkelyshydrolysaatti käsittää kuiva-aineessaan: - 1-17 paino-% molekyylejä, joiden DP on 1; 5 - 35-75 paino-% molekyylejä, joiden DP on 2; - 10-30 paino-% molekyylejä, joiden DP on alueella 3-6; - 5-25 paino-% molekyylejä, joiden DP on alueella 7-20, 100 %:sta puuttuvan osan ollessa hydrattuja polysakkarideja, joiden DP > 20. 10

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen sokeriton kova makeinen, tunnettu siitä, että makeisen ulkokerros käsittää: komponenttia A alueella 15-25 % kuivapainosta laskien olevana pitoisuu-15 tena; sekä komponenttia B alueella 75-85 %, kuivapainosta laskien, olevana pitoisju- tena.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen sokeriton kova makeinen, t u n -20 n e t t u siitä, että makeinen koostuu ytimestä ja ulkokerroksesta, jotka muodos- . tavat vastaavasti 70-95 % ja 5-30 % makeisen painosta.

7. Menetelmä sellaisen, rakenteeltaan monikerroksisen kovan makeisen valmis ta-miseksi, jonka makeisen ulkokerros muodostaa korkeintaan 35 % makeisen 25 painosta ja koostuu vähintään kahdesta komponentista A ja B siten, että komponenttia A on läsnä, kuivapainosta laskien, alueella 10-30 % oleva määrä ja että se on valittu hydrattujen tärkkelyshydrolysaattien, ksylitolin, niukasti energiaa sisältävien sakkaridipolymeerien tai niiden seosten joukosta, ja että komponenttia B on läsnä, kuivapainosta laskien, alueella 70-90 % oleva määrä ja sen vesi-30 liukoisuus on alle 60 g 100 g:aan vettä 20 °C:n lämpötilassa ja sen hygroskooppisuus kiteisessä muodossa on sellainen, ettei siihen imeydy kuin korkeintaan 3 % • · · * vettä sen painosta sellaisessa ilmakehässä, jonka suhteellinen kosteus on yhtäsuu- 107225 ri tai pienempi kuin 85 %, ja lämpötila 20 °Cja jonka makeisen ydin muodostuu hydratusta tärkkelyshydrolysaatista, tunnettu siitä, että menetelmä käsittää olennaisesti vaiheet, joissa: 5. ensin muodostetaan toisistaan erillään seokset, jotka kukin sisältävät makeisen yhden kerroksen komponentin tai komponentit sekä mahdollisesti lisättyä vettä, ja erityisesti ulkokerrosta varten tarkoitetussa, komponentin A ja komponentin B seoksessa näiden komponenttien määrä valitaan siten, että niiden osuudet makeisen ulkokerroksessa ovat vastaa-10 vasti 10-30 % kuivapainosta laskien ja 70-90 % kuivapainosta laskien, ja komponentti B on valittu hydratun isomaltuloosin tai isomaltin, isomal-tuloosin, mannitolin ja erytritolin joukosta, kukin näistä seoksista lämpökäsitellään erikseen yli 120 °C:nlämpötilassa, 15 tyhjössä, siten, että makeinen saadaan kiinteydeltään lujaksi ja hauraaksi sekä olemukseltaan lasimaiseksi ympäristön lämpötilassa, ja lopuksi muodostetaan makeinen siten, että sille saadaan monikerroksinen rakenne. 20 • c • · « • t 107225

24 I