FI101658B - Vastaanottomenetelmä ja vastaanotin - Google Patents

Description

101658

Vastaanottomene telinä ja vastaanotin

Tekniikan ala

Keksinnön kohteena on vastaanottomenetelmä, jota 5 käytetään radiojärjestelmässä vastaanotettuun signaaliin synkronoitumisessa, johon radiojärjestelmään kuuluu ainakin yksi vastaanotin, joka vastaanottaa moduloitua ja osaksi ennalta tunnettua signaalia, joka koostuu symboleista ja jossa signaalissa on aika- ja taajuuspoikkeamaa. 10 Keksinnön kohteena on lisäksi vastaanotin, jota käytetään radiojärjestelmässä, jossa synkronoidutaan vastaanotettuun signaaliin, johon radiojärjestelmään kuuluu ainakin yksi vastaanotin, joka vastaanottaa moduloitua ja osaksi ennalta tunnettua signaalia, joka koostuu symbo-15 leista, ja jossa signaalissa on aika- ja taajuuspoikkea-maa.

Tekniikan taso

Radiojärjestelmissä yleensä käyttäjän datasignaali 20 moduloi jotakin suurtaajuista signaalia, joka lähetetään radiotien kautta vastaanottimelle. Radiojärjestelmästä riippuen vastaanotin voi sijaita hyvin kaukana lähettimes-tä. Esimerkiksi satelliittiradiojärjestelmissä lähetinvas-taanottimena toimiva tukiasema voi olla esimerkiksi 38000 25 km korkeudella päiväntasaajan yläpuolella. Lähettimen ja vastaanottimen välisellä radiotiellä signaaliin kohdistuu aina häiriötekijöitä, jotka muuttavat signaalin ominaisuuksia epäedullisiksi. Satelliittiradiojärjestelmissä tukiasema liikkuu tyypillisesti maapallon suhteen siten, et-30 tä maasta katsoen tukiasema pysyy paikallaan. Tukiasemat voivat olla myös suhteellisen alhaisilla radoilla, jolloin satelliitit liikkuvat maan suhteen edellä mainitun satelliittijärjestelmän satelliitteja nopeammin. Satelliittien liikkuminen aiheuttaa suuria sekä taajuus- että aikaviive-35 vaihteluita.

2 101658

Tyypillistä radiojärjestelmäympäristölle on, että käyttäjän ja tukiaseman välillä kulkeva signaali ei kulje suoraan, vaan riippuen ympäristön ominaisuuksista signaali etenee useita eripituisia teitä lähettimestä vastaanotti-5 meen. Tällaista monitie-etenemistä tapahtuu, vaikka tukiaseman ja liikkuvan aseman välillä olisi suora näköyhteys. Tämä monitie-eteneminen johtuu siitä, että signaali heijastuu ja siroaa kohtaamissaan rajapinnoissa. Eri teitä kulkevilla signaaleilla on eripituinen kulkuaikaviive, 10 jolloin signaalit saapuvat vastaanottimeen eri vaiheisina.

Radiotiellä erilaiset häiriötekijät muokkaavat moduloitua signaalia ja siten vaikeuttavat huomattavasti vas-taanottimessa datasignaalin erottamista eli demodulointia. Koska lähettimen lähettämän signaalin kulkuaika on rajal-15 linen, niin signaaliin syntyy viivettä. Viivettä syntyy sitä enemmän mitä suurempi on lähettimen ja vastaanottimen välinen etäisyys. Lisäksi tukiaseman tai tilaajapäätelait-teen esimerkiksi matkapuhelimen liike saa aikaan Doppler-taajuuksia. Doppler-taajuudet muuttavat vastaanottimen 20 vastaanottaman signaalin taajuutta. Signaalin taajuuden muuttuminen aiheuttaa ongelmia vastaanottimen synkronoitu-miseen vastaanottamaansa signaaliin.

Edellä selostettuja viive- ja taajuusepävarmuuksia on pienennetty erilaisilla algoritmimenetelmillä esimer-25 kiksi korrelointiin perustuvilla menetelmillä. Korreloin tiin perustuvissa menetelmissä on kuitenkin ollut joitakin rajoituksia. Esimerkiksi vastaanottimen vastaanottaman signaalin taajuusvirhe on saanut olla hyvin pieni, jotta menetelmää käyttämällä synkronoituminen olisi ollut mah-30 dollista. Tunnetuilla ratkaisuilla ei ole lisäksi saavu- . tettu riittävää aikasynkronointia.

Eräs tunnettu menetelmä perustuu lähettimen lähettämän signaalipurskeen tehon ilmaisemiseen. Menetelmässä käytetään liukuvaa ikkunaa signaalin tehon ja kohinatehon 35 estimoinnissa. Signaalin tehoa verrataan kohinatehoon, 3 101658 jonka jälkeen signaalissa olevia epäedullisia ominaisuuksia voidaan arvioida. Menetelmää on kuitenkin mahdollista käyttää vain sellaisen signaalin estimoinnissa, joka on purskeinen. Lisäksi menetelmä ei ole soveltunut käytettä-5 väksi radiojärjestelmissä, joissa on pieni signaalikohina-suhde. Tunnetut menetelmät eivät ole siten soveltuneet kovinkaan hyvin käytettäväksi esimerkiksi satelliittiradio-järjestelmissä .

10 Keksinnön tunnusmerkit

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena onkin toteuttaa menetelmä, jossa vastaanotin voi synkronoitua vastaanottamaansa signaaliin, jossa signaalissa on huomattavasti viiveen ja taajuuden aiheuttamia muutoksia.

15 Tämä saavutetaan johdannossa esitetyn tyyppisellä menetelmällä, jolle on tunnusomaista, että vastaanotettu signaali kerrotaan vastaanotetun signaalin tunnetulla osalla, jolloin saadaan kertotulos, kertotulosta korreloidaan, jolloin saadaan suhdetulos, jonka jälkeen suhdetu-20 losta verrataan ennalta asetettuun korrelaation raja-arvoon, jonka vertaamisen perusteella tehdään päätös vastaanotettuun signaaliin synkronoitumisesta.

Keksinnön mukaiselle vastaanottimelle on tunnusomaista, että vastaanotin käsittää kertovälineet kertoa 25 vastaanotettu signaali vastaanotetun signaalin tunnetulla osalla kertotuloksen saamiseksi, muunnosvälineet korreloida kertotulosta, jolloin saadaan suhdetulos ja vertailuvä-lineet verrata suhdetulosta ennalta asetettuun korrelaation raja-arvoon, jonka vertaamisen perusteella tehdään pää-30 tös vastaanotettuun signaaliin synkronoitumisesta.

Keksinnön mukaisella menetelmällä saavutetaan huo- f ' mättäviä etuja. Menetelmässä tunnetaan osa vastaanotetusta signaalista. Vastaanotettua signaalia kerrotaan vastaanotetun signaalin tunnetulla osalla. Signaalin kertominen 35 poistaa signaalin modulaation, kun vastaanotettu signaali 4 101658 vastaa tunnettua osaa. Modulaation poistaminen tehdään yhden symbolin tarkkuudella. Signaalin kertomisesta saadaan kertotulos, jota korreloidaan edullisesti FFT-muunnosta apuna käyttäen. Korreloiminen tehdään oleellisesti saraan-5 aikaisesti sekä aika- että taajuustasossa. Korreloimisen perusteella on mahdollista päättää vastaanotettuun signaaliin synkronoitumisesta ja laskea vastaanotetussa signaalissa oleva suurikin taajuuspoikkeama. Menetelmässä synkronoidutaan signaaliin, mikäli korrelaation perusteella 10 saatu suhdetulos ylittää ennalta asetetun korrelaation raja-arvon. Menetelmä soveltuu lisäksi signaaleille, joilla on pieni signaalikohinasuhde.

Kuvioiden selitys 15 Seuraavassa keksintöä selitetään tarkemmin viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, joissa kuvio 1 esittää tunnetun tekniikan mukaista ratkaisua, kuvio 2 esittää radiojärjestelmää, jossa käytetään 20 keksinnön mukaista menetelmää, kuvio 3 esittää keksinnön mukaisen vastaanottimen rakennetta lohkokaaviotasolla.

Edullisten toimintamuotojen kuvaus 25 Kuviossa 1 esitetään tunnetun tekniikan mukainen ratkaisu, jota käytetään digitaaliseen signaaliin synkro-noitumisessa. Ratkaisu pienentää signaalissa olevia Viivejä taajuusmuutosten aiheuttamia ongelmia signaalin vastaanotossa. Ratkaisu käsittää välineet 10, jotka erottavat 30 informaatiota sisältävästä signaalista kohinaa. Lisäksi . ratkaisu käsittää välineisiin 10 yhteydessä olevat väli- neet 11 ja 12. Välineet 11 muodostavat liukuvan ikkunan informaatiota sisältävälle signaalille. Välineet 12 muodostavat liukuvan ikkunan kohinalle. Edelleen ratkaisu kä-35 sittää välineet 13 ja 14, jotka ovat yhteydessä toisiinsa.

5 101658 Välineiltä 11 ja 12 signaali viedään välineille 13, joka laskee arvion signaalin signaalikohinasuhteesta. Välineet 14 tekevät signaalikohinasuhteen perusteella päätöksen mainitun signaalin synkronoinnin löytymisestä. Li-5 saksi välineet 1'4 muodostavat estimaatin signaalissa olevasta taajuusvirheestä. Ratkaisulla saadaan oleellisesti paras hyöty silloin, kun vastaanotettu signaali on purs-keinen ja signaalin signaalikohinasuhde on suuri. Edellä mainitun johdosta ratkaisu ei sovellu erityisen hyvin käy-10 tettäväksi käytännön radiojärjestelmissä, joissa signaalikohinasuhde on pieni ja signaalien taajuus- ja aikapoikke-amat suuria.

Kuviossa 2 esitetään radiojärjestelmä, jossa käytetään keksinnön mukaista menetelmää. Radiojärjestelmä kä-15 sittää tilaajapäätelaitteita 100 ja tukiasemat 200, 300. Tilaajapäätelaitteet 100 muodostavat tukiasemien 200, 300 välityksellä yhteyksiä toisiin tilaajapäätelaitteisiin 100. Kuvion mukaisessa ratkaisussa tukiasema 200 toimii maa-asemana ja tukiasema 300 toimii satelliittiasemana. 20 Kuvion mukaisessa radiojärjestelmässä tukiasemat 200 on yhdistetty esimerkiksi PCM-tekniikkaa käyttävällä siirto-linjalla 202. Tilaajapäätelaite 100 käsittää antennin 101, tukiasema 200 käsittää antennin 201 ja tukiasema 300 käsittää antennin 301. Mainitut antennit toimivat sekä lähe-25 tin- että vastaanotinantenneina. Satelliittiradiojärjes-telmissä tilaajapäätelaitteen 100 lähetysteho on yleensä riittävä muodostamaan yhteyden satelliittiasemaan 300.

Maa-aseman 200 ja satelliittiaseman 300 välinen etäisyys on suuri verrattuna maanpäällisten radiojärjes-30 telmien tukiasemien 200 etäisyyteen. Suuren etäisyyden johdosta signaali vaimenee paljon ja signaaliin tulee huomattavasti viivettä. Lisäksi satelliittijärjestelmissä asemat 300 liikkuvat, joka liikkuminen aiheuttaa signaaliin Doppler-taajuuksia. Doppler-taajuudet vaikeuttavat 35 edelleen signaalin vastaanottamista sekä maa-asemassa että 6 101658 satelliittiasemassa. Lisäksi tilaajapäätelaitteet 100 aiheuttavat liikkuessaan 100 Doppler-taajuuksia.

Kuvio 3 esittää keksinnön mukaisen vastaanottimen rakennetta lohkokaaviotasolla. Keksinnön mukaista vastaan-5 otinta on mahdollista käyttää esimerkiksi tilaajapääte-laitteessa 100 ja tukiasemassa 200, 300. Vastaanotin käsittää antennin 400, jonka avulla vastaanotetaan tukiaseman 200 lähettämää signaalia. Käytännössä vastaanot-toantennia 400 käytetään myös signaalin lähettämiseen. 10 Vastaanottimen vastaanottama signaali koostuu biteistä, jotka muodostavat symboleita. Vastaanotettu signaali voi muodostua esimerkiksi kompleksisista osista. Tyypillisesti esimerkiksi yksi tai kaksi bittiä muodostaa yhden symbolin. Lisäksi vastaanotin käsittää välineet 401, jotka muo-15 dostavat vastaanotetulle signaalille liukuvan ikkunan (sliding window). Edelleen vastaanotin käsittää kertoväli-neet 402, muunnosvälineet 403 ja vertailuvälineet 404.

Vastaanotin vastaanottaa moduloitua signaalia, johon on muodostunut siirron aikana aikaepävarmuutta ja taajuus-20 muutoksia. Vastaanoton jälkeen signaali johdetaan välineisiin 401, joka muodostaa signaalille liukuvan ikkunan. Välineiden 401 muodostaman liukuvan ikkunan leveys voi olla esimerkiksi 96 bittiä. Signaali johdetaan välineiden 401 jälkeen kertovälineille 402. Liukuvan ikkunan leveys mää-25 rää kertovälineille 402 kerrallaan tulevan bittimäärän. Keksinnön mukainen vastaanotin voi sijaita esimerkiksi tilaa japäätelaitteessa 100 tai tukiasemassa 200, 300.

Vastaanotin tuntee ennalta joiltakin osiltaan vastaanottamansa signaalin. Kertovälineet 402 kertovat väli-30 neiltä 401 tulevan signaalin ennalta tunnetulla signaalin vertailujaksolla esimerkiksi signaalin synkronointiosalla, jolloin saadaan kertotulos. Lisäksi kertovälineet 402 lisäävät signaaliin täytebittejä, jotka tässä tapauksessa ovat nollabittejä. Kertovälineet 402 voivat muodostaa ker-35 totuloksen myös kertomista vastaavalla tavalla esimerkiksi 101658 yhteenlaskua käyttämällä. Tunnetulla vertailujaksolla kertominen poistaa signaalin modulaation, kun liukuva ikkuna on vastaanotetussa signaalissa edellä mainitun jakson kohdalla. Edellä mainitussa tilanteessa muunnosvälineiden 403 5 muodostamassa korrelaatiossa on piikki. Tieto liukuvan ikkunan paikasta edellä mainitulla hetkellä mahdollistaa ai-kaepävarmuuden poistamisen.

Muunnosvälineet 403 muodostavat kertovälineistä 402 tulevalle signaalille korrelaation. Lisäksi muunnosväli-10 neet 403 muodostavat estimaatin mainitun signaalin taa-juusvirheestä. Muunnosvälineet 403 estimoivat edelleen vastaanottamansa signaalin kohinatehon suuruutta. Muunnos-välineet 403 suorittavat edullisesti FFT-muunnoksen (Fast Fourier Transform). Fourier-muunnos lasketaan integraalina 15 yleisessä muodossaan seuraavasti: = F(co) - — Jf(t)e-iutdt, \[2n — missä y tarkoittaa Fourier-muunnosta, f(t) on ajan t funk-20 tio, F(w) on Fourier-muunnettu funktio, ω taajuusmuuttuja, i on imaginaariyksikkö ja n on luku pii. Fourier-muunnos-integraali lasketaan digitaalisessa järjestelmässä summauksella, jossa summattavia termejä otetaan mukaan N-kap-paletta. Operaatioiden määrää FFT-muunnoksessa on kuiten-25 kin huomattavasti vähennetty. Tavanomaisesti Fourier-muun- nokseen tarvitaan N2-kappaletta operaatioita, mutta FFT-muunnos voidaan suorittaa edullisesti N*log2 (N)-kappaleella operaatioita (Danielson-Lanczosin teoreema).

FFT-muunnoksen sijasta on mahdollista käyttää esi-30 merkiksi Laplace-muunnosta. FFT-muunnos on kuitenkin tehokas menetelmä, kun taajuusestimointi tehdään suurella taa-juusvälillä. Muunnosvälineet 403 etsivät FFT-muunnetun signaalin oleellista huippuarvoa ja laskevat signaalin keskiarvon. Tämän jälkeen muunnosvälineet 403 vertaavat 35 huippuarvoa edellä mainittuun signaalin keskiarvoon suhde- 8 101658 tuloksen saamiseksi. Suhdetulos voi perustua esimerkiksi jakolaskuun. Korrelaatioon perustuen on mahdollista tehdä päätös synkronoinnin löytymisestä vastaanotetusta signaalista. Signaalin kertominen ja korrelointi toteuttaa seu-5 raavaksi esitettävän yhtälön (1).

(1) I μ (t, fe) | = | Ie'j2nfAan’zt.n | n=0

Yhtälössä tunnetun vertailujakson kompleksikonjugaattisym-10 boleita on kuvattu merkinnällä an* ja vertailujakson jak-sonpituutta on kuvattu merkinnällä N. Vastaanottimen vastaanottamaa kompleksista signaalia on kuvattu merkinnällä z ja vastaanotetun signaalin taajuusestimaattia on kuvattu merkinnällä fe. Aikaa on kuvattu merkinällä t ja symbolin 15 aikaa merkinällä Ts. Signaalia korreloidaan keksinnön mukaisessa ratkaisussa samanaikaisesti sekä aika- että taajuustasossa. Muunnosvälineissä 403 muodostettua huippuarvon ja keskiarvon suhdetulosta verrataan vertailuvälineis-sä 404 ennalta asetettuun raja-arvoon. Keksinnön mukaises-20 sa ratkaisussa päätös vastaanottimen vastaanottamaan signaaliin synkronoitumisesta tehdään, mikäli suhdetulos ylittää asetetun raja-arvon.

Välineiden 401 muodostama liukuva ikkuna liukuu yhden symbolin verran kerrallaan. Symbolit johdetaan väli-25 neiltä 401 kertovälineisiin 402, jossa symboleita kerrotaan tunnetulla jaksolla. Kertomisen yhteydessä poistetaan signaalissa oleva modulaatio. Tämän jälkeen signaaliin lisätään nollia. Nollien lisäämisellä signaalin jaksonpituus sovitetaan muunnosvälineille 403 sopivaksi. Nollien lisää-30 minen kasvattaa lisäksi signaalin taajuusresoluutiota.

Muunnosvälineet 403 etsivät oletetulta taajuusalueelta fe korreloivia taajuuksia, jonka jälkeen tehdään edellä mainittu signaalien vertailu.

Toinen vaihtoehto edellä mainitun päätöksen tekemi-35 seksi on käyttää apuna muunnosvälineiden 403 estimoimaa 9 101658 signaalin kohinatehoa. Tässä menetelmässä kohinatehoa verrataan FFT-muunnoksesta saatuun oleelliseen signaalin huippuarvoon. Tässäkin menetelmässä päätös tehdään siinä tapauksessa, että signaalien suhdetulos ylittää ennalta 5 määrätyn raja-arvon. Muunnosvälineissä 403 käsitellään kerrallaan ennalta tunnetun mittaisia jaksoja, jotka lähetetään edelleen vertailuvälineille 404. Muunnosvälineiltä 403 lähtee edullisesti jaksonpituudeltaan kaksinkertainen jakso verrattuna vertailuvälineisiin 404 tulevaan jaksoon. 10 Edelleen on mahdollista, että menetelmässä lasketaan signaalin kohinatehon oleellinen huippuarvo ja kohinatehon oleellinen keskiarvo, joita laskettuja arvoja verrataan. Ennen kohinatehon huippuarvon ja keskiarvon suhdetuloksen muodostamista keskiarvotulokseen perustuvaa signaalia vii-15 västetään. Kohinatehon estimointiin perustuvaa menetelmää on mahdollista käyttää huonollakin signaalin signaalikohi-nasuhteilla. Lisäksi menetelmä soveltuu signaaleille, jotka ovat purskeisia. Kummatkin menetelmät mahdollistavat samanaikaisen aika- ja taajuussynkronoinnin.

20 Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaiseen esimerkkiin, on selvää, ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muunnella monin tavoin oheisten patenttivaatimusten esittämän keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

Claims (16)

1. Vastaanottomenetelmä, jota käytetään radiojärjestelmässä vastaanotettuun signaaliin synkronoitumisessa, 5 johon radiojärjestelmään kuuluu ainakin yksi vastaanotin (100, 200, 300), joka vastaanottaa moduloitua ja osaksi ennalta tunnettua signaalia, joka koostuu symboleista ja jossa signaalissa on aika- ja taajuuspoikkeamaa, tunnettu siitä, että 10 vastaanotettu signaali kerrotaan vastaanotetun sig naalin tunnetulla osalla, jolloin saadaan kertotulos; kertotulosta korreloidaan, jolloin saadaan suhdetu-los, jonka jälkeen suhdetulosta verrataan ennalta asetettuun korrelaa- 15 tion raja-arvoon, jonka vertaamisen perusteella tehdään päätös vastaanotettuun signaaliin synkronoitumisesta.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että menetelmässä lasketaan kertomisen jälkeen korrelaation oleellinen maksimiarvo ja keskiarvo, 20 joita verrataan keskenään suhdetuloksen saamiseksi.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vastaanotettuun signaaliin synkronoidutaan suhdetuloksen ylittäessä ennalta asetetun korrelaation raja-arvon.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että menetelmässä lasketaan oleellisesti keskimääräinen signaalin kohinateho, ja suhdetulos lasketaan oleellisesti signaalin maksimiarvon ja oleellisesti keskimääräisen signaalin kohinatehon suhteesta.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n - , n e t t u siitä, että menetelmässä lasketaan oleellisesti « ' keskimääräinen signaalin kohinateho, ja suhdetulos laske taan oleellisesti signaalin kohinatehon maksimiarvon ja oleellisesti keskimääräisen signaalin kohinatehon suhtees- 35 ta. 101658

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että menetelmässä lasketaan FFT-menetel-mää korreloimisessa apuna käyttäen vastaanotetun signaalin taajuuspoikkeama.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että signaalin kertominen poistaa signaalin modulaation.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vastaanotettua signaalia korreloi- 10 daan oleellisesti samanaikaisesti sekä aika- että taajuus-tasossa .

9. Vastaanotin, jota käytetään radiojärjestelmässä, jossa synkronoidutaan vastaanotettuun signaaliin, johon radiojärjestelmään kuuluu ainakin yksi vastaanotin (100, 15 200, 300), joka vastaanottaa moduloitua ja osaksi ennalta tunnettua signaalia, joka koostuu symboleista, ja jossa signaalissa on aika- ja taajuuspoikkeamaa, tunnet- t u siitä, että vastaanotin käsittää kertovälineet (402) kertoa vastaanotettu signaali 20 vastaanotetun signaalin tunnetulla osalla kertotuloksen saamiseksi, muunnosvälineet (403) korreloida kertotulosta, jolloin saadaan suhdetulos ja vertailuvälineet (404) verrata suhdetulosta ennalta 25 asetettuun korrelaation raja-arvoon, jonka vertaamisen perusteella tehdään päätös vastaanotettuun signaaliin synk-ronoitumisesta.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että muunnosvälineet (403) laske- 30 vat korrelaation oleellisen maksimiarvon ja keskiarvon, joita maksimiarvoa ja keskiarvoa verrataan keskenään suh-• detuloksen saamiseksi.

10 101658

11. Patenttivaatimuksen 9 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että vastaanotin synkronoituu 35 vastaanottamaansa signaaliin suhdetuloksen ylittäessä en- 12 101658 naita asetetun korrelaation raja-arvon.

12. Patenttivaatimuksen 9 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että muunnosvälineet (403) laskevat signaalin kohinatehoa ja muunnosvälineet (403) laske- 5 vat suhdetuloksen signaalin oleellisen maksimiarvon ja oleellisesti keskimääräisen signaalin kohinatehon suhteesta .

13. Patenttivaatimuksen 9 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että muunnosvälineet (403) laske- 10 vat signaalin kohinatehoa ja muunnosvälineet (403) laskevat suhdetuloksen signaalin kohinatehon oleellisen maksimiarvon ja oleellisesti keskimääräisen signaalin kohinatehon suhteesta.

14. Patenttivaatimuksen 9 mukainen vastaanotin, 15 tunnettu siitä, että muunnosvälineet (403)laskevat FFT-menetelmää korreloimisessa apuna käyttäen vastaanotetun signaalin taajuuspoikkeaman.

15. Patenttivaatimuksen 9 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että kertovälineet (402) poistavat 20 signaalin kertomisessa signaalin modulaation.

16. Patenttivaatimuksen 9 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että muunnosvälineet (403) korreloivat signaalia oleellisesti samanaikaisesti sekä aika-että taajuustasossa. 13 101658