vikunja
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]vikunja (12)
- eräs luonnonvaraisena elävä laamaeläin (Vicugna vicugna)
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vikunja | vikunjat |
| genetiivi | vikunjan | vikunjoiden vikunjoitten (vikunjain) |
| partitiivi | vikunjaa | vikunjoita |
| akkusatiivi | vikunja; vikunjan |
vikunjat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vikunjassa | vikunjoissa |
| elatiivi | vikunjasta | vikunjoista |
| illatiivi | vikunjaan | vikunjoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vikunjalla | vikunjoilla |
| ablatiivi | vikunjalta | vikunjoilta |
| allatiivi | vikunjalle | vikunjoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vikunjana | vikunjoina |
| translatiivi | vikunjaksi | vikunjoiksi |
| abessiivi | vikunjatta | vikunjoitta |
| instruktiivi | – | vikunjoin |
| komitatiivi | – | vikunjoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vikunja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Ruotsi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vikunja yl. (1) (yks. määr. vikunjan[luo], mon. epämäär. vikunjor [luo], mon. määr. vikunjorna [luo])