vety
Suomi
[muokkaa]| Alkuaineet | ||||||
|---|---|---|---|---|---|---|
| vety → helium | ||||||
| H → He | ||||||
 | ||||||
Substantiivi
[muokkaa]- kevyin epämetallinen alkuaine, kemiallinen merkki H
- lappeenrantalainen ruokaerikoisuus, lihapiirakka, jossa välissä keitto- tai savukinkkua ja kananmunaa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋet̪y/
- tavutus: ve‧ty
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vety | vedyt |
| genetiivi | vedyn | vetyjen |
| partitiivi | vetyä | vetyjä |
| akkusatiivi | vety; vedyn |
vedyt |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vedyssä | vedyissä |
| elatiivi | vedystä | vedyistä |
| illatiivi | vetyyn | vetyihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vedyllä | vedyillä |
| ablatiivi | vedyltä | vedyiltä |
| allatiivi | vedylle | vedyille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vetynä | vetyinä |
| translatiivi | vedyksi | vedyiksi |
| abessiivi | vedyttä | vedyittä |
| instruktiivi | – | vedyin |
| komitatiivi | – | vetyine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | vedy- | |
| vahva vartalo | vety- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana on muodostettu ruotsin väte sekä suomen vesi (vete-) -sanan pohjalta. Myös monissa muissa kielissä vety-sana on johdettu vesi-sanasta (vrt. saksan Wasserstoff, venäjän водород ja viron vesinik). Sanaa on tiettävästi käytetty ensimmäisen kerran vuonna 1851 Suomen Huoneenhallitusseuran Sanomissa.[1]
Käännökset
[muokkaa]1. kevyin epämetallinen alkuaine, kemiallinen merkki H
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hiilivety, kloorivety, raskasvety, rikkivety, syaanivety, syaanivetyhappo, vetyatomi, vetyauto, vetykaasu, vetykarbonaatti, vetyklorid, vetykloridihappo, vetybromidihappo, vetyperoksidi, vetypommi, vetysidos, vetysuperoksidi, vetytalous, vety-yhdiste
Aiheesta muualla
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]vety
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä vettyä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä vettyä
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä vettyä
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Lari Kauppinen: Alkuainesanaston tiimoilta: Vanhoja suomenkielisiä nimityksiä. Terminfo, 1993, nro 4, s. 14. Artikkelin verkkoversio (PDF).