veisu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]veisu (1)
- (vanhahtava) laulettu runo kuten esimerkiksi kansanlaulu
- (harvinainen) veisaaminen, virren laulaminen; tavallisemmin veisuu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋei̯su/
- tavutus: vei‧su
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | veisu | veisut |
| genetiivi | veisun | veisujen |
| partitiivi | veisua | veisuja |
| akkusatiivi | veisu; veisun |
veisut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | veisussa | veisuissa |
| elatiivi | veisusta | veisuista |
| illatiivi | veisuun | veisuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | veisulla | veisuilla |
| ablatiivi | veisulta | veisuilta |
| allatiivi | veisulle | veisuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | veisuna | veisuina |
| translatiivi | veisuksi | veisuiksi |
| abessiivi | veisutta | veisuitta |
| instruktiivi | – | veisuin |
| komitatiivi | – | veisuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | veisu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Lainattu ruotsista keskiajalla, mahdollisesti Gotlannin murteen muodosta weisa 'laulu, valitusvirsi'. Vrt. saksan Weise ja ruotsin vis ja visa.[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: veisata, veisuuttaa
Yhdyssanat ja sanaliitot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- veisu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa. Lauluja, virsiä ja veisuja. Tiede-lehden verkkosivut 12.9.2013 (viitattu 14.12.2013)