valottaa
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]valottaa (53-C) (taivutus[luo])[1]
- altistaa valoon reagoiva materiaali, erityisesti kameran filmi, valolle
- (kuvaannollisesti) selventää jotakin asiaa
- valottaa sanan etymologiaa
- Manageri valotti Schumacherin tilaa. (mtv.fi)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑlot̪ːɑːˣ/
- tavutus: va‧lot‧taa
Etymologia
[muokkaa]johdos substantiivista valo (johdin -tta-) [2]
Käännökset
[muokkaa]1. altistaa filmi valolle
|
2. selventää
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- substantiivit: valottaminen, valotus
- verbit: valottua
Aiheesta muualla
[muokkaa]- valottaa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 53-C
- ↑ Ison suomen kieliopin verkkoversio: § 320 ttA-verbien rakenne ja merkitys. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus 2008.