vaiva
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]vaiva (9)
- rasittava tai hankala asia, joka vaatii erityistä paneutumista; vastus, harmi
- Ei siitä oikeastaan ole mitään vaivaa.
- epämiellyttävä fyysinen tuntemus, esim. kipu, sairaus
- Urheilijalle vaivat ovat tavallisia.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈʋɑiʋɑ/
- tavutus: vai‧va
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | vaiva | vaivat |
| genetiivi | vaivan | vaivojen (vaivain) |
| partitiivi | vaivaa | vaivoja |
| akkusatiivi | vaiva; vaivan |
vaivat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vaivassa | vaivoissa |
| elatiivi | vaivasta | vaivoista |
| illatiivi | vaivaan | vaivoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vaivalla | vaivoilla |
| ablatiivi | vaivalta | vaivoilta |
| allatiivi | vaivalle | vaivoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | vaivana | vaivoina |
| translatiivi | vaivaksi | vaivoiksi |
| abessiivi | vaivatta | vaivoitta |
| instruktiivi | – | vaivoin |
| komitatiivi | – | vaivoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | vaiva- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]vanha germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]- vaivannäkö, vaivautuneisuus
- vaivautunut
- leksikaalistuneita taivutusmuotoja: vaivoin
Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: vaivalloinen, vaivaton
- adverbit: vaivoin
- verbit: vaivaantua, vaivata, vaivautua
Yhdyssanat
[muokkaa]ilmavaiva, jalkavaiva, maanvaiva, mahavaiva, omantunnonvaiva, päänvaiva, selkävaiva, sydänvaiva, tunnonvaiva, vaivannäkö, vaivanpalkka, vatsavaiva
Idiomit
[muokkaa]- nähdä vaivaa - ponnistella jonkin asian eteen
Aiheesta muualla
[muokkaa]- vaiva Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 144 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 362. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.