tartuttaminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]tartuttaminen (38)
- teonnimi verbistä tartuttaa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tartuttaminen | tartuttamiset |
| genetiivi | tartuttamisen | tartuttamisten tartuttamisien |
| partitiivi | tartuttamista | tartuttamisia |
| akkusatiivi | tartuttaminen; tartuttamisen |
tartuttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tartuttamisessa | tartuttamisissa |
| elatiivi | tartuttamisesta | tartuttamisista |
| illatiivi | tartuttamiseen | tartuttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tartuttamisella | tartuttamisilla |
| ablatiivi | tartuttamiselta | tartuttamisilta |
| allatiivi | tartuttamiselle | tartuttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tartuttamisena (tartuttamisna) |
tartuttamisina |
| translatiivi | tartuttamiseksi | tartuttamisiksi |
| abessiivi | tartuttamisetta | tartuttamisitta |
| instruktiivi | – | tartuttamisin |
| komitatiivi | – | tartuttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tartuttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
tartuttamis- | |