pusu
 |
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- (arkikieltä) suudelma
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpusu/
- tavutus: pu‧su
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pusu | pusut |
| genetiivi | pusun | pusujen |
| partitiivi | pusua | pusuja |
| akkusatiivi | pusu; pusun |
pusut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pusussa | pusuissa |
| elatiivi | pususta | pusuista |
| illatiivi | pusuun | pusuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pusulla | pusuilla |
| ablatiivi | pusulta | pusuilta |
| allatiivi | pusulle | pusuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pusuna | pusuina |
| translatiivi | pusuksi | pusuiksi |
| abessiivi | pusutta | pusuitta |
| instruktiivi | – | pusuin |
| komitatiivi | – | pusuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pusu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana on laina ruotsin sanasta puss, suukko. Suomen kirjakielessä sana esiintyi ensi kerran 1859 valmistuneessa tieteellisessä tutkimuksessa.[2]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pusu Kielitoimiston sanakirjassa
Kroaatti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pusu
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta pusa
Tšekki
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pusu
- (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivimuoto sanasta pusa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 981–982. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.