pakkokeino
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]pakkokeino
- (oikeustiede) henkilön vapauksiin kajoavia keinoja, joista henkilö ei voi kieltäytyä; esimerkiksi rikoksen selvittämiseksi, rikosprosessin häiriöttömyyden turvaamiseksi ja rikollisen toiminnan jatkamisen estämiseksi; määritelty pakkokeinolaissa
- Vangitseminen on ankarin pakkokeino ja siitä päättää tuomioistuin.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑkːoˌkei̯no/
- tavutus: pak‧ko‧kei‧no
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana sanoista pakko ja keino
Liittyvät sanat
[muokkaa]Alakäsitteet
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pakkokeino Kielitoimiston sanakirjassa