otso
Ulkoasu
Katso myös: Otso |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]otso (1)
- (runollinen, vanhahtava) karhu
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈot̪so/
- tavutus: ot‧so
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | otso | otsot |
genetiivi | otson | otsojen |
partitiivi | otsoa | otsoja |
akkusatiivi | otso; otson |
otsot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | otsossa | otsoissa |
elatiivi | otsosta | otsoista |
illatiivi | otsoon | otsoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | otsolla | otsoilla |
ablatiivi | otsolta | otsoilta |
allatiivi | otsolle | otsoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | otsona | otsoina |
translatiivi | otsoksi | otsoiksi |
abessiivi | otsotta | otsoitta |
instruktiivi | – | otsoin |
komitatiivi | – | otsoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | otso- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]- suomalais-ugrilainen *okte > suomeen muodossa ohto, jossa muodossa sana esiintyi Vanhassa Kalevalassa
- Lönnrot muutti Uudessa Kalevassa Vanhan Kalevalan kirjoitusasun toiseksi virheellisen etymologioinnin vuoksi. Vrt. ihte -> itse, mehtä -> metsä. (Kalevala, kansanrunous ja kirjakieli, Puntila, Issakainen, s. 226)
Aiheesta muualla
[muokkaa]- otso Kielitoimiston sanakirjassa
Baski
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]otso