manna
Ulkoasu
Katso myös: mánná, männä |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]manna (9)
- Raamatun Toisessa Mooseksen kirjassa mainittu ruoka, jolla Jumala pitää Egyptistä pakoon lähteneet israelilaiset hengissä näiden vaeltaessa erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan
- (kuvaannollisesti) jollekin tapahtuva hyvä asia
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑnːɑ/
- tavutus: man‧na
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | manna | – |
genetiivi | mannan | – |
partitiivi | mannaa | – |
akkusatiivi | manna; mannan |
– |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | mannassa | – |
elatiivi | mannasta | – |
illatiivi | mannaan | – |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | mannalla | – |
ablatiivi | mannalta | – |
allatiivi | mannalle | – |
muut sijamuodot | ||
essiivi | mannana | – |
translatiivi | mannaksi | – |
abessiivi | mannatta | – |
instruktiivi | – | – |
komitatiivi | – | mannoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | manna- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]- latinan ja muinaiskreikan kautta heprean מן (mān), jonka alkuperä tuntematon, mahdollisesti muinaisegyptin
"jonkin myrhalta tuoksuva valkoinen kasvi"
Käännökset
[muokkaa]1. ruoka
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]mannajäkälä, mannakaskas, mannapuuro, mannaryyni, mannasaarni, mannasokeri, mannasuurimo, mannatamariski, mannavelli
Aiheesta muualla
[muokkaa]- manna Kielitoimiston sanakirjassa
Islanti
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]manna
- (taivutusmuoto) monikon epämääräinen genetiivimuoto sanasta maður