linda

Katso myös: Linda

Espanja

Adjektiivi

linda

1. (taivutusmuoto) yksikön feminiinimuoto sanasta lindo

Verbi

linda

1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä lindar

Portugali

Adjektiivi

linda

1. (taivutusmuoto) monikon feminiinimuoto sanasta lindo

Ruotsi

Substantiivi

linda yl. (1) (yks. määr. lindan[luo], mon. epämäär. lindor [luo], mon. määr. lindorna [luo])

1. kapalo, kääre
2. kesanto, nurmi

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• lindebarn

Idiomit

• kväva i sin ~ tukahduttaa alkuunsa

Verbi

linda (1)

1. kiertää, kietoa, kääriä, kapaloida

Taivutus

Taivutus – linda
Persoonamuodot
muoto	aktiivi	passiivi
preesens	lindar[luo]	lindas
imperfekti	lindade	lindades
supiini	lindat	lindats
imperatiivi	linda	–

Nominaalimuodot

• aktiivin infinitiivi: linda
• passiivin infinitiivi: lindas
• aktiivin part. prees: lindande [luo]
• passiivin part. prees: lindandes
• part. perf.: yl. lindad, n. lindat, määr./mon. lindade

Aiheesta muualla

• linda Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)