lautta
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- pölleistä tai tukeista koottu tilapäinen kelluva liikkumisväline, puulautta
- sisävesien alus, liikenneväline, joka kuljettaa joen tai vastaavan ylitse, lossi
- Joen yli pääsee joko siltaa pitkin tai lautalla.
- pyöreän puutavaran uitossa käytettävä puomeilla ympäröity muodostelma, puulautta
- Nykyisin uitettava puutavara on yleensä nipuissa, ns. avouitosta on luovuttu suuren tavarahukan vuoksi.
- veden pinnalla kelluva suurehko kerääntymä, esimerkiksi jäälautta, öljylautta, levälautta
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈlɑu̯t̪ːɑ/
- tavutus: laut‧ta
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lautta | lautat |
| genetiivi | lautan | lauttojen (lauttain) |
| partitiivi | lauttaa | lauttoja |
| akkusatiivi | lautta; lautan |
lautat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lautassa | lautoissa |
| elatiivi | lautasta | lautoista |
| illatiivi | lauttaan | lauttoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lautalla | lautoilla |
| ablatiivi | lautalta | lautoilta |
| allatiivi | lautalle | lautoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lauttana | lauttoina |
| translatiivi | lautaksi | lautoiksi |
| abessiivi | lautatta | lautoitta |
| instruktiivi | – | lautoin |
| komitatiivi | – | lauttoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | lauta- | |
| vahva vartalo | lautta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]indoeurooppalainen, mahdollisesti germaaninen laina[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]autolautta, junalautta, jäälautta, kumilautta, lauttajää, lauttaliikenne, lauttasatama, lauttasilta, lauttaväylä, lauttayhteys, nippulautta, pelastuslautta, porauslautta, puoliuppolautta, puulautta, suurlautta, tukkilautta, öljylautta, öljynporauslautta
Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Suomi on kuuden kerroksen kieli. Tiede, 2018. Artikkelin verkkoversio (doc).