kulaus
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kulaus (39)
- nesteen nielaisu; kerralla nielaistu neste
- Hän tyhjensi tuopin yhdellä kulauksella.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkulɑus/ tai /ˈkulɑu̯s/
- tavutus: ku‧la‧us / ku‧laus
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kulaus | kulaukset |
genetiivi | kulauksen | kulausten kulauksien |
partitiivi | kulausta | kulauksia |
akkusatiivi | kulaus; kulauksen |
kulaukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kulauksessa | kulauksissa |
elatiivi | kulauksesta | kulauksista |
illatiivi | kulaukseen | kulauksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kulauksella | kulauksilla |
ablatiivi | kulaukselta | kulauksilta |
allatiivi | kulaukselle | kulauksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kulauksena | kulauksina |
translatiivi | kulaukseksi | kulauksiksi |
abessiivi | kulauksetta | kulauksitta |
instruktiivi | – | kulauksin |
komitatiivi | – | kulauksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kulaukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kulaus- |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kulaus Kielitoimiston sanakirjassa